Kuinka moni teistä synnytti ilman epiduraalia ja

inhottaa ne kaikki kemikaalit ym. toimenpiteet. Kipua oli mutta kestin sen kyllä kun synnytykset n. 4 tuntia jokainen.

Ilokaasua käytin kaikilla kerroilla. Hengitellen/liikkuen selvisin enimmäkseen. Viimeinen tunti ollut melko tuskainen kaikkien kanssa. Kolmannessa synnytyksessä laitetiin oksitosiinitippa lopussa vauhdittamaan omia supistuksia ja se oli lähes sietämätöntä! Sen jälkeen en ole enää yhtään ihmetellyt, miksi niin moni ottaa epiduraalin, jos kerran supistuskivut voivat olla niinkin rajuja! Olin päässyt tosi vähillä kivuilla kahden ekan kanssa...

mutta ehdin kärsiä niitä hirveitä kipuja ennen kuin sain puudutteen, enkä kyllä usko, että olisin selvinnyt hommasta tajuissani ilman epiduraalia. Ei kaikilla synnytys satu niin kauheasti, mutta meillä joillain senkin edestä.

tämä kolmas syntyi kun ei voitu antaa mitään muuta vauvan takia.Kun hänen sydän äänet meinasivat kadota ja sen vuoksi leikkaussalikin oli kokoajan hälyytysvalmiudessa.Mutta kyllä sen kesti tuolla ilokaasullakin ihan hyvin ei jäänyt mitään traumoja tms. =)

Olen synnyttänyt kahdesti ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Esikoista 32 tuntia ja toista 21 tuntia. Kipu on "mennyt yli" vain juuri ennen ponnistusvaihetta eli ns. siirtymävaiheessa, mutta hyvän valmennuksen (eli Aksyn) ansiosta tiesin sen ja siitä selvittiin. Ponnistusvaiheet ovat olleet lähes kivuttomia, varmaan siksi etteivät lääkeaineet ole sotkeneet omia supistuksia.



Kivunlievitystä on kyllä ollut käytössä runsaastikin, mutta lääkkeitä ei, viimeksi erityisesti TENS oli mahtava! Ja koulutettu Doula on ollut ihan ehdoton juttu kanssa.

niin.. ja synnytykset olivat niin nopeita, etten olisi varmaan saanutkaan. Toisella kerralla sain oikein pidätellä, etten ponnistanut hississä, ehdin olla sairaalassa 6 minuuttia. Jälkisupistukset olivat aika pahoja, ja niihin vetelin ilokaasua =), kerrankin sai pitää maskia huoletta naamalla, kun vauva oli jo ulkona :).

En pidä mitään tapaa synnyttää toista huonompana, mutta harmittaa kun vaihtoehdoista on niin vähän puhetta ja etenkin isän roolista. Isä voi oikeasti tehdä valtavan paljon synnytyksessä. On kauheaa vähättelyä sanoa ettei isä voi muuta kuin pitää kädestä ja koittaa tukea, kun oikeasti isä voi olla osa koko synnytystä, toinen synnyttäjä, yhteisen lapsen voi synnyttää yhdessä.



Lääkkeetön synnytys on hyvän tukihenkilön ja valmistautumisen kanssa ihan kuten vaikka maratonin juokseminen: Suurin osa terveistä ihmisistä siihen halutessaan pystyy, mutta mikään pakko ei ole jos ei sitä tärkeäksi itsensä kannalta koe.

minä synnytin esikoisen ja ainoani ilman mitään muita kivunlievityksiä kuin liikkuminen + paikallispuudutus kun leikkasivat episiotomian.



