Onko teillä perhesalaisuutta?

35-vuotiaana eno joutui pitkäksi aikaa suljetulle osastolle hoitoon. Ei sen jälkeen kyennyt enää töihin, eikä muutenkaan itsenäiseen elämäänkään. Äitini ja hänen sisaruksensa peittelivät pitkään enon ongelmaa, puhuttiin vain kuinka eno on "erikoinen luonne, ollut jo lapsesta saakka erikoinen".

Vielä kun enon todellisuudentaju heitti täysin ja meni hoitoon, äitini oli sitä mieltä että "ongelmat ei ole todellisia vaan enoni vain esittää tai laiskuuttaan".

Me nuorempi sukupolvi tietysti on puhuttu asioista oikeilla nimillä.

Näissä on aina se ongelma, että jos kyseinen henkilö itse ei halua, että hänen ongelmistaan kerrotaan... Meillä mun siskolla skitsofrenia, nyt helpompi vaihe mutta on juurikin tuollainen 'erikoinen luonne', mutta välillä ollut pitkiä jaksoja hoidossa ja harhainen. Mutta kun hän ei itse halunnut, että kukaan saa tietää. Siinä sitten ympäri pyöreästi yritettiin vastata, miksi ei ollut meidän lapsen ristiäisissä jne. Vanhempamme ja yhteiset sisaruksemme tietävät, mutta kukaan muu ei, esim. isovanhempamme. Ei voi kertoa toisen selän takana kun toinen ei anna. Omat lapset on vielä sen verran pieniä, että en tiedä, miten heille aikanaan sitten kerron..

Äitini ja muut sisarukset eivät edes keskenään puhuessaan sanoneet että veljellään on pahoja mielenterveysongelmia. Puhuivat vain veljensä "erikoisesta luonteesta". Asiasta ei todellakaan ulkopuolisille puhuttu mitään.

Asutaan kuitenkin pikku kaupungissa missä ns. kaikki tuntee kaikki joten eihän tuollainen pysy salaisuutena. Piilottelu alkoi saamaan koomisia piirteitä. Joku tuttu kysyy enosta (sillä äänensävyllä että tiedät hänen tietävän) ja äiti ja muut sisarukset yrittää esittää että ihan tavallista sille kuuluu, kotosalla ollu jne.

Kamalia juttuja. Itse haluan elää "pumpulissa" tuollaisten asioiden suhteen eli en haluaisi edes tietää jos joku ei ole jonkun tietyn lapsi tai vastavaa. Minulla oli hyvä lapsuus ja sukulaissuhteet kunnossa ja niistä haluan pitää kiinni. Ja onneksi ainakin minä ja veljeni ollaan niin paljon isämme näköisiä että ei epäilystä siitä. Nyt kun miettii niin isäni nuorin sisko on äitinsä näköinen mutta ei isänsä, kun taas muut sisarukset on samannäköisiä ja -luonteisia kuin isänsä. Heh, mielikuvitus laukkaa :D

mutta siis olemn tyytyväinen ettei ole salaisuuksia ainakaan mistä minä tiedän.

Tosin veljeni tietää että minulle on tejty abortti ja minä tiedän että hänen vaimollen on tehty myös. Näistä en ikinä tule kertomaan vanhemmillemme.

Monikohan miettii meidän nuoremmasta lapsesta että kukakohan tuonkin isä on? :D Meillä kaksi lasta, esikoinen (poika) on niiiin isänsä näköinen. Nuorempi (tyttö) on minun näköinen. Eniten on kuitenkin siskoni näköinen, joka on kuitenkin aika saman näköinen kuin minä. Tyttärellä ja siskollani molemmilla luonnonkihara tukka. Jos ollaan porukalla liikkeellä niin tytärtäni luullaan siskoni lapseksi.

Luulin ensin, että leskeksi jääneelle tehtiin lapsi ihan yhteisestä sopimuksesta, koska oma mies, miehesi veli kuollut. Tuo olisi minun mielestäni ollut ihan ok juttu.



Mutta jos on lähdetty sinua pettämään, koska oma juttusi on ollut jotenkin huono tai mätä, niin asia onkin mielestäni hieman toisin.



