Lue keskustelun säännöt.
Suominaisen mielestä olen loinen - miksi?
17.01.2012 |
Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä 18-vuotiaista asti. Opiskelimme molemmat Suomessa korkeakoulutuksen ja saimme hyvät työpaikat ja palkat. Itsekin kerkesin kasvattamaan omaisuutta ja sijoitukseni poikivatkin minulle joka kuukausi n. pari tuhatta euroa.
Nykyisin elelen siis kotirouvana. Muutimme 5 vuotta sitten tänne "ulkomaille" kun miehelleni tarjottiin mahtavaa työtä. Mieheni työ vaatii todella paljon aikaa ja energiaa, joten mies pyysi minua jättämään oman työni - ja näin tein.
Meillä on kaksi lasta ja päiviini kuuluu lasten kuskaaminen harrastuksiin, kaupassa käynti, ruoan laitto ja siivoaminen. Kaikki se, mitä tavallinen suomalainen kotiäiti tekee. Lasten hoidosta olen ollut tarkka ja meidän lapsemme pysyvät kothoidossa. Onneksi apunani kuitenkin on myös miehen sukulaistyttö, joka on meillä au-pairina.
Elämäni poikkeaa monella tapaa kuitenkin tavallisen suomirouvan elämästä sillä minun elämääni kuuluvat kaikenlaiset edustustehtävät. Viikottain täytyy olla järjestässä jos jonkinlaista illallista/tapahtumaa. Nämä ovat hyvin stressaavia tapahtumia sillä nämä vaikuttavat suurelta osin mieheni työkuvioihin.
Meidän koko perheen on toimittava tietyin tavoin, koska edustamme myös mieheni yristystä. Tästä johtuen minä joudun istumaan parinkin eri yhdistyksen hallituksessa ja teen hyväntekeväisyystyötä perheeni nimissä. Mieheni työ tuo minullekin "työtunteja 15-25" tuntia viikossa, joten omasta mielestäni minua ei voi kutsua loiseksi.
Suomalainen nainen taitaa olla melko kateellinen, harvalla on mahdollisuus asua sellaisessa talossa, jossa me asumme, pukeutua niin kuin me pukeudumme ym. Täällä minun ei ole koskaan tarvinnut kuulla olevani loiseläin. Mieheni arostaa minua ja minun panostustani meidän kotiimme, lapsiimme ja hänen uransa tukemiseen. Mieheni on sanonut, että ilman minua ja tukeani, hän ei olisi tänä päivänä siinä asemassa, jossa hän on. Jos minä olisin keskittynyt oman urani luomiseen, ei minulla olisi ollut aikaa toimia edustusvaimona ja näin ollen mieheni ei olisi varmasti edennyt näin pitkälle.
Kommentit (165)
Hyvä, että tapasi/tapanne elää sopii sinulle/teille. Se on tärkeintä.
Minä muuttaisin mielelläni takaisin ulkomaille. Napsisin mielelläni muutamia houkuttelevia paloja sinun arjestasi, mutta esim. edustustehtävät jättäisin suosiolla osaavammille. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
naille itsenaisille suomalaisille naisille mita PERHE tarkoittaa.
Elavat avoliitossa omilla rahoillaan, ostavat ruokaa ja vaatteita itselleen ja lapsilleen (jos rahaa on), tekevat kaikki kotityot ja hoitavat lapset. Heidan 'miehensa' kayvat hyvin palkatussa tyossa, harrastavat ja matkustavat ja syovat hyvin.
Koko ajan elavat pelossa etta mies pettaa ja jattaa.
Meilla on aina kannettu korret yhteiseen pesaan ja kaikilla on sama elintaso. Miehelleni on kunnia-asia etta kaikilla on hyva olla ja saavat parasta mita tuloillamme voi saada. Siina sivussa han on varmistanut tulevaisuutemme jarkevalla rahankaytolla ja sijoituksilla. Voimme elaa mukavasti vaikka satavuotiaiksi ja silti jattaa lapsille perinnot.
Joskus on ollut vaikeaa, jompikumpi tyottomana syysta tai toisesta mutta puoliso on aina kannattanut ja eteenpain on aina menty.
Jos hän joskus 40+ iässä alkaa hakea työtä niin, että välissä on kymmenenkin vuotta edustusrouvahommia, niin enpä kamalan hyvää uranäkymää povaa.
Siis tässä nyt teiltä parturi-kampaajilta unohtuu se, että ei ap:n tarvitse mihinkään työkkäriin mennä töitä hakemaan. Tod. näk. töitä tullaan tarjoamaan. Lisäksi, kuka kuvittelee, että ap:n tarvitsisi välttämättä tehdä enää töitä elääkseen, eiköhän niillä elatusmaksuilla pärjää ilmankin.
