Lue keskustelun säännöt.
säälittävää, kilpailen anopin suosiosta
04.01.2012 |
kaipaisin vinkkejä mitä voin tehdä surkealle tilanteelleni.
Lapsilla on vain yksi mummo, anoppi, jolla on siis itsellään kaksi lasta, poika ja tytär (poika on siis mieheni). Olen ennenkin täällä kirjoittanuut anopistani joka on suoraan sanonut ettei halua oikein olla perheemme kanssa tekemisissä, koska rakastaa niin paljon enemmän tyttärensä perhettä. Minulle hän on sanonut että miniän lapset eivät kuulu hänelle, vaan haluaa olla vain tyttärensä lapsien mummo. Ja näin onkin, eli meidän lapsia ei ole hoitanut tai viettänyt aikaa heidän kanssaan koskaan, mutta tyttären lapset ovat sitten niitä tärkeitä ja rakkaita joiden kanssa ollaan monta kertaa viikossa ja jatkuvasti yökylässä puolin ja toisin.
Koska anoppi on lastemme ainoa mummo - omaa äitiä minulla ei ole - olen kovasti yrittänyt olla ystävällinen ja luoda hyvää suhdetta. kutsun kylään, teen mahtavat tarjoilut, siivoan aina ja olen hyvä emäntä. Ostan hyviä lahjoja, huomioin anoppia, tarjoan apuani ja vaikka mitä. Tulos on pyöreä nolla. Ei mitään vastakaikua.
Anoppi ei tarjoa apuaan, ei auta pyydettäessä, ei soita/käy muuta kuin velvoitevierailut pari kertaa vuodessa, ei osoita mitään kiinnostusta lapsiani kohtaan. Aivan kuin meitä ei olisi edes olemassa.
Tytär on ollut vuosia kotirouvana ja on ilmeisesti anopin ainoa kaveri, soittelevat monta kertaa päivässä ja jakavat ihan kaiken. Anoppi auttaa tytärtään monta kertaa viikossa, ostelee tyttären lapsille kaikkea ja on rakastava ja hoivaava mummo. Tämä siis vain esimerkkinä siitä että mistään tunnekylmästä ihmisestä ei sinänsä ole kyse.
Vaikka teen mitä, ja vaikka miten ponnistelen, niin en voi tehdä tilanteelle mitään. Anopin kanssa on ns. vakavasti keskusteltu pari kertaa mutta siitä ei ole ollut mitään apua. Yhden kerran mieheni kauniisti vihjaisi että "tämä vaikuttaa kohta hänen ja äitinsä suhteeseen" johon anoppi olisi tokaissut pojalle että ei häntä haittaa vaikka suhde etääntyisikin.
Minulla ei siis ole mitään pelimerkkejä anopin suuntaan, ei auta ystävällisyys, ei auta oikeudenmukaisuuteen vetoaminen.
Alistunko vain siihen että lapsillani ei ole ainoatakaan mummoa?
Ja pliis, kettuilijat älkää vaivautuko, minulla on jo valmiiksi ihan tarpeeksi paha mieli ja suuri suru asiasta, joten jos ei ole ihan pakko niin ei tarttisi varmaan lyödä lyötyä tämän enempää. (eiköhän muutama tikarilla pistäjä löydy kuitenkin)
Kommentit (82)
41/82
|
04.01.2012 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
sattumalta aloin tekemään tuttavuutta anopin sisarusten kanssa. Ensiksi veli käväisi meillä auttamassa yhdessä asiassa ja siitä sitten jatkoin yhteydenpitoa.
Seuraavaksi hurmasin anopin siskon. Kuulin hänen tulleen paikkakunnalle ja kutsuin hänet meille kylään. Siivosin ja sisustin yötäpäivää muutaman päivän, leivoin ja kokkasin. Mietin tarkoin mistä meillä olisi keskusteltavaa, jätin yhden kirjan puolihuolimattomasti pöydän kulmalle keskustelun avaukseksi, pari keskeneräistä käsityötä seuraavaksi aiheeksi jne.Kyläily meni ihan nappiin ja kuin taikaiskusta anopin käytöskin muuttui, ilmeisesti huomasi kuinka mahtava miniä hällä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos anopilla kaksi lasta, vaikka Matti ja Ville, ja molemmilla lapsia. Sitten on niin että Matin vaimon Maijan vanhemmat ovat aktiivisia ja paljon lapsenlapsien kanssa, niin ehkä se anoppi haluaa olla "yhtä hyvä" ja ns. esittää täydellistä mummoa. Eli kilpailuasetelma on siinä että anopin pitää olla yhtä hyvä mummo mitä Maijan äiti on, ettei ole lapsenlapsille se "toka kiva mummo". Villen perheen kanssa samaa ongelmaa ei välttämättä ole, ja voi olla "huono mummo" heidän lapsille koska ei ole toisia isovanhempia keiden kanssa kilpailla =on villen lapsille se ainoa ja "paras" mummo kun eivät muusta tiedä.
