Kuinka moni teistä synnytti ilman epiduraalia ja

Eli ekalla kerralla kivut olivat varsin siedettäviä, jos nyt synnytysmittapuulla voi kivuista edes puhua. Toisella kerralla kivut olivat vieläkin varmaan "synntyskipuasteikon" alapuolella vaikka vähän tujumpia olivatkin kuin ekalla kerralla. Kolmannella kerralla pääsin varmaan jo jollekin asteikolle, mutta tosiaan kipuja kesti niin vähän aikaa (sietämätöntä se 10 minuuttia) eli en mä taida synnyttämisestä tietää vieläkään juuri mitään!

kaksi nopeaa synnytystä, lapset alle 3kg ja vedet meni vasta ponnistusvaiheessa.

Esikoisen synntys kesti 4h, tutkimushuoneeseen päästyä jo 9cm auki, eli ei mitään puudutuksia ehditty edes harkita. Kivut olivat ihan siedettäviä, ilokaasua kokeilin mutten tykännyt, halusin vain keskittyä synnyttämään ja se maski vain häiritsi.

Kuopus tuli 2,5 tunnissa, onneksi kiirehdin sairaalaan ettei syntynyt kotiin. mentiin suoraan synnyssaliin, koska kerroin että esikoinenkin oli tullut nopeasti. Olin 5cm auki, mutta tilanne eteni niin nopeasti että vauva oli ulkona puolen tunnin päästä. Oli paljon mukavempaa synnyttää polvillaan sängyn päätyyn nojaten verrattuna puoli-istuvaan asentoon esikoista synnyttäessäni.

Epiduraalin ottaisin varmaan jos synnytys olisi pitkä ja väsyisin liikaa kipuihin. Kipu ja kivunsietokyky on niin erilainen jokaisella, että ulkopuolisen on vaikea sanoa milloin epiduraali on tarpeen, milloin ei. -Mutta miksi kärsiä jos voi saada helpotusta?

ilman epiduraalia. Paikallispuudutus ja ilokaasu. Ponnistaminen tuntu ihan karseelta mutta muuten siedettävää.

ilman epiduraalia. Kaksi kertaa mentiin ilokaasun voimalla. Eka kerralla vaan Tramal-piikki kerran. Tehokkaampi kipulääke oli kuitenkin paniikinomainen vauvan sydänäänten vahtaaminen, kun meinasivat tipahdella liian alas tuon tuostakin... Ei muuten tuntunut kipua! Hassu juttu...



Tokalla kerralla laitettiin ponnistusvaiheessa pudendus, mutta ein mä tiedä ehtikö se ees vaikuttaa mihinkään ja vannon, että se piikki sattui enemmän kuin yksikään supistus!



Kolmas tosiaan pelkällä ilokaasulla. Ponnistusvaiheessa meinas vähän usko loppua, vaikka vauva oli pienempi kuin edelliset.



Kertaakaan en kuitenkaan kokenut niin kovaa kipua, että kuvailisin sitä sietämättömäksi... Kolmoishermosärky (tai melkein mikä tahansa hermosärky), hammassärky ja kunnon migreenisärky ovat sietämätöntä kipua. Ei synnytys.



Siis minun mielestäni.



Kivun kokeminen on varmasti hyvin henkilökohtainen juttu.

Ekassa tosiaan en ehtinyt saada mitään kivunlievitystä. Ilokaasua kokeilin, mutta siitä ei ollut mitään apua. Vain huono olo tuli. Avautuminen sattui todella paljon, mutta siinä vaiheessa kun sain kätilön uskomaan että jotain on saatava ei kohdunkaulan puudutetta pystynyt enää antamaan. Anestesialääkäri ei ehtinyt paikalle. Tai käväisi se loppuajasta siinä ovella, mutta kätilö sanoi että käy siinä toisessa huoneessa ensin. Ei meillä ole kiirettä. Jos olisin ollut siinä kunnossa että oisin päässyt pystyyn olisin oikeasti pahoinpidellyt sen eukon. Todellisuudessa ei se epiduraali olisi enää varmaan ehtinyt vaikuttaa koska kohta rupesinkin jo ponnistamaan. Kätilö oli ihan pihalla ja mies haki sille kaapista tavaroita kun ei se ollut moiseen vielä ollenkaan valmis. Onneksi ponnistusvaihe oli nopea. (Sen verran nopea ettei edes ehtinyt välilihaa leikkaamaan)