Noh. Olen ison valtionyrityksen päällikköesimies, alaisia yli kolmekymmentä. Työhönotossa en kyllä katselisi suopeasti naista, jolla ainoa ansio noinkin pitkältä ajalta on järjestää lounaita ja harrastaa hyväntekeväisyyttä.Mutta ei siinä mitään, kuten sanoin: en pidä sinua loisena. Mutta miehestä riippuvaisena pidän.
ja he, keille av-mammat ovat ulkoistaneet siivouksen, lastenhoidon ja kokkauksen, ovat joitain muita, ehkä niitä piikoja sitten :) Kumma kun heitä/meitä, siis ihan tavallisia lähihoitajia, R-kioskin kassoja ja konttorirottia, ei näy näissä ketjuissa... kaikilla ura, ei duuni...
Mutta asiaan. Pistin ketjun bookmarkseihin, koska mm tähän haluan vastata. Just ton lainaamani jutun takia en aio Suomeen palata, en jos mies jättää, en jos mies jää työttömäksi, tai kuolee. Vaikka olen jopa kotona! Ei Suomi ole ainoa maa jossa on sosiaaliturva, ja se että jos ikävästi tapahtuisi, lasten raahaaminen Suomeen olisi vihoviimeinen juttu mitä heille tekisin.
Olen kotona, koska se helpottaa erityislapsen erilaisten tukitoimien hoitamista ja järjestelemistä, lisäksi tilanne on tällä hetkellä muutenkin sopivampi näin. Aivan sama tilanne olisi Suomessa, paitsi ensinnäkin toi, siellä en usko saavani töitä näin monen kotiäitivuoden jälkeen. Sen sijaan täällä pääsin töihin (en toki sellaiseen uraan kuin kaikilla av-mammoilla, vaan enpä mikään johtaja Suomessakaan aikoinani ollut) melkein 10 kotiäitivuoden jälkeen. Lopetettuani sanottiin, tervetuloa takaisin jos tilanne muuttuu. Suomalaiset pääosin ovat ahkeria ja luotettavia, ja kunhan pääsevät sen todistamaan, niin ihan OK käsittääkseni menee, vaikka ainahan muunlaisiakin tapauksia on. Joillakin, varsinkin expateilla se hulppea elämä menee liiallisuuksiin, lapsilla lasinen lapsuus jne. Ehkä me mamut olemme muutenkin hieman eri asenteella liikkeellä.
Yksi täällä sanoi, ettei hänelle riittäisi elämän sisällöksi iso talo, miehen tukeminen ja taloudellinen "asema". No voi hemmetti, eikös jo noin turvattu taloudellinen tilanne (sijoitusasunnot oman kodin lisäksi!) ole jo niin paljon, ettei suurin osa pulliaisista siihen koskaan pääse! Eikä "ulkomailla asuminen" ole monille mikään "elämän sisältö" vaan koska täällä on töitä, ja koska monessa maassa maksetaan paremmin koulutetuille ihmisille. Suurin osa meistä painii arjen ongelmien kanssa, täällä vain on yksi ongelma vähemmän eli ilmasto kivempi ja puitteet paremmat kuin mihin Suomessa olisi rahkeita. Ja parempi mahis saada se turvatumpi eläkeikä.
AP:n taloudellisesti loistavaan elämään en silti vaihtaisi. Hemmetin stressaavaa edustaminen. Vaikka itsellä olisi mitä murheita, niin siinähän hampaat irvessä väännät juttua iloisena ja kepeänä, ja annat juuri oikeanlaisen kuvan, pistät persoonasi ja perheesi peliin. Ja kai noihin tilaisuuksiin pitää valmistautuakin jotenkin? AP:lla kuulostaa olevan aika paljon vastuuta, kotitöiden ja lastenhoidon lisäksi. Miksi, jos kerran rahaa on, ap ei ulkoista edes siivousta, siis kuka haluaa siivota kaiken itse aina? Onko todellista, eikä provo? Tai miksi ap on näin nössö vastatessaan näihin (selvästi osin kateellisiin) haukkumisiin, miten pärjäisi työelämässä jossa pitää käyttää kyynärpäitään ja taistellakin aika paljon? Mutta omapahan on asiansa.
