Tunnetko ihmisiä, jotka ovat heikkolahjaisia, mutta eivät kuitenkaan kehitysvammaisia?
miten ovat selvinneet elämässään? käyvätkö töissä? Miten selviävät kotitöistä ja lasten kasvatuksesta jos heillä lapsia on?
Kommentit (4737)
Kouluajoilta tulee mieleen näitä, jotka olivat suosittujen porukassa. Mitään muuta eivät osanneet, kun soittaa suutaan ja polttaa röökiä. Eikä ole katkeraa vuodatusta, eikai ne turhan panttina pienryhmissä olleet..
Sitten yksi, todella mukava ja hyvää juttuseuraa, mutta ei hirveän hyvä ainakaan missään kouluaineissa. Oikein kultainen ihminen.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 20:16"][quote author="Vierailija" time="04.04.2012 klo 15:00"]
on hyvät sosiaaliset valmiudet, joiden ansiosta lievää vammaisuutta ei helposti tajua. Teen hänen kanssaan hoitotyötä, joka tapahtuu parittain, ja siinä tulee usein tilanteita, joissa heikkolahjaisuus tulee eteen. Esim. hän unohtelee asioita, ei tiedä perusasioista vaikka on lähärikoulutus taustalla jne. Pääsi kuulemma koulusta läpi siipeilemällä muiden kustannuksella.
[/quote]
Luulen että hän on käynyt lähihoitajan apulaiskurssin. Itsellänikin on ollut ohjattavana yksi kurssilainen. Se vuoksi pitää olla koulutettu hoitaja 'perään katsomassa,
Lähärikouluun nyt vaan ei heikkolahjaiset pääse....
[/quote]
Kyllä pääsee...
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 22:33"]Ville Niinistö, Paavo Arhinmäki, Li Anderson, Anni Sinnemäki... Onhan noita vaikka kuinka!
[/quote]
Mikähän Hitlerin äo oli? Sinulla tuntuu olevan asiantuntemusta ?
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 17:06"]
minä oon heikkolahjainen ja mulla on yksi lapsi miehen kanssa.hyvin menee meilläsillä meillä on tukihenkilö auttamassa.lapseni on tällä hetkellä 2 luokalla.
[/quote]
Heikkolahjaislla ja kehitysvammaisilla on suuri tarve olla normaali, ja sitä sitten tavoitellaan lapsen hankkimisella (kyllä, mä sanon, että se menee hankkimisen puolelle, koska ihmisoikeudet). Joillekin ne nukkeleikit ois vaan vielä ajankohtaisempia. Totuus on, ettei kaikkia ole luotu vanhemmiksi! Heikkolahjaisilla ja kehitysvammaisilla kuuluu olla älykkäät vanhemmat, jotka voivat ohjata lastaansa parhaalla mahdollisella tavalla. Homopari tai yksineläväkin on parempi vaihtoehto lapsen kasvattajaksi kuin yksikään älyllisesti vajaa. Vaikka heikkolahjaiset luokitellaan ns. normaaleihin, niin se heikkolahjaisuuskaan ei oo kivoin vaihtoehto lapselle.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 09:29"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 08:55"][quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 12:01"][quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 20:46"]Omasta mielestäni lievä kehitysvamma-diagnoosi on annettu mulle leimaksi. Minulla ei ole mitään ongelmia sosiaalisissa tilanteissa, eikä työelämässä. Sitä ennen selvisin ammattikoulusta ja onnistuin peruskoulussakin saamaan 7,6 keskiarvon! Minullahan vain matematiikka ja kielet takkuaa, rivit hyppii kokeisiin lukiessa. Enkä osaa välttämättä keskittyä, jos jokin asia on vastenmielinen tai vaikea. Ollessani pieni käytin paljon luovuutta, jos oli vaan mahdollista. Olin tosin ujo ja minulla oli sen takia vähän kavereita, tunsin olevani pihalla muiden tyttöjen jutuista. Teini-iässä olin seksuaalisesti aktiivinen. Olen miettinytkin uskaltaisinko selvittää tuon diagnoosin, mutta pelkään, että sieltä tulee kehitysvammaisen paperit. Onhan tosin kehitysvammaisen papereille "ratsastaminen" auttanut juuri keskittymisvaikeuksiini, helpommin sain nimittäin apua. Terveisin nro 248 [/quote] Mee vaan uusiin tutkimuksiin, vaikutat "normaalilta" kirjoituksesi perusteella. En siis usko että saisit "pahan" diagnoosin kuvailujesi perusteella. 