Tunnetko ihmisiä, jotka ovat heikkolahjaisia, mutta eivät kuitenkaan kehitysvammaisia?

[quote author="Vierailija" time="15.09.2013 klo 21:09"]

Et vaikuta heikkolahjaiselta. Heikkolahjaiset eivät pysty noin monimutkaiseen ajatteluun eivätkä tuottamaan kirjoittamaasi tekstiä.

[/quote]

Hm, kiitos vastauksesta. Syyn täytyy siis olla jossakin toisaalla. Epäilin siis tuota Aspergerin syndroomaa, koska sosiaaliset taitoni ovat jossakin määrin vajavaiset, ja ovat johtaneet siihen että olen kokenut sosiaalista torjuntaa ja koen vieläkin. Saatan sanoa asioita jotka eivät mitenkään sovi tilanteeseen, valita täysin epäkiinnostavia puheenaiheita tai paljastaa itsestäni liikaa. Muut sitten pitävät "hölmönä". Olen joskus myös liian suorapuheinen. Nuorena ongelmana oli se, etten koskaan tajunnut, kuinka tärkeää olisi puhua ja käyttäytyä "muodikkaasti", eli siis sen ajan nuorten tapaan. Enkä osaa tätä kyllä vieläkään, tällaiset muodit tarttuvat minuun kovin heikosti. Ja tämäkin on tärkeää, seurata muotia tässä asiassa, koska jokaisella ajalla on omat tapansa puhua ja käyttäytyä, oman laisensa kehonkieli, sanavarastot sekä jopa tapa lausua sanoja. Kuullostaa ehkä oudolta mutta olen tämänkin havainnut pohtiessani millä tavoin olen erilainen kuin muut. Mutta varmaan sitten menee kuitenkin tuonne autismin suuntaan, suvussamme on lievästi autistisia henkilöitä ja tästä on sanottu että näissä tapauksissa myös suvun muilla jäsenillä voi olla lievään autismiin liittyviä piirteitä vaikka ne eivät diagnoosin tekoon riitäkään.

Vanhemmilleni minun on tätä kuitenkaan turha selittää. Setäni sekä isäni serkku ovat lievästi autistisia, mutta vanhempani eivät halua ajatellakaan tällaista että heidän oma lapsensa olisi autistinen (edes lievästi). Eivätkä he voi edes uskoa tällaista että yliopistossa opiskelevassa henkilössä voisi olla jotakin vialla, ovat sen verran iäkkäitä ja täysin kouluttamattomia. Paras siis karttaa koko aihetta ja käydä vain pistäytymässä. :)

Kyllä tunsin. Mies oli töissä suojatyössä, sellainen oikein iloinen ja symppis. Koskaan en asiaa oikein hänen kanssaan puheeksi ottanut, koska siitä olisi voinut suuttua, että epäilen häntä hieman jälkeenjääneeksi. Kysyin kyllä, miksi olet suojatyössä, mutta hänen oma käsityksensä oli niin omituinen, että tiesin, että ei voi olla totta. (Ehkä se oli se viimeinen niitti, miksi hän oli siellä, mutta se syy ei olisi ikinä johtanut kenenkään ns. normaalin päätymistä suojatyöhön.)

Mies oli perheetön, oma perhe oli rikas, oli huvilat, autot ja kaikki. Kavereitakin oli ja kova oli olevinaan naistenmiehenä :) Seukattiinkin vähän aikaa, hän oli hellä ja mukava ja jostain ihmeen kätköistä hän aina välillä kaivoi ihan fiksuakin juttua, jotta tällainen yleisarvosana laudaturin ylioppilaskin jaksoi hänen kanssaan bamlata. 

Olisi voinut olla ihan hyvä lasten kanssa, kunhan minä olisin kantanut kaiken vastuun. Seurasin joskus kaverin lapsen kanssa, niin osasi olla ja ymmärsi myös oikean ja väärän selkeästi, mikä on nykyään aika harvinaista. En tiedä, vaikka olisi ollut liiankin tiukka joskus. 

Lopulta kuitenkin erosimme, tuli liian paljon ihan hölmöjä riitoja, syytä oli molemmissa,  olin silloin henkisesti aika tasapainoton, enkä jaksanut laittaa mitään korvasta ulos mitä olisi pitänyt, ei hän myöskään. Sellaista Matti ja Mervi -kamaa rupesi olemaan, tosin ilman niin runsasta alkoholia ja tappelua. Mutta kuitenkin. 

Hän oli symppis tyyppi erilaisine puolineen, kolme sisarustaan olivat ihan normaaleja, yhdeltä koitin kysellä, mikä X:ää vaivaa, mutta ei "ymmärtänyt" kysymystä hänkään. Ei kai vajaaälyosyyttä aina vain voi diagnosoida. Eikä tarvitsekaan. Hän oli hyvin onnellinen mies, varmaan minua onnellisempi.

