Lue keskustelun säännöt.
Suominaisen mielestä olen loinen - miksi?
17.01.2012 |
Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä 18-vuotiaista asti. Opiskelimme molemmat Suomessa korkeakoulutuksen ja saimme hyvät työpaikat ja palkat. Itsekin kerkesin kasvattamaan omaisuutta ja sijoitukseni poikivatkin minulle joka kuukausi n. pari tuhatta euroa.
Nykyisin elelen siis kotirouvana. Muutimme 5 vuotta sitten tänne "ulkomaille" kun miehelleni tarjottiin mahtavaa työtä. Mieheni työ vaatii todella paljon aikaa ja energiaa, joten mies pyysi minua jättämään oman työni - ja näin tein.
Meillä on kaksi lasta ja päiviini kuuluu lasten kuskaaminen harrastuksiin, kaupassa käynti, ruoan laitto ja siivoaminen. Kaikki se, mitä tavallinen suomalainen kotiäiti tekee. Lasten hoidosta olen ollut tarkka ja meidän lapsemme pysyvät kothoidossa. Onneksi apunani kuitenkin on myös miehen sukulaistyttö, joka on meillä au-pairina.
Elämäni poikkeaa monella tapaa kuitenkin tavallisen suomirouvan elämästä sillä minun elämääni kuuluvat kaikenlaiset edustustehtävät. Viikottain täytyy olla järjestässä jos jonkinlaista illallista/tapahtumaa. Nämä ovat hyvin stressaavia tapahtumia sillä nämä vaikuttavat suurelta osin mieheni työkuvioihin.
Meidän koko perheen on toimittava tietyin tavoin, koska edustamme myös mieheni yristystä. Tästä johtuen minä joudun istumaan parinkin eri yhdistyksen hallituksessa ja teen hyväntekeväisyystyötä perheeni nimissä. Mieheni työ tuo minullekin "työtunteja 15-25" tuntia viikossa, joten omasta mielestäni minua ei voi kutsua loiseksi.
Suomalainen nainen taitaa olla melko kateellinen, harvalla on mahdollisuus asua sellaisessa talossa, jossa me asumme, pukeutua niin kuin me pukeudumme ym. Täällä minun ei ole koskaan tarvinnut kuulla olevani loiseläin. Mieheni arostaa minua ja minun panostustani meidän kotiimme, lapsiimme ja hänen uransa tukemiseen. Mieheni on sanonut, että ilman minua ja tukeani, hän ei olisi tänä päivänä siinä asemassa, jossa hän on. Jos minä olisin keskittynyt oman urani luomiseen, ei minulla olisi ollut aikaa toimia edustusvaimona ja näin ollen mieheni ei olisi varmasti edennyt näin pitkälle.
Kommentit (165)
Mä olen 69:n kanssa samoilla linjoilla. Me tehdään asioita, joista nautimme.
Tsemppiä sulle paljon ja onnea uuteen vuoteen. Mun mielestä on elämässä paljon tärkeämpää olla rakkaiden kanssa, kuin juosta rahan ja maineen perässä. Meillä riittää rahat ihan kivaan elintasoon yhdessä maailman upeimmista kaupungeista, ja niinkuin sanoin; miehelläni on todella hyvät tulevaisuuden näkymät urallaan. Olen itsekin kokenut sellaista pientä naljailua tuttaviltani, mutta yritän olla välittämättä. Kumman katkeria nämä itsenäiset arjen sankarittaret:) t. 69 (eli se seksityöläinen)
Älä välitä katkeroituneiden ihmisten puheista. On hyvä, että on meidänlaisiammekin naisia, jotka elävät lapsilleen ja miehilleen :)
Pikkaisen sulla nyt vippaa toi sun linjasi. Huomaatko edes itse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä viikolla jo kolme naista on valittanut minulle kun pitää olla töissä tai lähteä töihin.
Eli se kolmas soitti juuri tunti sitten ja kirosi, että ei yhtään kiinnostaisi lähteä illaksi töihin (ei ole silti hoitaja vaan ihan muun alan ihminen). Kuinka mielellään olisi kotona.
