Lue keskustelun säännöt.
Suominaisen mielestä olen loinen - miksi?
17.01.2012 |
Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä 18-vuotiaista asti. Opiskelimme molemmat Suomessa korkeakoulutuksen ja saimme hyvät työpaikat ja palkat. Itsekin kerkesin kasvattamaan omaisuutta ja sijoitukseni poikivatkin minulle joka kuukausi n. pari tuhatta euroa.
Nykyisin elelen siis kotirouvana. Muutimme 5 vuotta sitten tänne "ulkomaille" kun miehelleni tarjottiin mahtavaa työtä. Mieheni työ vaatii todella paljon aikaa ja energiaa, joten mies pyysi minua jättämään oman työni - ja näin tein.
Meillä on kaksi lasta ja päiviini kuuluu lasten kuskaaminen harrastuksiin, kaupassa käynti, ruoan laitto ja siivoaminen. Kaikki se, mitä tavallinen suomalainen kotiäiti tekee. Lasten hoidosta olen ollut tarkka ja meidän lapsemme pysyvät kothoidossa. Onneksi apunani kuitenkin on myös miehen sukulaistyttö, joka on meillä au-pairina.
Elämäni poikkeaa monella tapaa kuitenkin tavallisen suomirouvan elämästä sillä minun elämääni kuuluvat kaikenlaiset edustustehtävät. Viikottain täytyy olla järjestässä jos jonkinlaista illallista/tapahtumaa. Nämä ovat hyvin stressaavia tapahtumia sillä nämä vaikuttavat suurelta osin mieheni työkuvioihin.
Meidän koko perheen on toimittava tietyin tavoin, koska edustamme myös mieheni yristystä. Tästä johtuen minä joudun istumaan parinkin eri yhdistyksen hallituksessa ja teen hyväntekeväisyystyötä perheeni nimissä. Mieheni työ tuo minullekin "työtunteja 15-25" tuntia viikossa, joten omasta mielestäni minua ei voi kutsua loiseksi.
Suomalainen nainen taitaa olla melko kateellinen, harvalla on mahdollisuus asua sellaisessa talossa, jossa me asumme, pukeutua niin kuin me pukeudumme ym. Täällä minun ei ole koskaan tarvinnut kuulla olevani loiseläin. Mieheni arostaa minua ja minun panostustani meidän kotiimme, lapsiimme ja hänen uransa tukemiseen. Mieheni on sanonut, että ilman minua ja tukeani, hän ei olisi tänä päivänä siinä asemassa, jossa hän on. Jos minä olisin keskittynyt oman urani luomiseen, ei minulla olisi ollut aikaa toimia edustusvaimona ja näin ollen mieheni ei olisi varmasti edennyt näin pitkälle.
Kommentit (165)
61/165
|
17.01.2012 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Kuulostat kyllä tooooodella yksinkertaiselta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raukalla on numerokin suoraan seksilinjalta. Miehesi arvostaa "ilmaista piikaa".
Olisi nyt hemmetti vie edes neuvotellut itselleen kunnon sopimuksen, ettei sinun tarvitsisi pestä piikana vessoja!
Minä en ole koskenutkaan siivoustöihin 20 vuoteen. On meinaan varaa ulkoistaa ne ihan täällä Suomessa. Humanistikin olen, mutta hyväpalkkainen. Kuulostat kyllä tooooodella yksinkertaiselta!
kun osaat parin viestin perusteella vetää johtopäätökset älykkyysosamäärästäni;) Jotenkin tosin arvelinkin, että täällä tällaisia viestejä saa. Ja 69 todellakin viittasi edelliseen viestiini, huomasitkos kun olet niin fiksu?
Ja onko mieleesi juolahtanut, että jotkut saattavat nauttia kotitöistä?
69/74
Se kertoo kyllä kaiken älykkyysosamäärästäsi.
Ja juu, kyllä huomasin, miten yksinkertainen olet, kun et sarkasmia tajua...
Juu, niistä nauttii ne, joista ei muuhun ole.
joista nautin. Mä tykkään tehdä ruokaa, siivota ja huoltaa kotia ym. Meillä käy kyllä siivooja 1 viikossa, mutta ei se mitään muuta tee kuin pesee saniteettitilat, imuroi, pyyhkii pölyt ja pesee lattiat ja joskus myös pesee ikkunat.
