Lue keskustelun säännöt.
säälittävää, kilpailen anopin suosiosta
04.01.2012 |
kaipaisin vinkkejä mitä voin tehdä surkealle tilanteelleni.
Lapsilla on vain yksi mummo, anoppi, jolla on siis itsellään kaksi lasta, poika ja tytär (poika on siis mieheni). Olen ennenkin täällä kirjoittanuut anopistani joka on suoraan sanonut ettei halua oikein olla perheemme kanssa tekemisissä, koska rakastaa niin paljon enemmän tyttärensä perhettä. Minulle hän on sanonut että miniän lapset eivät kuulu hänelle, vaan haluaa olla vain tyttärensä lapsien mummo. Ja näin onkin, eli meidän lapsia ei ole hoitanut tai viettänyt aikaa heidän kanssaan koskaan, mutta tyttären lapset ovat sitten niitä tärkeitä ja rakkaita joiden kanssa ollaan monta kertaa viikossa ja jatkuvasti yökylässä puolin ja toisin.
Koska anoppi on lastemme ainoa mummo - omaa äitiä minulla ei ole - olen kovasti yrittänyt olla ystävällinen ja luoda hyvää suhdetta. kutsun kylään, teen mahtavat tarjoilut, siivoan aina ja olen hyvä emäntä. Ostan hyviä lahjoja, huomioin anoppia, tarjoan apuani ja vaikka mitä. Tulos on pyöreä nolla. Ei mitään vastakaikua.
Anoppi ei tarjoa apuaan, ei auta pyydettäessä, ei soita/käy muuta kuin velvoitevierailut pari kertaa vuodessa, ei osoita mitään kiinnostusta lapsiani kohtaan. Aivan kuin meitä ei olisi edes olemassa.
Tytär on ollut vuosia kotirouvana ja on ilmeisesti anopin ainoa kaveri, soittelevat monta kertaa päivässä ja jakavat ihan kaiken. Anoppi auttaa tytärtään monta kertaa viikossa, ostelee tyttären lapsille kaikkea ja on rakastava ja hoivaava mummo. Tämä siis vain esimerkkinä siitä että mistään tunnekylmästä ihmisestä ei sinänsä ole kyse.
Vaikka teen mitä, ja vaikka miten ponnistelen, niin en voi tehdä tilanteelle mitään. Anopin kanssa on ns. vakavasti keskusteltu pari kertaa mutta siitä ei ole ollut mitään apua. Yhden kerran mieheni kauniisti vihjaisi että "tämä vaikuttaa kohta hänen ja äitinsä suhteeseen" johon anoppi olisi tokaissut pojalle että ei häntä haittaa vaikka suhde etääntyisikin.
Minulla ei siis ole mitään pelimerkkejä anopin suuntaan, ei auta ystävällisyys, ei auta oikeudenmukaisuuteen vetoaminen.
Alistunko vain siihen että lapsillani ei ole ainoatakaan mummoa?
Ja pliis, kettuilijat älkää vaivautuko, minulla on jo valmiiksi ihan tarpeeksi paha mieli ja suuri suru asiasta, joten jos ei ole ihan pakko niin ei tarttisi varmaan lyödä lyötyä tämän enempää. (eiköhän muutama tikarilla pistäjä löydy kuitenkin)
Kommentit (82)
En lue koko ketjua, mutta tässä vinkkini.
Ehkä paikkakunnaltasi löytyisi lapsillesi ns. varamummo. Lapsettomia on paljon, ja niitäkin, joilla lapset ovat kaukana. Nämä vanhemmat naiset joskus kaipaavat lapsenlapsia, vaikka eivät olisikaan oikeasti sukua.
