Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä perhesalaisuutta?
27.01.2012 |
Käykö sen varjeleminen teille koskaan raskaaksi? väsyttää ja haluaisin vain kertoa kuinka asiat todellisesti ovat jatkuvan selittelyn sijaan.
Kommentit (130)
On syntynyt isäni tekosina perhetuttujen perheeseen samoihin aikoihin kuin minä. Äiti ei tiedä. Poikakaan ei tiedä.
Vanha salaisuus on se, että mummoni siskoa ei koskaan kastettu eikä merkitty kirkon kirjoihin n. 80 vuotta sitten. Lähimpään kylään oli 50 km matkaa, eikä siellä ihan pikku asioiden takia käyty. Vauva kuoli n. 6 viikkoisena, koska äitinsä ei hoitanut häntä. Syy siihen oli se, että oli raskausaikana nähnyt "etiäisen", että vauva kuolee. Nykyään kai puhuttaisiin lapsensurmasta tai synn. jälkeisestä masennuksesta...
Ihmisillä oli niin rankkaa elämää köyhyydessä ja niukkuudesta, että varmasti lapsensurmia löytyi joka kylältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen alkoholisti, eikä siitä ole koskaan puhuttu kenenkään kanssa. Alkoholismini on täysin todellista muttei sillä lailla perhettä vaivaavaa kuin sillä jonka puolisoa piti oikein hakea kotiin dokausreissuiltaan. En myöskään ole väkivaltainen selvinpäin tai humalassa.
Mä juon joka päivä, mutten koskaan niin paljon että ihmisten hälytyskellot kunnolla soisivat. Ehkä tämä salaisuus on todella suuri, kun kukaan töissä tai yksityiselämässä ei ole uskaltanut ottaa puheeksi.
Jotenkin melkein toivoisin että joku niin tekisi, vaikka pelkäänkin sitä ihan hirveästi.
Olen 35v, mies 38. Naimisissa olen ollut 14v.
Ja olen saanut tähän asti mukavan elämän, rahaa on. Olen kotiäiti, mutta aikaa jää runsaasti myös itselleni sillä lapset ovat hoidossa. (kivittäkää vain) Lisäksi minulla oli pitkä avioliiton ulkopuolinen suhde, josta mieheni oli tietoinen. Elämä rullaa hyvin mutta välillä tämä salailu tuntuu ikävältä ja painaa mieltä.. kuten nyt.
Voi apua, miten sulla mielestäsi voi olla "mukava" elämä?? Olet taloudellisesti ilmeisesti täysin riippuvainen jostain luuserista, eikä sinulla ole mitään mahdollisuuksia vapauttaa itseäsi tästä, koska et kotiäitinä voi elättää itseäsi. Lisäksi kannat harteillasi raskasta taakkaa, koska et pysty edes olemaan rehellinen kenellekään. Miten voitkaan nähdä asian niin, että kun rahaa on, elämä rullaa? Itse en ikinä myisi vapauttani noin, ahdistaa ajatuskin.
Sairastuin 16vuotiaana ja nyt kesktetty viitisen vuotta pian. Takana useampi vakava itsariyritys.
Uskon että osa suvusta tietää, mm. isovanhemamt, mutta ei siitä koskaan puhuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 35v, mies 38. Naimisissa olen ollut 14v.
Ja olen saanut tähän asti mukavan elämän, rahaa on. Olen kotiäiti, mutta aikaa jää runsaasti myös itselleni sillä lapset ovat hoidossa. (kivittäkää vain) Lisäksi minulla oli pitkä avioliiton ulkopuolinen suhde, josta mieheni oli tietoinen. Elämä rullaa hyvin mutta välillä tämä salailu tuntuu ikävältä ja painaa mieltä.. kuten nyt.
Voi apua, miten sulla mielestäsi voi olla "mukava" elämä?? Olet taloudellisesti ilmeisesti täysin riippuvainen jostain luuserista, eikä sinulla ole mitään mahdollisuuksia vapauttaa itseäsi tästä, koska et kotiäitinä voi elättää itseäsi. Lisäksi kannat harteillasi raskasta taakkaa, koska et pysty edes olemaan rehellinen kenellekään. Miten voitkaan nähdä asian niin, että kun rahaa on, elämä rullaa? Itse en ikinä myisi vapauttani noin, ahdistaa ajatuskin.
En ole miehestäni mitenkään taloudellisesti riippuvainen: minulla on ylempi korkeakoulututkinto ja tulen hyvin varakkaasta perheestä. Yksinkertaisesti minun ei tarvitse tehdä töitä. Miksi kirjoitat minusta näin ikävästi?