Tosiaan, ihmeen katkeria nämä palstan uramammat, jotka saavat virikkeitä töissä ja älyllisiä haasteita ja ovat onnellisia ja elävät täysillä ja mies ei jätä missään nimessä.
Itse jäisin kotiin heti jos vain pystyisin. Olen ap onnellinen sinun puolestasi, että saat elää sellaista elämää kuin haluat. Minäkin olen järjestänyt asiani hyvin. Mutta jos rahat riittäisi, en kävisi töissä vaan järjestäsiin asiani vielä paremmin.
Pakenet omia epäonnistumisia sinne miehesi aseman turviin. Lapsellista - ja typerää.
Mutta ei, en ole epäonnistunut. Olen saavuttanut nuoreen ikääni verrattuna sekä työssä että koulutuksessa paljon. Mainitsin vain palkkani pienuuden, mutta sehän ei ole koko totuus. Kuten varmaan älykkönä tiedät:)
t. 69
p.s. Jos olet oikeasti niin onnellinen ja tyytyväinen elämääsi, miksi näet vaivaa lytätäksesi muita? Esimerkiksi minua, josta et edes tiedä mitään muuta kuin pari yksityiskohtaa, jotka olen tässä ketjussa paljastanut.
ja onnellinen, osaa iloita toisen puolesta.
Jos oma sisus on paskaa ja katkeruutta täynnä, haluaa sitä paskaa nähdä kaikessa muussakin ja ei ainakaan mitään hyvää muiden elämässä. Se tuo liian lähelle sen oman epäonnistumisen.
Harvalla tällä palstalla näkyy tosiaan hyvin menevän.
Pakenet omia epäonnistumisia sinne miehesi aseman turviin. Lapsellista - ja typerää.
Mutta ei, en ole epäonnistunut. Olen saavuttanut nuoreen ikääni verrattuna sekä työssä että koulutuksessa paljon. Mainitsin vain palkkani pienuuden, mutta sehän ei ole koko totuus. Kuten varmaan älykkönä tiedät:)
t. 69
p.s. Jos olet oikeasti niin onnellinen ja tyytyväinen elämääsi, miksi näet vaivaa lytätäksesi muita? Esimerkiksi minua, josta et edes tiedä mitään muuta kuin pari yksityiskohtaa, jotka olen tässä ketjussa paljastanut.
hän tuskin jauhaisi siellä auvossaan loputtomiin entisten opiskelukavereidensa puheita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja onnellinen, osaa iloita toisen puolesta. Jos oma sisus on paskaa ja katkeruutta täynnä, haluaa sitä paskaa nähdä kaikessa muussakin ja ei ainakaan mitään hyvää muiden elämässä. Se tuo liian lähelle sen oman epäonnistumisen. Harvalla tällä palstalla näkyy tosiaan hyvin menevän.
Pakenet omia epäonnistumisia sinne miehesi aseman turviin. Lapsellista - ja typerää.
Mutta ei, en ole epäonnistunut. Olen saavuttanut nuoreen ikääni verrattuna sekä työssä että koulutuksessa paljon. Mainitsin vain palkkani pienuuden, mutta sehän ei ole koko totuus. Kuten varmaan älykkönä tiedät:) t. 69 p.s. Jos olet oikeasti niin onnellinen ja tyytyväinen elämääsi, miksi näet vaivaa lytätäksesi muita? Esimerkiksi minua, josta et edes tiedä mitään muuta kuin pari yksityiskohtaa, jotka olen tässä ketjussa paljastanut.
näkee hyvää meidän töissä käyvien elämässä? Missä sinä sellaista ap:n aloituksessa näet, jossa on jo alusta alkaen varsin negatiivinen sävy. Ap korottaa omaa erinomaisuuttaan ja närkästyy, kun hänelle sanotaan, että ihmisillä on kauhean erilaiset arvostukset, eivätkä kaikki aivan oikeastikaan arvosta ajatusta miehen uralle elämisestä.
Jos ap ei kestä kuulla eri mieltä oloa, miksi hän aloituksensa teki? Kuullakseen pelkkää kehua ja suitsutustako?
Minä ainakin ymmärsin, että näistä arvostuseroista voi tässä keskustella. Osa kommenteista on ollut tosiaan aika kiukkuisia, mutta ainakin minä olisin halunnut puhua näistä arvostuseroista.
