Tunnetko ihmisiä, jotka ovat heikkolahjaisia, mutta eivät kuitenkaan kehitysvammaisia?
miten ovat selvinneet elämässään? käyvätkö töissä? Miten selviävät kotitöistä ja lasten kasvatuksesta jos heillä lapsia on?
Kommentit (4740)
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 16:20"]Oma isoäitini oli selvästi heikkolahjainen. Hän osasi vähän lukea ja kirjoittaa mutta ei koskaan osannut hoitaa mitään asioitaan (ei esim osannut käyttää puhelinta). Maailma oli hyvin erilainen kun hän syntyi joten löysi paikkansa ja teki yksinkertaisia töitä mutta ei ollut varsinaisesti palkkatyössä. Nykyään olisi joutunut ties mihin tutkimuksiin ja terapiaan mutta ammoisina aikoina sai olla rauhassa kuten halusi.
[/quote]
Keharina se on mahdollista, heikkolahjaisista tehdään väliinputoajia. Ennen aikaan tosin heikkolahjaisetkin pääsi töihin siinä missä muutkin kouluttamattomat, mutta ajat on sitten muuttuneet.
Tuntemani heikkolahjainen 25-vuotias nuori mies on käynyt harjaantumiskoulua sekä erityisammattikoulun, opiskeli siellä kiinteistönhoitajaksi, muttei ole työllistynyt näillä kriteereillä; tarvitsee ohjausta ja neuvontaa työssään, kehitysvammaiselle se on taas mahdollista. On aika sosiaalinen ja urheilullinen mies, minkä takia hänen heikkolahjaisuuttaansa ei huomaa. Ikävä kyllä, kyseinen mies istuupi vankilassa huumeongelmiensa takia, hänellä kun ei ole ollut mitään muuta vaihtoehtoa elättää itseään :/ Liikkui myös avoimen rasistisissa ja rikollisissa porukoissa ollessaan vapaalla jalalla, ihannoi natsismiakin.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 00:15"]
Kyllä. Aikoinaan lukiossani oli kaksi riihimäkeläistä hieman vajaata tyttöä. Suhteellisen hyvin pärjäsivät lukiossa mutta jotenkin sosiaalisia tilanteita eivät ymmärtäneet. Tosissaan katsoivat lastenohjelmia ja jauhoivat niistä, kummallakin edelleen lähes 30-vuotiaina melko lapsellisia juttuja ja pyörivät IRC-Galleriassa "hullut heppatytöt" -yhteisöissä. Joku IRC-Galleria toki on aika selvä merkki siitä, ettei elä ihan aikuisten maailmassa.
Lisäksi eräs tuttu Tampereelta. Nuori mies, vaikea lapsuus. Kerännyt pikavipeillä itselleen suuret velat, työkokemus Hesessä päättyi ensimmäisen päivän jälkeen kun ei vissiin ymmärtänyt mistään oikein mitään ja koulu ei kiinnosta eikä ole kiinnostanut peruskoulun päättymisen jälkeen. Big Brotheriin hamuaa ja pitäisi olla uusimmat pelit ja vehkeet.
[/quote]
Heikkolahjaiset ei lukioon mene. Olisikohan lievä autismi kyseessä?
[quote author="Vierailija" time="04.04.2012 klo 15:00"]
on hyvät sosiaaliset valmiudet, joiden ansiosta lievää vammaisuutta ei helposti tajua. Teen hänen kanssaan hoitotyötä, joka tapahtuu parittain, ja siinä tulee usein tilanteita, joissa heikkolahjaisuus tulee eteen. Esim. hän unohtelee asioita, ei tiedä perusasioista vaikka on lähärikoulutus taustalla jne. Pääsi kuulemma koulusta läpi siipeilemällä muiden kustannuksella.
[/quote]
Luulen että hän on käynyt lähihoitajan apulaiskurssin. Itsellänikin on ollut ohjattavana yksi kurssilainen. Se vuoksi pitää olla koulutettu hoitaja 'perään katsomassa,
Lähärikouluun nyt vaan ei heikkolahjaiset pääse....
