Lue keskustelun säännöt.
Suominaisen mielestä olen loinen - miksi?
17.01.2012 |
Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä 18-vuotiaista asti. Opiskelimme molemmat Suomessa korkeakoulutuksen ja saimme hyvät työpaikat ja palkat. Itsekin kerkesin kasvattamaan omaisuutta ja sijoitukseni poikivatkin minulle joka kuukausi n. pari tuhatta euroa.
Nykyisin elelen siis kotirouvana. Muutimme 5 vuotta sitten tänne "ulkomaille" kun miehelleni tarjottiin mahtavaa työtä. Mieheni työ vaatii todella paljon aikaa ja energiaa, joten mies pyysi minua jättämään oman työni - ja näin tein.
Meillä on kaksi lasta ja päiviini kuuluu lasten kuskaaminen harrastuksiin, kaupassa käynti, ruoan laitto ja siivoaminen. Kaikki se, mitä tavallinen suomalainen kotiäiti tekee. Lasten hoidosta olen ollut tarkka ja meidän lapsemme pysyvät kothoidossa. Onneksi apunani kuitenkin on myös miehen sukulaistyttö, joka on meillä au-pairina.
Elämäni poikkeaa monella tapaa kuitenkin tavallisen suomirouvan elämästä sillä minun elämääni kuuluvat kaikenlaiset edustustehtävät. Viikottain täytyy olla järjestässä jos jonkinlaista illallista/tapahtumaa. Nämä ovat hyvin stressaavia tapahtumia sillä nämä vaikuttavat suurelta osin mieheni työkuvioihin.
Meidän koko perheen on toimittava tietyin tavoin, koska edustamme myös mieheni yristystä. Tästä johtuen minä joudun istumaan parinkin eri yhdistyksen hallituksessa ja teen hyväntekeväisyystyötä perheeni nimissä. Mieheni työ tuo minullekin "työtunteja 15-25" tuntia viikossa, joten omasta mielestäni minua ei voi kutsua loiseksi.
Suomalainen nainen taitaa olla melko kateellinen, harvalla on mahdollisuus asua sellaisessa talossa, jossa me asumme, pukeutua niin kuin me pukeudumme ym. Täällä minun ei ole koskaan tarvinnut kuulla olevani loiseläin. Mieheni arostaa minua ja minun panostustani meidän kotiimme, lapsiimme ja hänen uransa tukemiseen. Mieheni on sanonut, että ilman minua ja tukeani, hän ei olisi tänä päivänä siinä asemassa, jossa hän on. Jos minä olisin keskittynyt oman urani luomiseen, ei minulla olisi ollut aikaa toimia edustusvaimona ja näin ollen mieheni ei olisi varmasti edennyt näin pitkälle.
Kommentit (165)
Ja tuohan on ihan oma valinta, ei siihen kukaan pakota! Meillä ei ole koskaan ollut noin.
t. 150
Varmasti useimpien suomalaisten naisten ihanne ja toive olisi tasa-arvo kodin vastuissa ja tasa-arvo työelämässä. Käytäntö vain valitettavasti tuppaa olemaan kuten 152 kirjoitti. Näkeehän sen jo tämänkin palstan loputtomista valituksista aiheen tiimoilta. Olet onnekasta vähemmistöä ja ehkä jo puolisoa valitessa kiinnittänyt tähän erityistä huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos sovinistit jäisi ilman naista...
Minä olen katkeran kotiäidin kasvatti, joten tasan päätin jo kaksivuotiaana, että siihen suohon minä en mene. Olen omalla nimellä, omalla uralla, lapset minun nimelläni ja niin itsevarma mies valittuna, että kestää tämän kaiken.
jos sovinistit jäisi ilman naista... Minä olen katkeran kotiäidin kasvatti, joten tasan päätin jo kaksivuotiaana, että siihen suohon minä en mene. Olen omalla nimellä, omalla uralla, lapset minun nimelläni ja niin itsevarma mies valittuna, että kestää tämän kaiken.
