Lue keskustelun säännöt.
säälittävää, kilpailen anopin suosiosta
04.01.2012 |
kaipaisin vinkkejä mitä voin tehdä surkealle tilanteelleni.
Lapsilla on vain yksi mummo, anoppi, jolla on siis itsellään kaksi lasta, poika ja tytär (poika on siis mieheni). Olen ennenkin täällä kirjoittanuut anopistani joka on suoraan sanonut ettei halua oikein olla perheemme kanssa tekemisissä, koska rakastaa niin paljon enemmän tyttärensä perhettä. Minulle hän on sanonut että miniän lapset eivät kuulu hänelle, vaan haluaa olla vain tyttärensä lapsien mummo. Ja näin onkin, eli meidän lapsia ei ole hoitanut tai viettänyt aikaa heidän kanssaan koskaan, mutta tyttären lapset ovat sitten niitä tärkeitä ja rakkaita joiden kanssa ollaan monta kertaa viikossa ja jatkuvasti yökylässä puolin ja toisin.
Koska anoppi on lastemme ainoa mummo - omaa äitiä minulla ei ole - olen kovasti yrittänyt olla ystävällinen ja luoda hyvää suhdetta. kutsun kylään, teen mahtavat tarjoilut, siivoan aina ja olen hyvä emäntä. Ostan hyviä lahjoja, huomioin anoppia, tarjoan apuani ja vaikka mitä. Tulos on pyöreä nolla. Ei mitään vastakaikua.
Anoppi ei tarjoa apuaan, ei auta pyydettäessä, ei soita/käy muuta kuin velvoitevierailut pari kertaa vuodessa, ei osoita mitään kiinnostusta lapsiani kohtaan. Aivan kuin meitä ei olisi edes olemassa.
Tytär on ollut vuosia kotirouvana ja on ilmeisesti anopin ainoa kaveri, soittelevat monta kertaa päivässä ja jakavat ihan kaiken. Anoppi auttaa tytärtään monta kertaa viikossa, ostelee tyttären lapsille kaikkea ja on rakastava ja hoivaava mummo. Tämä siis vain esimerkkinä siitä että mistään tunnekylmästä ihmisestä ei sinänsä ole kyse.
Vaikka teen mitä, ja vaikka miten ponnistelen, niin en voi tehdä tilanteelle mitään. Anopin kanssa on ns. vakavasti keskusteltu pari kertaa mutta siitä ei ole ollut mitään apua. Yhden kerran mieheni kauniisti vihjaisi että "tämä vaikuttaa kohta hänen ja äitinsä suhteeseen" johon anoppi olisi tokaissut pojalle että ei häntä haittaa vaikka suhde etääntyisikin.
Minulla ei siis ole mitään pelimerkkejä anopin suuntaan, ei auta ystävällisyys, ei auta oikeudenmukaisuuteen vetoaminen.
Alistunko vain siihen että lapsillani ei ole ainoatakaan mummoa?
Ja pliis, kettuilijat älkää vaivautuko, minulla on jo valmiiksi ihan tarpeeksi paha mieli ja suuri suru asiasta, joten jos ei ole ihan pakko niin ei tarttisi varmaan lyödä lyötyä tämän enempää. (eiköhän muutama tikarilla pistäjä löydy kuitenkin)
Kommentit (82)
Sulla on nyt joku ihme mummo pakkomiele.
Olen itse ollut aina mummoton ja ei se ole mua vaivannu. Ja eipä ole mummoja ollu munkaan lapsilla. Ilmankin ovat pärjänneet.
Olen nyt 40 v ja varmaan kohta joudun mummoks. Ja tiedän jo nyt et mua ei saa väännettyä mihinkään mummomuottiin sitten niin millään. En ole sellainen pullanleipoja ja en ole koskaan piitannu muiden lapsista. En edes sisarusten. Omat on tietysti omia, mutta muiden on muiden.