[quote author="Vierailija" time="15.09.2013 klo 23:26"]

[quote author="Vierailija" time="15.09.2013 klo 21:09"]

Et vaikuta heikkolahjaiselta. Heikkolahjaiset eivät pysty noin monimutkaiseen ajatteluun eivätkä tuottamaan kirjoittamaasi tekstiä.

[/quote]

Hm, kiitos vastauksesta. Syyn täytyy siis olla jossakin toisaalla. Epäilin siis tuota Aspergerin syndroomaa, koska sosiaaliset taitoni ovat jossakin määrin vajavaiset, ja ovat johtaneet siihen että olen kokenut sosiaalista torjuntaa ja koen vieläkin. Saatan sanoa asioita jotka eivät mitenkään sovi tilanteeseen, valita täysin epäkiinnostavia puheenaiheita tai paljastaa itsestäni liikaa. Muut sitten pitävät "hölmönä". Olen joskus myös liian suorapuheinen. Nuorena ongelmana oli se, etten koskaan tajunnut, kuinka tärkeää olisi puhua ja käyttäytyä "muodikkaasti", eli siis sen ajan nuorten tapaan. Enkä osaa tätä kyllä vieläkään, tällaiset muodit tarttuvat minuun kovin heikosti. Ja tämäkin on tärkeää, seurata muotia tässä asiassa, koska jokaisella ajalla on omat tapansa puhua ja käyttäytyä, oman laisensa kehonkieli, sanavarastot sekä jopa tapa lausua sanoja. Kuullostaa ehkä oudolta mutta olen tämänkin havainnut pohtiessani millä tavoin olen erilainen kuin muut. Mutta varmaan sitten menee kuitenkin tuonne autismin suuntaan, suvussamme on lievästi autistisia henkilöitä ja tästä on sanottu että näissä tapauksissa myös suvun muilla jäsenillä voi olla lievään autismiin liittyviä piirteitä vaikka ne eivät diagnoosin tekoon riitäkään.

Vanhemmilleni minun on tätä kuitenkaan turha selittää. Setäni sekä isäni serkku ovat lievästi autistisia, mutta vanhempani eivät halua ajatellakaan tällaista että heidän oma lapsensa olisi autistinen (edes lievästi). Eivätkä he voi edes uskoa tällaista että yliopistossa opiskelevassa henkilössä voisi olla jotakin vialla, ovat sen verran iäkkäitä ja täysin kouluttamattomia. Paras siis karttaa koko aihetta ja käydä vain pistäytymässä. :)

[/quote]

Minusta kuulostat vaan ihan tavalliselta introverttiluonteelta, jonka kannattaisi vaan hyväksyä ominaispiirteensä eikä etsiä diagnooseja ja sairauksia itselleen... 

Olen itse hyvin pitkälle samanlainen kuin mitä kuvaat, mutta en ajattele olevani mitenkään ongelmainen tai sairas vaan vain introvertti. Lapsena ja nuorena se oli toki kurjaa kun kiusattiin eikä päässyt porukoihin, mutta aikuisena en enää kaipaa ihmisten seuraa juurikaan ja on ihanan vapauttavaa kun saa olla mikä on, ilman yhtään välittämättä mitä muut siitä ajattelee.

[quote author="Vierailija" time="15.09.2013 klo 23:26"]

[quote author="Vierailija" time="15.09.2013 klo 21:09"]

Et vaikuta heikkolahjaiselta. Heikkolahjaiset eivät pysty noin monimutkaiseen ajatteluun eivätkä tuottamaan kirjoittamaasi tekstiä.

[/quote]

Hm, kiitos vastauksesta. Syyn täytyy siis olla jossakin toisaalla. Epäilin siis tuota Aspergerin syndroomaa, koska sosiaaliset taitoni ovat jossakin määrin vajavaiset, ja ovat johtaneet siihen että olen kokenut sosiaalista torjuntaa ja koen vieläkin. Saatan sanoa asioita jotka eivät mitenkään sovi tilanteeseen, valita täysin epäkiinnostavia puheenaiheita tai paljastaa itsestäni liikaa. Muut sitten pitävät "hölmönä". Olen joskus myös liian suorapuheinen. Nuorena ongelmana oli se, etten koskaan tajunnut, kuinka tärkeää olisi puhua ja käyttäytyä "muodikkaasti", eli siis sen ajan nuorten tapaan. Enkä osaa tätä kyllä vieläkään, tällaiset muodit tarttuvat minuun kovin heikosti. Ja tämäkin on tärkeää, seurata muotia tässä asiassa, koska jokaisella ajalla on omat tapansa puhua ja käyttäytyä, oman laisensa kehonkieli, sanavarastot sekä jopa tapa lausua sanoja. Kuullostaa ehkä oudolta mutta olen tämänkin havainnut pohtiessani millä tavoin olen erilainen kuin muut. Mutta varmaan sitten menee kuitenkin tuonne autismin suuntaan, suvussamme on lievästi autistisia henkilöitä ja tästä on sanottu että näissä tapauksissa myös suvun muilla jäsenillä voi olla lievään autismiin liittyviä piirteitä vaikka ne eivät diagnoosin tekoon riitäkään.