Ihmiset eivät välttämättä ole kateellisia varallisuudestasi tai ulkomailla asumisesta, vaan onnellisuudestasi, ap. Rahahan ei välttämättä tuo onnellisuutta, vaikkakin helpottaa paljon. Ja sulla on siksi yksi murhe vähemmän, kuin meillä pulliaisilla, asumme sitten missä asumme. Mutta onnellinen ei saa olla, valita vaan niin on OK :)
tähän aikaan päivästä roikkua tuntikausia palstalla ovat joko vanhempain- tai hoitovapaalaisia, mielenterveyspotilaita tai työttömiä luusereita. He ovat sinulle ap raskaasti kateellisia.
Ne jotka vääntävät suoli pitkällä työssä, käyvät siellä koska perhe on elätettävä ja talolaina maksettava. Sulla ei ole huolta kummastakaan ja tietysti se aiheuttaa kateutta.
Myös miehesi on hyväpalkkaisessa duunissa, kun taas palsta mammojen miehet ovat järjestään jotain rasvapettereitä joilla on huono palkka (sikäli kuin edes käyvät töissä).
Sikäli jos mies enää edes on maisemissa...
eikös jo noin turvattu taloudellinen tilanne (sijoitusasunnot oman kodin lisäksi!) ole jo niin paljon, ettei suurin osa pulliaisista siihen koskaan pääse!
Ja vieläpä ne sijoitusasunnot tuottavatkin jo pari tonttua kuussa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kovalta työltähän tuo kuulostaa, että hoidat kodin, lapset ja vielä lisäksi olet edustuspuoliso! Uskon, että elät mielekästä elämää ja olet tärkeä ihminen monelle muulle ihmiselle!
Ainoa asia, joka pisti korvaan, oli tuo hehkutus siitä, miten saisit töitä takaisin Suomeen palattuasi. Työtilanne täällä ei ole noin helppo kuin annat ymmärtää: jo 5 vuotta pois työelämästä on kyllä valtavan suuri aukko, vaikka olisit korkeasti koulutettukin. Eikä sitä vapaaehtoistyöhön osallistuminen korvaa. Vai miten voit olla noin valtavan varma omasta työllistymisestäsi? Monilla koko ajan töissä olleillakin ex-pateilla on vaikeuksia työllistyä Suomessa, puhumattakaan kotiäideistä. Täällä on oikeasti ihan hillittömän paljon todella pätevää, korkeasti koulutettua ja erinomaista työkokemusta omaavaa väkeä ihan jo valmiiksikin.
Suomessa. Koska olen kotoisin muualta, minulle aina valistettiin kuinka suomalainen nainen on sitten itsenäinen, täällä molemmat tienaavat, toisin kuin siellä etelämpänä jossa heidän mukaansa nainen on pelkkä kotipiika ja miehen alistettavana. Näinhän ei kyllä ole, ja useimmat keski- ja etelä-eurooppalaiset eivät tosiaan haluaisi vaihtaa osaansa tähän suomen menoon, jossa useimpien on pakko käydä töissä jopa kun lapset on pieniä että tullaan kohtuullisesti toimeen. Oma äitinikin kysyi multa huolissaan että onko teillä niin köyhää että sun täytyy mennä töihin, että voisivatko he jotenkin auttaa taloudellisesti etten joutuisi sentään siihen menemään ainakaan ennen kuin lapset on kouluikäisiä ;) Ja minä olen siis palannut töihin heti pakollisten äitiyslomien jälkeen koska tuloni ovat noin 2* miehen tulot eikä asunto- ja autolainojen lyhentely onnistu jos minä jäisin kotiäidiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen katkeran kotiäidin kasvatti, joten tasan päätin jo kaksivuotiaana, että siihen suohon minä en mene. Olen omalla nimellä, omalla uralla, lapset minun nimelläni ja niin itsevarma mies valittuna, että kestää tämän kaiken.
"muiden kautta" eläminen. Kannattaa jättää lapsuuden ongelmat, ja luoda oma ura puhtaalta pöydältä, tehdä mitä itse haluaa, ei pelon vaan innostuksen ajamana.
Pidit oman nimesi koska se on kaunis tai harvinainen, loit uran koska sinulla on ambitio alaan. Tiedän että näin teitkin, hyvä! Kannattaa silti poissulkea mielestään muut motiivit häiritsemästä. Esim vaikka jos - siis vain jos - joskus haluatkin vaihtaa suuntaa, (jos vaikka tapahtuu jotain mullistavaa), ei ole sitä historian painolastia esteenä. Se, jos sinä et viihtyisi kotiäitinä, on OK (ja omasta mielestäni reipasta, yritteliästä, lisäksi lapsille hyvä koska harvoin kotiäidit kykenevät tarjoamaan samaa mitä laadukas varhaiskasvatus pystyy, ja lisäksi ilman uraäitejä yhteiskunta olisi aika ankea), mutta viihtymisesi ei ole äitisi vastuulla. Teet kuten itse haluat ja kannat siitä vastuun, kuten ap omista valinnoistaan.