Tämä tiedoksi tuleville miniöilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se on päättänyt, ettei halua pitää teihin yhteyttä, sulla EI OLE MITÄÄN KEINOA muuttaa sen mieltä. Anna olla, keskity siihen mikä teidän elämässä on hyvää ja anoppi muhikoon liemissään.
Tottakai anopin käytös on kurjaa, se on täysin käsittämätöntä ja sairasta, mutta edelleen: sä et voi tehdä asialle mitään! Tottakai on teidän lapsille kurjaa, että mummo ei välitä, mutta väitän, että parempi katkaista välit kokonaan kuin antaa lasten huomata, miten serkut saavat paljon enemmän huomiota.
Niin, siis nimenomaan anoppi EI pidä poikaansa yhteyttä, ja sanoi pojalleen että hänelle on sama vaikka pojan kanssa menisivät välit poikki, kun ei hän pojan perhettä rakasta. Miten voi olla niin että kaikki leimaavat syylliseksi tilanteeseen miniän? Eikö anopin käytös ole kenestäkään ikävää, vain minun käytökseni ilmeisesti on. Voiditteko itse sanoa omalle lapsellenne että sinun perheesi ei kiinnosta, mutta toisen sisaruksen perhe on rakas ja tärkeä? Ps. Huutelijat, olen jo "mennyt hoitoon" ja terapeutin mielestä ongelma ei ole minussa...
Todennäköisesti taustalla vielä anopin ongelmat oman äitinsä kanssa.
Ap, en minäkään voisi koskaan kuvitella laittavani lapsieni perheet eriarvoiseen asemaan. Anoppisi on jollain tavalla sairas. Mutta kuten moni on jo sanonut, sä et voi asialle mitään. Olet yrittänyt, ei muutosta, anna olla.
Ei se ole tylyyttä
Joo, olenn huomannut tämän ilmiön, mutta eikö se ole aika tylyä? Siis edelleenkin ihmettelen miten voi rakastaa vain tytärtään (ja tyttären lapsia) ja pojan perhe on se ja sama, aivankuin olisi ihan yhdentekevää koko poika. Itse en voisi ikinä, koskaan, omalle pojalleni sanoa että sinä ja perheesi olette yhdentekeviä, vain sisaresi on minulle rakas ja tärkeä. Olen järkyttynyt, jos tämä on yleisesti hyväksytty toimintamalli. Äidittömien naisten (kuten itse) ei siis pitäisi kai lisääntyä ollenkaan, kun miehrn äidin ei "kuulu" olla pojan lapsista kiinnostunut. :(
vaan fakta, että kotiasiat ja lastenkasvatus nyt vaan on naisten vastuulla pitkälti ja on ihan eri asia tulla toimeen oman tyttärensä kanssa kuin jonkun vieraan=miniän.
Ok, kiitos tästä, tämä oli hyvä tietää että mummottomana eläminen on ihan toimivaa. Itselläni pakkomielle on ehkä sitä että pelkään lasten jäävän paljosta paitsi kun ei ole mummoa. Itselläni oli ihanat isovanhemmat, ja sitäkin kautta pelkään että lapset ovat onnettomia kun heillä ei ketään sukulaista joka rakastaisi tai välittäisi heistä. Mutta tosiaan, vähän lohduttaa se, että ehkäpä lapsi ei mummottomuudesta kärsi niin paljon kun olen ajatellut.
Et voi muuttaa anoppisi ieltä tai saada häntä tykkäämään teidän perheestä. Monilla ei ole mummoa, mistä olet keksinyt, että mummot ovat jotenkin niin tärkeitä. Vanhempani olivat jo orpoja kun synnyin. Hanki muita aikuisia kavereita lapsillesi. Anna anopin kaveerata tyttärensä kanssa.