anoppi kuoli ennen lapsia ja app on 88-vuotias ja umpiseniini, 700 kilsan päässä.
Mene hoitoon! Sinä et ole ihan terve.
Elämä jatkuu ja voi olla onnellista ilman sitä ainoaa mummoakin lapsilla. Käsittele tämä asia juurta jaksain siellä terapiassa, kyllä se siitä pikkuhiljaa alkaa sinulle avautumaan ja auttaahan se terapeuttikin sen asian käsittelemisessä.
Kiitos, tämä on järkevä ja asiallinen vastaus. Ne joilla on ihanat mummot eivät vaan voi ymmärtää miten raastavaa on kun mummoa ei ole! Sellainen ehkä voi tuskan ymmärtää joka on ihanan mummon menettänyt, mutta useimmat eivät ymmärrä miten raskasta ja yksinäistä lapsiperheellä on, jos ei ole isovanhempia ja sukua osallistumassa elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... miehelläsi on suurempi velvollisuus pitää välit kunnossa äitinsä kanssa ja huolehtia lasten ja mummon välisen suhteen toteutumisesta. Jos se ei onnistu, niin sitten ei onnistu.
Silti en ymmärrä sitä, miksi sinun pitää tätä asiaa vatvoa päivästä toiseen av.lla.
Alan ymmärtää varsin hyvin, miksi anoppisi ei pidä sinuun yhteyttä. Toivottavasti pitää poikaansa kuitenkin.
Kiitos, tämä on järkevä ja asiallinen vastaus. Ne joilla on ihanat mummot eivät vaan voi ymmärtää miten raastavaa on kun mummoa ei ole! Sellainen ehkä voi tuskan ymmärtää joka on ihanan mummon menettänyt, mutta useimmat eivät ymmärrä miten raskasta ja yksinäistä lapsiperheellä on, jos ei ole isovanhempia ja sukua osallistumassa elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on tuollainen kuin kerrot, niin mitä muuta voit tehdä? ET YHTÄÄN MITÄÄN.
Elämässä kortit eivät mene aina tasan, niin se vain on.
Oman mielenterveytesi kannalta suosittelen ehdottomasti antaa anopin olla ja nauttia elämässä niistä hyvistä asioista joita on saanut.
Lisäät vain omia murheita märehtimällä asiaa, sillä se asia ei myöskään etene, vai eteneekö mielestäsi?
Niin, siis nimenomaan anoppi EI pidä poikaansa yhteyttä, ja sanoi pojalleen että hänelle on sama vaikka pojan kanssa menisivät välit poikki, kun ei hän pojan perhettä rakasta.
Miten voi olla niin että kaikki leimaavat syylliseksi tilanteeseen miniän? Eikö anopin käytös ole kenestäkään ikävää, vain minun käytökseni ilmeisesti on.
Voiditteko itse sanoa omalle lapsellenne että sinun perheesi ei kiinnosta, mutta toisen sisaruksen perhe on rakas ja tärkeä?
Ps. Huutelijat, olen jo "mennyt hoitoon" ja terapeutin mielestä ongelma ei ole minussa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sellaisen vara-mummon! Se hoitaa lapsia ja leipoo pullaa. Ja välittää oikeasti. Katoppa netistä!