Minun isäni sisko, eli tätini ei ole vaarini, vaan saksalaisen sotilaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 35v, mies 38. Naimisissa olen ollut 14v.
Ja olen saanut tähän asti mukavan elämän, rahaa on. Olen kotiäiti, mutta aikaa jää runsaasti myös itselleni sillä lapset ovat hoidossa. (kivittäkää vain) Lisäksi minulla oli pitkä avioliiton ulkopuolinen suhde, josta mieheni oli tietoinen. Elämä rullaa hyvin mutta välillä tämä salailu tuntuu ikävältä ja painaa mieltä.. kuten nyt.
Voi apua, miten sulla mielestäsi voi olla "mukava" elämä?? Olet taloudellisesti ilmeisesti täysin riippuvainen jostain luuserista, eikä sinulla ole mitään mahdollisuuksia vapauttaa itseäsi tästä, koska et kotiäitinä voi elättää itseäsi. Lisäksi kannat harteillasi raskasta taakkaa, koska et pysty edes olemaan rehellinen kenellekään. Miten voitkaan nähdä asian niin, että kun rahaa on, elämä rullaa? Itse en ikinä myisi vapauttani noin, ahdistaa ajatuskin.
En ole miehestäni mitenkään taloudellisesti riippuvainen: minulla on ylempi korkeakoulututkinto ja tulen hyvin varakkaasta perheestä. Yksinkertaisesti minun ei tarvitse tehdä töitä. Miksi kirjoitat minusta näin ikävästi?
Koska en ymmärrä. Olet myynyt vapautesi niinkin typerästä vastineesta kuin materia. Luultavasti tulet huomaamaan sen siinä vaiheessa kun lapsesi irtisanoutuvat naurettavista näkymättömistä säännöistä niinkin helposti kuin sanomalla, etteivät halua elää näin.
Ihan aikuisten oikeesti, voiko noin olla onnellinen?? Minun mielestä olet vankilassa.
En sinänsä halua loukata tai olla ilkeä, mutta mulle on aina nostanut karvat pystyyn materialistinen typeryys. Kuvitelma siitä, että rikkaat on onnellisempia. Koska Suomen kaltaisessa maassa niin ei kerta kaikkiaan ole. Ja se on hyvä niin. Tyhjyyden tunnetta ja ahdistusta ei varmaan helpota se, että tietää, ettei itse ole tehnyt oikeastaan mitään, saavuttanut itse mitään. On vain jatkanut jotain perinnettä, minkä on raha ja status sanellut. Ja nehän ovat loppujen lopuksi ilmaa, olematonta materiaa.
Olen 35v, mies 38. Naimisissa olen ollut 14v.
Ja olen saanut tähän asti mukavan elämän, rahaa on. Olen kotiäiti, mutta aikaa jää runsaasti myös itselleni sillä lapset ovat hoidossa. (kivittäkää vain) Lisäksi minulla oli pitkä avioliiton ulkopuolinen suhde, josta mieheni oli tietoinen. Elämä rullaa hyvin mutta välillä tämä salailu tuntuu ikävältä ja painaa mieltä.. kuten nyt.
Voi apua, miten sulla mielestäsi voi olla "mukava" elämä?? Olet taloudellisesti ilmeisesti täysin riippuvainen jostain luuserista, eikä sinulla ole mitään mahdollisuuksia vapauttaa itseäsi tästä, koska et kotiäitinä voi elättää itseäsi. Lisäksi kannat harteillasi raskasta taakkaa, koska et pysty edes olemaan rehellinen kenellekään. Miten voitkaan nähdä asian niin, että kun rahaa on, elämä rullaa? Itse en ikinä myisi vapauttani noin, ahdistaa ajatuskin.
En ole miehestäni mitenkään taloudellisesti riippuvainen: minulla on ylempi korkeakoulututkinto ja tulen hyvin varakkaasta perheestä. Yksinkertaisesti minun ei tarvitse tehdä töitä. Miksi kirjoitat minusta näin ikävästi?
Koska en ymmärrä. Olet myynyt vapautesi niinkin typerästä vastineesta kuin materia. Luultavasti tulet huomaamaan sen siinä vaiheessa kun lapsesi irtisanoutuvat naurettavista näkymättömistä säännöistä niinkin helposti kuin sanomalla, etteivät halua elää näin.
Ihan aikuisten oikeesti, voiko noin olla onnellinen?? Minun mielestä olet vankilassa.