Olen nähnyt tapauksia jossa miehen jalkavaimon lapsi on tuotu oleilemaan päävaimon nurkkiin. Siitä ei sitten suvussa oltu juuri moksiskaan, mutta kyllähän sellainen pani hieman mietityttämään. Mutta se ei siis ollut mikään salaisuus.



Onko meillä sitten jotain perhesalaisuutta tai jopa salaisuuksia? Kyllä on, mutta ne ovatkin niin rankkoja, että niistä ei edes puhuta. Mutta edellinen sukupolvi ei tajua kuinka petollista tämä on ollut. Ja nyt he ovat kaikki kuolemassa pois ja nyt pyörii vain tämä, että tiesivätkö he edes vai meneekö tieto heidän kanssaan hautaan (vain yksi henkilö enää elossa)? Tämä on niin järkyttävä kusetus, että sanat eivät riitä kertomaan!

Salaisuus on se että vaari oli pedofiili ja käytti hyväksi niin äitiä, äidin siskoa ja minua. Tästä ei koskaan olla puhuttu ja asiasta tietää vain minun tätini. Äitini ei tiedä koska tuskin kestäisi kuulla totuutta vaikka sen varmaan jollain tasolla tietää koska myös isäni on ahdistellut minua seksuaalisesti.

Tätä kesti 14v.



Totuus tuskin koskaan selviää monta on joutunut vaarin uhriksi suvussa. Onneksi kuoli pois.

Tuo selviää lapsille ja mahdollisesti vaimolle viimeistään perunkirjoituksessa, sitten kun sen aika koittaa. Mahtaa olla mukava uutinen! :D

että isällä on lapsi. Ei ymmärretty eikä kyllä ymmärretä vieläkään miksi isä ei kertonut. Lapsi oli syntynyt pari vuotta ennen kuin vanhempamme edes kohtasivat.

Olemme käsineet lapsettomuudesta ja nuorin lapsemme on koeputkilapsi. Lisäksi päädyin aborttiin miehen painostuksen vuoksi (ja terveydellisistä seikoista) muutama vuosi sitten.

Tuo selviää lapsille ja mahdollisesti vaimolle viimeistään perunkirjoituksessa, sitten kun sen aika koittaa. Mahtaa olla mukava uutinen! :D

että isällä on lapsi. Ei ymmärretty eikä kyllä ymmärretä vieläkään miksi isä ei kertonut. Lapsi oli syntynyt pari vuotta ennen kuin vanhempamme edes kohtasivat.

Tai sitten isäsi oli tyyppiä "mistä vaietaan, sitä ei ole". Kuten oman isäni suku... :D

kuka hänen biologinen isänsä on. Isäni on adoptoitu ihan pienenä maalaistaloon. Täysi-ikäisenä isäni löysi biologisen äitinsä, jonka myöhemmin syntyneet lapset eivät tienneet isäni olemassa olosta mitään.



Isäni biologinen äiti ei ole suostunut ikinä kertomaan isäni oikeaa isää. On vaan sanonut, että sen salaisuuden hän aikoo viedä hautaan mukanaan.



Minun ollessani noin 20v. ilmestyi yhtääkkiä elämäämme vielä yksi isän siskopuoli :O Joka oli isääni vanhempi. Isäni biologinen äiti oli antanut hänet omille vanhemmilleen heti kun oli syntynyt. Tämänkin tämä isäni biologinen äiti oli salannut kaikilta :O



Siellä suunnalla on kaikkea muutakin todella omituista. Niin outoja tuommoisia juttuja, että ei niistä pysy edes kärryillä...

ollessani nuori,päihdetausta molemmilla joista ei tulla myöskään kertomaan lapsille(ainakaan vuosiin) sekä isän vankilareissut.Emme kyllä häpeä näitä viimesempiä asioita mutta emme ole ylpeitäkään siitä joten jääköön salaisuudeksi niin pitkäksi aikaa kun tarve vaatii.Meistä tai no ainakaan minusta ei uskoisi näkemällä mikä olin ennen tai mitä tein ennen... vois jäädä usealla tai useassa paikkaa suut auki.

siskolla oli suhde lapseni isään.



Häpeän tätä todella paljon, varsinkin kun heidän seurustelu tapahtui ensin.



Ärsyttävintä on, että sisko haluaisi jakaa tämän asian jopa lapseni kanssa.