90-luvullakin oli vielä tieto heikkoa näistä asioista. [/quote] On aika itsekästä elää vammaisen papereilla vaikka vain matematiikka ja kielet takkuaa ja on keskittymisvaikeuksia. Viet sen tarvittavan tuen ja avun niiltä jotka sitä oikeesti tarvitsee. [/quote] Mutta kun 90-luvullakin oli tieto vielä heikkoa näistä asioista! Yleensähän kvammadiagnoosi saadaan lapsena, ja tietojen parantuessa tai huonontoessa tietoja voidaan päivittää. Mun tietääkseni kvammadiagnoosi voidaan antaa tukien ja palvelujen saamiseksi, vaikkei kriteerit tarkalleen ottaen täytykään. Tosin kvammadiagnoosi voi olla perusteltu, jos ongelmia on elämässä selviytymisen taidoissa sekä toimintakyvyssä, vaikka äo menisi jonkun rajan yli eli pelkkä testaaminen ei siis riitä.
[/quote]
Korjaan, siis taitojen parantuessa tai huonontuessa tietoja voidaan päivittää diagnoosin liittyen.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 08:55"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 12:01"][quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 20:46"]Omasta mielestäni lievä kehitysvamma-diagnoosi on annettu mulle leimaksi. Minulla ei ole mitään ongelmia sosiaalisissa tilanteissa, eikä työelämässä. Sitä ennen selvisin ammattikoulusta ja onnistuin peruskoulussakin saamaan 7,6 keskiarvon! Minullahan vain matematiikka ja kielet takkuaa, rivit hyppii kokeisiin lukiessa. Enkä osaa välttämättä keskittyä, jos jokin asia on vastenmielinen tai vaikea. Ollessani pieni käytin paljon luovuutta, jos oli vaan mahdollista. Olin tosin ujo ja minulla oli sen takia vähän kavereita, tunsin olevani pihalla muiden tyttöjen jutuista. Teini-iässä olin seksuaalisesti aktiivinen. Olen miettinytkin uskaltaisinko selvittää tuon diagnoosin, mutta pelkään, että sieltä tulee kehitysvammaisen paperit. Onhan tosin kehitysvammaisen papereille "ratsastaminen" auttanut juuri keskittymisvaikeuksiini, helpommin sain nimittäin apua. Terveisin nro 248 [/quote] Mee vaan uusiin tutkimuksiin, vaikutat "normaalilta" kirjoituksesi perusteella. En siis usko että saisit "pahan" diagnoosin kuvailujesi perusteella. 90-luvullakin oli vielä tieto heikkoa näistä asioista. [/quote] On aika itsekästä elää vammaisen papereilla vaikka vain matematiikka ja kielet takkuaa ja on keskittymisvaikeuksia. Viet sen tarvittavan tuen ja avun niiltä jotka sitä oikeesti tarvitsee.
[/quote]
Osaatko lukea, että omasta mielestäni pidän kys. diagnoosia vääränä? Miettiessäni uusia tutkimuksia olin ja oon edelleen "juupaseipäs"-linjoilla. En vain tiedä, mitä pelkään. Pelkäänkö, että se diagnoosi ilmestyy lääkärin ruudulle asioidessani siellä? Onhan tuo väärillä papereilla eläminen tietysti auttanut keskittymisongelmiin ja olen löytänyt myös mukavemman tavan oppiakin. Voin kyllä myöntää, että mun mielestä myös vammaisen papereilla "ratsastaminen" tuntuu väärältä, ellei sitten diagnoosia ole juuri annettu tukien ja palvelujen saamiseksi (taitaa olla aika harvinaista, mutta mahdollista, vaikkei kriteerit täyttyisikään). Tietääkseni paperini ovat vammaispalvelupuolella, sinnekin tekisin mieli ottaa yhteyttä tähän asiaan liittyen.