Ikävää, että sekin pitää tulkita kateudeksi.
Mä olen 69:n kanssa samoilla linjoilla. Me tehdään asioita, joista nautimme.
Tsemppiä sulle paljon ja onnea uuteen vuoteen. Mun mielestä on elämässä paljon tärkeämpää olla rakkaiden kanssa, kuin juosta rahan ja maineen perässä. Meillä riittää rahat ihan kivaan elintasoon yhdessä maailman upeimmista kaupungeista, ja niinkuin sanoin; miehelläni on todella hyvät tulevaisuuden näkymät urallaan. Olen itsekin kokenut sellaista pientä naljailua tuttaviltani, mutta yritän olla välittämättä. Kumman katkeria nämä itsenäiset arjen sankarittaret:) t. 69 (eli se seksityöläinen)
Älä välitä katkeroituneiden ihmisten puheista. On hyvä, että on meidänlaisiammekin naisia, jotka elävät lapsilleen ja miehilleen :)
Pikkaisen sulla nyt vippaa toi sun linjasi. Huomaatko edes itse?
No ei vaan, elän ihan itselleni. En sitä paitsi ymmärrä, millä tavalla miehelle ja lapselle eläminen olisi huonompaa kuin työlleen? Jos ihminen saa tehdä sellaisia asioita, joista nauttii (niinkuin vaikka ap ja minä), niin eikös sitä silloin nimenomaan elä itselleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi opiskelit korkeakoulututkinnon ja sitten tyynesti luovuit siitä miehesi uran vuoksi?
joka opiskelee yliopistotutkinnon, päätyy Suomessa sekundatöihin ja ratkaisee ongelman menemällä silittämään paitoja ja kuuraamaan vessoja tilapäiskomennukselle ulkomaille.
Ja jos olisit itse sitä mieltä, että tuo on jotenkin onnistunutta elämänhallintaa, niin tuskin kokisit tarpeelliseksi terapoida itseäsi täällä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja onnellinen, osaa iloita toisen puolesta. Jos oma sisus on paskaa ja katkeruutta täynnä, haluaa sitä paskaa nähdä kaikessa muussakin ja ei ainakaan mitään hyvää muiden elämässä. Se tuo liian lähelle sen oman epäonnistumisen. Harvalla tällä palstalla näkyy tosiaan hyvin menevän.
Pakenet omia epäonnistumisia sinne miehesi aseman turviin. Lapsellista - ja typerää.
Mutta ei, en ole epäonnistunut. Olen saavuttanut nuoreen ikääni verrattuna sekä työssä että koulutuksessa paljon. Mainitsin vain palkkani pienuuden, mutta sehän ei ole koko totuus. Kuten varmaan älykkönä tiedät:) t. 69 p.s. Jos olet oikeasti niin onnellinen ja tyytyväinen elämääsi, miksi näet vaivaa lytätäksesi muita? Esimerkiksi minua, josta et edes tiedä mitään muuta kuin pari yksityiskohtaa, jotka olen tässä ketjussa paljastanut.
näkee hyvää meidän töissä käyvien elämässä? Missä sinä sellaista ap:n aloituksessa näet, jossa on jo alusta alkaen varsin negatiivinen sävy. Ap korottaa omaa erinomaisuuttaan ja närkästyy, kun hänelle sanotaan, että ihmisillä on kauhean erilaiset arvostukset, eivätkä kaikki aivan oikeastikaan arvosta ajatusta miehen uralle elämisestä.Jos ap ei kestä kuulla eri mieltä oloa, miksi hän aloituksensa teki? Kuullakseen pelkkää kehua ja suitsutustako?
Minä ainakin ymmärsin, että näistä arvostuseroista voi tässä keskustella. Osa kommenteista on ollut tosiaan aika kiukkuisia, mutta ainakin minä olisin halunnut puhua näistä arvostuseroista.
Ikävää, että sekin pitää tulkita kateudeksi.
joka opiskelee yliopistotutkinnon, päätyy Suomessa sekundatöihin ja ratkaisee ongelman menemällä silittämään paitoja ja kuuraamaan vessoja tilapäiskomennukselle ulkomaille.
