Lue keskustelun säännöt.
Suominaisen mielestä olen loinen - miksi?
17.01.2012 |
Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä 18-vuotiaista asti. Opiskelimme molemmat Suomessa korkeakoulutuksen ja saimme hyvät työpaikat ja palkat. Itsekin kerkesin kasvattamaan omaisuutta ja sijoitukseni poikivatkin minulle joka kuukausi n. pari tuhatta euroa.
Nykyisin elelen siis kotirouvana. Muutimme 5 vuotta sitten tänne "ulkomaille" kun miehelleni tarjottiin mahtavaa työtä. Mieheni työ vaatii todella paljon aikaa ja energiaa, joten mies pyysi minua jättämään oman työni - ja näin tein.
Meillä on kaksi lasta ja päiviini kuuluu lasten kuskaaminen harrastuksiin, kaupassa käynti, ruoan laitto ja siivoaminen. Kaikki se, mitä tavallinen suomalainen kotiäiti tekee. Lasten hoidosta olen ollut tarkka ja meidän lapsemme pysyvät kothoidossa. Onneksi apunani kuitenkin on myös miehen sukulaistyttö, joka on meillä au-pairina.
Elämäni poikkeaa monella tapaa kuitenkin tavallisen suomirouvan elämästä sillä minun elämääni kuuluvat kaikenlaiset edustustehtävät. Viikottain täytyy olla järjestässä jos jonkinlaista illallista/tapahtumaa. Nämä ovat hyvin stressaavia tapahtumia sillä nämä vaikuttavat suurelta osin mieheni työkuvioihin.
Meidän koko perheen on toimittava tietyin tavoin, koska edustamme myös mieheni yristystä. Tästä johtuen minä joudun istumaan parinkin eri yhdistyksen hallituksessa ja teen hyväntekeväisyystyötä perheeni nimissä. Mieheni työ tuo minullekin "työtunteja 15-25" tuntia viikossa, joten omasta mielestäni minua ei voi kutsua loiseksi.
Suomalainen nainen taitaa olla melko kateellinen, harvalla on mahdollisuus asua sellaisessa talossa, jossa me asumme, pukeutua niin kuin me pukeudumme ym. Täällä minun ei ole koskaan tarvinnut kuulla olevani loiseläin. Mieheni arostaa minua ja minun panostustani meidän kotiimme, lapsiimme ja hänen uransa tukemiseen. Mieheni on sanonut, että ilman minua ja tukeani, hän ei olisi tänä päivänä siinä asemassa, jossa hän on. Jos minä olisin keskittynyt oman urani luomiseen, ei minulla olisi ollut aikaa toimia edustusvaimona ja näin ollen mieheni ei olisi varmasti edennyt näin pitkälle.
Kommentit (165)
tätä ketjua oikein mielellään ja huumorilla lukee.
Naiset ovat empaattia yms. skeidaa heitetään, kun halutaan että naiset pääsisivät enemmän hallitsemaan maailmaa.
Tuntuu olevan, että tekee nainen mitä tahansa, niin aina väärin, siis toisen naisen mielestä. Vai oliko se niin, että naiset olikin mestareita mobbaamaan ja harrastamaan henkistä väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että miehesi ei ehtinyt kokeilla mitään ennen kuin lävähditte naimisiin.
Hän on nyt kukkulansa huipulla ja alkaa jossain vaiheessa miettiä, että arkinen keski-ikäinen vaimo vaihtuisi nyt kätevästi nättiin, nuoreen ja oikeasti uraa hyödyttävään versioon.
tai vaihtaa mut toiseen niin sitten niin käy. Olisiko sillon parikymppisenä pitänyt vastata kosintaan ei ja mennä naimisiin jonkun putkimiehen kanssa ja myöhemmin surkutella, että miksi sanoin ei elämäni rakkaudelle.
vaan tosiaan pelkkiä vanhoja opiskelukavereita. Valmistuttuani pääsin melko nopeasti kiinni lennokkaaseen työuraan, joka olisi varmasti vienyt minut melko pitkälle, jos en olisi päätynyt tähn ratkaisuun elää kotirouvana ja edustusvaimona. Silloin minua haukuttiin kylmäksi ja tunteettomaksi, koska vietin niin vähän aikaa ystävieni ja mieheni kanssa ja nyt taas kun olen vaihtanut oman urani perheeseen ja miehen tukemiseen, samat ihmiset kutsuvat mua loiseksi.