En sinänsä halua loukata tai olla ilkeä, mutta mulle on aina nostanut karvat pystyyn materialistinen typeryys. Kuvitelma siitä, että rikkaat on onnellisempia. Koska Suomen kaltaisessa maassa niin ei kerta kaikkiaan ole. Ja se on hyvä niin. Tyhjyyden tunnetta ja ahdistusta ei varmaan helpota se, että tietää, ettei itse ole tehnyt oikeastaan mitään, saavuttanut itse mitään. On vain jatkanut jotain perinnettä, minkä on raha ja status sanellut. Ja nehän ovat loppujen lopuksi ilmaa, olematonta materiaa.
Näin tämä nyt vain on mennyt ja kukapa lapsi haluaisi tuottaa vanhemmilleen pettymyksen. En ole onneton koska saan tehdä kaikkea mitä haluan. Olen nähnyt maailmaa, olen saanut 3 ihanaa lasta, minulla on hyvä koulutus, en ole koskaan ollut veloissa.. minulla ei ole aihetta valittaa mutta joskus iskee tämä ahdistus siitä ettei voi olla täysin rehellinen. Ja että idyllini on rikki mieheni takia.
Mieheni on hieno mies, joka pitää huolta lapsistaan. On läsnä, harrastaa heidän kanssansa, vie matkoille, on tiukka ja lapset ihailevat häntä. Päätämme asioista yhdessä ja arvostamme toisiamme (kaikesta huolimatta). Hän on ihan komea, ei tyyppiäni mutta olemme sopusuhtainen pari. Hyvä keskustelukumppani.
Ainahan elämässä on jotain parannettavaa, mutta haluan lapsilleni hyvän elämän ja ehjän kodin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä ei tiedä kun mun perhe,mieheni,mutta kukaan sukulaisista ei tiedä täyttä totuutta,myös sain pari vuotta sitten tietää että pappani,äidin isä oli pedofiili ja käyttänyt hyväksi äitini sisaruksia jne.. et sellaista salaisuutta
Mieheni tietää että ensimmäinen lapsemme ei ole meidän kahden yhteinen. Tapasimme kun jo odotin häntä. Sukulaisilleen emme aio ikinä tätä kertoa. Ei minua salaileminen rasita, koska kukaan ei edes epäile mitään hämärää eikä siksi kysele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meijän suku on vähän semmosta "hienompaa" väkeä ja monet tykkää ottaa myös viinaa ja salaisuuksia löytyy. Isäni ei ole isäni. Äitini on ollut jo raskaana kun on mennyt isäni kanssa naimisiin. Oikeasta isästä ei puhuta. Olen ymmärtäny että hän on ollut äitini suuri rakkaus mutta ilmeisesti naimisissa ja huomattavasti vanhempi kuin äitini. Tämä on siis "julkinen" salaisuus. Isoisäni on aikoinaan kiertänyt veroja ihan urakalla ja silpunnut paperia joista olisi aikoinaan joutunut lukemaan tiilenpäitä vuosiksi. Veljeni on homo. Tämän tietää minä ja muutama muu suvustamme. Äitini ei hyväksy ja vanhempien sukulaisten vuoksi hänellä on usein naisseuralainen häissä. Siskoni itki mulle vuolaasti omissa häissään viime kesänä sitä että on tehnyt abortin ja miehensä ei tiedä sitä. Oli siis abotoinut heidän yhteisen lapsen.
Meidän suku on oikeasti ihan kamala. Mutta silti rakas....
Ei tässä edes ole vielä kaikki...
Tiedän jotain asioita jotka periaatteessa ovat varmaan joskus olleet perhesalaisuuksia mutta ovat niin vanhoja juttuja jo että eivät varsinaisesti ole enää salaisuuksia.
Hmm... suurin salaisuus tällä hetkellä on varmaan meidän lapsettomuus. Jossain vaiheessa olen kertonut vanhemmilleni, sisaruksistani en ole ihan varma että tietävätkö. Sanoin äidille että ei saa kertoa muille mutta ainakin äidin yksi sisko ja yksi serkkuni tuntuu tietävän asiasta. Varmaan useampikin jo tietää mutta ei ole vaan tuonut sitä minulle ilmi.
Miehen suvusta ei käsittääkseni tiedä kukaan, ei edes anoppi tai miehen sisarukset. Myös miehen läheisin kaveriporukka ei tiedä. Sitä vastoin kaikki minun kaverini tietävät ja ne miehen kavereista joiden vaimojen kanssa olen kaveri.
