Kuinka moni teistä synnytti ilman epiduraalia ja

piti kipuja suht siedettävinä?

Joskus mietin, että epiduraali on melkein pakko ottaa, eikä edes yritetä luomusynnytystä.

muilla kivunlievityskeinoilla, ei mulla ainakaan ole ollut mitään ongelmia.

Tärkeää on myös, ettei pidä sitä minään itsetunnon ja hyvän synnyttäjyyden mittarina, kestääkö ilman puudutteita.

Mä olen synnyttänyt 3 kertaa ilokaasun, ammeen ja joogan avulla. Kaikki synnytykset ovat olleet kivuliaita, muttei missään nimessä liian, ja synnytyksen jälkeen on olo ollut mitä mainioin, vaikka sitä olisi edeltänyt pitkät valvomiset jne. Eli itse uskon siihen, että kun elimistön omat voimavarat ja hormoonit pääsee käyttöön, niistä on paljon hyötyä vielä synnytyksen jälkeenkin.

1970-luvulla neljä lasta eikä silloin saanut yhtään mitään, ei edes särkylääkettä.



Synnytykset eivät olleet helppoja, piti maata sängyssä siihen aikaan, tuijottaa kattoon ja odottaa, odottaa...ei jaksanut lehtiä lukea ...



Isiä ei saanut siihen aikaan seuraksi mukaan, aika kolkkoja synnytysmuistoja noilta ajoilta - paitsi kun sai sen ihanan nyytin lopulta. Vierihoitoakaan ei ollut, laihat muistot niistä päivistä



1980-luvun loppupuolella synnytin vielä kaksi vauvaa parin vuoden välein ja silloin tiesin että jotain voi saada kipuihin.



En kuitenkaan saanut epiduraalia, vaan kohdunkaulan puudutuksen, joka oli mahtavaa kun muisti ne aiemmat ilman mitään.



On siis mitä verrata, ei mitään ja kohdunkaulan puudutus, jonka kylläkin sai vasta kun 5cm auki, siihen asti kipuja, jotka yritin "kestää" kun tiesin sitten saavani apua...



En siis ole koskaan saanut epiduraalia vaikka tarve varmaan olisi ollut tapauksessani. Sisareni taas ei olisi mitään ottanut kuulöema jos olisi tarjottu noihin aikoihin, on lääkkeitä vastaan. Minä en ole...

ehtiny laittaa kivunlievityksiä kolmannella kertaa, silti paras kokemus.Suosittelen:)Vauvakin voi mielestäni paremmin.Jos neljännen tekisin en ottais edelleenkään epiduraalia.

Mulla lapsi 4010g, päänympärys 38,5cm (paljos sun lapsella? :-) ja syntyi vielä käsi poskella... SILLOIN todellakin luuli kuolevansa! Luojan kiitos ponnistus kesti vain 3 minuuttia, mutta olisin taatusti ottanut vaikka kokovartalopuudutuksen, jos olisi sellaista tarjottu!

Olen synnyttänyt omasta tahdostani ilman mitään lääkkeitä ja oli ihan iisi homma =) Vauva painoi 3770g, pään ympärystä en muista mutta oli käsi poskella ja jäi vielä hartiasta kiinni mutta kyllä se ponnistusvaihe oli vaan helpottavin osa synnytystä. Kesti 12 minuuttia, ei yhtään tikkiä niin kuin ei ekassakaan synnytyksessä =) Kiitän venyviä kudoksia.

Esikoisen kesti 6h ja muiden 2h30min-2h. Itse halusin synnyttää jokaisen täysin luomuna.

Kyllä sen saatanallisen kivun kestää, kun tiedossa niin upea palkinto :-)



Nykymaailmassa nyt vaan kaikki pitäisi saada helposti, ei edes synnytys saisi sattua, huoh!

kivunlievitystä. En tehnyt asiasta mitään päätöksiä etukäteen, vaan toimin tilanteen mukaan.



Kivut eivät missään vaiheessa menneet sietämättömiksi, ja synnytykset ovat olleet nopeita.

kuten ei muissakaan synnytyksissäni. Thank god.

t. tuo edellinen

Mulla lapsi 4010g, päänympärys 38,5cm (paljos sun lapsella? :-) ja syntyi vielä käsi poskella... SILLOIN todellakin luuli kuolevansa! Luojan kiitos ponnistus kesti vain 3 minuuttia, mutta olisin taatusti ottanut vaikka kokovartalopuudutuksen, jos olisi sellaista tarjottu!

Olen synnyttänyt omasta tahdostani ilman mitään lääkkeitä ja oli ihan iisi homma =) Vauva painoi 3770g, pään ympärystä en muista mutta oli käsi poskella ja jäi vielä hartiasta kiinni mutta kyllä se ponnistusvaihe oli vaan helpottavin osa synnytystä. Kesti 12 minuuttia, ei yhtään tikkiä niin kuin ei ekassakaan synnytyksessä =) Kiitän venyviä kudoksia.

Mutten kylläkään omasta tahdostani, vaan olosuhteiden pakosta. Loppupeleissä se oli kuitenkin positiivinen ylläri. Eka synnytys tapahtui sellaisissa epiduraalihöyryissä, että multa olis saanut vaikka pätkäistä jalat irti, enkä olisi mitään tiennyt. Siihen nähden valitsisin ennemmin uudestaan tuon ilman epiduraalia tapahtuneen synnytyksen.

kun olin jo käytännössä täysin avautunut, eli kaikki avautumiskivut tuli kärsittyä ilman puudutteita, ja pidin kipuja ihan mielettömän, järjettömän hirveinä. Traumaa ei jäänyt mutta vielä 3 vuotta myöhemminkin olen hieman järkyttynyt siitä kivun määrästä (synnytys tosin käynnistettiin, että siinä varmaan osasyy).

