Onko teillä perhesalaisuutta?

Tirsk:). Tätini ei ole vaarini! :D aika iso salaisuus!

Olen 35v, mies 38. Naimisissa olen ollut 14v.

Ja olen saanut tähän asti mukavan elämän, rahaa on. Olen kotiäiti, mutta aikaa jää runsaasti myös itselleni sillä lapset ovat hoidossa. (kivittäkää vain) Lisäksi minulla oli pitkä avioliiton ulkopuolinen suhde, josta mieheni oli tietoinen. Elämä rullaa hyvin mutta välillä tämä salailu tuntuu ikävältä ja painaa mieltä.. kuten nyt.

Voi apua, miten sulla mielestäsi voi olla "mukava" elämä?? Olet taloudellisesti ilmeisesti täysin riippuvainen jostain luuserista, eikä sinulla ole mitään mahdollisuuksia vapauttaa itseäsi tästä, koska et kotiäitinä voi elättää itseäsi. Lisäksi kannat harteillasi raskasta taakkaa, koska et pysty edes olemaan rehellinen kenellekään. Miten voitkaan nähdä asian niin, että kun rahaa on, elämä rullaa? Itse en ikinä myisi vapauttani noin, ahdistaa ajatuskin.

En ole miehestäni mitenkään taloudellisesti riippuvainen: minulla on ylempi korkeakoulututkinto ja tulen hyvin varakkaasta perheestä. Yksinkertaisesti minun ei tarvitse tehdä töitä. Miksi kirjoitat minusta näin ikävästi?

Koska en ymmärrä. Olet myynyt vapautesi niinkin typerästä vastineesta kuin materia. Luultavasti tulet huomaamaan sen siinä vaiheessa kun lapsesi irtisanoutuvat naurettavista näkymättömistä säännöistä niinkin helposti kuin sanomalla, etteivät halua elää näin.

Ihan aikuisten oikeesti, voiko noin olla onnellinen?? Minun mielestä olet vankilassa.

En sinänsä halua loukata tai olla ilkeä, mutta mulle on aina nostanut karvat pystyyn materialistinen typeryys. Kuvitelma siitä, että rikkaat on onnellisempia. Koska Suomen kaltaisessa maassa niin ei kerta kaikkiaan ole. Ja se on hyvä niin. Tyhjyyden tunnetta ja ahdistusta ei varmaan helpota se, että tietää, ettei itse ole tehnyt oikeastaan mitään, saavuttanut itse mitään. On vain jatkanut jotain perinnettä, minkä on raha ja status sanellut. Ja nehän ovat loppujen lopuksi ilmaa, olematonta materiaa.

Näin tämä nyt vain on mennyt ja kukapa lapsi haluaisi tuottaa vanhemmilleen pettymyksen. En ole onneton koska saan tehdä kaikkea mitä haluan. Olen nähnyt maailmaa, olen saanut 3 ihanaa lasta, minulla on hyvä koulutus, en ole koskaan ollut veloissa.. minulla ei ole aihetta valittaa mutta joskus iskee tämä ahdistus siitä ettei voi olla täysin rehellinen. Ja että idyllini on rikki mieheni takia.

Mieheni on hieno mies, joka pitää huolta lapsistaan. On läsnä, harrastaa heidän kanssansa, vie matkoille, on tiukka ja lapset ihailevat häntä. Päätämme asioista yhdessä ja arvostamme toisiamme (kaikesta huolimatta). Hän on ihan komea, ei tyyppiäni mutta olemme sopusuhtainen pari. Hyvä keskustelukumppani.

Ainahan elämässä on jotain parannettavaa, mutta haluan lapsilleni hyvän elämän ja ehjän kodin.

En tiedä miksi, mutta mulle tulee susta sellainen kuva (tähän viestiin mennessä kirjoittamiesi viestiesi perusteella), että olet täysin tunteeton. Tai että tunteesi ovat sammuneet ja olet vain kuori. Kuulostaa siltä, että kaikki asiat ovat sinulle järkiperusteisia.

En tiedä, mutta sellainen elämä kuulosta ja tuntuu hmm... mikä olisi oikea sana... Niin, surulliselta! Ja tyhjältä.

Jostain syystä tulee surullinen olo puolestasi! :(

Minä ainakin haluaisin ja lapsenakin haluaisin nähdä yhden ainoan kerran biologisen isän

Heikkona hetkenään joitain vuosia sitten veljeni kertoi minulle, että hänellä on avioton lapsi, poika, joka on nyt noin 15-vuotias. Veljeni maksaa hänestä elatukset, eli on tunnustanut lapsen. Vaimo ei asiasta tiedä, eikä veli aio kertoakaan. Veli on ollut 25 vuotta avioliitossa, josta ainoa lapsi on kuollut, eli liitto on nyt lapseton. Veli on nyt sairastunut syöpään.

Olen aivan ulalla, miten pitäisi toimia. Jos veli kuolee, kuten todennäköistä nyt on, perunkirjoituksissa selviää tuon aviottoman lapsen olemassaolo. Se on takuulla surevalle leskelle hirveä paikka.