Ja miten tää ap:n tapaus muutenkaan liittyy kaikkiin kotiäiteihin? Siis ap:n tehtäviinhän kuuluu edustamista miehen firman nimessä, harvoin on kotiäidillä näin ulkomaillakaan. Jos nykyajan kotiäiti olisi siitä syystä katkera että on kotitäiti, mikä estää menemästä töihin? Jos nainen on katkeroituvaa sorttia, työelämässä naisena niitä katkeruuden aiheita vasta onkin.
AP kyselee miksi opiskelukaverit sanovat sitä ja tätä... mäkään en ymmärrä mikä on pointti pitää yhteyttä sellaisiin "ystäviin". Ja joskus kotiäidit täällä kyselevät miksi "ihmiset" eivät arvosta... mutta sitten on monia meitä, joille on yksi hailee, jotka tekevät valintansa intressinä omat (itselleni itsekkäät) motiivit. Mulle "nimi" olisi viimeisten motiivien joukossa valita ala ja työtehtävät, tosin se voisi tulla siinä sivussa jos olisi tullakseen. Mutta nimi itseisarvona (ap:n nimestä ja asemastahan täällä muut ovat olleet huolissaan) liittyy muihin ihmisiin, siihen mikä on status muiden ihmisten silmien alla. Ei siinä mitään jos sekin on mitä oikeasti haluaa, eikä hamua sitä siksi että olisi "noloa" olla duunari tai kotiäiti-statuksella, eli välttelyasenteella.
Kaikista nolointa on hävetä omalle sukupuolelle tyypillisiä mielenkiinnonkohteita, se alentaa naisia ja heidän tyttäriään. Eikö mieluummin voisi puhua omista ambitioistaan, kuin jotain epäolennaisista kuten sukulaisista, miehestä tai muista syistä. Ei "jamppakaan" sano "olen omalla nimellä, omalla uralla, lapset mun nimellä ja niin itsevarma vaimo valittuna että kestää tämän kaiken".
parilla latilla. Myös ne sänkypalvelut. Kokeneempaan ja laadukkaampaan tasoon.
Ulkomailla :D Joka ikisessa maassa, paitsi Suomessa :D
Eli rahanpuute estaa omaa ukkoasi ulkoistamasta sun palveluja :D
Mut joo, on yhteistakin kaikki ulkomaat vs Suomi. Mahdollisuus ilmaista itseaan omalla aidinkielellaan lahimmille ei ole ulkoistettavissa "helposti parilla latilla".
Terveisia Kiinasta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suomen vs. muut maat.
Minä en ole korvattavissa, koska teen muutakin kuin palvelen petissä ja puunaan pönttöjä.
Mua ei edes äitiyslomalla jaksanut kiinnostaa "korvattavuuteni" tai kompetenssini miehen kannalta. Toimenkuvaani kuului lapsen tarpeet. Miten parisuhdeseksistä jotkut puhuvat, kauppatavarana, inhottaa, toivottavasti teillä ei ole tyttöjä.
Avioeron tullessa kaikki menettävät, kun entinen yhteinen jaetaan kahdelle. Ap:n skenaariossa mies menettäisi lapset toiseen maahan. Se mitä itse kukin menettää, kuinka paljon, ja mikä tilanne tulee olemaan, vaihtelee. Eiköhän jokaisen aikuisen ihmisen oma asia ole miettiä oman elämänsä riskikartoitus ja mikä itselle on tärkeää ja mikä ei. Me täällä av:lla emme myöskään voi määritellä ap:n identiteettiä, saatika onko sitä vai ei, kun identiteetin voi luoda vain itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vai onko kysessä vai oma projektointisi ja omat pelkosi, kenties oma heikko omanarvontunto?
vai onko kysessä vai oma projektointisi ja omat pelkosi, kenties oma heikko omanarvontunto?
Mielenkiintoista, koska tällä hetkellä toisessa ketjussa joku puntaroi lähtisikö miehen mukana ulkomaille vai ei. Aika samantyylinen tilanne, eli vaimon pitäisi jättää unelmatyönsä.
Sielläkin monet sanovat kotirouvia loisiksi. Täällä taas enemmistö piiaksi. Jos kumpikin on tavallaan totta, ei kovin positiivinen rooli kumpikaan. Silti siinä toisessa ketjussa monet haukkuvat vaimon, joka ei halua lähteä. Vaimo on kuulemma itsekäs ja haluaa jäädä Suomeen vain miestään kiusatakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt, kun blogeista ja kateudesta on ollut puhetta.