Itse teen samat pari kertaa viikossa ihan sen vuoksi, että pidän siitä ja lapset tykkää tehdä mun kanssa.
Se kertoo kyllä kaiken älykkyysosamäärästäsi.
Ja juu, kyllä huomasin, miten yksinkertainen olet, kun et sarkasmia tajua...
Juu, niistä nauttii ne, joista ei muuhun ole.
jotka tutkii vaikkapa maailmankaikkeuden rakennetta, ja ovat ihmiskunnalle kokonaisvaltaisesti äärimmäisen tärkeitä, saavat todella surkeaa palkkaa? Eli aina ei älykkyys ja raha kulje käsi kädessä:) Ja osa ihmisistä tekee työtä, jota rakastaa koska heidän ymmärrys riittää käsittämään asioita sen citymaasturin ulkopuolella.
Englannissa on kaltaisillesi oma käsite, se on chav. Ja niitä luonnehditaan sanalla tacky.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80 itse kirjoitit että palkkasi oli kehno.
Se kertoo kyllä kaiken älykkyysosamäärästäsi.
Ja juu, kyllä huomasin, miten yksinkertainen olet, kun et sarkasmia tajua...
Erittelepä vielä, mikä kommenttisi kohta oli sarkasmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kertoo kyllä kaiken älykkyysosamäärästäsi.
Ja juu, kyllä huomasin, miten yksinkertainen olet, kun et sarkasmia tajua...
Juu, niistä nauttii ne, joista ei muuhun ole.
Teen vapaaehtoistyötä todella kompleksien, globaalien kehityskysymysten parissa (ala, jolle olen kouluttautunut) näiden kotihommien lisäksi.
Ei pahalla, mutta jos olisit oikeasti tyytyväinen elämääsi, niin sinulla ei olisi tarvetta arvostella muiden valintoja vauvalehden keskustelupalstalla.
69/74/80
Se on "stupid".
Mutta allekirjoittaa sen täysin. Eikä ole "stupid":)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Englannissa on sinunlaisesi nimitys
Mä olen 69:n kanssa samoilla linjoilla. Me tehdään asioita, joista nautimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku toinen voi ähdä asian myös niin, että mies on riippuvainen vaimostaan
Jos hän joskus 40+ iässä alkaa hakea työtä niin, että välissä on kymmenenkin vuotta edustusrouvahommia, niin enpä kamalan hyvää uranäkymää povaa.
Siis tässä nyt teiltä parturi-kampaajilta unohtuu se, että ei ap:n tarvitse mihinkään työkkäriin mennä töitä hakemaan. Tod. näk. töitä tullaan tarjoamaan. Lisäksi, kuka kuvittelee, että ap:n tarvitsisi välttämättä tehdä enää töitä elääkseen, eiköhän niillä elatusmaksuilla pärjää ilmankin.
Noh. Olen ison valtionyrityksen päällikköesimies, alaisia yli kolmekymmentä. Työhönotossa en kyllä katselisi suopeasti naista, jolla ainoa ansio noinkin pitkältä ajalta on järjestää lounaita ja harrastaa hyväntekeväisyyttä. Mutta ei siinä mitään, kuten sanoin: en pidä sinua loisena. Mutta miehestä riippuvaisena pidän.
Jos hän joskus 40+ iässä alkaa hakea työtä niin, että välissä on kymmenenkin vuotta edustusrouvahommia, niin enpä kamalan hyvää uranäkymää povaa.
Siis tässä nyt teiltä parturi-kampaajilta unohtuu se, että ei ap:n tarvitse mihinkään työkkäriin mennä töitä hakemaan. Tod. näk. töitä tullaan tarjoamaan. Lisäksi, kuka kuvittelee, että ap:n tarvitsisi välttämättä tehdä enää töitä elääkseen, eiköhän niillä elatusmaksuilla pärjää ilmankin.
Noh. Olen ison valtionyrityksen päällikköesimies, alaisia yli kolmekymmentä. Työhönotossa en kyllä katselisi suopeasti naista, jolla ainoa ansio noinkin pitkältä ajalta on järjestää lounaita ja harrastaa hyväntekeväisyyttä. Mutta ei siinä mitään, kuten sanoin: en pidä sinua loisena. Mutta miehestä riippuvaisena pidän.