En oikein pystyisi sairaalle veljelle asiasta puhumaan eli painostamaan häntä paljastamaan tilanne vaimolleen ennen kuolemaansa.

Tilanne on sietämätön, kun sitä taas ajattelen. Usein työnnän sen vain pois mielestäni.

Salaisuudet ovat syvältä. Toivon, etten olisi tätä koskaan kuullut.

Minä ainakin haluaisin ja lapsenakin haluaisin nähdä yhden ainoan kerran biologisen isän

Heikkona hetkenään joitain vuosia sitten veljeni kertoi minulle, että hänellä on avioton lapsi, poika, joka on nyt noin 15-vuotias. Veljeni maksaa hänestä elatukset, eli on tunnustanut lapsen. Vaimo ei asiasta tiedä, eikä veli aio kertoakaan. Veli on ollut 25 vuotta avioliitossa, josta ainoa lapsi on kuollut, eli liitto on nyt lapseton. Veli on nyt sairastunut syöpään.

Olen aivan ulalla, miten pitäisi toimia. Jos veli kuolee, kuten todennäköistä nyt on, perunkirjoituksissa selviää tuon aviottoman lapsen olemassaolo. Se on takuulla surevalle leskelle hirveä paikka.

En oikein pystyisi sairaalle veljelle asiasta puhumaan eli painostamaan häntä paljastamaan tilanne vaimolleen ennen kuolemaansa.

Tilanne on sietämätön, kun sitä taas ajattelen. Usein työnnän sen vain pois mielestäni.

Salaisuudet ovat syvältä. Toivon, etten olisi tätä koskaan kuullut.

tässä on sekin, että 15-v. ehkä haluaisi tavata isänsä vielä ennen isän kuolemaa. Juuret on vahva asia, ja teiniltä ei saa viedä mahdollisuutta osallistua isänsä hautajaisiin. Nyt on nostettava kissa pöydälle, eikä saa olla pelkuri. Näet kyllä jälkikäteen, että se on viisas asia. Asiat pitää selvittää, ja veljesi on todella viisasta tehdä hallintatestamentti, koska alaikäisen holhooja on hänen äitinsä ->haluaako veljesi saattaa leskensä tilanteeseen, jossa allekirjoituspöydässä istuu hänen ns. huoransa ja leskensä? Siitä tulee sotatila. Murhia vielä, ei sitä ikinä tiedä.

Puhu nyt helvetissä veljellesi järkeä että järjestää asiansa ennen kuolemaansa jälkeenjäävien vuoksi. Hän ei saa tehdä näin.

Ja olet sinäkin myös tuon teinin täti.

terv. 120

muille jakaa:

- Isoisäni isästä ei ole tietoa kenelläkään muulla kuin isoisällä itsellään, tod. näk. on saksalainen, mutta isoisä ei suostu kertomaan asiasta.

u.

Tämä taitaa olla jo VIIDES samantyylinen, minunkin isoisäni isä oli saksalainen sotilas. Tämän tietää paitsi isoisä itse, myös isöäitini, isäni ja setäni, itse kuulin tästä isältäni vuosia sitten puolivahingossa. Mutta asiasta ei sen pahemmin puhuta.

mieheni suvun vahva porvarillinen tausta, kerro sitä nyt sitten kommunisteille... Mun abortti, mun liiallinen viinan kanssa läträys, syrjähypyt (sekä minun että mieheni), enoni on rattijuoppo, kaksi serkuistani homoja, yks serkku ampui itsensä... onhan näitä.

Up... Lisää! Jatketaan Ketjua!

Äitini kertoi noin 10 vuotta sitten meidän kaikkien kauhuksi, että isäni ei olekaan biologinen isäni.



Tässä sitten salaillaan asiaa, etteivät vanhukset kuolisi järkytyksestä, jos asia heille paljastettaisiin.

joka liittyy erään lapsen isään (siis siihen kuka isä todellisuudessa on). Ei ole raskasta.

Kukaan ei tiedä, että avomieheni on edelleen naimisissa, ei ole saanut eroaan hoidetuksi eteenpäin.

Äitini isä sai lapsen toisen naisen kanssa. Se oli siihen aikaan (noin vuonna 1920) hirveä häpeä, ja jostain syystä äidinisä ja vauvan äiti yhdessä surmasivat lapsen ja polttivat ruumiin saunan uunissa. Tämän oli pappa kertonut kuolinvuoteellaan enolle. Myöhemmin papan vaimo eli mammani teki itsemurhan, syistä en tiedä.



En kovin mielelläni haluaisi, että mieheni suku kuulisi noista episodeista. Mielelläni en myöskään huutele, että isäni on ollut tankojuopumuksen takia vankilassa ajettuaan mopolla humalassa. Tämäkin on tapahtunut vuosikymmeniä sitten.

yksi perhesalaisuus. Serkkuni isä onkin hänen setänsä. Serkkuni äiti petti miestään tämän veljen kanssa. En tiedä tietääkö serkkuni asioiden oikeaa laitaa. Mielestäni en ole oikea ihminen tätä asiaa hänelle julki tuomaan. Toinen asia on etten tiedä kuka on isoisäni. Mummoni kasvatti isäni yksin. Epäilemme että isoisä voi olla saksalainen sotilas. Ajankohta täsmäisi.