Jos totta puhutaan, en oikein tiedä ketkä kaikki tästä tietää. Itse en ainakaan ole tästä mennyt kenellekään sanomaan.



Yritän vain unohtaa ja toivottavasti törppö siskoni osaisi välillä pitää suunsa kiinni. Mielestäni ei ole hyvä jos lapseni saisi tietää.



Antaa minusta todella moraalittoman kuvan.

Myönnän, että sitä olinkin nuorena, mutten enää.



Mitä mieltä olette tästä salaisuudestamme?

Heikkona hetkenään joitain vuosia sitten veljeni kertoi minulle, että hänellä on avioton lapsi, poika, joka on nyt noin 15-vuotias. Veljeni maksaa hänestä elatukset, eli on tunnustanut lapsen. Vaimo ei asiasta tiedä, eikä veli aio kertoakaan. Veli on ollut 25 vuotta avioliitossa, josta ainoa lapsi on kuollut, eli liitto on nyt lapseton. Veli on nyt sairastunut syöpään. Olen aivan ulalla, miten pitäisi toimia. Jos veli kuolee, kuten todennäköistä nyt on, perunkirjoituksissa selviää tuon aviottoman lapsen olemassaolo. Se on takuulla surevalle leskelle hirveä paikka. En oikein pystyisi sairaalle veljelle asiasta puhumaan eli painostamaan häntä paljastamaan tilanne vaimolleen ennen kuolemaansa. Tilanne on sietämätön, kun sitä taas ajattelen. Usein työnnän sen vain pois mielestäni. Salaisuudet ovat syvältä. Toivon, etten olisi tätä koskaan kuullut.

Leskihän joutuu antamaan tuolle aviottomalle, tuntemattomalle pojalle puolet omaisuudestaan!

antamaan puolta omaisuudestaan, vaan leskellä on tasinko-oikeus niin, että omaisuus menee velkojen vähentämisen jälkeen puoliksi, jos se ei ole jo puoliksi. Homma menee niin, että koska lapsi on ollut olemassa, hän on isänsä siis korostan isänsä perijä, ja puolet omaisuudesta menee kuolleelle ja puolet elävälle lapselle. Koska lapsettomana kuolleen perillisen tilalle astuu parenteelissa hänen vanhempansa, jos lapsia ei ole, isänperinnöstä puolet menee elävälle lapselle ja toinen puoli leskelle. Teidän kannattaa olla hyvin tarkkoja perunkirjoituksia tehdessänne. Kyllä veljesi kannattaisi olla rehellinen. Se on ihan kauheaa leskelle, jos tuo lehtolapsi-asia tulee ilmi kuoleman jälkeen. Minun isäni tuttavaperheessä asia tuli yllätuksenä, leski kävi kusemassa miehensä haudalle ja söi kaksi vuotta masennuslääkkeitä. On kauheaa, kun ei voi kysyä miksi ja minkä takia ja selvittää asioita. Siinä voi mennä leskeltä mielenterveys miehen pelkuruuden takia. Kai leskellä nyt on oikeus raivota elävälle? Pitäähän sairaankin vastata teoistaan. Pöytä pitää puhdistaa ennen kuolemaa, sinuna minä tilaisin sen kirkonkirjanotteen ja antaisin leskelle, vaikka veljesi pelkääkin hänen reaktiotaan. Ihan hänen tunteitaan ajatellen ja sitä tilannetta, että sinä tiesit, mutta et kertonut. Sinä nimittäin joudut sitten veljesi kuoleman jälkeen myrskyn silmään,jos tiesit mutta salasit. Kyllä leskellä on oikeus tehdä surutyötä ja työstää vihaansa jo etukäteen.

Ajattelen asiaa. On hankalaa, kun en voi puhua kenellekään.

ja mieheni on käyttänyt joskus huumeita jota hänestä ei ulkoisesti arvioiden koskaan arvaisi, komea ja aina pukeutunut hyvin. Muutenkin ollut ihan normi työssä käyvä ihminen käytönkin aikana, ns.bilekäyttöä.

talon piika, tuli raskaaksi rikkaalle miehelle, joka oli naimisissa. Lapsen synnyttyä, rikkaan miehen suku vaati rahalla lapsen itselleen, ja ostivat lapsen. Tätini tuli mielisairaaksi. Hän asui yksin pimeässä mökissä loppuelämänsä ja kuoli upporikkaana. Söi vaan näkkileipää ja vettä.