Enkä minä ole tässä ketjussa povaillut ap:lle surkeaa hylkäämistä tms. Mutta elämä voi silti yllättää koska vain. Mies voi kuolla, tulla työkyvyttömäksi, erota muusta syystä.
Ja se on kyllä minusta syy, jonka takia en itse halua jättäytyä edustusvaimoksi, enkä suosittele omalle tyttärellenikään jättäytymistä miehen varaan.
Ja juu, olen ollut mieheni kanssa naimisissa jo 20 vuotta ihan vakaasti, kyse ei siis ainakaan minulla ole mistään akuutista kriisistä, vaan sellaisen ennakoimisesta...
Korostan edelleen, että en pidä ap:ta - TAI KETÄÄN MUUTAKAAN KOTIROUVAA loisena. Koko loinen -sana on minusta kamala ja negatiivinen. Ihminen voi olla hyödyksi niin monin tavoin.
Mutta edelleen: minusta ei ole viisasta jättää oma ura sivuun miehen takia. That's all.
Mä olen 69:n kanssa samoilla linjoilla. Me tehdään asioita, joista nautimme.
Tsemppiä sulle paljon ja onnea uuteen vuoteen. Mun mielestä on elämässä paljon tärkeämpää olla rakkaiden kanssa, kuin juosta rahan ja maineen perässä. Meillä riittää rahat ihan kivaan elintasoon yhdessä maailman upeimmista kaupungeista, ja niinkuin sanoin; miehelläni on todella hyvät tulevaisuuden näkymät urallaan.
Olen itsekin kokenut sellaista pientä naljailua tuttaviltani, mutta yritän olla välittämättä.
Kumman katkeria nämä itsenäiset arjen sankarittaret:)
t. 69 (eli se seksityöläinen)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmeellistä, mten vaikea asia voi jollekin olla se, että muilla on erilaiset halut ja kokemukset. Itse en haluaisi kotirouvaksi, mutta ymmärrän että moni muu voi haluta ja nauttia siitä. Kotirouvat varmaan kantavat taloudelliset riskinsä ihan itse ja kyllähän kaikki ihmiset varmaan ottavat joitain riskejä omassa elämässään, vaikka eivät ehkä tajuakaan sitä. Esim. kouluttaudutaan tietylle alalle -> entäpä jos ko. alan työt loppuvat/vähenevät (joo, voi kouluttautua uudelleen, mutta niin voi se kotirouvakin).
Mä olen 69:n kanssa samoilla linjoilla. Me tehdään asioita, joista nautimme.
Pakenet omia epäonnistumisia sinne miehesi aseman turviin. Lapsellista - ja typerää.
Perässä tuli uusi auto ja kontillinen huonekaluja yms. Lisäksi tilille tuli eron vuoksi puolet omaisuudesta.
Osti heti Suomeen tultua itselleen ja lapsille asunnon. Pari kuukautta hoiteli asioitaan ja haki sitten itselleen töitä. Av.mamman mielestä hän on toki pienipalkakisessa työssä, mutta tienaa kuukaudessa n. 4500 euroa miinus verot.
Paremmin hänellä näyttää asiat olevan eronneena naisena kuin monella Suomisisarellaan, jotka ovat eronneet ja nyt asuavt vuokrakämpässä tai pienessä, velkaisessa asunnossa.
Toinen kaverini lapsista lähti opiskelemaan isänsä luo, koska englanti on vahvempi kieli. Toinen lapsista jäi Suomeen. Lapsilla hyvät välit isäänsäkin ja reissaavat kokeneesti kahden mantereen välillä aina tarpeen mukaan.
mutta minulla on silti paikka minne mennä, eikä lasten elämä mullistuu mihinkään, vaikka tulisi ero.
Mihin ap menee, jos tulee ero? Lasten kanssa maitojunalla Suomeenko?
Noh. Olen ison valtionyrityksen päällikköesimies, alaisia yli kolmekymmentä.
Eli et osaa mitään kunnolla, ja yksityisellä puolella saisit kenkää kahdessa viikossa. Onko työttömyysvakuutus hommattu, kun taas karsitaan porukkaa?