Valitettavasti en osaa antaa vinkkejä, miten tällaisen varamummon löytää - ehkä kysymällä, laittamalla sanan kiertoon. Vaikutat niin yhteistyökykyiseltä ja alttiilta hyvän suhteen rakentamiseen, että uskoisin sinun kyllä lapsillesi mummon löytävän. Vastavuoroisesti, jos kyseessä on yksinäinen ihminen, voitte esimerkiksi miehesi kanssa hoitaa hänen taloutensa pieniä käytännön töitä (tarkoitan nyt lamppujen vaihtoa yms. ihan ikäloppua ja raihnaista kun ei mummoksi kannata etsiä), vaikka useissa varamummotarinoissa mummo saa suurimman palkintonsa siitä, että saa seurata "vieraidenkin" lasten kasvua ja viettää aikaa heidän kanssaan.
Asun itse ulkomailla, ja oma äitini ryhtyisi varmasti riemusta kiljahdellen jonkun toisen varamummoksi, ellei hänen nuorimmaisensa asuisi vielä kotona.
Suhteen parantamiseen en osaa antaa vinkkejä, kukin saa valita ketä rakastaa ja kehen resurssejaan käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja huom ei ole totuus. Tulee vain mieleen että taustalla on jotain selvittämättömiä riitoja/loukkauksia. Joista sinulla ei ehkä ole mitään hajua. Isäsi ei ehkä kuitenkaan ole kertonut koko totuutta? Voisit saada hyvät selitykset isovanhemmiltasi.
En mäkään lapsilleni selitä miksi ei jossain sukulaisissa käydä. Ko sukulainen tehnyt erittäin törkeän rikoksen läheistäni kohtaa. Niin rumista asioista kyse etten halua kertoa omille lapsille. :/
Minulla on ollut samanlaiset isovanhemmat isäni puolelta, eivät olleet meidn perheen kanssa pahemmin tekemisissä, vaikka perheemme on ollut normaali lainkuuliainen perhe, eikä siellä saanut lähes koskaan käydä kylässä. Vähitellen käynnit loppuivat nollaan. Emme menneet, koska eivät halunneet.
Mutta isäni siskon perheen kanssa olivat juurikin noin, lähes kokoajan ja ovat edelleen vaikkakin ovat jo todella vanhoja, eivätkö elä lienee enää kauan. Vanhemmilleni, erityisesti isälleni tämä tilanne on tietenkin ollut surullinen, mutta on oppinut elämään asian kanssa.
Itse ihmettelin sitä lapsena. Erikoinen valinta kyllä isovanhemmiltani. Pidän heitä vain tuntemattomina ihmisinä, jotka eivät kunnioittaneet ja välittäneet isästäni ja hänen tunteistaan yhtään.
En ajattele heitä oikeastaan ollenkaan, eivätkä vaikuta minun elämässäni.
Arvaas menenkö hautajaisiin, isäni vuoksi voisin mennä.
vaikka onkin oikeasti ikävä juttu. Olisiko mahdollista tutustua johonkin "varamummoon" eli vähän itseäsi vanhempaan hoivaintoiseen ihmiseen, jolla ei omia lapsia tai lapsenlapsia lähistöllä?
Hankkisit varamummon?
Lapsieni molemmat mummot ovat mukana kuvioissa, mutta vaikkeivat olisi, ei ne mummot siihen loppuisi. Hyvä ystäväni on "mummoikäinen", n.55 (olen itse 26) ja mummoilee lapsilleni ihan innolla, vaikka ei usein nähdäkään. Naapurissani asuu myös yksi "mummo", jota tapaamme parin viikon välein ja hoitaa tarvittaessa lapsia ja kutoo sukkia ;)Puhuu itsestään lapsilleni välillä Kerttu-mummo nimellä. Hänellä on omiakin lapsenapsia, mutta asuinpaikoista johtuen on enemmän tekemisissä meidän kanssa, vaikka välit on ihan kunnossa myös omiin jälkeläisiin.
Myös pari muuta mummotyyppiä löytyy, joiden kanssa ei ihan näin paljon olla tekemisissä.
