Kuinka moni teistä synnytti ilman epiduraalia ja

erikokoisia vauvoja keskosesta lähtien, sanoo kaikkien synnytysten sattuvan kutakuin samanverran. Eli keskosen synnytyksessä ei hänen mukaansa ollut eroa suuremman vauvan synnytykseen kivun määrän suhteen. Samat paikat siinä venymään joutui kuitenkin.



Mene ja tiedä, niin hän silti sanoo.

epiduraalia eikä muitakaan puudutteita kummastakaan ja ihan siedettävää oli. Toki sattui, en muuta väitä, mutta en halunnut enkä kokenut tarvitsevani puudutteita.

ilman lääkkeellistä kivunlievitystä.. ensimmäistä lukuun ottamatta oon ollu max. 40 min kipeä.



Viimeisessäkin väittelin kätilön kanssa kalvojen puhkaisusta, kun olin jo ihan auki ja kalvopussi paino kohdun suuta tosi kipeästi. Mutta kätilö oli joku luomuhörhöilijä ja sano, että kalvojen puhkaisulle ei ole lääketieteellistä perustetta, lapsi voi syntyä vaikka kalvopussissa ja siitä ei oo haittaa. Ku sit kysyin, että miksi silti pitää odottaa, että kalvot puhkeaa itellään, jos tähän paineeseen tois helpotuksen, ku vaan puhkaisis kalvot.. Mutta suurin syy oli varmaan se, että kätilö ei uskonu mun synnyttävän sen vuoron aikana ja sit ku tajus, että kaikki tapahtuukin tunti ennen sen vuoron loppua, sille tuli kiire järjestellä kaikki valmiiksi.



Kaikista synnytyksistä on jääny tosi hyvä mieli. Se kivun hellittäminen on melkein autuaallinen tunne. Vaikka siis kivut ei oo ollu keneltäkään mitään mielettömiä. Raju päänsärky on paljon pahempaa, kuin synnytyskipu.

alkuperäiseen suunnitelmaan kuului kylläkin se ottaa, mutta jotenkin kävi sitten niin että aukesin vauhdilla ja sitä en kerennytkään saamaan.

itketti ja pelotti mutta onneksi oli tosi kiva kätilö ja hän lohdutteli että kyllä tästä selvitään, niin selvisinkin :O :D

ei se kipu niin kauhea ollut kuin luulin. odotin paljon pahempaa.

70-luvulla, eikä saanut mitään kivunlievitystä, ja kyllä se vähän kirpaisi.

Synnytin toisen ilman mitään kivunlievitystä. Tarkoitus ei ollut, mutta selvisin hyvin kotonakin. Sairaalaan tultua olin auki 4cm, ja sitten äkkiä puolessa tunnissa täydet kymmenen. Se puolituntinen sisälsi kaksi aivan järkkyä supistusta, joita seurasi vesien meno. Kestihän sen, kun oli pakko.

lapseni olen synnyttänyt ilman mitään kivunlievennyksiä. Nuorimmaisen synnytys oli yhtä tuskaa ja kipua tosin.

Pärjäsin aina ilman epiduraalia mutta jos olisi joku 10h synnytys niin varmaan tarvitsisin kivunlievitystä.

Luomut ehdottomasti parhaimmat, koska synnytyksen jälkeinen aika mennyt ilman selkäkipuja.

Toiseen synnytykseen menin sillä lähtökohdalla, että puudutuksia ei oteta. Valmistauduin henkisesti kestämään kipua, toivottamaan sen tervetulleeksi koska kipu tuo vauvaa lähemmäs ja kuuluu asiaan. Harjoittelin rentoutumista. En mitenkään kauheasti treenaillut, mutta lueskelin luomusynnytyskerotmuksia ja muitakin ja mietiskelin aihetta usein. Synnytyssuunnitelmassa ja laitokselle tullessa esitin toiveen että saisin olla mahdollisimman rauhassa, mahdollisimman vähällä puuttumisella (tiesin että kaikki tutkiminen ja puuttuminen vain lisää kipuja, epävarmuutta, heittäytymistä kätilöiden varaan).



Ja niin se menikin. Kivut olivat siedettävät, vain aivan viimeisillä minuuteilla ennenkuiin aloin ponnistaa vauvaa, huutelin että sittenkin kaikki mahdollinen puudutus tänne - kipu ei silloinkaan ollut kovin kova mutta täydellinen hallinnan menettämisen tunne sai paniikkiin.