Vanhemmilleni minun on tätä kuitenkaan turha selittää. Setäni sekä isäni serkku ovat lievästi autistisia, mutta vanhempani eivät halua ajatellakaan tällaista että heidän oma lapsensa olisi autistinen (edes lievästi). Eivätkä he voi edes uskoa tällaista että yliopistossa opiskelevassa henkilössä voisi olla jotakin vialla, ovat sen verran iäkkäitä ja täysin kouluttamattomia. Paras siis karttaa koko aihetta ja käydä vain pistäytymässä. :)

[/quote]

Aspergeriakin on monenlaista, eikä sillä ole älyn kanssa mitään tekemistä. Moni tuntemani as on todella älykäs, mutta sosiaaliset taidoissa on puutteita. Omalla lapsellani on as-piirteitä. Hän ei siis ole Asperger, mutta joitakin as-piirteitä on, jotka haittaavat hänen elämäänsä. 

Jos olet aikuinen, kannattaa hakeutua neurologin tai neuropsykologin tutkimuksiin. Se, että teillä on suvussa autismia, tukee omia epäilyjäsi, mutta tietysti tarvitset ammatti-ihmisen diagnoosin. Nämä AV-diagnoosit eivät nimittäin tunnetusti kelpaa esimerkiksi kuntoutusta haettaessa. :)

Jutta Urpilainen, jolla on selvästi AC/DC+assburger syndrooma.

Isälläni oli työmies, joka ei koskaan oppinut edes lukemaan, mutta hän oli fyysisissä töissä ahkera ja teki hyvää jälkeä. Mutta, ehkä hän nykyaikana olisi saanut jonkun diagnoosin. Hänelle piti aina puhua aika yksinkertaisesti, muuten meni ohi. Naapurissa on myös yksi nainen, joka varmaan saisi myös jonkun diagnoosin. Hän ei välillä oikein tajua edes rahan arvoa. Hän lukee, mutta ei ole oikein kartalla monessakaan asiassa. Hiukan yllättävä hänen ammattinsa oli ennen sairaseläkettä, jääköt kertomatta. Oli kuitenkin erittäin paljon ihmisten kanssa tekemisissä, en tiedä miten pärjäsi. 

[quote author="Vierailija" time="04.04.2012 klo 22:22"]

Kävin ylä-asteen pari viimeistä vuotta "apukoulun" puolella. Syynä oli lintsaus, minulla oli hylättyjä kursseja niin paljon, että olisi ollut mahdotonta suorittaa hylättyjä ja samaan aikaan edetä normiluokan mukana uusia. Ylä-asteen jälkeen menin lukioon, jonka menin lähes kokonaan lukematta läpi. Kirjoituksiin vasta panostin ja kirjoitin L:n, E:n ja kolme M:aa. Lukion jälkeen luin itseni kandiksi ja sen jälkeen olen työskennellyt myymäläpäälliköksi. (Pidän enemmän fyysisestä työstä.) Minua on monessa yhteydessä sanottu kielellisesti, matemaattisesti ja liikunnallisesti lahjakkaaksi.
Olenko siis heikkolahjainen, kun olen ollut erityisluokalla?

[/quote]

Ilmeisesti olet vain alisuoriutuja. Sinuna kuitenkin yrittäisin edetä urallan jos olet kerran matemaattisesti ja kielellisesti lahjakas. Tämä siksi, että mielestäni on typerää hassata yhteiskunnan yliopistoon satsaamia rahoja tekemällä töitä myymäläpäällikkönä. Ne työt on varattu ammattikoulun tai korkeintaan AMK:n (jos kyseessä ei ole joku ihan simppelin pikkukioskin mp:n homma) käyneille.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 20:48"]Olen joskus pohdiskellut sitä mahdankohan itse olla heikkolahjainen. Olisikohan sitä tähän ikään mennessä jotakin löydetty, jos aihetta olisi ollut epäillä? En mielestäni muiden kanssa keskustellessani tai isossakaan ryhmässä mitenkään selvästi erotu. Osaan hoitaa kyllä omat asiani esim. kaupassa asioinnin, lääkärikäynnit ym.