- sedälläni on lapsi, josta edes serkkuni eivät tiedä. Lapsi on about 40, serkut hiukan nuorempia. Ei tuntenut edes serkkujen äitiä silloin vielä, joten en ymmärrä, miksi on salattu.

- isoäitini paljasti vuotta ennen kuolemaansa pakotettuna isänsä henkilöllisyyden. Ei ollut kertonut edes isoisälle 57 avioliittovuoden aikana. Isoisä oli luullut, ettei tiedä tarkkaan, koska kiertelee aihetta. Lopulta isoisä ja tätini laittivat isoäidin koville, ja vetosivat, että tädillä, isälläni ja muilla isäni sisaruksilla on oikeus tietää juurensa. Lopulta isoäiti oli sanonut nimen ja kääntänyt selkänsä silmät kyynelissä. Muuta ei suostunut puhumaan. Niin kova oli aviottoman lapsen häpeä syntyperäästään vielä kasikymppisenä, nykymaailmassa. Oli ollut vanhempi talon isäntä, jossa isoäidin äiti oli piikomassa aikanaan. (klassinen kuvio)

- mieheni on saanut ehdollisen tuomion. Hirveä häpeä. En ikinä kerro kenellekään... Kirjanpitorikoksesta ja verorikkomuksesta tuomio tullut. (ei veropetosta)

meillä on perhesalaisuus joka on vaikuttanut kahden sukupolven tyttöihin ja naisiin.Oireita esiintyy ahmimisena, anoreksiana, liikatreenaamisena, ortoreksiana, jne.

Kun asia nostettiin esiin jotta voitaisiin puhua asia puhtaaksi juoruista ja vihjailuista, niin asian esiin nostaminen aiheutti tekijämiehen nostaman syytteen kunnianloukkauksesta, vaikka salaisuudesta oli puhuttu naisten kesken jo vuosikymmeniä.

Kyse on insesmistä, kuten arvata saattaa. Siitähän ei saa puhua julkisesti vaikka sitä kokisi joka päivä kun "se loukkaa tekijän yksityisyyttä" ja mainetta. Pelottavaa on, että lailla suojellaan tekijää ei uhria.

Jäin miettimään että mitä sinun pitää sitten selitellä ja kenelle? Eikö tilanteenne ole sinänsä ihan "selvä" ulkopuolisen silmin? Jotenkin voisi kuvitella että leski on ainut kenen pitää selitellä että kenen lapsi on.

Asumme lähekkäin, lapset samassa koulussa, sukulaiset vihjailevat mutteivat sano suoraan.. en osaa selittää. Jotenkin tuntuu että kaikki tietävät vaikka näin asia ei ole.

mieheni puolelta,lasteni serkku kosketellut sopimattomasti tytärtämme. Vaikka haluaisin kertoa kaikille,huutaa kaikille asian, olen tyttäreni pyynnöstä vaiennut. Olemme saaneet eheytettyä tyttäremme omalla ja asiantuntijoiden avulla(psyk.sairaanhoitajat,psykologit). No,eipä tarvitse enään katsella silmissäni missääntilanteessa ko.ihmistä.

On syntynyt isäni tekosina perhetuttujen perheeseen samoihin aikoihin kuin minä. Äiti ei tiedä. Poikakaan ei tiedä.



Vanha salaisuus on se, että mummoni siskoa ei koskaan kastettu eikä merkitty kirkon kirjoihin n. 80 vuotta sitten. Lähimpään kylään oli 50 km matkaa, eikä siellä ihan pikku asioiden takia käyty. Vauva kuoli n. 6 viikkoisena, koska äitinsä ei hoitanut häntä. Syy siihen oli se, että oli raskausaikana nähnyt "etiäisen", että vauva kuolee. Nykyään kai puhuttaisiin lapsensurmasta tai synn. jälkeisestä masennuksesta...

mutta tiedän joitain muiden perheiden sellaisia. On vakavia mielenterveysongelmia, lapsettomuudesta aiheutuneita avioeroja, alkoholismia, väkivaltaa, lehtolapsia ja mm. eräs tuttuni on mustalainen, mutta se on salaisuus. Ei siis näy kovasti päälle, varsinkaan näin vanhemmiten, kun on harmaantunut.



Herra ties minkälaisia salaisuuksia emme muista tiedä..

Tuo selviää lapsille ja mahdollisesti vaimolle viimeistään perunkirjoituksessa, sitten kun sen aika koittaa. Mahtaa olla mukava uutinen! :D

Edellinen viesti viittaa siis tähän:



"biologinen isäni, tästä tietävät meidän suku, mutteivat tiedä kuka biol. isäni on. Biologisen isän perhe (vaimo, lapset yms) eivät edes tiedä että olen olemassa. Minulla ei ole yhteyttä biol. isääni, mutta isyytensä hän on tunnustanut."