Toisessa synnytyksessä avautuminen kesti kaksikertaa pidempään kuin ekassa ja sattui ihan järjettömän paljon enemmän. Sain kohdunkaulanpuudutteen, mutta en huomannut siitä mitään vaikutusta. Sitten pistettiin spinaali. Onneksi, koska ilman sitä minua ei olisi kyllä pystynyt kunnolla tutkimaan. Todettiin että vauva oli väärässä asennossa ja veitsen allehan siitä mentiin.

kahdesti. En tosin tiedä oliko ne siedettävät.. kai ne oli kun elossa selvisin. Tokalla kerralla kyllä tiesin pärjääväni ni en edes harkinnut mitään puudutteita. Halusin olla naturellina, jotta ei supistukset häiriintyisi.

Esikoisen synnytys kesti 6h ja loput 4 tulivat alle 2h. Pärjäsin ilman kivunlievitystä. En ollut päättänyt synnyttää luomusti.

olisin halupiduraalin. Ei vain ehtinyt. Synnytyksen kesto oli 3,5h (eka lapsi) ja en todellakaan ollut ajatellut mitään luomusynnytystä, mutta aina ei vain voi valita.



Nyt haaveissa toinen ja prkl minuthan tutkitaan heti, kun sanon, että se synnytys alkaa;) Viimeksi ei siis otettu todesta, kun kerroin supistusten alkaneen hyvin voimakkaana vaan tutkittiin vasta noin 2h sen jälkeen ja sit olikin jo 8cm auki eikä enää mahkuja muuhun kuin kiireesti synnärille ja luomuna ulos. Noh, siitä selvisi, niin eipä tuolla enää väliä.

Kohdunkaulan puudute kyllä oli joka auttoi muutamaan supistukseen ja hävisi sen jälkeen. Vähän käytin ilokaasua.

Silloin tuntui että kipu on sietämätön, mutta ei se loppu pelissä sitten sitä ollutkaan.

Juu niin ja tipalla käynnistettiin.

Ensimmäisessä otin epiduraalin, koska luulin keltanokkana, että se pitää ottaa, ilman ei kuulemma pärjää. Synnytys kesti 5h, josta ponnistus 32min. Eppari tehtiin, enkä pystynyt kunnolla istumaan viikkoon, muuten itse synnyttämisestä jäi ihan kivat muistot.



Tokan lapsen odotusaikana aloin lukemaan synnytyskertomuksia ja ottamaan enemmän selvää synnyttämisestä ja päätin silloin pärjätä luomuna.



Näin sitten tokan kohdalla kävikin, varmaan siksi, että olin jo täydet 10cm auki, kun sairaalaan päästiin ja ei tarvinut kuin lattialla kyykyssä pari minuuttia ponnistaa, niin vauva jo syntyi. Tästä synnytyksestä jäi tosi hyvät fiilikset. Oli ihanaa, kun pystyi heti mennä itse suihkuun(ilman lääketokkuraa ja kipuja) ja kävellä huoneeseen ja seuraavana päivänä jo nyytti kainalossa kotiin.



Seuraavat viisi(yhdet kaksoset joukossa) ovat myös syntyneet täysin luomusti (kotona ja sairaalassa) lattialla ja vedessä. Nopeita(1h40min-3h30min)ovat olleet, joka tietenkin helpottanut luomupäätöstä.

Avautumisvaihetta on aina helpottanut ja nopeuttanut liikkuminen ja kyykkyasento johonkin roikkuen tai sitten vedessä lilluminen. Sänkyyn ei kannata missään nimessä(niinkuin jenkkisynnäridokkareissa) jäädä makaamaan, hyi mitä kidutusta!

ilokaasun ja lämpimän kylvyn voimin ja kyllä se oli kerta kerralta helpompaa. Oppi tuntemaan kroppansa ja miten kipua hallitaan ja rentoutumaan.

jonka teho loppui paljon ennen kuin itse ponnistusvaihe alkoi. Ja sattuhan se synnytys ihan helvetisti. Mutta kyllä siitäkin hengissä selvisi.

Mulle on henk.koht. aivan sama, miten muut ipanansa tähän maailmaan puskee. Ei kai tuo "luomusynnytys" ole jotenkin parempi tai tavoitellumpi kuin puudutuksen kanssa synnyttäminen. Itse sain ekassa epiduraalin sen jälkeen, kun kävin tiedottomassa tilassa hetken aikaa. Itse en siis osannut enää edes kipuihin mitään vaatia, sillä olin jossain aivan muissa maailmoissa... kätilö sen sitten päätti, että epiduraali laitetaan. Laitto epäonnistui sikäli, että selkärangasta puhkesi jokin kalvo ja siihen piti sitten myöhemmin laittaa veripaikka.