Minulla on todettu matemaattinen oppimisvaikeus ja joskus pienetkin luvut kuten vaikkapa kolikoiden laskeminen tuottavat vaikeuksia, numerot ikään kuin "hyppivät" päässäni niin että saatan tehdä jotakin todella typeriä virheitä, kyllä joskus hävettää ja siksi nykyään maksankin pitkälti kortilla pienetkin ostokset. :( Olen myös huomannut että minun on vaikea sisäistää ja muistaa sääntöjä, esim. joidenkin (vähän monimutkaisempien) lautapelien säännöt ja vaiheet tai vaikkapa pesäpallon säännöt eivät vaan uppoa tajuntaan, unohdan hetken päästä sen että mitä minun pitäisi tehdä.

Opiskelujeni aikana olen huomannut että unohtelen paljon ja olen tosi hajamielinen, ja minun on joskus vaikea sisäistää minulle annettuja ohjeita ellei ne ole tosi selkeitä. Olen huomannut etten muutenkaan ehkä aina ihan "hahmota" kaikkea, enkä kehtaa kokoajan kyselläkään joten välillä sitten vaan improvisoin. Motorisesti olen myös mielestäni aika kömpelö, opin tosi myöhään esim. ajamaan pyörällä ja tanssi tai muu jumppa ei onnistu ollenkaan, koska en jotenkin hahmota vartaloni liikkeitä tai osaa "matkia" muiden liikkumista. Myös hienomotoriikkaa vaativat taidot kuten käsityöt eivät onnistu ollenkaan, koulussa tekstiilitöiden opettaja lopulta sääli minua niin että ei enää vaatinut että edes yrittäisin mitään, minulla on tosi huono ja kömpelö käsiala, solmin vielä kengännauhani sillä pupukorva-mallilla joka opetetaan ihan pikkulapsille, olen huono leipomaan tai askartelemaan ym.
[/quote]

Kirjoitustyylistäsi ei paista heikkolahjaisuus (nykyään puhutaan laaja-alaisista oppimisvaikeuksista). Motorista kömpelyyttä esiintyy ainakin autisteilla. Pahoittelen, en osaa diagnosoida sinua. Millainen oli peruskoulussa keskiarvosi?

Monet heikkolahjaiset eivät itsessään mitään vikaa, ja pitävät itseään älykköinä. En usko sun olevas sellainen.

Tuli nyt mieleenkin, että ennen aikoihin kehitysvammaisuutta epäiltäessä matalan äo:n lisäksi epäiltiin sitä, että selviytyykö henkilö yksin ympäristöstä, kun taas heikkolahjaista pidettiin yksin ympäristöstä selviävänä. Epäilläänkö nykyään laaja-alaisten oppimisvaikeuksien lisäksi sitä, että selviääkö henkilö yksin ympäristöstä, pystyykö ylläpitämään kaverisuhteita ja osaako huolehtia itsestään.

^ Kiva kuulla etten ainakaan kirjoitustyylini perusteella ole selvästi heikkolahjainen. :P Laaja-alaiset oppimisvaikeudet onkin varmaan korrektimpi termi. Olen aina ollut aika itsekriittinen, myös tätä itsensä diagnosointia on tullut Googlen avulla harrastettua etenkin teinivuosina. Koulussa keskiarvoni taisi olla siinä 8,5 pintaan, sitä laskivat ajoittain huono menestyminen matemaattisissa aineissa (yhdessä vaiheessa pärjäsin tosin fysiikassa ihan hyvin, niin kauan kun sitä pystyi ulkoa opettelemaan eikä laskutaitoa vaadittu) sekä käsitöissä. Liikunnan numeroni oli muistaakseni 8 kömpelyydestä huolimatta. Kielissä ja historiassa olin hyvä.

En ehkä täytä autismin tunnuspiirteitä siinä mielessä että minulle on tosi helppoa tunnustaa toisten ihmisen tunnetiloja ja eleitä ja eläytyä niihin, myös ystävystyminen on ollut minulle aika helppoa. Eikä minulla ole ollut mitään laaja-alaista kiinnostuksen aihetta johon olisin syvällisesti uppoutunut, yksi tuntemani autistinen mies on esim. erittäin kiinnostunut tähtitieteestä.

Ehkäpä tällainen itsensä arvioiminen on vähän turhaa, kai sitä on joskus turhan vainoharhainen.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 22:22"]

^ Kiva kuulla etten ainakaan kirjoitustyylini perusteella ole selvästi heikkolahjainen. :P Laaja-alaiset oppimisvaikeudet onkin varmaan korrektimpi termi. Olen aina ollut aika itsekriittinen, myös tätä itsensä diagnosointia on tullut Googlen avulla harrastettua etenkin teinivuosina. Koulussa keskiarvoni taisi olla siinä 8,5 pintaan, sitä laskivat ajoittain huono menestyminen matemaattisissa aineissa (yhdessä vaiheessa pärjäsin tosin fysiikassa ihan hyvin, niin kauan kun sitä pystyi ulkoa opettelemaan eikä laskutaitoa vaadittu) sekä käsitöissä. Liikunnan numeroni oli muistaakseni 8 kömpelyydestä huolimatta. Kielissä ja historiassa olin hyvä.