Työtoverit, eikä pomonikaan tiedä diagnoosistani mitään, keskittymisongelmistani oon maininnut kaiken varalta, mutta pystyn kuitenkin tekemään töitä. Miesystäväni sekä kaverit tietää diagnoosini, he eivät pidä minua kehitysvammaisena. Heidän mielestä kuulostan keskittymishäiriöiseltä lisämaustettuna lukivaikeuksilla.
Vanhemmat eivät oo mulle sanoneet, että olisin tyhmempi/huonompi, itsetunto-ongelmia mulla ei siis ole. En oo vanhempien kaa puhunut diagnoosistani. Itse kyllä oon tutkinut lapsuus- ja nuoruusaikojani, joista mainitsinkin yhdessä kommentissa, eikä siinä pitäisi olla mitään kehitysvammaisuuteen viittaavaa!
Edesmennyt äitini on käynyt apukoulun. Hän oppi lukemaan kunnolla 5. luokalla. Todennäkösesti hänellä oli tuota heikkolahjaisuutta, sillä kertotaulu ja jakolaskut alkoi mennä hänellä hepreaksi. Äitiä piti myös auttaa virastoasioissa sekä lääkärikäynneissä. Äiti eli diagnosoimattomana vuodelle -99 saakka. Ennen sai olla rauhassa, vaikka olisi ollut luku- ja kirjoitustaidoton! 90-luvullakin oli vielä tiedot heikkoa tasoa näistä asioista. Nykypäivänä hän ois saanut jonkinlaisen diagnoosin, jos elossa olisi.
Äitini teki töitä päiväkodissa (silloin kun se oli mahdollista ilman koulutusta) apukoulun jälkeen. 70-80-luvuilla kun ei ollut vielä nuita erityisammattikouluja.
Juu tiedän yhden. Oli kansanedustajana ja valtuutettuna. Toiseen ei valittu ja toisesta erosi. Osasi oikeassa paikassa avata reidet muumiolle, sai pari lasta.
Täällä jotkut ovat kertoneet, että heidän tuntemat "heikkolahjaiset" ovat menneet lukioon ja siellä sitten on tullut raja vastaan. Ehkäpä taustalla on ennemmin AD(H)D:tä kuin heikkolahjaisuutta. Itsellänikin nimittäin alkoi mennä koulu vaikeaksi aloittaessani lukion, ja pistin kaiken heikkolahjaisuuden piikkiin, kunnes sitten neurologilla asialle löytyi oikea nimi, ADD. Pääsin sieltä lukiosta sitten 7,5 keskiarvolla ja sen jälkeen lähdin sitten opiskelemaan elintarvikealan perustutkintoa. I
Taisin olla naimisissa yhden sellaisen kanssa. Typeryyden multihuipentuma.
Vanha koulukaverini, ihana persoona. Ei meinannut päästä peruskoulusta läpi millään. Erinomaisten sosiaalisten taitojensa kanssa pääsi kuitenkin lähihoitajakoulutukseen ja eteni sitä kautta kolmen mielenterveyskuntoutuskodin johtajaksi. Eli löysi omat vahvuutensa. Todellinen menestystarina!
[quote author="Vierailija" time="05.04.2012 klo 21:44"]
Alhainen äo? Äo;n tietäminen vaatii sen mittaamista, ovatko nämä heikkolahjaiset käyneet testeissä? Vai onko heikkolahjaisuus = huono koulumenestys?
Tiedän muutaman miespuolisen tutun, jotka olivat todella huonoja koulussa, mutta armeijan jälkeen pyrkivät ja pääsivät opiskelemaan, ja ovat nyt johtavissa asemissa yksityisellä sektorilla. Eli paljastuivat ihan normifiksuiksi kun lopulta vapautuivat koulujärjestelmästä.
[/quote]
Heikkolahjaisuus on normaalia vähäistä älykkyyttä, jota ei luokitella vielä älylliseen kehitysvammaisuuteen. ÄO 50-69 on lievää kehitysvammaisuutta ja 70-85 on heikkolahjaisuutta. Jos heikkolahjainen suorittaa aineet normaalissa opetuksessa, ne arvosanat on todennäköisesti nelosia tai vitosia. Huono koulumenestys voi johtua ADHD:stä esimerkiksi, jos on diagnosoimaton. Myös lukihäiriökin voi tehdä tehtävänsä koulumenestyksen kohdalla, sillä lukihäiriöinen ei menesty koulussa lukemalla. Jotkut voivat sitten menestyä koulussa huonosti, kun "ei kiinnosta", vaikkei älyssä olisi mitään vikaa.