Pidän hyvänä ehdotuksia, joissa kehoitetaan pitää viileät mutta asialliset välit. Älä mielistele anoppiasi! Olet turhaan nyt tossu. Ehkä anopin mieli muuttuu joskus ehkä ei. SIllä välin keskittyisin asioihin, jotka ovat hyvin perheessäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oikeasti luonnehäiriöiseltä ja epäoikeudenmukaiselta. Ei taida olla hänellä ihan kaikki pullat uunissa. Hän saattaa esittää tyttärelleen ihanaa äitiä ja isovanhempaa mutta jotain todella outoa hänessä on. Kukaan normaali ihminen ei suosi noin röyhkeästi toista lastaan ja hänen perhettään. Jos käytös on tätä luokaa niin taustalla täytyy olla jokin mielenterveyden häiriö.
Mieti haluaisitko oikeasti että lapsesi viettäisivät tällaisen ihmisen kanssa aikaa? Onko luonnehäiriöinen ihminen niin tärkeä vain siksi että on lasten ainoa mummo. Tällaisella mummolla voi olla pahemmat vaikutukset kuin ilman mummoa kasvaneilla. Lapset tarvitsevat rakkautta ja onnistumisen kokemuksia. Eivät tunnekylmää ja nälvivää seuraa. Pysy kaukana hänestä ja etsi joku vanhempi ihminen muummon tilalle!
Kiitos viestistä, taidan ottaa tylymmän linjan. En siis tietenkään ole ilkeä anopille, mutta en enää yltiöystävällinenkään. Ystävällisenä olo on raskasta, kun vastalahjaksi saa vain tylyyttä ja v****ilua.
Edelleen silti olen sitä mieltä että on pöyristyttävää kohdella aikuisia lapsia noin eriarvoisesti, mutta lopetan siis tämän ns jauhamisen täällä tähän. Kiitos asiallisesti vastanneille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saat kyllä kaiken sympatian täältä, tilanne on karmea: miten anoppi voi sanoa pojalleen, ettei hänellä ja perheellänsä ole mitään merkitystä?? Luulisi, että jos sinä miniänä olet hänestä jostain syystä epätoivottu, niin pitäisi yhteyttä ainakin poikaansa ja lastenlapsiin.
Olen itse sikäli onnekas, että anoppini on tosi ihana. Hän käy meillä usein viikoittain pojanpoikaansa hoitamassa ja on mulle sanonut, että olen hänelle kuin tytär (anopilla on kyllä ihan omakin tyttö). Mutta en voi käsittää tuollaista suhtautumista :( Enkä oikeastaan sitäkään, että niin moni tuntuu pitävän ihan normaalina, että välit ovat läheiset vain lapsen äidinpuoleisiin isovanhempiin.
Mun oma tilanne on eri, itsellä ei ollut isovanhempia lainkaan ja sen vuoksi koen jotenkin todella tärkeäksi, että lapsella on hyvät välit sekä omaan äitiini että anoppiin.
Anopilla ei ole kuin tämä yksi lapsenlapsi, ja puheissa lapsen touhut kiinnostavat kovastikin (varsinkin, jos on vieraita lähistöllä) mutta todellisuudessa ei osallistu meidän elämään lainkaan. Ei ole koskaan hoitanut lasta (pyydetty on), ei kutsu meitä kylään, ei tule kylään meille kuin silloin, kun muitakin on tulossa ja hänen poissaolonsa herättäisi kysymyksiä.
Olen tehnyt aika paljon, kutsunut, pyytänyt, laittanut, ostanut lahjoja, emännöinyt - aivan kuten ap:kin, mutta kuuden vuoden yrittämisen jälkeen olen tullut siihen tulokseen että vaikea ämmä, jonka ei tarvitse ihmetellä myöhemmin miksei lapsenlasta näy vanhainkodissa.
Onneksi äitini on ihana mummo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ikävä kyllä et oikein voi tilanteelle mitään ap, anoppi on ilmeisesti oman päätöksensä tehnyt. Mutta jos hän ei nyt luo hyviä suhteita poikansa perheeseen, ei hän voi olettaa saavansa sieltä apua itselleen, kun hänen omat voimansa heikkenevät.