En ehkä täytä autismin tunnuspiirteitä siinä mielessä että minulle on tosi helppoa tunnustaa toisten ihmisen tunnetiloja ja eleitä ja eläytyä niihin, myös ystävystyminen on ollut minulle aika helppoa. Eikä minulla ole ollut mitään laaja-alaista kiinnostuksen aihetta johon olisin syvällisesti uppoutunut, yksi tuntemani autistinen mies on esim. erittäin kiinnostunut tähtitieteestä.

Ehkäpä tällainen itsensä arvioiminen on vähän turhaa, kai sitä on joskus turhan vainoharhainen.

[/quote]

Ehkä ennemmin kyse onkin vaan erilaisesta oppimisesta, jos olet kokeillut erilaisia oppimistapoja. Yleensä laaja-alaisia oppimisvaikeuksia omaavilla on pienluokkatausta eli ovat kokonaan mukautetussa opetuksessa. Keskiarvosikin jo kertoo, ettei kyse ole laaja-alaisista oppimisvaikeuksista. Kyseiset henkilöt eivät edes onnistu saamaan seiskan keskiarvoa, sillä itsekin pistin kaiken laaja-alaisten oppimisvaikeuksien piikkiin saadessani seiskapuolen keskiarvoksi peruskoulussa (pari mukautettua ainetta oli, ja muut hoidin sitten yleisopetuksen puolella). 

Yleensähän nämä laaja-alaiset oppimisvaikeudetkin huomaa alakoulussa, tai sitten myöhemmin yläkoulussa voi kaikki hankaloitua. Hälytyskellojen pitää soida, jos saa vaan nelosia ja vitosia. 

[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 14:56"][quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 21:21"]Minä itse, ainakin nuorisoterveystodistuksen mukaan, lisämaustettuna vielä matemaattiset oppimisvaikeudet, jotka hankaloittavat fysiikan, matematiikan ja kemian (nuista kahdesta edellä mainitusta olin mukautetussa opetuksessa) opiskelua, muista aineista selvisin huonosti tai hyvin. Kasin sain äidinkielestä, ruotsista, elämänkatsomustiedosta ja yhteiskuntaopista. Keskiarvo päättötodistuksessa oli 7,5.  Ysejäkin mahtui myös joukkoon kolme, ysin sain kuvataiteesta, musiikista ja ilmaisutaidosta.

Tällä hetkellä opiskelen viimeistä vuotta tarjoilijaksi, ja työssäoppimisjaksot olen suorittanut hyvin tai kiitettävin arvosanoin. Kassatyöskentely onnistuu minulta hyvin ;) En ole siis väliinputoajaksi joutunut, kuten monet heikkolahjaiset tahtoo :( Olen myös ammattikoulussa onnistunut kehittämään englannin kielen taitojani, ja osaan ainakin ne perusjutut sekä asiakaspalveluenglannin, niitä minä tarvitsenkin. Opiskelen siis tavallisessa ammattikoulussa. 

Itse tällä hetkellä asun omassa kämpässä, maksan laskut itse, eikä Kelan papereiden täyttäminen tai asioinnit tuota ongelmia, osaan siis varata lääkäriajat, asioida lääkärissä tai apteekissa itse.
[/quote]

Et sinä mikään heikkolahjainen ole kirjoitustaitojesi perusteella, eivätkä he normiopetuksessa äikästä onnistu saamaan kasia, ei edes seiskan keskiarvoakaan normiopetuksesta! Kassatyöskentelyssäkään nämä heikkolahjaiset ei pärjää, vaan pitää olla rutiineja siinä hommassa, tyyliin aamulla kahvin keitto, voileipien valmistaminen jne.

[/quote]

+ heikkolahjaiset ei osaa asioida Kelassa ja jopa lääkärikäynteihinkin voivat tarvita apuja

Voihan sulla olla oppimisvaikeuksia, mutta heikkolahjainen et oo noilla kirjoitustaidoilla!