Usko pois, Suomi on muuttunut!
vaihtaa mut toiseen niin sitten niin käy.
Jotenkin sairasta muutenkin, miten paljon työtä arvostetaan. Just oli jossakin ip-lehdessä juttua, että kuolinvuoteella suurin katumisen aihe oli se, että olisi pitänyt tehdä vähemmän töitä.
Tietysti, jos ei koskaan ole vielä ollut kunnollisissa hyvin palkatuissa töissä, niin silloinhan sitä kaipaa. Kun unelma on saavutettu, se lakkaa sillä sekunnilla olemasta unelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, kuinka paljon asiat ovat siinä ajassa kerennyt muuttumaan.
eli ketjun suurimmaksi ongelmaksi tuli se, että kun ap rapistuu niin mies vaihtaa nuorempaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siihen suuntaan tietysti ollaan menossa.
Siinä vaiheessa pitääkin sitten varmaan nykästä miestä hihasta ja sanoa, että lähetään takaisin Suomeen, ettet vaan vaihda mua toiseen.
kuvittelee muiden olevan hänelle kateellisia. Ja miksi - pönkitetäänkö tällä muiden kateellisuudesta huutamisella omaa heikkoa itsetuntoa tai merkityksettömyyttä vain mistä on kyse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen kotna ihan täällä suomessa, eikä mieheni ole ison yrityksen pomo. Tienaa kuitenkin kivasti, ja minä olen valinnut jättää urani, jotta voin hoitaa kodin ja jaiken siihen liittyvän. Lapset ovat tarhassa ja koulussa, mutta en silti koe olevani täällä tyhjänpanttina. Koko päiväksi riittää hommia kyllä.
En minä koe olevani silti loinen, eikä kukaan ole koskaan kutsunut minua loiseksi. Mieheni arvostaa sitä, että olen kotona ja hoidan kaiken muun.
Ollaan vaan onnellisia, kun meillä on tasapainoiset perhe-elämät ihan siitä syystä, että olemme kotona ja tyydymme siihen.
ps. Minäkin olen korkeasti koulutettu ja pystyn kyllä itseni työllistämään kun sen aika tulee.
Jos hän joskus 40+ iässä alkaa hakea työtä niin, että välissä on kymmenenkin vuotta edustusrouvahommia, niin enpä kamalan hyvää uranäkymää povaa.
Siis tässä nyt teiltä parturi-kampaajilta unohtuu se, että ei ap:n tarvitse mihinkään työkkäriin mennä töitä hakemaan. Tod. näk. töitä tullaan tarjoamaan. Lisäksi, kuka kuvittelee, että ap:n tarvitsisi välttämättä tehdä enää töitä elääkseen, eiköhän niillä elatusmaksuilla pärjää ilmankin.
Noh. Olen ison valtionyrityksen päällikköesimies, alaisia yli kolmekymmentä. Työhönotossa en kyllä katselisi suopeasti naista, jolla ainoa ansio noinkin pitkältä ajalta on järjestää lounaita ja harrastaa hyväntekeväisyyttä.Mutta ei siinä mitään, kuten sanoin: en pidä sinua loisena. Mutta miehestä riippuvaisena pidän.
Jos hän joskus 40+ iässä alkaa hakea työtä niin, että välissä on kymmenenkin vuotta edustusrouvahommia, niin enpä kamalan hyvää uranäkymää povaa.