Tästä ei hiiskuttukaan.

että olen lyönyt (ei tullut mitään vammoja) miestäni muutaman kerran ja heittänyt tavaroilla vuosia sitten eläessäni suurta kriisiä elämässäni. Onneksi ne ajat ovat ohi, mutta pahalta tuntuu silloinen käytökseni, vaikka mies on antanut anteeksi ja tietää tietysti silloisen tilanteen.

Heikkona hetkenään joitain vuosia sitten veljeni kertoi minulle, että hänellä on avioton lapsi, poika, joka on nyt noin 15-vuotias. Veljeni maksaa hänestä elatukset, eli on tunnustanut lapsen. Vaimo ei asiasta tiedä, eikä veli aio kertoakaan. Veli on ollut 25 vuotta avioliitossa, josta ainoa lapsi on kuollut, eli liitto on nyt lapseton. Veli on nyt sairastunut syöpään.



Olen aivan ulalla, miten pitäisi toimia. Jos veli kuolee, kuten todennäköistä nyt on, perunkirjoituksissa selviää tuon aviottoman lapsen olemassaolo. Se on takuulla surevalle leskelle hirveä paikka.



En oikein pystyisi sairaalle veljelle asiasta puhumaan eli painostamaan häntä paljastamaan tilanne vaimolleen ennen kuolemaansa.



Tilanne on sietämätön, kun sitä taas ajattelen. Usein työnnän sen vain pois mielestäni.



Salaisuudet ovat syvältä. Toivon, etten olisi tätä koskaan kuullut.

sen näkee: totuus on tarua ihmeellisempää.



Toivottavasti näillä paljastuksilla on joillekin trapeuttinen vaikutus. On varmaan hirveää kantaa noinkin synkkiä asioita, mitä täältä voi lukea.

Heikkona hetkenään joitain vuosia sitten veljeni kertoi minulle, että hänellä on avioton lapsi, poika, joka on nyt noin 15-vuotias. Veljeni maksaa hänestä elatukset, eli on tunnustanut lapsen. Vaimo ei asiasta tiedä, eikä veli aio kertoakaan. Veli on ollut 25 vuotta avioliitossa, josta ainoa lapsi on kuollut, eli liitto on nyt lapseton. Veli on nyt sairastunut syöpään. Olen aivan ulalla, miten pitäisi toimia. Jos veli kuolee, kuten todennäköistä nyt on, perunkirjoituksissa selviää tuon aviottoman lapsen olemassaolo. Se on takuulla surevalle leskelle hirveä paikka. En oikein pystyisi sairaalle veljelle asiasta puhumaan eli painostamaan häntä paljastamaan tilanne vaimolleen ennen kuolemaansa. Tilanne on sietämätön, kun sitä taas ajattelen. Usein työnnän sen vain pois mielestäni. Salaisuudet ovat syvältä. Toivon, etten olisi tätä koskaan kuullut.

Leskihän joutuu antamaan tuolle aviottomalle, tuntemattomalle pojalle puolet omaisuudestaan!

Uskomatonta. Ollaanko sukua?

"Onko perhe varakas?", kysyit.



On. Toisaalta on parempi niin, koska suuremmaasta omaisuudesta on helpompi jakaa. Toisaalta en tiedä, onko veljelläni testamentti. Sillähän voisi rajata osan omaisuudesta pois lapselta, ellei lapsi moiti testamenttiä. Tässä tapauksessa, kun lapsi ei ole ikinä asunut eikä kai oikein tavannutkaan isäänsä, se rajaaminen olisi kai kohtuullista.

ennen kuolemaansa minulle olleensa naimisissa ennen äitiäni ja avioliitosta on yksi lapsi. Soitin hänelle kutsun perunkirjoitukseen ja hän tuli ,en ole ollut yhteydessä häneen sen koommin. En jotenkin ymmärrä sitä kun noissa Kadonneen jäljillä-ohjelmassa itketään sisarusten perään mua ei kiinnosta hänen elämänsä eikä häntä minun elämäni. Tätä en ole kertonut kuin omalle perheelleni. Äitini kuoli ennemmin ja hän kyllä tiesi mutta siitä ei puhuttu.