Sinun pitäisi nyt päästä tästä yli, koska muuten lapsesikin alkavat miettiä tätä noin paljon :( Toivottavasti löytäisit jonkun muun hyvä mummotyypin, ei se verisukulainen ole ainoa oikea mummo.
No se ei ole sitä roikkumista jos muutan kaupunkia. Se olisi roikkumista että jäisin tään ja tilane jatkuisi ennallaanm
Ja nimenomaan lähas kaikilla ON ihana mummola. Tunnen paljon lapsiperheitä ja kaikilla mummolat hoitaa. Katsopa vaikka tuota kejua, kenellä mummolat ostaneet vauvatavaroita. Lähes kaikilla on ainakin yksi rakastava mummo elämässä, taitaa olla myös melkein kaikilla tässäkin ketjussa vastanneilla.
Ottamatta nyt sen kummemmin kantaa tähän ap:n tapaukseen, niin oikeastiko täällä on tunnekylmiä mammoja, jotka vaan hymistelee että niin se nyt vaan on, että ei sitä pojan perhettä rakasteta ja sellainen on maailma että tytär on tärkeämpi?! Ei kyllä pitäisi ihmetelläkään kaikkien niiden "saan pojan, halusin tytön, maailma loppuu" -keskustelujen seassa.
Mun mielipide on se, että jos on jo lähtökohtaisesti valmis syrjimään omia lapsiaan VAIN JA AINOASTAAN sukupuolen perusteella, ei pitäisi hankkia lapsia ollenkaan!!!
Menkää te helvetin urpot itse hoitoon!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos, joku sntään ymmärsi ongelman eikä vain huudellut ja haukkunut hulluksi. Edelleen peräänkuulutan itsekin sitä, että onko todellakin normaalia hyväksyä se että toiselle lapselle sanoo että olet merkityksetön, en kaipaa sinua elämääni - ja toista lasta sitten palvoo ja antaa kaiken huomion tämän perheelle.
Itselläni on kaksi lasta, tyttö ja poika, ja sydäntäni raastaa edes hypoteettinen ajatus siitä että teoriassa sanoisin pojalleni joskus että en tarvitse sinua elämääsi ja peheesi ei merkitse mitään, vain siskosi perhe on minulle rakas.
Ilmeisesti tämä on "normaalia" niiden mielestä jotka itse mummona aikovat tehdä samoin. Miten joku voi olla sitä mieltä että tyttären kanssa vain voi olla läheinen? On sillä aikuisella pojallakin tunteet ja tarve äidille ja lastensa mummolle.
tässä ketjussa suurin osa on kyllä hyvinkin ymmärtänyt sen, että mummon käyttäytyminen on outoa ja tuomittavaa. Se, mitä on kritisoitu, on sinun itsepintainen roikkumisesi ihmissuhteessa, josta et saa kuin pahan mielen koko perheelle. Mummon käyttäytyminen ei missään tapauksessa ole normaalia, kyllä sen nyt tajuaa kuka tahansa. Ei tässä ketjussa siitä ole kyse. Suurin osa kirjoittajista yrittää auttaa sinua selviämään tilanteesta.
Ymmärrän hyvin, että sinua surettaa lastesi "mummottomuus", mutta kuten moni on jo todennut: et voi asialle yhtään mitään. Päinvastoin, mitä enemmän yrität olla tekemisissä anopin ja kälyn kanssa, sitä paremmin lapset huomaavat eriarvoisen kohtelunsa. Sinuna tekisin selvän pesäeron molempiin. Miksi olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka tuottavat vain pahaa mieltä?