Mulla lapsi 4010g, päänympärys 38,5cm (paljos sun lapsella? :-) ja syntyi vielä käsi poskella...

SILLOIN todellakin luuli kuolevansa!

Muistelen että py oli yli 30 cm mutta alle 34 cm (teen lapsille hattuja joten siitä tämä). Kyllä sekin sitten varmaan osaltaan vaikuttaa, minkä kokoinen ihminen on.

oltiin sairaalassa n. tuntia ennen vauvan syntymään.

Ekassa sain epiduraalin, mutta kyllä toi toinen synnytys oli silti helpompi.

En saanut ekassa epiduraalia,vain kohdunkaulanpuudutteen.

Toisessa sain spinaalin ja voi sitä ihanuutta kun sai hetken levätä :)

ilman epiduraalia tai muitakaan puudutteita. Kivunlievityksenä ilokaasu, joka eka kerralla jouduttiin laittamaan lapsen voinnin takia pois kokonaan tuntia ennen syntymää, toisella kerralla ehdin hönkiä ilokaasua vajaa puolisen tuntia. Pääosin oli kivut ihan siedettäviä.

ihan vain siitä syystä, että avautumisvaihe oli yhtä helvettiä, ja koin, että on pakko saada levätä. No ihan hyvä, että lepäsin, ponnistusvaihe kesti melkein 2 tuntia (lapsi ei laskeutunut missään vaiheessa). Mutta mulla kyllä lakkasi tuo epiduraali ennen ponnistusta, nimittäin sitten kyllä tunsi koska piti ponnistaa. Siinä ei ollu mitään ongelmaa. Kukin tyylillään, mutta kyllä mä aion seuraavankin kohdalla ottaa puudutteet. Miksi tehdä elämästään hankalampaa, kuin on tarve?

joissa yhdessäkään lapsi ei laskeutunut ennen ponnistusvaihetta. Ponnistukset silti 12min, 15min, 3min, 11min.

ihan vain siitä syystä, että avautumisvaihe oli yhtä helvettiä, ja koin, että on pakko saada levätä. No ihan hyvä, että lepäsin, ponnistusvaihe kesti melkein 2 tuntia (lapsi ei laskeutunut missään vaiheessa). Mutta mulla kyllä lakkasi tuo epiduraali ennen ponnistusta, nimittäin sitten kyllä tunsi koska piti ponnistaa. Siinä ei ollu mitään ongelmaa. Kukin tyylillään, mutta kyllä mä aion seuraavankin kohdalla ottaa puudutteet. Miksi tehdä elämästään hankalampaa, kuin on tarve?

Ekalla kerralla ei vielä epiduraalia tunnettu ja 3 seuraavaa oli liian nopeita

ilman epiduraalia, mutta en TODELLAKAAN halveksu epiduraalin ottajia. Mun onni on ollut se, että olen pystynyt kestämään supistuskipuja liikkumalla yms.



MUTTA mulla nuo ponnistusvaiheet ovat olleet yhtä helvettiä ja sattuneet ihan _järkyttävästi_. Siihen ponnistusvaiheeseen kun olisi keksitty joku superhyperepiduraali, niin olisin sen ottanut saman tien ja vielä kolminkertaisella annostuksella.

kaksi kertaa epiduraalin kanssa ja voi Luoja, olin aivan varma että henki lähtee ja repeän kahtia kun synnytin luomuna, niin hirveetä se oli, traumat jäi pitkäksi aikaa. Vikassa eli neljännessä synnytyksessä sain epiduraalin juuri oikeaan aikaan, en tuntenut suppareita ja torkahtelin välillä (en koskaan aiemmin voinut uskoa että joku oikeasti voisi nukahtaa synnytyksessä vaan niin kävi) ja synnytyksestä jäi tosi hyvät muistot, nyt haaveissa viides ja viimeinen lapsi :)

Tokassa oli epiduraalikielteinen kätilö joka tahallaan viivytteli. Kolannessa ei ehditty antaa mitään.

Minusta jokainen on oman kivunsietonsa expertti, jos haluaa epiduraalin niin siitä vaan. Itsellä eka synnytys oli pakkoluomu ja toinenkin tavallaan, kun en jaksanut tapella kätilön kanssa epiduraalista. Kolmannessa en sitä enää edes harkinnut. Ei luomusynnytys ole mikään ihanne, ihanne on se että lapsi ja äiti voi hyvin ja ettei synnytyksestä jää vammoja eikä traumaa.