Ja jos olisit itse sitä mieltä, että tuo on jotenkin onnistunutta elämänhallintaa, niin tuskin kokisit tarpeelliseksi terapoida itseäsi täällä...
Jos edelleen viittaat palkkaani, niin tässäkin ketjussa on todettu että monet tutkijat, UM:n virkamiehet, thinktank-työntekijät tms. tienaavat aika huonosti. Työ on silti palkitsevaa, ja vaativaa. Sinä ilmeisesti et nauti omasta elämästäsi, kun pitää toisille täällä palstalla natkuttaa heidän omista valinnoistaan.
t. 69
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen 69:n kanssa samoilla linjoilla. Me tehdään asioita, joista nautimme.
Tsemppiä sulle paljon ja onnea uuteen vuoteen. Mun mielestä on elämässä paljon tärkeämpää olla rakkaiden kanssa, kuin juosta rahan ja maineen perässä. Meillä riittää rahat ihan kivaan elintasoon yhdessä maailman upeimmista kaupungeista, ja niinkuin sanoin; miehelläni on todella hyvät tulevaisuuden näkymät urallaan. Olen itsekin kokenut sellaista pientä naljailua tuttaviltani, mutta yritän olla välittämättä. Kumman katkeria nämä itsenäiset arjen sankarittaret:) t. 69 (eli se seksityöläinen)
Älä välitä katkeroituneiden ihmisten puheista. On hyvä, että on meidänlaisiammekin naisia, jotka elävät lapsilleen ja miehilleen :)
Pikkaisen sulla nyt vippaa toi sun linjasi. Huomaatko edes itse?
No ei vaan, elän ihan itselleni. En sitä paitsi ymmärrä, millä tavalla miehelle ja lapselle eläminen olisi huonompaa kuin työlleen? Jos ihminen saa tehdä sellaisia asioita, joista nauttii (niinkuin vaikka ap ja minä), niin eikös sitä silloin nimenomaan elä itselleen?
joka sinulle sanoi, että "Älä välitä katkeroituneiden ihmisten puheista. On hyvä, että on meidänlaisiammekin naisia, jotka elävät lapsilleen ja miehilleen :)"
Huomaan kyllä, että et tajua. Kyllä jokainen meistä perheellisistä elänee jossakin määrin myös miehelleen ja lapsilleen, mutta ei se silti saa aikuisella naisella olla ainoa elämänsisältö.
Se mies voi kuolla, erota koska vaan. Siinä se sisältösi sitten katoaa, ja mitä jää jäljelle. Joka tapauksessa miehen valinnat ovat pitkälti hänen valintojaan, mutta oman ammatin ja työn kautta nainen voi toteuttaa omia valintojaan.
Kirjoituksestasi tihkuu niin katkeruus ja kateus läpi, ettei pahempaa olla voi
ja onnellinen, osaa iloita toisen puolesta. Jos oma sisus on paskaa ja katkeruutta täynnä, haluaa sitä paskaa nähdä kaikessa muussakin ja ei ainakaan mitään hyvää muiden elämässä. Se tuo liian lähelle sen oman epäonnistumisen. Harvalla tällä palstalla näkyy tosiaan hyvin menevän.
Pakenet omia epäonnistumisia sinne miehesi aseman turviin. Lapsellista - ja typerää.
Mutta ei, en ole epäonnistunut. Olen saavuttanut nuoreen ikääni verrattuna sekä työssä että koulutuksessa paljon. Mainitsin vain palkkani pienuuden, mutta sehän ei ole koko totuus. Kuten varmaan älykkönä tiedät:) t. 69 p.s. Jos olet oikeasti niin onnellinen ja tyytyväinen elämääsi, miksi näet vaivaa lytätäksesi muita? Esimerkiksi minua, josta et edes tiedä mitään muuta kuin pari yksityiskohtaa, jotka olen tässä ketjussa paljastanut.
