Mitkä asiat sua ärsytti lukemissasi kirjoissa, kun olit lapsi?

Ihan huippuja!



Luin myös esim. Selja-sarjaa, ja inhosin oikein todella Margaritaa, koska oli niin täydellinen. Harmitti myös Virvan puolesta, kun aina mokaili ja oli omasta mielestään ruma.



Pikku naisissa harmitti tosiaan uskonnollisuus, Amyn hienostelu ja Bethin lällyttely. Ja ärsytti se, kun Amy pääsi sille matkalle eikä Jo.



Pidin Anna-kirjoista ja Runotyttö-kirjoista, mutta Annassa kyllä ärystti se Annan täydellisyys. Runotyttö oli välillä vähän outo enkä pitänyt todellakaan siitä Dean Priestistä. Teddy oli myös aika lälly.



Helena- ja Ursula-sarjat olivat vähän liian ammattiin keskittyviä, vaikka niitä luinkin.



Tiina-kirjoista luin yhden tai kaksi ja inhosin syvästi. Pidin romanttisista kirjoista, Tiinoissa oli liikaa räkänokkia ja eritteiden valumista ja likaista ja köyhää.

Mä jaksan aina vaahdota tuosta Tom Bombadilista ja sen ärsyttävästä pakkolauleskelusta. Vittu mikä jätkä!

Ihan mitkä tahansa laulukohtaukset kaikissa kirjoissa ärsytti. Niitä riimittelyjä outoine sanamuotoineen oli lapsena hankala lukea, viesti jäi usein epäselväksi, eikä ne koskaan tuntunu sopivan minkään maailman melodiaan.

Nyt aikuisena niitä laulukohtia on vielä ärsyttävämpi lukea ääneen omille lapsille, jotka vielä vaatii että mun pitää oikeesti l a u l a a ne kohdat, jee.

T: Eräs joka on saanut improvisoida Lajitteluhattu-oopperoita ja Umppa-Lumppa-renkutuksia useampaankin otteeseen.

vasta lapsille lukiessani, kuinka kökköjä sanajärjestyksiä Pupu Tupunoissa oli, mutta lapset nauttivat kirjoista, ja oppihan niistä perussanavarastoa...

[/quote]

Minä taisin pitää Pupu Tupunoista. Kun aloin lukea niitä lapsilleni, järkytyin niiden kököstä opettavaisuudesta (just tuo tuolin ympärillä ravaaminen). Mutta kas kummaa, omiin lapsiini ovat nuo uponneet kuin häkä...

[/quote]

Minä taisin pitää Pupu Tupunoista. Kun aloin lukea niitä lapsilleni, järkytyin niiden kököstä opettavaisuudesta (just tuo tuolin ympärillä ravaaminen). Mutta kas kummaa, omiin lapsiini ovat nuo uponneet kuin häkä...

[/quote]

Nimien käännöksistä ärsytti Ursula-sarja. Ursulan alkuperäinen nimi oli Cherry ja hänellä oli kirsikanpunaiset posket sekä kaksosveli nimeltä Charlie. Käännöksessä on tietysti yhä Charlie-kaksosveli ja punaiset posket mutta päähenkilön nimi Ursula. Siis kaksoset Charlie ja Ursula Ames. Mikä ihmeen Ursula sitä paitsi?



Samoin ärsytti Louisa M. Alcottin tyttösankarittarien hurskastelu. Siis toki luin kirjat uudelleen ja uudelleen, mutta silti otti päähän se hyveellisyys ja kilvoittelu parempaan ihmisyyteen. Harmitti, kun Tytöistä parhain -kirjan Polly hylkäsi Sydneyn ja lähetti Tomin jonnekin rajaseudulle, ja kun Roselle ei kelvannut Charlie Kun ruusu puhkeaa -kirjassa, niin ja Febekin torjui Archien tunteenosoitukset, koska itse oli köyhä.



Ensimmäisen Jane Austenin kirjan luin lapsena, ja se sattui ikävä kyllä olemaan mielestäni yhä heikoin Austenin romaani, Kasvattitytön tarina. Olikohan Penny tytön nimi, oikein harvinaisen epäsympaattinen ja tylsä hahmo. En voinut käsittää, miksi muun nuorison järjestämä teatteriharrastus oli niin kauhea synti. Kestikin vuosikausia, ennen kuin luin enempää Austenia (ja ihastuin toden teolla).