Valitettavasti olen keski-suomesta, mutta täällä toimii mll joten voisin sitä kautta etsiä mummokaveria. En vaan tiedä suostuuko kukaan hoitaja siihen että häntä kutsuttaisiin mummokaveriksi... mutta palkatyu ostomummokin on parempi kuin ei mummoa ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ne mummot on usein yksinäisiä eikä ole muutqkaan elämää enää niin tekevät tuota varamummoilua aivan onnessaan, koska tuntevat olevansa tärkeitä. :-)
Niin, siis nimenomaan anoppi EI pidä poikaansa yhteyttä, ja sanoi pojalleen että hänelle on sama vaikka pojan kanssa menisivät välit poikki, kun ei hän pojan perhettä rakasta. Miten voi olla niin että kaikki leimaavat syylliseksi tilanteeseen miniän? Eikö anopin käytös ole kenestäkään ikävää, vain minun käytökseni ilmeisesti on. Voiditteko itse sanoa omalle lapsellenne että sinun perheesi ei kiinnosta, mutta toisen sisaruksen perhe on rakas ja tärkeä? Ps. Huutelijat, olen jo "mennyt hoitoon" ja terapeutin mielestä ongelma ei ole minussa...
Anoppisi on jotenkin outo, jotain vikaa empatiakyvyssä tai sitten kummalista historiaa, joka on tehnyt tuolaliseksi. Yhtäkaikki, sinä et voi tilannetta muuttaa. Eläkää näin ja jos muutosta tulee, fine.
On aika turha murehtia asioista, joille ei voi mitään ja jotka eivät edes ole omaa syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tytär on äidille paljon läheisempi yleensä kuin poika.
Mun äiti hoitaa meidän lapsia ja anoppi miehen siskon lapsia. Ja mun veljen lapsia joitaa hänen vaimonsa äiti.
Onneksi meillä on niin, että kaikille on joku.
Itsekin lapsia saadessani toivoin saavani ainakin yhden tytön ja onneksi sain.
Tarjoa itse seuraa jollekin vanhukselle.
SPR:llä on ainakin ystävätoimintaa vanhuksille.
hoitaa lapsia ja antaa heille tavaraa joka on jäänyt itselleen tarpeettomaksi, ja jos heille ei kelpaa, ei edes tajua kysyä meiltä, vaan laittaa sitten johonkin kierrätyskeskuskseen. ANoppi on poikansa kanssa hyvissä väleissä, mutta silti men ollaan melko vieras perhe hänelle, oma tytär on kuitenkin eri asia, niin se vain on.
Joo, olenn huomannut tämän ilmiön, mutta eikö se ole aika tylyä? Siis edelleenkin ihmettelen miten voi rakastaa vain tytärtään (ja tyttären lapsia) ja pojan perhe on se ja sama, aivankuin olisi ihan yhdentekevää koko poika. Itse en voisi ikinä, koskaan, omalle pojalleni sanoa että sinä ja perheesi olette yhdentekeviä, vain sisaresi on minulle rakas ja tärkeä.
Olen järkyttynyt, jos tämä on yleisesti hyväksytty toimintamalli. Äidittömien naisten (kuten itse) ei siis pitäisi kai lisääntyä ollenkaan, kun miehrn äidin ei "kuulu" olla pojan lapsista kiinnostunut. :(
Joo, olenn huomannut tämän ilmiön, mutta eikö se ole aika tylyä? Siis edelleenkin ihmettelen miten voi rakastaa vain tytärtään (ja tyttären lapsia) ja pojan perhe on se ja sama, aivankuin olisi ihan yhdentekevää koko poika. Itse en voisi ikinä, koskaan, omalle pojalleni sanoa että sinä ja perheesi olette yhdentekeviä, vain sisaresi on minulle rakas ja tärkeä.
Olen järkyttynyt, jos tämä on yleisesti hyväksytty toimintamalli. Äidittömien naisten (kuten itse) ei siis pitäisi kai lisääntyä ollenkaan, kun miehrn äidin ei "kuulu" olla pojan lapsista kiinnostunut. :(
vaan fakta, että kotiasiat ja lastenkasvatus nyt vaan on naisten vastuulla pitkälti ja on ihan eri asia tulla toimeen oman tyttärensä kanssa kuin jonkun vieraan=miniän.
En siis ymmärrä että miten niin vieraan kotiin, onhan ae se sen pojan koti! Ja miniänä olen aina ollut vieraanvarainen ja ystävällinen anopille.
Käi sydämelle, äidit, aiotteko itse aikanaan mummona kaveerata vain tyttären perheen kanssa ja pojan perhe pärjötköön omillaan?