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 20:16"]
[quote author="Vierailija" time="04.04.2012 klo 15:00"]
on hyvät sosiaaliset valmiudet, joiden ansiosta lievää vammaisuutta ei helposti tajua. Teen hänen kanssaan hoitotyötä, joka tapahtuu parittain, ja siinä tulee usein tilanteita, joissa heikkolahjaisuus tulee eteen. Esim. hän unohtelee asioita, ei tiedä perusasioista vaikka on lähärikoulutus taustalla jne. Pääsi kuulemma koulusta läpi siipeilemällä muiden kustannuksella.
[/quote]
Luulen että hän on käynyt lähihoitajan apulaiskurssin. Itsellänikin on ollut ohjattavana yksi kurssilainen. Se vuoksi pitää olla koulutettu hoitaja 'perään katsomassa,
Lähärikouluun nyt vaan ei heikkolahjaiset pääse....
[/quote]
Onhan nuo lähihoitajaopinnot mahdollisia muutamassa erityisammattikoulussa, mutta en usko, että edes heikkolahjaiset selviäisi siitäkään. Erityisammattikouluunkin mahtuu paljon porukkaa eli se ei ole pelkästään kehitysvammaisten ja heikkolahjaisten amis. Itsekin nimittäin opiskelen erityisammattikoulussa merkonomiksi ja diagnoosina on lukihäiriö + Tourette.
Minä. Multa puuttuu täysin matikkapää ja äidinkieli oli koulussa haasteellista myös englannissa olin oikeastaan aika hyvä (valtakunnallisesta 9 lukematta), en tiedä mikä on apukoulu kuulostaa ainakin vanhanaikaiselta. Olin pienryhmässä mukautetuilla aineilla luokat 2-9. Arjessa osaan toimia, teen hyvää ruokaa ja leivon paljon ensimmäinen lapsi tulossa, toivottavasti menee hyvin. Olin erityis ammattikoulussa enkä siellä oikein pärjännyt, koska en osannut matikkaa ryyppäsin, lintsasin ja poltin paljon pilveä ja poissaolojen takia sain potkut koulusta. Musta tuli juoppo ja narkkasin jonkun verran, tapasin ihanan miehen ja lopetin sekoilut. Mt ongelmia on ja sellaista, mutta tällähetkellä olen ihan tyytyväinen elämääni.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 10:22"]Apua, musta tuntuu, että äitini puolen suku on noita täynnä. Serkkuni on aina ollut "outo" ja lapsellinen. Vasta aikuisena olen tajunnut, että nykypäivänä hänetkin varmaan jotenkin diagnosoitaisiin, mutta eipä sitä tehty 60-70-luvuilla, jolloin hän oli lapsi.
Tyyppi tuntuu jääneen ihan lapsen tasolle. Huumori on pierutasoa, naureskellaan jollekin Petri Nygårdin biisille ja luukutetaan sitä räkätyksen säestämänä kerta toisensa jälkeen. Sosiaaliset taidot ovat muutenkin nollassa. Serkun mielestä on tosi hauskaa röyhtäillä ja piereskellä mahdollisimman äänekkäästi sukujuhlissa, kuten valitettavasti aikoinaan siskoni ristiäisissä ja minun häissäni. Hän myös järjestää syömisspektaakkeleita julkisissa tilaisuuksissa. Saattaa lohmaista juhlissa oikeasti puolikkaan kakun lautaselleen ja syö sen kuin eläin, röyhtäilee, maiskuttaa ja hekottelee äänekkäästi. Eipä ole tainnut juuri kouluja käydä, mutta on aina saanut suhteilla jotain vahtimestarin tai raksamiehen hommia.