Toisessa synnytyksessä halusin välttää epiduraalia ihan sen takia, että se kipu ennen veripaikan laittoa oli aika helvetillistä. Kätilö sitten suositteli kohdunkaulanpuudutusta ja se laitettiinkin. Minusta se auttoi ihan riittävästi ja erityisesti siinä ponnistusvaiheessa siitä oli apua. Kolmannessa synnytyksessä toivoin etukäteen kohdunkaulanpuudutusta, mutta sitä ei ehditty antaa, sillä kohdunkaulaa ei enää ollut jäljellä kun sairaalaan asti pääsin ja vauva syntyikin muutama minuutti sen jälkeen kun olin housut saanut pois. Ponnistusvaihe (vaikka nopea olikin) oli sit aika helvettiä, kun pojalla oli vielä aika iso pää ja leveet hartiat. Sattui ihan pirusti, vaikka kätilö kuumalla rätillä välilihaa painoikin (ja se hieman auttoikin).



Mutta vaikka jokainen synnytys on ollut erilainen, en koe, että joku niistä olisi ollut vähempiarvoinen tai huonompi jonkun hiivatin puudutuksen takia. En vaan jaksa ymmärtää, miten hyvin voi joillain ihmisillä asiat olla, kun jaksavat tällaisesta purnata. UGH!

Jälkimmäinen oli parempi kokemus. Ei se niin kipeää käynyt, kuin olisin kuvitellut. Sen sijaan oma olotila oli heti synnytyksen jälkeen paaaaaljon parempi ja vauva oli huomattavasti virkumpi kuin tuhdissa epiduraalissa synnytetty esikoinen.

pois jättäminen tarkoita luomusynnytystä.



Itse pelkäsin ainoastaan sitä pään synnyttämistä ja halusin ehdottomasti pudendaalipuudutuksen.

Sen lisäksi sain Oxnynorm kipupiikin avautumisvaiheen viimeiselle puolelle tunnille.



Helppo homma.

Kärvistelin kotosalla ekat 10h, synnärillä yön yli kipulääkkeillä, 6-maissa saliin ilokaasun kimppuun, 10:ltä epiduraali joka vei jalat alta mut ei auttanu kipuihin ollenkaan vaan pahensi tilannetta kun ne jalat meni niin ei päässy semmoseen asentoon jossa olisi ollut siedettävää olla, 13 sain spinaalin - autuas tunnottomuus ja sain torkahtaa hetkeks ennen ponnistamista ja 14:44 syntyi tyttö. Tuohon päälle jo edellinen vuorokausi nukkumatta. Oma kipukynnys kulu loppuun kun epiduraalin myötä saatu oksitosiinitippa aiheutti katkeamattomat supistukset. Luojan kiitos tuosta spinaalista niin ei jäänyt traumoja kumminkaan.

kun kolmosen syntymän jälkeen mulle laitettiin oksitosiinitippa... (Verenvuoto vaan jatkui ja jatkui...) NE supistukset meinas olla mulle liikaa. Tai oisivat ees antaneet ilokaasun takas, mut ei.



Se yks joku numero, joka synnyttänyt kolme...

ensimmäinen synnytys oli tosi nopea,ei ehditty antamaan,

toinen oli pitkittynyt,ei annettu mitään ja kolmas oli syöksy

Ekasta olin oikeastaan yllättynyt että nytkö sitä saa jo ponnistaa, olin odottanut kovempiakin kipuja...



No tokasta sitten muistelin että helppo hommahan se oli ja totuus valkeni että ei hitto näinkös paljon se sattuikin.



Eli sattuihan se tosiaan ja pirusti, molemmilla kerroilla, mutta ekasta luomuna selvittyäni en halunnut toisella kerrallakaan epiä, lisäksi toisen kerran sain synnyttää Tammisaaressa ja siellä oli tosi hyviä vaihtoehtoisia kivunlievytyskonsteja!

kipu ei todellakaan ole siedettävä. 2 olen synnyttänyt näistä neljästä ilman mitään kivunlievitystä, kuoleman tuskathan ne on mutta lapsen takai olen ne kärsinyt. puudutteissa kun on riskinsä..