Millaiset välit miehelläsi on siskoosi? Jos minun äitini kohtelisi veljeni perhettä noin, niin todellakin sanoisin siitä hänelle suoraan.
Kommentoin vielä kerran tätä miehen suhdetta siskoonsa: sisarusvälit olivat siihen asti hyvät, kunnes mies huomautti siskolle äitinsä epäreiluudesta. Siskon mielestä ongelmaa ei ole, vaikka mummon huomio jakautuu siskolle 99,9% ja veljelle 0,01%. Sisko vaan sanoi että ehkä hänen lapsensa vaan ovat paljon rakastettavampia: (
Ikävä seuraus on se että itse en jaksa miehen siskoa enää, sisko kun tekee kaikkensa että anoppi auttaisi ja huomioisi vain häntä.
Eräällä tapaa anoppi on pilannut epäreiluudellaan serkkulasten läheiset välit: (
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varamummo voisi ehkä olla hyvä, ja ehkäpä se avaisi anopin silmät? Tai sitten ei, jos on "patologinen tapaus"...
voisikohan seurakunnan toiminnasta tai SPR ystävätoiminnasta löytyä. Yksinäisiä vanhuksia on varmasti paljon enemmän kuin mummottomia lapsia.sitä täytyy nyt vain etsiä ihan muusta suunnasta. Meillä on sama tilanne ja lähes samat sanat mummon suusta. Nyt kun lapset on isompian en juuri käy heidän luonaan (kerran kesällä) ja lapset käy joskus, mies useammin. Niin se menee. Kovasti aikanaan yritettiin. Lähinnä musta tuntuu että mummolle on kurjaa se että ihmiset saattaa jokus kysellä onko miniä käynyt ja ei voi sitä sanoa, ei se että sillä muuten olisi mitään väliä.Olen päässyt siitä jo ajat sitten yli.Tsemppiä teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saat kaikki sympatiani, tilanne kuulostaa todella ikävältä ja olen pahoillani että olet joutunut siihen. Anopillasi vaikuttaa olevan jotain ikäviä, omia selvittämättömiä asioita. Olisi mielenkiintoista tietää vähän hänen taustastaan ja suhteesta omiin vanhempiin yms. Mielestäni tuot touhu ei ole ihan tervettä, eikä etenkään se että on valmis tosta vaan hylkäämään toisen lapsensa ja tämän perheen.
Nähdäkseni olet tehnyt kaiken mitä voit. Anoppiasi et voi muuttaa, omaa suhtautumistasi voit. Lapsesi eivät tavallaan tiedä mitä menettävät, jos heillä ei ole hyvää kokemusta isovanhemmista. Sikäli tilanne saattaa olla helpompi heille kuin sinulle, joka haluaisit heille jotain sellaista hyvää mitä olet saanut itse isovanhemmiltasi.
Ehdotan että tyydyt tilanteeseen, lakkaat yrittämästä liikoja ja säästät energiaa siihen että saat toivottavasti joskus itse olla ihana mummo kaikille lapsenlapsillesi. Lopeta kilpailu, et näköjään voi sitä voittaa ja keskitä energiasi muuhun sukuun tai muihin ihmissuhteisiin. Mummolle riittää ensi vuonna pienempikin lahja ja ehkä vähään aikaan ei tarvi kutsua kylään.
Jos mummo on oikeasti tuollainen niin voi olla parempi ettei ole niin paljon tekemisissä teidän lasten kanssa. Ehkä voit lohduttautua sillä. Ikävä tilanne! Olet tehnyt kaiken mitä voit, nyt on aika koittaa jotain muuta. Vähemmän huomioita mummolle ja enemmän muihin ihmissuhteisiin.