näkee hyvää meidän töissä käyvien elämässä? Missä sinä sellaista ap:n aloituksessa näet, jossa on jo alusta alkaen varsin negatiivinen sävy. Ap korottaa omaa erinomaisuuttaan ja närkästyy, kun hänelle sanotaan, että ihmisillä on kauhean erilaiset arvostukset, eivätkä kaikki aivan oikeastikaan arvosta ajatusta miehen uralle elämisestä. Jos ap ei kestä kuulla eri mieltä oloa, miksi hän aloituksensa teki? Kuullakseen pelkkää kehua ja suitsutustako? Minä ainakin ymmärsin, että näistä arvostuseroista voi tässä keskustella. Osa kommenteista on ollut tosiaan aika kiukkuisia, mutta ainakin minä olisin halunnut puhua näistä arvostuseroista. Ikävää, että sekin pitää tulkita kateudeksi.
ja mistäköhän minä nyt sitten sinun tulkintasi mukaan olen kateellinen? En ymmärrä, kenties sinä osaat sen sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen 69:n kanssa samoilla linjoilla. Me tehdään asioita, joista nautimme.
Tsemppiä sulle paljon ja onnea uuteen vuoteen. Mun mielestä on elämässä paljon tärkeämpää olla rakkaiden kanssa, kuin juosta rahan ja maineen perässä. Meillä riittää rahat ihan kivaan elintasoon yhdessä maailman upeimmista kaupungeista, ja niinkuin sanoin; miehelläni on todella hyvät tulevaisuuden näkymät urallaan. Olen itsekin kokenut sellaista pientä naljailua tuttaviltani, mutta yritän olla välittämättä. Kumman katkeria nämä itsenäiset arjen sankarittaret:) t. 69 (eli se seksityöläinen)
Älä välitä katkeroituneiden ihmisten puheista. On hyvä, että on meidänlaisiammekin naisia, jotka elävät lapsilleen ja miehilleen :)
Pikkaisen sulla nyt vippaa toi sun linjasi. Huomaatko edes itse?
No ei vaan, elän ihan itselleni. En sitä paitsi ymmärrä, millä tavalla miehelle ja lapselle eläminen olisi huonompaa kuin työlleen? Jos ihminen saa tehdä sellaisia asioita, joista nauttii (niinkuin vaikka ap ja minä), niin eikös sitä silloin nimenomaan elä itselleen?
joka sinulle sanoi, että "Älä välitä katkeroituneiden ihmisten puheista. On hyvä, että on meidänlaisiammekin naisia, jotka elävät lapsilleen ja miehilleen :)"Huomaan kyllä, että et tajua. Kyllä jokainen meistä perheellisistä elänee jossakin määrin myös miehelleen ja lapsilleen, mutta ei se silti saa aikuisella naisella olla ainoa elämänsisältö.
Se mies voi kuolla, erota koska vaan. Siinä se sisältösi sitten katoaa, ja mitä jää jäljelle. Joka tapauksessa miehen valinnat ovat pitkälti hänen valintojaan, mutta oman ammatin ja työn kautta nainen voi toteuttaa omia valintojaan.
Tuossahan lukee: "elän ihan itselleni". Kukas ei tajua?
Täytyy kyllä sanoa, että ihmeellisiä raivottaria täällä tänään:D Onko töissä vaikeaa, vai mikä on?
Mä olen 69:n kanssa samoilla linjoilla. Me tehdään asioita, joista nautimme.
Tsemppiä sulle paljon ja onnea uuteen vuoteen. Mun mielestä on elämässä paljon tärkeämpää olla rakkaiden kanssa, kuin juosta rahan ja maineen perässä. Meillä riittää rahat ihan kivaan elintasoon yhdessä maailman upeimmista kaupungeista, ja niinkuin sanoin; miehelläni on todella hyvät tulevaisuuden näkymät urallaan. Olen itsekin kokenut sellaista pientä naljailua tuttaviltani, mutta yritän olla välittämättä. Kumman katkeria nämä itsenäiset arjen sankarittaret:) t. 69 (eli se seksityöläinen)
Älä välitä katkeroituneiden ihmisten puheista. On hyvä, että on meidänlaisiammekin naisia, jotka elävät lapsilleen ja miehilleen :)
Pikkaisen sulla nyt vippaa toi sun linjasi. Huomaatko edes itse?