Siis tässä nyt teiltä parturi-kampaajilta unohtuu se, että ei ap:n tarvitse mihinkään työkkäriin mennä töitä hakemaan. Tod. näk. töitä tullaan tarjoamaan. Lisäksi, kuka kuvittelee, että ap:n tarvitsisi välttämättä tehdä enää töitä elääkseen, eiköhän niillä elatusmaksuilla pärjää ilmankin.
Noh. Olen ison valtionyrityksen päällikköesimies, alaisia yli kolmekymmentä. Työhönotossa en kyllä katselisi suopeasti naista, jolla ainoa ansio noinkin pitkältä ajalta on järjestää lounaita ja harrastaa hyväntekeväisyyttä.Mutta ei siinä mitään, kuten sanoin: en pidä sinua loisena. Mutta miehestä riippuvaisena pidän.
Mun mies on ihan hyvässä asemassa, ja hyvillä tulevaisuuden näkymillä. Itse olin pitkään Suomessa ja pidin kynsin hampain kiinni siitä omasta urastani ja palkastani. Lopulta laskimme, että mun (humanistisen alan pieni) palkka ei riitä kunnolla kattamaan niitä kuluja, mitä etäsuhteesta tulee. Irtisanouduin töistäni ja tulin tänne mieheni luokse maailmalle. Nyt en tienaa yhtään mitään, teen vapaaehtoistöitä ja nautin elämästä. Mies maksaa _kaiken_. Monta kertaa hän on puhunut siitä, miten kiitollinen on mulle siitä, että siivoan, kokkaan, pyykkään ja silitän vaatteet, huolehdin juoksevista asioista tms. niin että hän voi vaan keskittyä työhönsä.
Eli meillä ainakin mun mies on riippuvainen musta:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikähän niistä expat-hommista niin vain palata.
kuvittelee muiden olevan hänelle kateellisia. Ja miksi - pönkitetäänkö tällä muiden kateellisuudesta huutamisella omaa heikkoa itsetuntoa tai merkityksettömyyttä vain mistä on kyse?
miksi vanhat opiskelukaverit haukkuvat mun valintojani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
parilla latilla. Myös ne sänkypalvelut. Kokeneempaan ja laadukkaampaan tasoon.
työpaikkaa ulkomailta - ja perustin kohdemaahamme yrityksen, joka menestyy erinomaisesti. Minä en itse siivoa, käy kaupassa, laita ruokaa enkä kuskaa lapsia, vaan niihin on palkattu henkilöt ihan varta vasten :D Ei, en ole sinulle kateellinen.
parilla latilla. Myös ne sänkypalvelut. Kokeneempaan ja laadukkaampaan tasoon.
Itse olin niin onnekas, että löysin miehekseni todellisen aarteen, joka kohtelee mua kuin kaikkein kalleinta kultakimpaletta.
69
Jos hän joskus 40+ iässä alkaa hakea työtä niin, että välissä on kymmenenkin vuotta edustusrouvahommia, niin enpä kamalan hyvää uranäkymää povaa.
Siis tässä nyt teiltä parturi-kampaajilta unohtuu se, että ei ap:n tarvitse mihinkään työkkäriin mennä töitä hakemaan. Tod. näk. töitä tullaan tarjoamaan. Lisäksi, kuka kuvittelee, että ap:n tarvitsisi välttämättä tehdä enää töitä elääkseen, eiköhän niillä elatusmaksuilla pärjää ilmankin.
Noh. Olen ison valtionyrityksen päällikköesimies, alaisia yli kolmekymmentä. Työhönotossa en kyllä katselisi suopeasti naista, jolla ainoa ansio noinkin pitkältä ajalta on järjestää lounaita ja harrastaa hyväntekeväisyyttä.Mutta ei siinä mitään, kuten sanoin: en pidä sinua loisena. Mutta miehestä riippuvaisena pidän.