Ja tämähän perustuu psykologin testiin. Heikkolahjainen asettuu testeissä kehitysvammaisen ja normaalin rajoille. Heikkolahjaisella ihmisellä jotkut osa-alueet voi olla lievästi kehitysvammaisen tasoa, jotkut heikkoa tai erittäin heikkoa tasoa, kun taas jotkut voi olla omaa ikätasoa tai jopa sen ylikin. Kehitysvammadiagnoosiin ei riitä testit, vaan myös henkilön toimintakyky ja elämässä selviytymisen taidot pitää tutkia, ja kehitysvammadiagnoosihan voi olla perusteltu, jos jälkimmäisissä on ongelmia, vaikka älykkyysosamäärä menisikin jonkun rajan yli.
Ennen aikoihin heikkolahjaista pidettiin ihmisenä, joka selviytyi vielä yksin ympäristöstä toisin kuin kehitysvammainen, mitenköhän nykypäivänä on nuo heikkolahjaisuuden tai siis laaja-alaisten oppimisvaikeuksien kriteerit? Ainakin ns. normaaleihin nuo laaja-alaisia oppimisvaikeuksia omaavat ihmiset luokitellaan, ja älykkyysosamääräkin on myös sama. Löytämäni tiedon mukaan ei ole tiedossa, kuinka paljon Suomessa on ihmisiä, joilla on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia, sillä ne jää diagnosoimattomaksi monella, mikä ihmetyttää, sillä koulussa pitäisi hälytyskellojen soida, kun oppilaalla on vaikeuksia oppimisessa ja ymmärtämisessä. Ollessani kakkos- tai kolmosluokkalainen matematiikka alkoi tuottaa ongelmia ja opettajat ihan todellakin huolestui arvellen, että nyt jokin mättää matematiikan kohdalla. Ilman matematiikan mukautusta tunnit olisi varmasti mennyt nelosia ja vitosia saaden. Jos pieneen osa-alueeseen liittyvä "ongelma" huomataan, niin miksei samaa voi huomata laaja-alaisestakin?
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 21:21"]Nykyään tuntuu, että olen itse tällainen. Nuorempana pidin itseäni superälykkäänä ja luulin tietäväni kaiken.
[/quote]
Ootko työelämässå? Heikkilahhaisena saisit syrjäytyä rauhassa.
Korjaan, heikkolahjaisena siis.
Opiskelin joskus ammatillisessa erityisoppilaitoksessa laitoshuoltajaksi, ja samalla luokalla oli nainen, joka sai heikkolahjaisuuden äitinsä raskausajan juomisesta. Olin kyseisen naisen työparina, kun hän ei yksin selvinnyt, tarvitsi siivoamiseen (aineet, koneet ja laitteet, osaapi kuitenkin sitten sen kohteen siivota) ja ruoanvalmistukseen (mittaaminen, desilitrat ja litratkin meni sekaisin!) apua. Sosiaalisia taitoja hänellä oli, joista sai "plussaa" työssäoppimisjaksoissa.
Hän on palvelutalolla työssäoppimassa kaverini (keittiöemäntänä siellä) sanojen mukaan, ja tarvitsee apua samoissa asioissa, jotka mainitsin, lukuun ottamatta sosiaalisia taitoja. Ihme, että häntä on pidetty siellä työpaikassa jo 4 kk. Omasta mielestäni hän tarvitsisi tukihenkilön, mutta heikkolahjaisuuden perusteellahan siihen ei ole oikeutta. En ole viitsinyt asiaa kaveriltani enempää kysyä, kait hän haluaapi auttaa väliinputoajaryhmään kuuluvaa, mikä on mielestäni hyvä asia. Niin auttaisin minäkin, jos mahdollista. Kaverini itse ainakin antaa tukea niihin vaikeisiin asioihin ja katsoopi välillä, onko kaikki ok.