Tosiaan riippuu varmaan paljon omista kokemuksista siitä kotirouvaelosta. Minäkin olen kotiäidin kasvatti mutta muistoni siitä ovat hyviä. Äiti oli leppoisa ja hyvin onnellisenoloinen ihminen joka nautti hyvän ruoan laittamisesta, puutarhassa touhuamisesta, muotilehtien lukemisesta ja naapuruston rouvien kanssa viinilasin ääressä jutustelusta. Kaikkien lapset (joita meillä oli 4 sisarusta) pyörivät siinä mukana ja elämä vaikutti rennolta ja mukavalta. Ja isäkin oli tyytyväinen kun kotona sai vain rentoutua.
Se oli molemmille mukava järjestely eikä aiheuttanut katkeruutta. Kyllä kelpaisi itsellenikin semmoinen elämä, tuntuisi melkein "varakkaan tyhjäntoimittajan" luksuselämältä Suomen perspektiivistä moinen keskellä päivää rouvien kanssa viinin siemailu ja juoruilu ja vastaavat - ja kuitenkaan kotini ei ollut erityisen varakas. Mutta eihän toki kaikille noin onnellisesti käy. Aina niitä on ollut esim. pihejä miehiä joilta saa ruokarahatkin vaimo taistella, saati että jos menee vaikka omiin vaatteisiin pyytämään jotain niin ei tipu jos entiset ei ihan rikki vielä ole. Tai kunnottomia juoppoja tai laiskoja jotka ei hoida omaa osaansa perheen työnjaosta. Tällaisissa tapauksissa ihan taatusti on nainen onnellisempi jos ei ole miehen varassa taloudellisesti. Ja kaikille luonteille ei tietysti kotirouvaelämä sovi muutenkaan, moni haluaa tavoitella esim. urallaan asioita ja se on hienoa että se on mahdollista.
JOS MIES JÄTTÄISI?? Ei me enää eletä jollain 50-luvulla, saati vuosisadan alussa!
Kuka nykynainen joutuu pelkäämään että mies jättää? Ketä se niin kiinnostaa?
Minä ehdin olla (ilman koulutusta) kotiäitinä melkein 10vuotta. Nyt, lasten ollessa isoja, olen jo työelämässä ja ehtinyt valmistuakin (olen toimintaterapeutti, en siis akateeminen) Mies arvosti että olin kotona lasten kanssa ja sama se, pääasia että MINÄ itse arvostin sitä ja halusin olla lasteni kanssa. Olen niin itsenäinen että olisin ollut kotona vaikkei mies olisi niin halunnutkaan.
Sekö on sitä todellista naiseutta että kuljetaan kello kaulassa töissä, viedään lapset hoitoon hoidosta kotiin? Ehkä jonkun mielestä, mutta mulle se ei olisi sopinut.
Hienoa ap, että voit nauttia elämästäsi ja antaa aikaa lapsillesi.
he kylla ovat huomattavasti fiksumman oloisia. Jokainen tuntemistani uramammoista on joutunut tekemaan paljon toita ja uhrauksia, ja sumplimaan pystyakseen yhdistamaan molemmat. Se vaikuttaa ihmiseen, muuttaa ihmista tietynlaiseksi. Ovat alykkaita, asiallisia ja avarakatseisia naisia, eivat ehdi pikkuasioihin takertua. Arvostan heita suuresti. En usko etta heilla olisi kertakaikkiaan intressia tallaiseen lapselliseen ivallisuuteen mita sa harrastat. On hieman eri stressinaiheet, ja kilpailu muualla kuin kotirouvien kanssa...
Ihminenhan kilpailee vertaisensa kanssa. Ei perusterve tavis pilkkaa pyoratuolissa istuvalle, "en ole tosiaan sulle kateellinen, en", jos taa pyoratuolissa istuva hehkuttaa kuinka onnellinen on. Eli provokortin vetaisen esiin...