Kiitos, joku sntään ymmärsi ongelman eikä vain huudellut ja haukkunut hulluksi. Edelleen peräänkuulutan itsekin sitä, että onko todellakin normaalia hyväksyä se että toiselle lapselle sanoo että olet merkityksetön, en kaipaa sinua elämääni - ja toista lasta sitten palvoo ja antaa kaiken huomion tämän perheelle. Itselläni on kaksi lasta, tyttö ja poika, ja sydäntäni raastaa edes hypoteettinen ajatus siitä että teoriassa sanoisin pojalleni joskus että en tarvitse sinua elämääsi ja peheesi ei merkitse mitään, vain siskosi perhe on minulle rakas. Ilmeisesti tämä on "normaalia" niiden mielestä jotka itse mummona aikovat tehdä samoin. Miten joku voi olla sitä mieltä että tyttären kanssa vain voi olla läheinen? On sillä aikuisella pojallakin tunteet ja tarve äidille ja lastensa mummolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niin "yleisön pyynnöstä" lopetan nyt vatvomisen ja teen asialle jotain. Olemme vaihtamassa paikkakuntaa, koska jotenkin minusta tuntuu että on helpompi aloittaa päpuhtaalta pöydältä jossain muuala kuin täällä, anopin ja kälyn mellastaessa vieressä. Tukiverkkoja ei oe täälläkään joten sama se on sitten vaikka asun muuallakin. Tänne olen muuttanut miehen perässä joten ei siis ole oma synnyinpaikkakuntani.
Toivottavasti ketju antoi ajattelemisen aihetta siinä suhteessa että palstan mammat mummoksi tullessaan pitäisivät hyvät suhteet myös poikansa perheeseen. En haluaisi että kuläkaan muu joutuu koskaan näin satuttavaan tilanteeseen oman anoppinsa kanssa.
Kaikkea hyvää teille! Toivottavasti uudelta paikkakunnalta löytyy joku ihana varamummo tai -ukki teidän lapsille :)
No niin "yleisön pyynnöstä" lopetan nyt vatvomisen ja teen asialle jotain. Olemme vaihtamassa paikkakuntaa, koska jotenkin minusta tuntuu että on helpompi aloittaa päpuhtaalta pöydältä jossain muuala kuin täällä, anopin ja kälyn mellastaessa vieressä. Tukiverkkoja ei oe täälläkään joten sama se on sitten vaikka asun muuallakin. Tänne olen muuttanut miehen perässä joten ei siis ole oma synnyinpaikkakuntani. Toivottavasti ketju antoi ajattelemisen aihetta siinä suhteessa että palstan mammat mummoksi tullessaan pitäisivät hyvät suhteet myös poikansa perheeseen. En haluaisi että kuläkaan muu joutuu koskaan näin satuttavaan tilanteeseen oman anoppinsa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Imat vanhempani ovat täysin piittaamattomia lapsenlapsistaan, ja ikävä kyllä asialle ei voi tehdä mitään: (
Ei elämä ilman mummoa ole kauhean kamalaa. Sinuna kyllä lopettaisin ja olisin vaan oma itseni. Jos anoppi ei poikansa lapsia kaipaa, olkoon ilman.
Mulla on anoppipuoli ja appi. Appi ei pidä omasta pojastaan juuri lainkaan ja anoppipuoli on muuten vaan vaikea. En usko, että lapseni ovat kauheasti menettäneet vaikkei olla juuri minkäänlaisissa väleissä. Muitakin ihmisiä on olemassa kuin sukulaiset!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta olet yrittänyt parhaasi omalta osaltasi, ja kai miehesikin. Onneksi välit eivät ole kokonaan poikki. Voisiko lapsenne nähdä mummoa tädin luona serkkujen kanssa?
Ehkä tytär pelkää että se hyvä mikä veljen perheelle tulisi, on häneltä pois ja kun on hyvissä kamuväleissä äitinsä kanssa, niin panettelee sitten kenties ja nostattaa itseään ja lapsiaan siinä sitten.
Antakaa hyvänen aika olla, paras keino saada mummo menemään itseensä ja saattaa se siltikin pysyä noissa asetelmissa.
Älkää pitäkö yhteyksiä enempää kuin on velvollisuus, ostakaa nihkeät lahjat ja olkaa viileän etäisiä mutta kohteliaita.