Äitini on vähän samaa sorttia. Kun olin pieni, uskoin äitini juttuja siitä, miten hän muka osaa puhua hyvin englantia ja olisi päässyt Teatterikouluunkin, jos olisi vain kiinnostanut. Noh, mutsini enkuntaidot ovat sitä luokkaa, että hän osaa todella nolon kuuloisesti sanoa please ja sit down (kuulostaa aina siltä kuin hän sanoisi shit down...). Ja taitaapa se teatteripuolikin jäädä äänekkään kännissä hihittelyn ja estottoman räkättelyn tasolle.
Äitini on aina julistanut kovaan ääneen inhonneensa kouluja, koska joka paikassa opettajat ja muut oppilaat olivat niin kamalia. Aikuisena olen tajunnut homman kiikastaneen lähinnä siitä, että äitini on älyllisesti todella tyhmä, vaikka ego onkin paisunut melkoiseksi. Hän aina alleviivaa itseään ja mesoaa aivan naurettavan pieniä saavutuksiaan. Valitettavasti todellisuus on kyllä melkoista junttiutta ja yksinkertaisuutta.
Jostain syystä äitini sattui yhteen isäni kanssa, joka on älyllisesti paljon korkeammalla tasolle (vaikka isäkin on kasvattajana aivan kypsymätön kakara ja tunnetaidot nolla). Isän ja äidin suhde onkin ollut lähinnä sitä, että äiti haukkuu isää omituiseksi, perhostohtoriksi, lukutoukaksi jne. Isä taas häpeää äidin lapsellisuutta ja on tosi yksinäinen, koska ei voi jutella tämän kanssa esim. kirjallisuudesta ja elokuvista. Äiti ei voi ymmärtää eikä sietää sitä, että isällä on sellaisia älyllisiä kykyjä, joista hän ei osaa edes haaveilla.
Minä olen saanut onneksi älynlahjani varmaan isän puolelta. Olen keskimääräsitä jonkin verran fiksumpi. Tämä yhdistettynä perinteiseen kiltin tytön suorittajaluonteeseen on tuonut tullessaan kaksi akateemista tutkintoa ja ammatillisia ja akateemisia meriittejä. No, ne nyt ovat mulle vähän sama juttu kuin se, että joku toinen on tosi lahjakas käsitöissä ja joku toinen musiikissa. Minä olen hyvä lukutoukka :) En siis pidä itseäni minään ylijumalana tai eliittininä kouluviisauteni vuoksi, koska isäni on todiste siitä, että fiksukin ihminen voi olla ihan paska, jos on itsekäs, laiska ja sosiaalinen erakko. Äitini inhoaa lukeneisuuttani ja minua muutenkin päästä varpaisiin. Hän on aina väheksynyt näkyvästi ja kuuluvasti kaikkia saavutuksiani, koska ne ovat sellaisia, jotka menevät häneltä yli hilseen. Siis ihan perusjutut, kuten ajokortin saaminen ja autolla ajaminen.
Pikkusiskoni on tullut äitiini. Kaikki jää aina kesken, koulut, kurssit, autokoulut jne. ja vika on aina muissa, tai sitten "huonoissa hermoissa", joille äidiltä kyllä riittää aina ymmärrystä. Sisko ei pysty suorittamaan loppuun edes kansanopiston ruotsin alkeiskurssia. Kirjoitetussa tekstissä lauseet alkavat pienillä kirjaimilla ja mistään yhdyssanoista nyt ei voi edes haaveilla. Siskoni on ihan aikuinen, 24-vuotias ihminen. Siltikin hän on jotenkin kuin kikatteleva teini ja yrittää koko ajan keksiä keinoja, joiden avulla hän voisi huijata ihmisiltä tai yhteiskunnalta mitä tahansa ilmaista. Hän varastelee mm. vaatteita kirkon hyväntekeväisyysjutuista ja hekottelee kovaan ääneen, kuinka taas lähti Vero Modan käyttämätön takki hänen vaatekaappiinsa, vaikka se oli tarkoitettu Venäjän katulapsille, hehhehh.