Älä nyt kateuteesi tukehdu ;-DD
Joku toinen voi ähdä asian myös niin, että mies on riippuvainen vaimostaan
Jos hän joskus 40+ iässä alkaa hakea työtä niin, että välissä on kymmenenkin vuotta edustusrouvahommia, niin enpä kamalan hyvää uranäkymää povaa.
Siis tässä nyt teiltä parturi-kampaajilta unohtuu se, että ei ap:n tarvitse mihinkään työkkäriin mennä töitä hakemaan. Tod. näk. töitä tullaan tarjoamaan. Lisäksi, kuka kuvittelee, että ap:n tarvitsisi välttämättä tehdä enää töitä elääkseen, eiköhän niillä elatusmaksuilla pärjää ilmankin.
Noh. Olen ison valtionyrityksen päällikköesimies, alaisia yli kolmekymmentä. Työhönotossa en kyllä katselisi suopeasti naista, jolla ainoa ansio noinkin pitkältä ajalta on järjestää lounaita ja harrastaa hyväntekeväisyyttä. Mutta ei siinä mitään, kuten sanoin: en pidä sinua loisena. Mutta miehestä riippuvaisena pidän.
Jos hän joskus 40+ iässä alkaa hakea työtä niin, että välissä on kymmenenkin vuotta edustusrouvahommia, niin enpä kamalan hyvää uranäkymää povaa.
Siis tässä nyt teiltä parturi-kampaajilta unohtuu se, että ei ap:n tarvitse mihinkään työkkäriin mennä töitä hakemaan. Tod. näk. töitä tullaan tarjoamaan. Lisäksi, kuka kuvittelee, että ap:n tarvitsisi välttämättä tehdä enää töitä elääkseen, eiköhän niillä elatusmaksuilla pärjää ilmankin.
Noh. Olen ison valtionyrityksen päällikköesimies, alaisia yli kolmekymmentä. Työhönotossa en kyllä katselisi suopeasti naista, jolla ainoa ansio noinkin pitkältä ajalta on järjestää lounaita ja harrastaa hyväntekeväisyyttä. Mutta ei siinä mitään, kuten sanoin: en pidä sinua loisena. Mutta miehestä riippuvaisena pidän.
Enkä minä ole tässä ketjussa povaillut ap:lle surkeaa hylkäämistä tms. Mutta elämä voi silti yllättää koska vain. Mies voi kuolla, tulla työkyvyttömäksi, erota muusta syystä.Ja se on kyllä minusta syy, jonka takia en itse halua jättäytyä edustusvaimoksi, enkä suosittele omalle tyttärellenikään jättäytymistä miehen varaan.
Ja juu, olen ollut mieheni kanssa naimisissa jo 20 vuotta ihan vakaasti, kyse ei siis ainakaan minulla ole mistään akuutista kriisistä, vaan sellaisen ennakoimisesta...
Korostan edelleen, että en pidä ap:ta - TAI KETÄÄN MUUTAKAAN KOTIROUVAA loisena. Koko loinen -sana on minusta kamala ja negatiivinen. Ihminen voi olla hyödyksi niin monin tavoin.
Mutta edelleen: minusta ei ole viisasta jättää oma ura sivuun miehen takia. That's all.
mun nimissä on niin paljon omaisuutta ja jos miehelleni sattuisi jotain niin mä voisin silti tehdä loppu elämäni vaikka pelkästään hyväntekeväisyystyötä. En todella putoaisi tyhjän päälle.
Mä olen 69:n kanssa samoilla linjoilla. Me tehdään asioita, joista nautimme.
Tsemppiä sulle paljon ja onnea uuteen vuoteen. Mun mielestä on elämässä paljon tärkeämpää olla rakkaiden kanssa, kuin juosta rahan ja maineen perässä. Meillä riittää rahat ihan kivaan elintasoon yhdessä maailman upeimmista kaupungeista, ja niinkuin sanoin; miehelläni on todella hyvät tulevaisuuden näkymät urallaan.
Olen itsekin kokenut sellaista pientä naljailua tuttaviltani, mutta yritän olla välittämättä.
Kumman katkeria nämä itsenäiset arjen sankarittaret:)
t. 69 (eli se seksityöläinen)
Älä välitä katkeroituneiden ihmisten puheista. On hyvä, että on meidänlaisiammekin naisia, jotka elävät lapsilleen ja miehilleen :)