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 16:20"]Oma isoäitini oli selvästi heikkolahjainen. Hän osasi vähän lukea ja kirjoittaa mutta ei koskaan osannut hoitaa mitään asioitaan (ei esim osannut käyttää puhelinta). Maailma oli hyvin erilainen kun hän syntyi joten löysi paikkansa ja teki yksinkertaisia töitä mutta ei ollut varsinaisesti palkkatyössä. Nykyään olisi joutunut ties mihin tutkimuksiin ja terapiaan mutta ammoisina aikoina sai olla rauhassa kuten halusi.
[/quote]

Sai varmasti olla rauhassa ennen aikoihin, mutta kyllä silloin ihminen helposti diagnosoitiin kehitysvammaiseksi tai heikkolahjaiseksi, vaikka ongelmia tuotti vain matematiikka.

Itse olen saanut 90-luvulla kehitysvammadiagnoosin, itse en ole tosin samaa mieltä kehitysvammaisuudestani, sillä opin asiat paremmin keskustelemalla ja yleis/perustieto on hallussa. Matematiikka ja kielet takkuaa minulla lukuun ottamatta peruslaskuja ja asiakaspalveluenglantia. Tällä hetkellä työskentelenkin kahvilassa ja osaan käyttää kassaa ja tehdä tilityksenkin, ei kehitysvammaisen, saati heikkolahjaisen oleteta pystyvän siihen. Asun itsenäisesti "normaalin" miehen kanssa, eikä tuota kuviteltua vähä-älyisyyttäni ole huomannut mieheni tai kukaan muukaan. Peruskoulun todistuksen ka oli 7,6, olin matematiikasta erityisopetuksen puolella ja esimerkiksi normaaliopetuksen äidinkieli oli 8, eihän kehitysvammainen tai heikkolahjainen kielioppia hallitse tai omista hyvää käsialaa, minkälainen minulla on.

- Tunnen kyllä. Ja kieltämättä kun tätä palstaa lukee, niin olen kyllä alkanut epäillä omanikin pääni kehittyneisyyttä, tai kehittymättömyyttä...

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 12:01"][quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 20:46"]Omasta mielestäni lievä kehitysvamma-diagnoosi on annettu mulle leimaksi. Minulla ei ole mitään ongelmia sosiaalisissa tilanteissa, eikä työelämässä. Sitä ennen selvisin ammattikoulusta ja onnistuin peruskoulussakin saamaan 7,6 keskiarvon! Minullahan vain matematiikka ja kielet takkuaa, rivit hyppii kokeisiin lukiessa. Enkä osaa välttämättä keskittyä, jos jokin asia on vastenmielinen tai vaikea. Ollessani pieni käytin paljon luovuutta, jos oli vaan mahdollista. Olin tosin ujo ja minulla oli sen takia vähän kavereita, tunsin olevani pihalla muiden tyttöjen jutuista. Teini-iässä olin seksuaalisesti aktiivinen. Olen miettinytkin uskaltaisinko selvittää tuon diagnoosin, mutta pelkään, että sieltä tulee kehitysvammaisen paperit. Onhan tosin kehitysvammaisen papereille "ratsastaminen" auttanut juuri keskittymisvaikeuksiini, helpommin sain nimittäin apua.  

Terveisin nro 248
[/quote]

Mee vaan uusiin tutkimuksiin, vaikutat "normaalilta" kirjoituksesi perusteella. En siis usko että saisit "pahan" diagnoosin kuvailujesi perusteella. 90-luvullakin oli vielä tieto heikkoa näistä asioista.
[/quote]

On aika itsekästä elää vammaisen papereilla vaikka vain matematiikka ja kielet takkuaa ja on keskittymisvaikeuksia. Viet sen tarvittavan tuen ja avun niiltä jotka sitä oikeesti tarvitsee.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 08:55"][quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 12:01"][quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 20:46"]Omasta mielestäni lievä kehitysvamma-diagnoosi on annettu mulle leimaksi. Minulla ei ole mitään ongelmia sosiaalisissa tilanteissa, eikä työelämässä. Sitä ennen selvisin ammattikoulusta ja onnistuin peruskoulussakin saamaan 7,6 keskiarvon! Minullahan vain matematiikka ja kielet takkuaa, rivit hyppii kokeisiin lukiessa. Enkä osaa välttämättä keskittyä, jos jokin asia on vastenmielinen tai vaikea. Ollessani pieni käytin paljon luovuutta, jos oli vaan mahdollista. Olin tosin ujo ja minulla oli sen takia vähän kavereita, tunsin olevani pihalla muiden tyttöjen jutuista. Teini-iässä olin seksuaalisesti aktiivinen. Olen miettinytkin uskaltaisinko selvittää tuon diagnoosin, mutta pelkään, että sieltä tulee kehitysvammaisen paperit. Onhan tosin kehitysvammaisen papereille "ratsastaminen" auttanut juuri keskittymisvaikeuksiini, helpommin sain nimittäin apua.  