Äiti on myös vehdannut avoimesti yli 20 vuotta toisen miehen kanssa. Mies on tätä samaa apukoulujengiä. Ei mitään koulutusta, tekee pimeitä hommia ja hanttihommaa siellä sun täällä. Mies on minun silmissäni todella nolo, 80-luvulle ulkoisesti jämähtänyt pultsari. Äitini palvoo häntä, koska mies on "ihana kovis" toisin kuin isä, ja mies "uskaltaa ajaa autoa kännissä ja istua kuumalle kiukaalle".
Äitini viihtyy tämän apukoulusuhteensa lisäksi kovasti edellä mainitsemani serkkuni ja siskoni seurassa. Se on sellaista loputonta räkätystä, piereskelyä ja "itseään parempina pitävän väen" pilkkaamista, jota en todellakaan jaksa. Huudatetaan Petri Nygårdia, jauhetaan Big Brotherista ja hihitellään alapää- ja pieruvitseille tuntikaupalla.
Muuten tunnen sukuani huonosti, mutta olen aikuisena päätellyt, että tätä "vajautta" on äidin suvussa tosi paljon. Se tosin peitetään helvetin isolla egolla, mouhoamisella ja älykkäiden, työssäkäyvien ihmisten haukkumisella. Kaiken halveksimisesta, ryyppäämisestä, koulujen ja töiden keskeyttämisestä ja lapsellisesta räkättämisestä on tullut normaalia käytöstä. Ja auta armias, jos naapurissa asuu vaikka valtiotieteiden tohtori...oli tohtori kuinka tavallinen ja mukava ihminen tahansa, ovat sukulaiseni heti kyräilemässä ikkunan takana, haukkumassa tätä "eliittiä" ja tekemässä hänelle ihan älytöntä kiusaa, tyyliin puhkomassa pyöränkumit. Siis keski-ikäiset ihmiset.
Ei varmaan tarvitse kauheasti selitellä, miksi minä ja mieheni emme juuri pidä sukuuni yhteyttä. Me kun olemme tätä kaikin puolin halveksuttavaa "parempaa väkeä". Molemmilla on siis korkeakoulututkinto ja töitä, omistusasunto, auto ja ihan ulkomaillakin käydään, kun ollaan olevinamme niin hienoja :)
-unikko
[/quote]
Myötätunnot ja tsempit tähänkin osotteeseen sekä äidille että tyttärelle ym asianosaisille.
En vaan pystynyt olemaan nauramatta tälle.. juu haukkukaa vaikka joksikin minutkin. Kivittäkää, niin kuin täällä on tapana sanoa.
Tämän kirjoitustyyli oli jotenkin nasevan osuva ja mielikuvat joita tekstin myötä heräsi, todella eläviä. Olen kai liian väsynyt. Oli tuossa äsken vähän liian hauskaa kun ottaa huomioon minkä tähden.. :D Pahoitteluni. Onneksi kaveri ei herännyt levottomaan kuiskausräkätyksen ja hihityksen sekoitukseen.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2012 klo 21:57"]Sitä olen miettinytkin, että mikä on sellainen ihminen joka ei ole kehitysvammainen, mutta ei käy kuitenkaan käy ihan täysillä?
Mun entinen naapuri oli tällainen. Hän en tajunnut yksinkertaisimpiakaan asioita.
Yritti keittää munia muovikulhossa, hellalla.
Osti valmissimapakkauksen, siinä oli lukenut että pakkaiksesta tulee 3 litraa simaa.
Oli kuitenkin lukenut valmistusohjeet väärin ja laittoi sinne vaan kaikenkaikkiaan 3 dl vettä.
Tuli sitten muutaman päivän päästä mulle ihmettelemään, miten sitä simaa voi tulla noin vähän kun 3 litraa piti tulla.
Kun se sai lapsen, ei mitenkään ymmärtänyt imetyssysteemiä. Että maitoa tulee vasta, kun herumisrefleksi alkaa.
Soitteli mulle ja muillekin naapureille kaikenaikaa. Että mulla loppui maidontulo nyt! Vaikka sitä tuli ihan hyvin kun olin äsken suihkussa, pitääkö mun mennä nyt ostamaan Tuttelia?
