Onko teillä perhesalaisuutta?

Että hänellä on n. 2 vuotias avioton poika, jonka on tunnustanut. Isä on sinkku ja lapsi tuli yhden illan jutusta. Sitäkään ei tiedä kukaan, että mieheni oli ennen nisti. Nykyään upea työssäkäyvä tavallinen perheenisä.

muille jakaa:



- Isoisäni isästä ei ole tietoa kenelläkään muulla kuin isoisällä itsellään, tod. näk. on saksalainen, mutta isoisä ei suostu kertomaan asiasta.



- Samainen isoisäni on tehnyt avioliiton ulkopuolelle 2 lasta, eli minulle sedän ja tädin, tästä sain tietää vasta 2 v sitten. Asiasta tietävät vain harvat.



-Yksi tätini (äidin puolelta) on yrittänyt kännipäissään murhapolttaa miehensä. Istui tovin vankilassakin tästä. Tästä asiasta vaietaan "yllättäen" aika tarkasti, eikä nuorimmat suvun jäsenet tiedä asiasta vieläkään. Mainittakoon että tuo täti on edelleen naimisissa tuon miehen kanssa jonka yritti murhata, ja elelevät onnellisena jossain maalla, alkoivat kovasti lisääntyä aikanaan että rouva välttäisi vankilan.



- Äidilläni oli suhde poikaystävääni kun olin 16v ja poikakaveri 20v. Asiasta tietää isä ja minä, mutta ei veljeni.



- Minä olen ollut mielisairaalassa 20v kun koitin tappaa itseni. Latailin akkuja 6 viikkoa. Tästä tietää vanhempani, muttei suku muuten.



- Toisella tädilläni oli suhde 80-luvulla erääseen ällöttävään iskelmälaulajaan. Iskelmälaulajan liitto meni rikki, tädin ei. Tädin mies mätkäisi tätiä kerran turpaan ja asia oli sitten sillä selvä. Tästä tiedän tasan minä, kun täti kännipäissään asian tunnusti.





Meillä on ihana suku.

Käykö sen varjeleminen teille koskaan raskaaksi? väsyttää ja haluaisin vain kertoa kuinka asiat todellisesti ovat jatkuvan selittelyn sijaan.

Mies ollut vankilassa monta kertaa, ja meidät molemmat on tuomittu törkeistä rikoksista. Mies useasta, mut yhdestä.

Ette ikinä uskoisi, jos meidät tuntisitte, eikä asian näin kertominen anna asialle oikeutta. Vaan mitä väliä.

Kuinka pitkä aika vankilareissustasi on? Entä miehesi?

Miten tuomiot ovat vaikuttaneet elämäänne? Kiinnostava aihe.

t.ap

No minä en joutunut vankilaan, vaan sain ehdollista 1-v 3kk, mies taas on istunut useassa eri osassa n 3 v yhteensä. Kyseessä huumausaine - ja omaisuusrikokset, eli käyneekin selväksi, että mies on entinen nisti. Joka vierotti itse itsensä aikanaan subutexilla. Jota minä puolestani toin maahan ja jäin kiinni.

Mutta tuosta kaikesta on jo yli 10 vuotta aikaa, ja kuten sanottu, ette uskoisi jos meidät tuntisitte.

Itse olen joutunut tekemään ratkaisuja uravalintani suhteen, koska tietyn polun valitsemalla olisin päätynyt niin suuresti julkisuuteen, että asian olisi joku penkonut esiin.

Heikkona hetkenään joitain vuosia sitten veljeni kertoi minulle, että hänellä on avioton lapsi, poika, joka on nyt noin 15-vuotias. Veljeni maksaa hänestä elatukset, eli on tunnustanut lapsen. Vaimo ei asiasta tiedä, eikä veli aio kertoakaan. Veli on ollut 25 vuotta avioliitossa, josta ainoa lapsi on kuollut, eli liitto on nyt lapseton. Veli on nyt sairastunut syöpään. Olen aivan ulalla, miten pitäisi toimia. Jos veli kuolee, kuten todennäköistä nyt on, perunkirjoituksissa selviää tuon aviottoman lapsen olemassaolo. Se on takuulla surevalle leskelle hirveä paikka. En oikein pystyisi sairaalle veljelle asiasta puhumaan eli painostamaan häntä paljastamaan tilanne vaimolleen ennen kuolemaansa. Tilanne on sietämätön, kun sitä taas ajattelen. Usein työnnän sen vain pois mielestäni. Salaisuudet ovat syvältä. Toivon, etten olisi tätä koskaan kuullut.