Meillä on isovanhemamt kaukana ja etäisiä, mutta lasten isotäti on miehensä kanssa paikannut hyvin tilannetta. Ei vaan voi olla huomaamatta että nyt lopulta vuosien kuluttua varsinaiset isovanhemmat ovat kateellisia kun isotäti ja miehensä ovat lapsille läheisiä ja tärkeitä ja he taasen kuin ilmaa. Koettavat paikata rahalla, mutta peli on jo menetetty kun varhaisin lapsuusaika meni jo.
Eli mieti jos suvussa sattuu olemaan muita isovanhemman roolia ehkä jonkin verran paikkaavia henkilöitä. Voit myös korostaa vaikka kummien asemaa tai jonkin muun ystäväsi asemaa lasten elämässä. TArkoitan tällä sitä, että lapset kokevat että heillä on elämässä pari muutakin turvalliseksi koettua aikuista kuin vain omat vanhemmat, sehän se lasten kannalta tärkeintä on. Hoitoapua ja lapsenlikkoja sitten saa hankittua maksamallakin ja sukujuurista sinänsä tiedon tasolla saa selkoa vaikka sukututkimuksella jos se puoli joskus alkaa askarruttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka haukkuu minua netissä päivästä toiseen.
Miten te ihmiset jaksatte yrittää miellyttää toisia? Jos ei anoppia teidän lapsenne kiinnosta, tai ei pidä sinusta niin sittenpähän ei pidä. Et ainakaan millään mielistelyllä tilannetta muuta.
Minulla on ollut samanlaiset isovanhemmat isäni puolelta, eivät olleet meidn perheen kanssa pahemmin tekemisissä, vaikka perheemme on ollut normaali lainkuuliainen perhe, eikä siellä saanut lähes koskaan käydä kylässä. Vähitellen käynnit loppuivat nollaan. Emme menneet, koska eivät halunneet.
Mutta isäni siskon perheen kanssa olivat juurikin noin, lähes kokoajan ja ovat edelleen vaikkakin ovat jo todella vanhoja, eivätkö elä lienee enää kauan. Vanhemmilleni, erityisesti isälleni tämä tilanne on tietenkin ollut surullinen, mutta on oppinut elämään asian kanssa.
Itse ihmettelin sitä lapsena. Erikoinen valinta kyllä isovanhemmiltani. Pidän heitä vain tuntemattomina ihmisinä, jotka eivät kunnioittaneet ja välittäneet isästäni ja hänen tunteistaan yhtään.
En ajattele heitä oikeastaan ollenkaan, eivätkä vaikuta minun elämässäni.
Arvaas menenkö hautajaisiin, isäni vuoksi voisin mennä.
Jauhoit tätä jo koko joulun tienoon!
Hyvä on huudella jos itsellä kahdet isovanhrmmat elämässä mukana! Kysressä siis ainoa mummo, eli jos laitan välit poikki niin ei ole isovanjempia ollenkaan!
käytännössä meidänkin lapsillamme on vain yksi mummo. Valitettavasti tämä mieheni äiti kuitenkin on kiinnostunut vain toisen poikansa perheestä ja lapsista, joilla lisäksi on erittäin jaksavat ja aktiiviset isovanhemmat äitinsäkin puolelta.
Epäreilulta tuntuu ja olen surullinen. Tunnen oloni täysin voimattomaksi tämän tilanteen edessä. Saat täyden sympatiani.
Että annat sen jo määrätä asuinpaikkasikin! Mene terapiaan, oikeasti. Olet nyt jotenkin jumittunut tuohon orpouteesi kokonaan ja kuvittelet, että kaikilla muilla olisi jokin sadunhohtoinen mummola ja auvoinen suku.
Tuo kuvio on aivan perushuttua melkein kaikilla. Pikemminkin sääntö kuin poikkeus.
Ainoa mikä on poikkeavaa on tuo sinun suhtautumisesi noihin sukulaiskuvioihin!