Ei mitenkään ymmärtänyt, ettei kenenkään rinnoista pidäkään valua maitoa kokoajan, sitten vasta kun vauva imee.
Loppujenlopuksi, kun se jatkoi tota aina vaan, kukaan ei enää jaksanut selittää sille mitään. Sanottiin sitten että osta Tuttelia ja se osti.
Onneksi sillä oli mies joka pääasiassa hoisi sen lapsen, sekin nimittäin oli yhdenlaista touhua.
[/quote]
Levottomasti ja kyseenalaisesti äsken jo pitkälle jutulle naureskellut sai saman reaktion tästä tekstistä..
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 23:31"][quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 20:48"]
Olen joskus pohdiskellut sitä mahdankohan itse olla heikkolahjainen. Olisikohan sitä tähän ikään mennessä jotakin löydetty, jos aihetta olisi ollut epäillä? En mielestäni muiden kanssa keskustellessani tai isossakaan ryhmässä mitenkään selvästi erotu. Osaan hoitaa kyllä omat asiani esim. kaupassa asioinnin, lääkärikäynnit ym.
Minulla on todettu matemaattinen oppimisvaikeus ja joskus pienetkin luvut kuten vaikkapa kolikoiden laskeminen tuottavat vaikeuksia, numerot ikään kuin "hyppivät" päässäni niin että saatan tehdä jotakin todella typeriä virheitä, kyllä joskus hävettää ja siksi nykyään maksankin pitkälti kortilla pienetkin ostokset. :( Olen myös huomannut että minun on vaikea sisäistää ja muistaa sääntöjä, esim. joidenkin (vähän monimutkaisempien) lautapelien säännöt ja vaiheet tai vaikkapa pesäpallon säännöt eivät vaan uppoa tajuntaan, unohdan hetken päästä sen että mitä minun pitäisi tehdä.
Opiskelujeni aikana olen huomannut että unohtelen paljon ja olen tosi hajamielinen, ja minun on joskus vaikea sisäistää minulle annettuja ohjeita ellei ne ole tosi selkeitä. Olen huomannut etten muutenkaan ehkä aina ihan "hahmota" kaikkea, enkä kehtaa kokoajan kyselläkään joten välillä sitten vaan improvisoin. Motorisesti olen myös mielestäni aika kömpelö, opin tosi myöhään esim. ajamaan pyörällä ja tanssi tai muu jumppa ei onnistu ollenkaan, koska en jotenkin hahmota vartaloni liikkeitä tai osaa "matkia" muiden liikkumista. Myös hienomotoriikkaa vaativat taidot kuten käsityöt eivät onnistu ollenkaan, koulussa tekstiilitöiden opettaja lopulta sääli minua niin että ei enää vaatinut että edes yrittäisin mitään, minulla on tosi huono ja kömpelö käsiala, solmin vielä kengännauhani sillä pupukorva-mallilla joka opetetaan ihan pikkulapsille, olen huono leipomaan tai askartelemaan ym.
[/quote]
Mikä vika siinä pupunkorvamallissa on? Itselläni lukio meni lukematta läpi ja äo on 120-130. Pitäisikö minun jo opetella se professional kengännauhansidonta tyyli kun olen jo yli kolmekymppinen?
[/quote]
ADD? Lukihäiriö? Googlaapas nuo molemmat, kuulostaisiko tutuilta? Jos on huonot kädentaidot leipomisessa tai ei ole paras urheilija, niin se ei ole kehitysvammaisuutta tai heikkolahjaisuutta. Sulla taitaa olla aivan muuta mielestäni, kun kerta lääkärikäynnit yms. osaat hoitaa!
Hullua, että joku 70 ÄO vastaa symalaisittain kehitysvammaisuutta. Monien kansojen keskimääräinen älykkyysosamäärä on noilla tienoilla.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 06:56"]
Hullua, että joku 70 ÄO vastaa symalaisittain kehitysvammaisuutta. Monien kansojen keskimääräinen älykkyysosamäärä on noilla tienoilla.