Runotyttö-kirjoissa myös ihmetytti Emilian isän kaverin romanttinen ja mustasukkainen ihastus lapsen ikäiseen Emiliaan. Kirpaisi myös kunnolla ensimmäisen romaanin polttaminen valheellisen arvion takia.

Nyt omien lasten kanssa Eemeliä lukiessa ei voi olla huomaamatta että Eemelihän on ihan selvästi ADHD ja kasvatus ollut ajan hengen mukaisesti tosi ankaraa.



Stereotypiat tulee tässäkin esiin, Eemeli mahdoton villi vekara ja Iida suloinen ja kiltti sinisilmä-kultatukka.

Kirjan jatko-osassa kaikki menivät naimisiin väärien tyyppien kanssa ja vois sitä hurskastelun määrää! Just tuo 8 sekusta ja ruusu puhkeaa, siellä oli joku huonoista oloista tullut huonojen vanhempien poika oliko Dan tai Nat ja oli rakastunut yläluokan tyttöön, mutta ei koskaan ollut tämän arvoinen. ja sitten ne serkut meni naimisiin keskenään, yäk!

Neiti etsivissä ärsytti kun ne nimet aina päin persettä, mutta sarjaahan kirjoitti useampi tyyppi..

annat ja runotytöt ihania! Samoin tiina-sarja, ja anni swanin kirjat.

Voih, miksi ei enää lukeminen yhtä helppoa kuin silloin..

Muistaako joku kirjaa Kissan kuolema, tai adrian molen päiväkirjoja?

minkä ikäinen olin, kun yritin lukea Taru sormusten herrasta. Ei onnistunut, se oli niin ankea. Matkataan pisteestä a pisteeseen b ja kaikki on vaikeaa.



Helena-kirjat oli ihania :) Löysin niitä pari kirpparilta, täytyy lukea uudestaan.



Olikohan joku Christina vai mikä, joka ensin rakastui Williamiin ja tämän kuoltua Mark-veljeen. Kuulostaa yököltä, mutta oli ihana kirjasarja.



Minusta ei tullut ikinä heppahullua, joten koko tämä aihepiiri jäi minulle täysin etäiseksi. Tai itse asiassa kaverini luona lueskelin jotain Heppahullu-lehteä, mutta enemmän mua kiinnosti ne sosiaaliset kuviot, ei hevoset.

Kahdeksan serkusta kirjassa.

Dan oli se kovia kokenut poika parka, joka asui kadulla ja Nat sai houkuteltua pojan sinne poikakouluun ja ylipuhui Jon ottamaan hänet sinne.



Mua ärsytti Neiti Etsivissä se, kun jossain kirjoissa mainitaan Paulan asuvan junamatkan päässä Chicagossa eli siis jossain päin Keski-Länttä.

Mutta sitten taas toisissa kirjoissa mainitaan NYC ja kaupunki olisi n. tunnin lentomatkan päässä Nykistä. Eli tuon mukaan Paulan pitäisi asua joko Uudessa Englannissa tai sitten Virginiassa tms. itärannikolla.

koulussa, eikä kyllä George ja Besskään.. Bessillähän oli välillä joitain töitä myyjänä tms. ja tais se Georgekin olla joskus töissä, mutta Paula eleli isänsä rahoilla.

Ihmettelin sitä, että miksei noi tytöt mene collegeen, kun kerta Ned, Burt ja Dave olivat collegessa ja siitä toitotettiin joka kerta.

Maks ja Morits.



Viimeinen kepponen:



"Maks ja Morits, voi, voi teitä,

kujeita kun ette heitä!



Miksi taasen teette pahaa,

viileksitte säkin mahaa!



Heikki ottaa selkähänsä

yhden myllysäkeistänsä



Siitä aikoo ulos ovesta.-

Jyvät valuu säkin lovesta.



"Sappermentti!" - Ukko suuttuu.

"Keveäks' tää säkki muuttuu!"



Ahaa! Jyväkasaan töytää,

pojat jyväin alta löytää.



Lapiolla säkkiin nuo

pojan lurjukset hän luo.



Poikiin nousee kylmä hiki,

mylly kun on aivan liki.



"Veli myllär! Käykö päin

heti jauhaa nämä näin?"



"Tuohan tänne!"- Myllär paiskaa

tuuttiin kaksi poika-raiskaa.-



Ra-ta-ta-ta! Kauhealla

mylly jauhaa ratinalla.



Pojat, joit' ei saatu hyviks,

nyt on jauhettuina jyviks.



Siitä syö nuo kelvottomat

myllärimme hanhet somat."