Jos hän joskus 40+ iässä alkaa hakea työtä niin, että välissä on kymmenenkin vuotta edustusrouvahommia, niin enpä kamalan hyvää uranäkymää povaa.
Siis tässä nyt teiltä parturi-kampaajilta unohtuu se, että ei ap:n tarvitse mihinkään työkkäriin mennä töitä hakemaan. Tod. näk. töitä tullaan tarjoamaan. Lisäksi, kuka kuvittelee, että ap:n tarvitsisi välttämättä tehdä enää töitä elääkseen, eiköhän niillä elatusmaksuilla pärjää ilmankin.
Noh. Olen ison valtionyrityksen päällikköesimies, alaisia yli kolmekymmentä. Työhönotossa en kyllä katselisi suopeasti naista, jolla ainoa ansio noinkin pitkältä ajalta on järjestää lounaita ja harrastaa hyväntekeväisyyttä.Mutta ei siinä mitään, kuten sanoin: en pidä sinua loisena. Mutta miehestä riippuvaisena pidän.
Mun mies on ihan hyvässä asemassa, ja hyvillä tulevaisuuden näkymillä. Itse olin pitkään Suomessa ja pidin kynsin hampain kiinni siitä omasta urastani ja palkastani. Lopulta laskimme, että mun (humanistisen alan pieni) palkka ei riitä kunnolla kattamaan niitä kuluja, mitä etäsuhteesta tulee. Irtisanouduin töistäni ja tulin tänne mieheni luokse maailmalle. Nyt en tienaa yhtään mitään, teen vapaaehtoistöitä ja nautin elämästä. Mies maksaa _kaiken_. Monta kertaa hän on puhunut siitä, miten kiitollinen on mulle siitä, että siivoan, kokkaan, pyykkään ja silitän vaatteet, huolehdin juoksevista asioista tms. niin että hän voi vaan keskittyä työhönsä.
Eli meillä ainakin mun mies on riippuvainen musta:)
Näin juuri ja kyllä mun mies muistaa sen sanoa ja kertoa, että ilman mua ei pärjäis. Mut varo ettei miehes vaihda sua toiseen!
työpaikkaa ulkomailta - ja perustin kohdemaahamme yrityksen, joka menestyy erinomaisesti. Minä en itse siivoa, käy kaupassa, laita ruokaa enkä kuskaa lapsia, vaan niihin on palkattu henkilöt ihan varta vasten :D Ei, en ole sinulle kateellinen.
tämä vain on valintakysymys. Itse nautin tehdä noita asioita. Ja se joka ei nauti niin se voi sitten palkata jonkun toisen niitä tekemään.
Raukalla on numerokin suoraan seksilinjalta. Miehesi arvostaa "ilmaista piikaa".
Olisi nyt hemmetti vie edes neuvotellut itselleen kunnon sopimuksen, ettei sinun tarvitsisi pestä piikana vessoja!
Minä en ole koskenutkaan siivoustöihin 20 vuoteen. On meinaan varaa ulkoistaa ne ihan täällä Suomessa. Humanistikin olen, mutta hyväpalkkainen. Kuulostat kyllä tooooodella yksinkertaiselta!
ennen tänne kirjoittelua?
Jokainen tekee omalle elämälleen valintoja. Minä olen toistaiseksi kotiäitinä, raha on tiukilla mutta juuri nyt olen tyytyväinen näin. Töihin menen kun lapset on vähän isompia.
Ei kukaan voi sanoa olevansa parempi kuin toinen vain siksi että on tai ei ole omaa työuraa. Ja vaikka minäkin olen "vain" jonkun äiti, jonkun vaimo, jonkun tytär, jonkun sisko, olen minä silti ihan minä. Ne jotka käyvät töissä eivät ole yhtään sen enempää "itseänsä". Hekin ovat korvattavissa olevia alaisia.