Leskihän joutuu antamaan tuolle aviottomalle, tuntemattomalle pojalle puolet omaisuudestaan!

antamaan puolta omaisuudestaan, vaan leskellä on tasinko-oikeus niin, että omaisuus menee velkojen vähentämisen jälkeen puoliksi, jos se ei ole jo puoliksi. Homma menee niin, että koska lapsi on ollut olemassa, hän on isänsä siis korostan isänsä perijä, ja puolet omaisuudesta menee kuolleelle ja puolet elävälle lapselle. Koska lapsettomana kuolleen perillisen tilalle astuu parenteelissa hänen vanhempansa, jos lapsia ei ole, isänperinnöstä puolet menee elävälle lapselle ja toinen puoli leskelle. Teidän kannattaa olla hyvin tarkkoja perunkirjoituksia tehdessänne.

Kyllä veljesi kannattaisi olla rehellinen. Se on ihan kauheaa leskelle, jos tuo lehtolapsi-asia tulee ilmi kuoleman jälkeen. Minun isäni tuttavaperheessä asia tuli yllätuksenä, leski kävi kusemassa miehensä haudalle ja söi kaksi vuotta masennuslääkkeitä. On kauheaa, kun ei voi kysyä miksi ja minkä takia ja selvittää asioita. Siinä voi mennä leskeltä mielenterveys miehen pelkuruuden takia.

Kai leskellä nyt on oikeus raivota elävälle? Pitäähän sairaankin vastata teoistaan. Pöytä pitää puhdistaa ennen kuolemaa, sinuna minä tilaisin sen kirkonkirjanotteen ja antaisin leskelle, vaikka veljesi pelkääkin hänen reaktiotaan. Ihan hänen tunteitaan ajatellen ja sitä tilannetta, että sinä tiesit, mutta et kertonut. Sinä nimittäin joudut sitten veljesi kuoleman jälkeen myrskyn silmään,jos tiesit mutta salasit. Kyllä leskellä on oikeus tehdä surutyötä ja työstää vihaansa jo etukäteen.

Uskomatonta. Ollaanko sukua?

t.21

Äidin puolen sukuni on täynnä mielenterveysongelmaisia henkilöitä ja monet ovat kuolleet itsemurhan kautta. En haluaisi pitää heihin mitään yhteyttä. En ole nähnyt toista vanhempoaani yli 30 vuoteen. Oikeasti minua ei kiinosta työnteko yhtään vaan kun puolisollani ei ole varaa minua elättää niin pakko on. Elän yli varojeni. Olen kateellinen kaikille joilla on uusi hieno omakotitalo. Poden jatkuvaa alemmuuden tunnetta. Puolisoni setä on homo. Epäilen myös poikani olevan homo.Olen pettynyt elämääni.

Usampiakin. Niistä ei puhuttu. Nyt moni asianosainen on kuollut ja olen jutellut asioista lähimpien ystävien kanssa. En suosittele salailua, se vie energiaa ja kehittää ihmistä väärään suuntaan. Toki arasta asiasta kertominen pelottaa ja ei voi koskaan tietää miten vastapuoli reagoi. Joskus alle 3kymppisten reaktiot voivat olla outoja, voivat jopa kavahtaa ehkä pelkäävät että ongelma "tarttuu". Vanhemmat ihmiset ovat nähneet elämää sen verran, että eivät pienestä hätkähdä.

koska asia ei ole salaisuus meidän "ydinperheen" kesken, äitini, kaksi veljeäni ja minä tietysti, mutta ei tästä asiasta sitten muulle suvulle ole puhuttu, tosin emme tekemisissä hirveästi ole. Lapseni isä on vankilassa henkirikoksesta.



Vaikka tulee olemaan vielä vuosia ja vuosia, pelkään miten kertoa lapselle ja kertoakko ollenkaan. Siis tottakai lapsi ansaitsee kuulla totuuden mistä on tullut, mutta en tiedä olisinko halunnut tietää jos oma isäni olisi joskus murhannut jonkun. Tuskimpa, olisin varmaan aatellut että minäkin olen "paha" tms. En tosiaan tiedä. Onko raskasta? Erittäin, uskomattoman kamalaa ja raskasta.

että isäni ei olekkaan isäni, se ei toisin ole salaisuus... ja pari vuotta sitten sain tietää, että se isäni joka ei ole isäni, ei myöskään ole siskoni isä...siskoni ei tästä tiedä... eikä tarvitsekkaan..



Anoppi kertoi minulle, että hänen ex miehensä yritti tappaa mieheni, kun tämä(mieheni) oli vauva... mieheni ei tiedä asiasta enkä kerro, koska hänen isä ei ole koskaan osallustunut hänen elämäänsä...



Äitini "isä" oli pedofiili... se ei sinällään ole salaisuus, mutta äitini ei puhu asiasta muille kuin minulle, kyllä kai siskoni tietää... Onneksi se kusipää kuoli todella nuorena ja kaaaauan sitten...

eikä kuollut niin kuin heille on isoisästään kerrottu.Isäni elää mutta on mielisairaalassa.

En tiedä miksi en ole kertonut. Äitini mielestä asia pitää vaieta kuoliaaksi.