Itse vaitan: kaikkea kritisointia ei voi laittaa oikein kateuden piikkiinkaan...
[quote author="Vierailija" time="17.01.2012 klo 11:36"]
Meillä kotiäitivuosina oli itsestäänselvää, että mies siirsi eläketililleni noin 20 000 e/v. En halua havahtua 65 v iässä siihen, että mies löysi uuden, minä olen köyhä kuin kirkonrotta ja eläke on 400 e/kk.
[/quote]
Paljonko miehesi oikein tienaa? Meillä 55 000 e/v eikä meillä ole varaa laitaa 20 000 eläketilille tosta vaan?
Ehkä meidän on alettava puhumaan edustamisesta työnä. Minäkin olen yleensä sanonut olevani kotirouva, jolloin tavan työssäkäyvät suomalaiset naiset alkavat suhtautumaan minuun erilailla kuin työsiskoihinsa. Oma aikaisempi urani (ennen lapsia) on se, joka heillä seisoo mielessä ja eivät ymmärrä, että miksi en sitä nyt jatka.
En voi kertoa paljoa työni todellisesta sisällöstä, joten he saavat vain pintaraapaisun juuri niistä arkisimmista ja juhlavimmista asioista, joita elämäni sisältää. Voin kertoa, että toki luen talouselämää käsittelevät jutut, olen sihteeri, haistelen trendit, mutta siinäpä se. Heille muodostuu kuva, että olen piika, joka pukeutuu välillä iltapukuun. Onhan tämä fyysinen kuva toki totta.
Taustalla vaikuttaa kuitenkin taloudellisen vallan rakenteet ja niiden sisäistäminen. Naiset yrittävät päteä työelämässä myös, mutta kotirouva on nähnyt juuri naisjohtajiksi haluavien menestymisen esteet. Esteitä muuten löytyy noista naisista itsestään, eikä aina väärästä sukupouolesta ja iästä. Kannattaisi tutkia ja haastatella kotirouvia, jos haluatte edetä johtajiksi. Vink, vink.
Onkin ollut hyvin valaisevaa olla johtajan vaimo. Johtajaa tukee ehkä vain vaimo tai jos ei vaimo niin sitten sihteeri-sihteeri ja työpsykologi. Liike- ym muita salaisuuksia ei voi levittää, vaikka ongelmat pyörivätkin niiden ympärillä. Vaimona on helppoa antaa osuvia neuvoja, kun saattaa voida tarkastella kokonaisuutta kaikessa rauhassa. Hoksottimet toimivat minullakin, kun seuraan aiheista käytävää tutkimusta, keskustelua, uutisia... Arvatkaa, että ehtiikö johtaja itse kattavaan analyysiin?
Johtaja uskaltaa johtaa enempiä nuoleskelematta, kumartelematta ja pyllistelemättä omana itsenään, kun psyykkinen tuki löytyy kotoa. Tärkeintä ei ole menestyminen vaan rehellisyys. Ok, aika latteaa kaikki mitä yritän sanoa. Ehdottakaa frakkitilaisuuteen jotain kivaa?
Onpas mielenkiintoinen ketju! Kiitos arvon siskot :)
kotirouvuus ulkomailla on takana ja sitä kaiholla muistelen. Tosin se jätti jäljet parisuhteeseen. Mies tottui piikaansa.
ole loinen ja hyvä jos olet elämääsi tyytyväinen.
Itse en haluaisi kuitenkaan elää tavallasi. Haluan, että minulla on elämässäni omiakin saavutuksia, eikä tarvitse elää vain miehen ja lasten kautta.
Jos hän joskus 40+ iässä alkaa hakea työtä niin, että välissä on kymmenenkin vuotta edustusrouvahommia, niin enpä kamalan hyvää uranäkymää povaa.
Siis tässä nyt teiltä parturi-kampaajilta unohtuu se, että ei ap:n tarvitse mihinkään työkkäriin mennä töitä hakemaan. Tod. näk. töitä tullaan tarjoamaan.
Lisäksi, kuka kuvittelee, että ap:n tarvitsisi välttämättä tehdä enää töitä elääkseen, eiköhän niillä elatusmaksuilla pärjää ilmankin.
normimies taas ei hoksaa kotijuttuja ja tarvitsee runsaasti koulutusta. Silti jää jäljelle paljon juttuja mitä ei niin helposti saa rutiineiksi.
Parisuhteiden riitoja kun on tutkittu, vastuu kotitöistä ja lapsista on yleisimpiä riidan aiheita.