[/quote]
Joo ei. Jos älykkyyttä mitataan esim. lukutaitoa ja loogista päättelyä vaativilla tehtävillä, ei ole ihme, ettei luku- ja laskutaidoton ihminen (=esim. kouluja käymätön aliravittu kehitysmaan asukas) saa omaa tasoaan vastaavia pisteitä.
Yhdysvalloissa kielitaidottomia maahanmuuttajalapsia testattiin joitain kymmeniä vuosia sitten englanninkielisillä kokeilla - ja "yllättäen" he saivat huonot pisteet. Tästä sitten pääteltiin, että mm. meksikolaiset olisivat tyhmiä.
Jos keskivertosuomalainen laitettaisiin tekemään kiinan- tai arabiankielinen älykkyystesti, hän todennäköisesti saisi aika alhaiset pisteet. Ei siksi, että olisi tyhmä, vaan kielitaidon puutteesta johtuen
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 00:20"]
joo, itseni....
En osaa (yhtään)
PIIRTÄÄ
MITÄÄN KÄSITÖITÄ
MULLA ON TODELLA HUONO,SOTTANEN KÄSIALA
MATIKKAA periaatteessa yhtään
LAULAA
SOITTAA MITÄÄN
SOSIAALISIA TAITOJA EI OO
MITÄÄN URHEILULAJIA, ETENKÄÄN PALLOPELEJÄ,TELINEVOIMISTELUU...
TEHÄ KAMPAUKSIA HIUKSIIN
MEIKATA
KIELIÄ
SUUNNISTAA MISSÄÄ
+kaiken muun lisäks oon iha sika ruma ja mul on kauhee ääni...
jep, ja kaikki siis ihan totta, valitettavasti.
[/quote]
Lukihäiriö? Heikkolahjaiset ei itseäänsä tunnista, pitävät itseäänsä normaalijärkisinä, eivätkä koe kuuluvansa vammaisiin.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 06:56"]Hullua, että joku 70 ÄO vastaa symalaisittain kehitysvammaisuutta. Monien kansojen keskimääräinen älykkyysosamäärä on noilla tienoilla.
[/quote]
Afrikassa 50-69 älykkyysosamäärääkin pidetään normaalina.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 14:09"][quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 12:01"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 20:46"]Omasta mielestäni lievä kehitysvamma-diagnoosi on annettu mulle leimaksi. Minulla ei ole mitään ongelmia sosiaalisissa tilanteissa, eikä työelämässä. Sitä ennen selvisin ammattikoulusta ja onnistuin peruskoulussakin saamaan 7,6 keskiarvon! Minullahan vain matematiikka ja kielet takkuaa, rivit hyppii kokeisiin lukiessa. Enkä osaa välttämättä keskittyä, jos jokin asia on vastenmielinen tai vaikea. Ollessani pieni käytin paljon luovuutta, jos oli vaan mahdollista. Olin tosin ujo ja minulla oli sen takia vähän kavereita, tunsin olevani pihalla muiden tyttöjen jutuista. Teini-iässä olin seksuaalisesti aktiivinen. Olen miettinytkin uskaltaisinko selvittää tuon diagnoosin, mutta pelkään, että sieltä tulee kehitysvammaisen paperit. Onhan tosin kehitysvammaisen papereille "ratsastaminen" auttanut juuri keskittymisvaikeuksiini, helpommin sain nimittäin apua. Terveisin nro 248 [/quote] Mee vaan uusiin tutkimuksiin, vaikutat "normaalilta" kirjoituksesi perusteella. En siis usko että saisit "pahan" diagnoosin kuvailujesi perusteella. 90-luvullakin oli vielä tieto heikkoa näistä asioista.