Kipu ei ollut sietämätöntä missään vaiheessa, aivan avautumisvaiheen lopussa pyysin ilokaasua, mutta en sitä saanut koska kätilö arveli että ei tässä mene kauaa enää. Eikä mennytkään.

selvisin hyvin, synnytys synnytykseltä paremmin. Ainoa, missä olisin tarvinnut lisää kivunlievitystä, oli ompelu. En ymmärrä, miksi siinä pitää kärsiä. Puudutukset eivät toimineet ollenkaan.

epiduraalia tai spinaalia. Kohdunkaulan puudute laitettiin neljässä ekassa - osalla auttoi, osalla ei. Viides syntyi ilman sitä. Esikoista synnytin 25h, mutta silloin oli lääkärilakko (kevättalvi 2000), eikä ollut lääkäriä laittamaan puudutetta. Silloin todella kärsin. Ponnistusvaihe päättyi tunnin kestettyään imukuppisynnytykseen, vuorokauden kestänyt kipu oli vienyt voimat ponnistaa... Muut synnytykset olleetkin suht nopeita, sairaalassa olen ehtinyt olla 2-3h. Nyt kuopus pian 3v. , eikä ole enää kaipuuta synnyttämään. :) Itse olen 33v.

Kyllä ne kivut kesti vaikka tuskalliset olikin, suht nopea (ensisynnyttäjälle) ja raju synnytys oli. mutta mä oon varma että synnytystä on helpompi hallita kun tuntee jotain. Sitäpaitsi monestihan lääkkeet voi hidastaa synnytystä.

kivut oli kovat, en tajunnut enää mitään. Epiduraali laitettiin, koska vauvan sydämen syke heikkeni - en saanut kivulta kunnolla hengitettyä, joten vauva kärsi hapenpuutteesta. Epiduraalin ansiosta kivut lähes hävisivät, oma hengitys rupesi kulkemaan ja vauvan olo parani. Viimeiset viisi senttiä aukeninkin tunnissa.

ekalla kertaa suositeltiin, koska oli käynnistetty. Synnytys meni nopeasti ja kivuttomasti.

Seuraavalla kerralla käynnistettiin taas ja korkean verenpaineen takia pistettiin epiduraali. Se toimi vain toisella puolella ja luultavasti olin jo melkein auki kun se pistettiin. Mua supisti kunnolla ennen epiduraaliakin muttei se mua sattunut pahemmin. Seuraavalla kerralla en ota epiduraalia, kun ei sille näytä olevan tarvetta. Oma äitinikin sanoi, ettei synnytys juuri satu. Taitaa olla geeneissä tuo :)

Ekassa kokeiltiin "akva-rakkuloita" (jokin akupunktion sukuinen jekku) yhdessä vaiheessa. Ja muistan kun pyysin sitä puudutusta kun ajattelin että nyt alkaa mennä pahaksi, kätilö totesi että katsotaan kohdunsuu ensin ja sitten "tämä on jo 9 sentissä" tms. eli oltiinkin ihan loppumetreillä.

Välilihan leikkausta varten puudutettiin siinä sitten.



Kakkosen kohdalla totesin että näkyy menevän samaa rataa kuin ensimmäinen, eli ilman puudutuksia selvitään. Ilokaasun "vetämistä" rytmitin supistusmonitorin avulla. Itse ponnistusvaihe oli kivuliaampi, kun se episiotomia oli tainnut mennä "muodista", se ekan synnytyksen puudutus puuttui.



(eka kerran leikkauksen ja toisen repeämän paranemiseen muuten meni kuta kuinkin sama aika)

minkäänlaista kivunlievitystä ja ihan HELVETIN kivuliasta oli meinas taju lähtee, mut mä selvisin ku keskityin :)

mun yli neljäkiloinen vauva syntyi täysin luomuna, 16 h kesti synnytys. En jotenkin kokenut kipuja kipuina, vaan pikemminkin olo oli kuin mulla olis ollut ilmavaivoja?!? Ponnistus oli rankkaa, yli 2h, mut ei sekään suorastaan sattunut, olin vaan ihan väsy loppuvaiheessa.



Mun synnytyksen ehdottomasti pahin vaihe oli tikit. Mua leikattiin aika paljon, ilman puudutusta tuokin ja se sattui!!!! Kun olettivat vauvan olevan 3kg ja olikin tosiaan aika jätti, niin sitten leikattiin ja repesin myös. Tikit olivat helvetillisen arat, en pystynyt istumaan kahteen kuukauteen, söin kaksi antibioottikuuria noihin tulehduksiin. Hoitsut ihmettelivät, että olin tosi reipas luomusynnyttäjä, mutta synnytyksen jälkeen kalpea haamu joka itki tikkejään kun muut äidit söivät reippaasti istuen kanttiinissa :)