Kiitos kannustavasta viestistä, yritän unohtaa anopin ja keskittyä muihin juttuihin jatkossa. Anoppi on oman äitinsä kanssa ilmiriidoissa eikä käsittääkseni vuosiin kontaktissa, joten hänelle lienee tavallista potkaista ihmisiä ulos elämästään. Järkkyä silti että oman lapsensa voi ulkoistaa elämästään. Miehelle tämä on myös kova paikka, ja hänen suhteensa isosiskoonsa on kärsinyt kosa sisko nauttii tilanteesta täysillä, eikä todellakaan aio luovuttaa muruakaan anopin huomiosta veljensä perheelle. Kaipa tämä tästä, kunhan vaan suru tästä ensin laantuu.
Kunnioita nyt itseäsi ja miestäsi edes sen verran, että haistatat tuollaisella mummolla pitkät. Ei kukaan järkevä ihminen kerjää huomiota sellaiselta, joka sanoo suoraan, että ei kiinnosta. Taitaa mummo pitää sinua tyhmänä, kun et tajua. Ei se yksi mummo mikään autuaaksi tekevä asia ole.
terapiassa vähän vastaavanlaista tilannetta ja pääsin sopuun asian kanssa.
Terapia kuulostaa vakavalta ja pelottavalta ja siltä että pitää olla hullu mennäkseen sinne, mutta siellä voi kyllä puhua ihan tavallisista asioista jotka painavat mieltä tai vievät energiaa. Jos löydät hyvän terapeutin niin uskon että ihan parikin kertaa auttaa asiaa kovasti. Itse olen terve, korkeakoulutettu, perheellinen nainen, jolla ei koskaan ole ollut mielenterveysongelmia.
Nyt minun on helppo kohdata k.o. henkilö ja meillä on itse asiassa ihan hyvät välit, eikä kohtaamiset vie liikaa energiaa. Olen tyytyväinen että hain hankalaan tilanteeseen apua.
hienosti olet nähnyt paljon vaivaa.
Itse jättäisin hänet oman onnensa nojaan. Jos ei kerran ole kiinnostunut, on se oikeasti häneltä pois.
Lohduksi se, että ei kaikilla lapsilla ole aktiivisia mummoja. Neljästä lapsestani vain kaksi ensimmäistä ehtivät näkemään äitini, jota he yleensä tapasivat vain kesäisin, silloin muutaman viikon ajan, eivätkä he muista enää mitään. Anoppi taas joskus kuskasi meitä vaikkapa eläintilalle, mutta se on jäänyt, muistaa lapsia syntymäpäivillä ja jouluna ja kutsuu luokseen lähinnä pari kertaa vuodessa ja usein myös muut sisarukset perheineen ovat paikalla. On hoitanut lapsiani ehkä kaksi kertaa ja sanonut, että miten mukava on kun hänen ei tarvitse meidän perheestä huolta kantaa eli itse hoidetaan lapsemme. On hoitanut kyllä lastemme serkkuja. Minusta hän on etäinen mummo, joka ei tahdokkaan mitään läheistä suhdetta lapsiimme. On kyllä parempi tilanne kuin sinulle, mutta ei hän silti läheinen ole eikä auta.
Surullista, mutta aina ei mummot tahdo olla tasapuolisia tai auttavia. Ei ole sinun vika. Ehkä hän ei tykkää pojastaan. Ehkä hän halusi vain tyttöjä.
Puhut aika dramaattisesti et lastesi välit serkkuihin on mennyt pysyvästi anopin vuoksi ?
Minkä ikäisiä lapsesi ovat?
No, eipä teilläkään vastaavasti ole mitään hoitovelvoitteita anopin suuntaan, tytär hoitakoon ja auttakoon sitten kun sen aika on. Surullistahan tuo on, ja kummallista etteivät oman pojan lapset kiinnosta mummoa. Mutta tuommoisia ihmisiä ikävä kyllä on olemassa.