[/quote]
Tätä mä oon joskus miettinyt, että mitä jos todellakin oon normaaliälyinen, kun on edes perus/yleistieto hallussa. Matematiikassa "ratkaise X ja Y" -tyyliset laskut tuottaa minulle vaikeuksia, enkä ymmärrä niistä, vaikka kuinka mulle rautalangasta väännettäisiin! Peruslaskut osaan, ja kahvion kassastakin selviän. Tarvitsen aikaa joidenkin asioiden miettimiseen, esim. "Mikä näistä kuvioista jatkaa kuvioriviä?" -tyylisiä, tuollaisetkin ratkaisen pitämällä monologin tyyliin "Ensimmäinen nuoli on kääntynyt vasempaan, toisessa kuviossa se kääntyy ylöspäin oikealle, kolmannessa se kääntyy oikealle, miten se voisi jatkua?".
[/quote]
Kuulostaa, että sulla olisi luki- ja keskittymishäiriötä, ja ehkä hahmotushäiriötäkin. Hahmotushäiriöinen voi olla terävä päästään, mutta tarvitsee vain tukea.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 09:38"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 06:56"]Hullua, että joku 70 ÄO vastaa symalaisittain kehitysvammaisuutta. Monien kansojen keskimääräinen älykkyysosamäärä on noilla tienoilla. [/quote] Afrikassa 50-69 älykkyysosamäärääkin pidetään normaalina.
[/quote]
Mieti omalle kohdalle:
- Lapsen et saa riittävästi ruokaa kuin satunnaisesti -> aivojen kehitys jää puutteelliseksi
- Et omista kirjoja tai älykkyyttä kehittäviä leluja
- Kouluun et pääse, koska vanhemmat tarvitsevat sinua taloustöiden tekemiseen
- Käytät aikasi suorittavan työn tekemiseen, etkä lasku- ja lukutaidon harjoittelemiseen koulussa
-> Saat älykkyystestissä surkeat pisteet, jos sellaiseen joudut. Tätä oli suomenkin todellisuus köyhällä maaseudulla vielä sata vuotta sitten, nykyään Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa ja muiden kehittyvien alueiden slummeissa on tällaista.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 21:58"]Opiskellessa törmäsin muutamaan sellaiseen tapaukseen, etten oikeasti käsitä miten olivat sisälle päässeet. Kouluun oli vielä aikas tiukat sisäänpääsykriteerit. Pari niistä lopettikin kesken varhaisessa vaiheessa..
[/quote]
AikaS tiukat kriteerit?
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 14:45"][quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 21:58"]Opiskellessa törmäsin muutamaan sellaiseen tapaukseen, etten oikeasti käsitä miten olivat sisälle päässeet. Kouluun oli vielä aikas tiukat sisäänpääsykriteerit. Pari niistä lopettikin kesken varhaisessa vaiheessa..
[/quote]
AikaS tiukat kriteerit?
[/quote]Niin??.....
Mun poikani diagnoosi vaihdettiin lievästä älyllisestä kehitysvammaisuudesta laaja-alaisiksi oppimisvaikeuksi/heikkolahjaisuudeksi kuusi vuotta sitten. Poika on nyt 13-vuotias ja käy erityiskoulussa 7:ttä luokkaa. Tässä mietinkin, että miten poika tulee pärjäämään elämässään. Rutiinit ovat hänelle tärkeitä, kyllä hän tosin auttaa kotiaskareissa, mutta se ammatin saaminen. Ammatillinen erityisopetus on varmaa, mutta entä työllistyminen? Pelkään oikeasti pojan jäävän väliinputoajaksi, kehitysvammadiagnoosilla tuo olisi helpointa, mutta kun sana "kehitysvamma" oikeasti tuntuu pahalta, mutta niin tuntuu tämä pojan nykyinen diagnoosi. Ihmiset vaan lohduttelee, että pelaahan mun pojallani aivot, eikä hän ole kehitysvammainen. Ei poikaa ole ikinä tarvinnut vahtiakaan edes kehitysvammadiagnoosin aikana, sillä häneen voi luottaa, että tuleepi kotiin ja pojalla kun on niitä omia harrastuksia sekä kavereita naapurissa, joiden kanssa on.