Näitä äitinsä raskaudenaikaisen alkoholinkäytön takia "heikkolahjaisia" on yllättävän paljon. Kuinka tyhmä täytyy äidinkin olla, ettei osaa olla ottamatta alkoholia raskausaikana? Alkoholi on suurin lasten vammauttaja länsimaissa tutkimusten mukaan. Ja kyllähän sen huomaa. Vähäinenkin käyttö voi aiheuttaa esim. oppimisvaikeuksia lapselle, koska turvallista rajaa käytölle ei tiedetä, sitä ei ole olemassa.
[quote author="Vierailija" time="15.09.2013 klo 21:09"]
[quote author="Vierailija" time="15.09.2013 klo 16:08"]
Vanha ketju, mutta nostan kun löytyi Googlen kautta. Tässä tällainen kysymys: Voiko älyllisesti heikkolahjainen olla esim. taiteellisesti lahjakas? Olen itse aina ollut taiteellisesti lahjakas, mutta muutoin epäilen omin älyllisiä kykyjäni: muut ihmiset ovat aina pitäneet minua jotenkin "yksinkertaisena" ja hyljeksineet tämän takia sosiaalisesti. Olen tutkinut kaikenlaista, mm. Aspergerin syndroomaa, mutta sekään ei aivan täsmää. Haluaisin ikäänkuin diagnosoida itseni, sillä olen tullut siihen pisteeseen elämässäni, jossa minun pitäisi selittää omille vanhemmilleni, miksi en ole onnistunut löytämään kumppania, ja hankkimaan lastenlapsia (painostus ja syyttely on kovaa). En voi sanoa heille syyksi, että muut ihmiset pitävät minua "yksinkertaisena". Tuo kuullostaa hassulta eikä taida edes pitää paikkaansa. Jos et löydä kumppania koska ihmiset pitävät sinua "yksinkertaisena" täytyy taustalla olla jokin oikea vajavuus. Mutta asperger se ei todennäkösesti ole. Voisiko olla älyllinen heikkolahjaisuus taiteellisella lahjakkuudella??? Tai lievä synnytyksestä aiheutunut aivovamma? Koin aikoinani rankan "imukuppisynnytyksen"...
[/quote]
Et vaikuta heikkolahjaiselta. Heikkolahjaiset eivät pysty noin monimutkaiseen ajatteluun eivätkä tuottamaan kirjoittamaasi tekstiä.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 09:44"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 09:38"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 06:56"]Hullua, että joku 70 ÄO vastaa symalaisittain kehitysvammaisuutta. Monien kansojen keskimääräinen älykkyysosamäärä on noilla tienoilla. [/quote] Afrikassa 50-69 älykkyysosamäärääkin pidetään normaalina.
[/quote]
Mieti omalle kohdalle:
- Lapsen et saa riittävästi ruokaa kuin satunnaisesti -> aivojen kehitys jää puutteelliseksi
- Et omista kirjoja tai älykkyyttä kehittäviä leluja
- Kouluun et pääse, koska vanhemmat tarvitsevat sinua taloustöiden tekemiseen
- Käytät aikasi suorittavan työn tekemiseen, etkä lasku- ja lukutaidon harjoittelemiseen koulussa
-> Saat älykkyystestissä surkeat pisteet, jos sellaiseen joudut. Tätä oli suomenkin todellisuus köyhällä maaseudulla vielä sata vuotta sitten, nykyään Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa ja muiden kehittyvien alueiden slummeissa on tällaista.
[/quote]
Tässä oli hyvä pointti. Länsimaissahan väestön ÄO on noussut vuosikymmenien mittaan, isoisovanhempiemme aikaan ei nykyiseen verrattuna ollut kovinkaan mairittelevat ÄO luvut. Olisi kuitenkin harhaanjohtavaa sanoa, että 80 vuotta sitten ihmiset olivat Suomessa keskimäärin heikkolahjaisia. Silloinen yhteiskunta vaati ihmisiltä erinlaisia ominaisuuksia enemmän joten abstrakti ajattelu ei kehittynyt samalla tavalla, ja tietysti ravinnon määrä ja laatu vaikuttaa asiaan myös.