Kun vaan älyäisitte jättää noi epiduraalit pois ja ottaisitte oikean asenteen, niin orgastinen synnytys olisi tiedossa. Ja vauvakin saisi sille kuuluvan rakkauden, joka muuten menee epiduraaaliin. Ja tämä on fakta, doula kertoi.

kaksi synnytystä, toisessa epiduraali toinen luomuna. Luomu oli ehdottomasti helpompi, epiduraali vei oman kehon hallinan, ponnistuksesta voiman ja synnytys päätyi imukuppiulosauttoon. Luomuna olin tilanteen herra, kivut eivät olleet kestämättömät. Enkä siis ottanut mitään muutakaan lievitystä kuten ilokaasua, kuten eka kerralla jossa otin kaiken lievityksen mitä annettiin ja koko homma epäonnistui. Jos vielä pääsen synnyttämään, menen ehdottomasti luomuna.

Ekassa synnytyksessä pidettiin käynnistyksen jälkeen vauhti yllä maksimimäärällä oksitosiinia, ja erkkikään ei kestä sitä ilman puudutusta.



Toka synnytys meni ihan luomuna, kun kivut olivat niin laimeat, etten tajunnut, että synnytän nyt enkä kohta. Kerkesin suunnilleen synnytyssaliin kun vedet meni, ja viiden minuutin päästä oli jo vauvakin. Kysyivät kyllä, otanko ilokaasua, mutta en tarvinnut sitäkään.

Plus kaksi sektiota. Yksi noista oli käynnistetty ja sehän vasta helppo olikin. Kaksi muuta oli pitkähköjä, eka 38-tuntinen, mutta helppo. En tarvinnut mitään kipulääkitystä.

olen synnyttänyt 3 kertaa ilman eppiduraalia ja aion vastakin synnyttää, jos vielä raskaudun.



Synnytyskip on juuri ja juuri siedettävää.

Esikoisesta sain kyllä epiduraalin mutta jostain syystä puudute ei toiminut. Synnytys kesti toista vuorokautta ja ponnistusvaihe tunnin. Ja kivut oli ihan sanoinkuvaamattoman kamalat. Aloin tuntea paniikkia tilanteessa ja menetin "kontrollin" täysin.



Kuopuksen synnyt käynnistettiin ja ekasta supistusksesta meni 4 tuntia niin lapsi oli ulkona. Sain ensin spinaalipuudutuksen ja kun vaikutus lakkasi sain vielä epiduraalin ja synnytys oli helppo ja nopea. tunsin pienen ponnistustarpeen, siis ihan normaalin kakkahädän tunteen, ja siitä tiesin koska tulisi ponnistaa. Ponnistusvaihe kesti 4 minuuttia ja naureskellen odottelin miehen kanssa aina seuraavaa ponnistustarvetta. En missään vaiheessa mennyt paniikkin, en tuntenut kipua ja oikeastaan anutin synnyttämisestä verrattuna ensimmäiseen kokemukseen. En väitä, että puudutusten takia synnytys oli melko nopea ja helppo, vaan että minun oli helpompi hallita itseäni ja nauttia tilanteesta ilman helvetillisiä kipuja. Kätilö sanoikin minulle, että harvoin näkee nauravaa synnyttäjää :) Oikeasti voi synnyttää ilman kipuja, toki alkusupistukset olikin käynnistyksen takia 10 x pahemmat kuin esikoisen mutta kun puudutus oli tehty, en sen jälkkeen tuntenut minkäänlaista kipua missään vaiheessa synnytystä. se oli mahtava kokemus ekan helvetillisen synnytyksen jkälkeen

Synnytys oli nopea (4h säännöllisistä supistusten alettua) ja oikeastaan vain 2-3 vikaa tuntia oli kovempia kipuja. Muuten lähinnä tuntui menkkakivuilta.



En sitten tiedä, että olinko jo turtunut niihin supistuksiin, kun niitä ehti kuitenkin olemaan lähes vuorokausi vesien mentyä (supistukset oli lyhyitä ja epäsäännöllisiä).



Ehdin saamaan ilokaasua, kipupiikin ja kohdunsuuta rentouttavan piikin. Näistä vain viimeiseksi mainitusta oli jotain iloa. Lisäksi olin ennen synnytyssaliinmenoa melkein tunnin suihkussa jumppapallon päällä.

mistä ei ollut mitään hyötyä. Kätilö kysyi pärjäänkö vai haluanko spinaalipuudutuksen. Hetken jo mietin, et voisin synnyttää ilman, mutta onneksi otin koska ponnistusvaihe kesti vauvan jumissa olon takia noin 40 minuuttia. Kuvittelin ponnistavani tällä kertaa muutamassa minuutissa...

sain ensimmäisessä synnytyksessä epiduraalin, mutta siitä huolimatta kärsin sietämättömän kovista kivuista.



Toinen synnytys meni luomusti. Sekin sattui, mutta kipu pysyi koko ajan siedettävänä.



Ei se epiduraalikaan aina taida olla mikään ihmepelastus. Ei ainakaan minulle ollut.

Kaikkein helpoin noista oli spinaali, kamalin epiduraali

Syynä lähinnä kyllä se, että pelkäsin epiduraalia enemmän kuin kipuja :)



Toisen ihmisen kipuun ei voi ulkopuolinen ottaa kantaa ja epiduraali on välillä ihana pelastus. Ensimmäisessä synnytyksessäni käytännössä liki pysähtynyt synnytys lähti uudelleen käyntiin epiduraalin kanssa. Tai siis synnytys ei ollut pysähtynyt, mutta kohdunsuu lakkasi aukeamasta. Epiduraalin saatuani avautui vauhdilla.