Terveisin nro 248
[/quote]

Mee vaan uusiin tutkimuksiin, vaikutat "normaalilta" kirjoituksesi perusteella. En siis usko että saisit "pahan" diagnoosin kuvailujesi perusteella. 90-luvullakin oli vielä tieto heikkoa näistä asioista.
[/quote]

On aika itsekästä elää vammaisen papereilla vaikka vain matematiikka ja kielet takkuaa ja on keskittymisvaikeuksia. Viet sen tarvittavan tuen ja avun niiltä jotka sitä oikeesti tarvitsee.
[/quote]

Mutta kun 90-luvullakin oli tieto vielä heikkoa näistä asioista! Yleensähän kvammadiagnoosi saadaan lapsena, ja tietojen parantuessa tai huonontoessa tietoja voidaan päivittää. Mun tietääkseni kvammadiagnoosi voidaan antaa tukien ja palvelujen saamiseksi, vaikkei kriteerit tarkalleen ottaen täytykään. Tosin kvammadiagnoosi voi olla perusteltu, jos ongelmia on elämässä selviytymisen taidoissa sekä toimintakyvyssä, vaikka äo menisi jonkun rajan yli eli pelkkä testaaminen ei siis riitä.

[quote author="Vierailija" time="27.10.2013 klo 19:48"]Löytävätkö heikkolahjaiset paikan tästä yhteiskunnasta?
[/quote]

Eivät löydä, koska heikkolahjaisen kriteereillä työpaikan saaminen on vaikeaa, ja lievästi kehitysvammaiset pääsevät yksinkertaisiin ja rutiinomaisiin hommiin diagnoosin perusteella. Kela ja sosiaalitoimi eivät tunne sanaa "heikkolahjainen", eikä työkyvyttömyyseläkekään ole mahdollinen. Heikkolahjaisuutta ei luokitella sairaudeksi tai vammaisuudeksi, näin etsimien tietojeni mukaan. Jäävät siis väliinputoajiksi :(

Olen joskus pohdiskellut sitä mahdankohan itse olla heikkolahjainen. Olisikohan sitä tähän ikään mennessä jotakin löydetty, jos aihetta olisi ollut epäillä? En mielestäni muiden kanssa keskustellessani tai isossakaan ryhmässä mitenkään selvästi erotu. Osaan hoitaa kyllä omat asiani esim. kaupassa asioinnin, lääkärikäynnit ym.

Minulla on todettu matemaattinen oppimisvaikeus ja joskus pienetkin luvut kuten vaikkapa kolikoiden laskeminen tuottavat vaikeuksia, numerot ikään kuin "hyppivät" päässäni niin että saatan tehdä jotakin todella typeriä virheitä, kyllä joskus hävettää ja siksi nykyään maksankin pitkälti kortilla pienetkin ostokset. :( Olen myös huomannut että minun on vaikea sisäistää ja muistaa sääntöjä, esim. joidenkin (vähän monimutkaisempien) lautapelien säännöt ja vaiheet tai vaikkapa pesäpallon säännöt eivät vaan uppoa tajuntaan, unohdan hetken päästä sen että mitä minun pitäisi tehdä.

Opiskelujeni aikana olen huomannut että unohtelen paljon ja olen tosi hajamielinen, ja minun on joskus vaikea sisäistää minulle annettuja ohjeita ellei ne ole tosi selkeitä. Olen huomannut etten muutenkaan ehkä aina ihan "hahmota" kaikkea, enkä kehtaa kokoajan kyselläkään joten välillä sitten vaan improvisoin. Motorisesti olen myös mielestäni aika kömpelö, opin tosi myöhään esim. ajamaan pyörällä ja tanssi tai muu jumppa ei onnistu ollenkaan, koska en jotenkin hahmota vartaloni liikkeitä tai osaa "matkia" muiden liikkumista. Myös hienomotoriikkaa vaativat taidot kuten käsityöt eivät onnistu ollenkaan, koulussa tekstiilitöiden opettaja lopulta sääli minua niin että ei enää vaatinut että edes yrittäisin mitään, minulla on tosi huono ja kömpelö käsiala, solmin vielä kengännauhani sillä pupukorva-mallilla joka opetetaan ihan pikkulapsille, olen huono leipomaan tai askartelemaan ym.

Heikkolahjaisiakin on monenlaisia. Enemmän tai vähemmän lahjakkaita eri alueilla, saaneet erilaista apua ja kasvatusta ja tukea. Ja nähneet eri tavoin vaivaa eri asioiden oppimiseen. ÄO on vain yksi mittari.

1. Ihan hyvin voi olla heikkolahjainen ja osata kirjoittaa yhdyssanat oikein.

2. Ihan hyvin voi olla elämä rempallaan alkoholisti tai hyväuskoinen hölmö, vaikka äly olisi normaali.

3. Ihan hyvin voi olla osaamatta kirjoittaa, vaikka olisi normaaliälyinen (vanhemmat sukupolvet, joilla oppimishäiriöitä ei tutkittu tai kouluja käyty muutenkaan pitkään).