Minä en elä muiden kautta, vaan muita varten. Siis sen vuoksihan minä työni jätin, että voin olla mieheni tukena ja edistää mieheni uraa ja antaa lapsille turvallisen ja lämpimän kodin. Kertaakaan en tämän ketjun aikana ole sanonut oleni itsenäinen. Olen korostanut toimivani edustusvaimona ja kotiäitinä sekä olevani mukana yhdistys- ja järjestötoiminnassa.
Olen toki sanonut, että pärjäisin myös ilman miestäni. Meillä on tähän ikään mennessä kertynyt omaisuus, jolla todella vaikka koko perhe eläisi loppu elämän.
koska palkkasi oli kehno.
Ja se että sinä (ei siitä aiheesta ole kukaan muu kirjoittanut) jankkaat ja jankkaat nyt, että joku muukin on yhtä surkea, tee sinusta edelleenkään yhtään sen menestyneempää.
Itse aloit natkuttaa ja räpättää. En pidä sellaisesta ja vastaan.
Mä olen 69:n kanssa samoilla linjoilla. Me tehdään asioita, joista nautimme.
Tsemppiä sulle paljon ja onnea uuteen vuoteen. Mun mielestä on elämässä paljon tärkeämpää olla rakkaiden kanssa, kuin juosta rahan ja maineen perässä. Meillä riittää rahat ihan kivaan elintasoon yhdessä maailman upeimmista kaupungeista, ja niinkuin sanoin; miehelläni on todella hyvät tulevaisuuden näkymät urallaan. Olen itsekin kokenut sellaista pientä naljailua tuttaviltani, mutta yritän olla välittämättä. Kumman katkeria nämä itsenäiset arjen sankarittaret:) t. 69 (eli se seksityöläinen)
Älä välitä katkeroituneiden ihmisten puheista. On hyvä, että on meidänlaisiammekin naisia, jotka elävät lapsilleen ja miehilleen :)
Pikkaisen sulla nyt vippaa toi sun linjasi. Huomaatko edes itse?
No ei vaan, elän ihan itselleni. En sitä paitsi ymmärrä, millä tavalla miehelle ja lapselle eläminen olisi huonompaa kuin työlleen? Jos ihminen saa tehdä sellaisia asioita, joista nauttii (niinkuin vaikka ap ja minä), niin eikös sitä silloin nimenomaan elä itselleen?
joka sinulle sanoi, että "Älä välitä katkeroituneiden ihmisten puheista. On hyvä, että on meidänlaisiammekin naisia, jotka elävät lapsilleen ja miehilleen :)"Huomaan kyllä, että et tajua. Kyllä jokainen meistä perheellisistä elänee jossakin määrin myös miehelleen ja lapsilleen, mutta ei se silti saa aikuisella naisella olla ainoa elämänsisältö.
Se mies voi kuolla, erota koska vaan. Siinä se sisältösi sitten katoaa, ja mitä jää jäljelle. Joka tapauksessa miehen valinnat ovat pitkälti hänen valintojaan, mutta oman ammatin ja työn kautta nainen voi toteuttaa omia valintojaan.
Tuossahan lukee: "elän ihan itselleni". Kukas ei tajua?
Täytyy kyllä sanoa, että ihmeellisiä raivottaria täällä tänään:D Onko töissä vaikeaa, vai mikä on?
- kulkee töissä ja vie lapset mahdollisimman aikaisin hoitoon. Yrittää olla mahdollisimman itsenäinen ja riippumaton miehestä.
Koska
-pelkää aivan suunnattomasti, että mies jättää heidät ja he jää tyhjän päälle.
Ai, oliko se Suomainainen sittenkään niin riippumaton siitä miehestä ja itsenäinen kun se suurin pelko oli, että mies kuolee tai vaihtaa nuorempaan.
Hauska ketju ja avarsi suunnattomasti taas naisten ajatusmaailmaa.
miten tuon muotoilee. Sinä olet miehesi vaimo, sihteerin korvike ja lasten äiti, mutta itse et ole yhtikäs mitään. Henkari.
No jos lasket, että sillä elätttäisit itsesi ja perheesi hamaan hautaan asti, niin hyvä niin.
Toivottavasti se järjestötyö riittää elämänsisällöksikin.