On se silti jonkinlainen perhesalaisuus, eiks sitäkin voi sanoa perhesalaisuudeksi jos jotain tavallaan salataan perheeltä? Olen kyllä päättänyt selvittää tämän asian tänä vuonna anopille jossain vaiheessa, jos mies ei puhu niin minä puhun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutaman kerran on ollut sairaalassa, kun harhat on oikein kunnolla vieny mukanaan. Tästä tietää äitini, mummini, veljeni ja siskoni. Muille ei saa kertoa.
semmosta tuurijuoppoutta, jota selvinä kausina kielletään ja sitten ryyppyputken aikana hävetään... Ei se varmaan enää edes ole mikään varsinainen salaisuus, ite sitä vaan haluaisi ajatella, ettei kaikki ole asian todellista laitaa huomanneet.
Ongelma siis on miehelläni, ei mulla. Ett periaatteessa mun sitä tarttis hävetäkään.
on asia, josta en ole koskaan kertonut kellekään, en lapsille, en äidilleni, en edes parhaalle ystävälleni. Hän istui vankilassa puolisen vuotta, tämä tapahtui n. 10 v ennen kuin tapasimme. Jotkut hänen kavereistaan tietävät tästä, joten saattaa olla, että se lastenkin korviin joskus isompana kantautuu.
Ollaan juteltu asiasta ja mies sanoi että kertoo sitten kun lapset ovat isompia. Pikkurötöksistä ja niiden pakoilusta se tuomio tuli, ei onneksi mitään pahoinpitelyjä tai seksuaalirikoksia tms.
Tiedän jotain asioita jotka periaatteessa ovat varmaan joskus olleet perhesalaisuuksia mutta ovat niin vanhoja juttuja jo että eivät varsinaisesti ole enää salaisuuksia.
Hmm... suurin salaisuus tällä hetkellä on varmaan meidän lapsettomuus. Jossain vaiheessa olen kertonut vanhemmilleni, sisaruksistani en ole ihan varma että tietävätkö. Sanoin äidille että ei saa kertoa muille mutta ainakin äidin yksi sisko ja yksi serkkuni tuntuu tietävän asiasta. Varmaan useampikin jo tietää mutta ei ole vaan tuonut sitä minulle ilmi.
Miehen suvusta ei käsittääkseni tiedä kukaan, ei edes anoppi tai miehen sisarukset. Myös miehen läheisin kaveriporukka ei tiedä. Sitä vastoin kaikki minun kaverini tietävät ja ne miehen kavereista joiden vaimojen kanssa olen kaveri.
On se silti jonkinlainen perhesalaisuus, eiks sitäkin voi sanoa perhesalaisuudeksi jos jotain tavallaan salataan perheeltä? Olen kyllä päättänyt selvittää tämän asian tänä vuonna anopille jossain vaiheessa, jos mies ei puhu niin minä puhun!
teillä ei ole lapsia?
Kamalia juttuja. Itse haluan elää "pumpulissa" tuollaisten asioiden suhteen eli en haluaisi edes tietää jos joku ei ole jonkun tietyn lapsi tai vastavaa. Minulla oli hyvä lapsuus ja sukulaissuhteet kunnossa ja niistä haluan pitää kiinni. Ja onneksi ainakin minä ja veljeni ollaan niin paljon isämme näköisiä että ei epäilystä siitä. Nyt kun miettii niin isäni nuorin sisko on äitinsä näköinen mutta ei isänsä, kun taas muut sisarukset on samannäköisiä ja -luonteisia kuin isänsä. Heh, mielikuvitus laukkaa :D
mutta siis olemn tyytyväinen ettei ole salaisuuksia ainakaan mistä minä tiedän.
Tosin veljeni tietää että minulle on tejty abortti ja minä tiedän että hänen vaimollen on tehty myös. Näistä en ikinä tule kertomaan vanhemmillemme.
En nyt tiedä, että onko tämä perhesalaisuus, vai ainoastaan äitini salaisuus, mutta en tiedä, kuka äitini isä on. Hän ei ole koskaan sitä kertonut. Äitini on syntynyt sota-aikana, ja kaikissa kuvissa, mitä olen hänen lapsuudestaan nähnyt, hän on vain kaksin äitinsä (mummoni) kanssa. Tietenkin itselle tulee mieleen, että äitini äidillä on ollut kuumia öitä jonkun sotilaan kanssa ja tästä syntyi lapsi, mutta ei se äiti vaan suostu kertomaan. :/ Mutta voihan olla, että hän ei itsekään tiedä, jos kyse oli juuri jostain "sotaromanssista". Ei se kyllä minua haittaa, eikä asia minua mitenkään kaiverra, mutta yleensä nyt ihmiset tietävät, keitä isovanhempansa olivat.
ei kuitenkaan tuomittu. Tämä ei siis ole iso juttu joka painaisi mieltä, mutta on sellainen asia jota ei (minun) sukulaisille tai ystäville olla kerrottu, ja tuskin kerrotaan.