Normaaliälyinen, joka kasvaa virikkeettömästi, koulussa motivaatio hukassa, ehkä keskittymishäiriöitä. aikuisena vaikkapa mielenterveys- tai päihdeongelmia, voi olla hyvinkin pihalla monesta asiasta, mutta syynä ei ole alhainen ÄO. Toki hoksottimetkin siinä iän myötä heikkenevät, jos/kun niitä ei käytä mihinkään järkevään.

Toisaalta heikkolahjainen, joka saa apua ja tukea kasvuiässä. Tekee koulussa parhaansa. Ei välttämättä mitään ongelmia pitää vaikkapa talouttaan järjestyksessä ja tehdä korkeaa koulutusta vaatimattomia töitä, vaikka jotain juttuja oppiikin hitaammin. Silloin, kun suomalainen peruskoulu toimii parhaimmillaan, se heikkolahjaisempikin kasvaa perusjärkeväksi aikuiseksi: osaa lukea ja kirjoittaa, hoitaa käytännön asioita elämässä, osaa pyytää apua jos ei jostain selviä itse.

Heikkolahjaisen ÄO voi olla jopa 85 (keskihajonnalla 15) ja kyllä sillä selviää jo kaikesta normaalista elämästä, jos ei ole muita ongelmia. ÄO 85 voi olla vaikkapa sellaisella, joka joutuu peruskoulussa tekemään aika paljon töitä saadakseen keskivertonumeroita. Sehän on saman verran keskiverron alle kuin 115 ÄO keskiverron yli - eli ei mitään niin hirveän poikkeavaa. (ÅO 115 luultavasti saa aika pienellä vaivalla keskivertoa parempia numeroita). 

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 12:04"]

Siskoni. Nyt 18-vuotias. Yleissivistys täysin olematon, Hitlerin ja 9/11 tietää historiasta mutta siihen jää. Uutisista seuraa Iltalehteä ja Mitä V*ttua!!-julkaisua... eikä osoita mitään lähdekritiikkiä yms. näitä kohtaan vaan ottaa kaiken totuutena ja levittää niitä eteenpäin. Naiivi, esim. "miksei voida vaan painaa enemmän rahaa että kaikille riittäis?" - Tämän kysyi siis ihan vakavissaan ja esitti ylpeänä kuin olisi keksinyt ratkaisun nälänhätään. Selviää kuitenkin ihan hyvin, amiksessa opiskelee (tosin 2 huuhailu-välivuoden jälkeen) ja ihan mukava ihminen vaikkei syvälliseen keskusteluun pystykään.

[/quote]

Joo no mäkään en ymmärrä minkä takia rahaa ei vaan paineta enemmän ja sitten jaettaisiin sitä enemmän ja kaikille eikä niin että samat vaan rikastuu lisää aina. Jos velkaa on kerran enemmän mitä rahaa. nälänhädän pystyisi lopettamaan geeniruualla ja sitä taas ei haluta koska muuten kaikilla maailmassa olisi ruokaa ja se taas ei rikkaille käy. 

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 14:43"][quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 12:04"]

Siskoni. Nyt 18-vuotias. Yleissivistys täysin olematon, Hitlerin ja 9/11 tietää historiasta mutta siihen jää. Uutisista seuraa Iltalehteä ja Mitä V*ttua!!-julkaisua... eikä osoita mitään lähdekritiikkiä yms. näitä kohtaan vaan ottaa kaiken totuutena ja levittää niitä eteenpäin. Naiivi, esim. "miksei voida vaan painaa enemmän rahaa että kaikille riittäis?" - Tämän kysyi siis ihan vakavissaan ja esitti ylpeänä kuin olisi keksinyt ratkaisun nälänhätään. Selviää kuitenkin ihan hyvin, amiksessa opiskelee (tosin 2 huuhailu-välivuoden jälkeen) ja ihan mukava ihminen vaikkei syvälliseen keskusteluun pystykään.

[/quote]

Joo no mäkään en ymmärrä minkä takia rahaa ei vaan paineta enemmän ja sitten jaettaisiin sitä enemmän ja kaikille eikä niin että samat vaan rikastuu lisää aina. Jos velkaa on kerran enemmän mitä rahaa. nälänhädän pystyisi lopettamaan geeniruualla ja sitä taas ei haluta koska muuten kaikilla maailmassa olisi ruokaa ja se taas ei rikkaille käy. 
[/quote]

Afrikkaan voisi ensin niitä kondomeja lähettää, sitten miettimään, että mitä tehdään. Jos olisin miljonääri, rakentaisin köyhiin Afrikan maihin koulut ja sairaalat.