Tämä siis vain loppuhuipennus, mutta koko tarina on ihan samaa kamaluutta alusta alkaen. Kaiken kruunaa karseaakin karseampi kuvitus. (Kuva per värssy.)

järkytyin syvästi, kun Anna hankki koulutuksen (opettaja), meni naimisiin Gilbertin kanssa ja jäi sitten kotirouvaksi! En voinut käsittää miksi Anna tuhlasi elämänsä kotona ja heitti hukkaan vaivalla hankkiman koulutuksensa.



Lotta-kirjoista pidin. Se Lottahan joutui aina johonkin pulaan. Menikö se lopulta naimisiin Paulin kanssa, joka oli sen serkku?

päiväkirjoihin on käsittääkseni tullut jatkoa. Niin, että adrian on niissä kasvanut ensin lukioikään ja sitten lähtenyt opiskelemaan. Eli poikkeuksellisesti siirtynyt eri lukijakunnalle suunnatuksi.

Pitäiskin varmaan lukea aikuisen Adrianin sattumuksista.

Se Dan rakastunut siihen pikku naisia amyn tyttäreen ja ei ikinä voinut saa da sitä, koska oli niin moukka. Näinse taisi mennä. Joo, ne oli kauheeta moralisointia ja hurskastelua kaikki tyynni, ja se amy oli muuten ärsyttävä jo pikku naisissa. Samoin se vanhin sisko sai jonkun nahjuspapin miehekseen.



Anna-kirjoissa joskus harmitti kun sielläkin köyhiä ylenkatsottiin..ja joskus mietin et voisko oikeesti vauvana orvoksi jääneestä, sijaiskodista toiseen heitellystä ja kaltoin kohdellusta tulla niin ylväs ihminen, eli oisko tod näk kohtalo ollut päätyä kalastajakylään juopottelevaksi monen lapsen äidiksi,,

minkä ikäinen olin, kun yritin lukea Taru sormusten herrasta. Ei onnistunut, se oli niin ankea. Matkataan pisteestä a pisteeseen b ja kaikki on vaikeaa.

Ahahhaa, repesin täysin kun luin tämän. :D Hauskasti kiteytetty.

Tiina-kirjoissa muuten sen Kallen äiti, talkkari, oli ahdistava hahmo. Sehän aina pieksi sitä Kallea ja rääkyi kaikille pihan lapsille ja uhkaili niitä luudallaan ja ties mitä. Aivan hirveä hahmo! Vähän outoa oli myös se, kuinka Tiina jatkuvasti ajautui nyrkkitappeluihin poikien kanssa. Kaikki riidat ratkaistiin käsirysyllä. Tiina ja Juha muistaakseni pieksivät toisensa joka kirjassa muutamaan otteeseen. Se oli reilua se.

Pieni talo preerialla -kirjassa ärsytti, kun Lauran äiti pakotti Lauran antamaan räsynukkensa jollekulle pikkutytölle, joka mankui sitä. Se oli minusta lapsena järkyttävää - taisi olla Lauran ainoa lelu, ja sitten senkin joutui antamaan pois. Myöhemmin nukke löytyi hylättynä maasta, ja Laura sai sen takaisin.

Amyhan oli jo aikuinen ja sillä oli jo lapsi.

Ei se Dan kehenkään rakastunut, oli sellainen oman tiensä kulkija. Ja sehän myös karkasi jossain vaiheessa sieltä sijaiskodista tms. ja palasi takaisin Jon hoiviin.

Siellä poikakoulussahan oli kyllä myös kaksi tyttöä; se Megin tyttö (mikä lie olikaan nimi, en muista) ja Nancy niminen tyttö, jota kutsuttiin Nan-nokkoseksi tms.

rakastunut, koska se Amyn tytär oli kirjan aikaan vasta taapero.

Kun siihen amyn lapseen, oliko se beth myös tms..kyllä rakastui

Mut niissä myöhemmissä osissa, se joutu vankilaan. Ja kuoli sit jossain intiaanitappeluissa, Bess oli se tyttö. Tarkistin wikipediasta. Niin jotenki tuo ärsytti jo silloin lapsena, että joku on mahdoton saada kun on niin paljon paremmat vanhemmat jne..

Dan joo joutui vankilaan.

mutta vain muistaakseni kolme kirjaa, niita olisin lukenut mielellani lisaa. Niissa oli Kiki-papukaija, ja lapsia taisi olla nelja, Philip, Dinah enka muista muiden nimia. Heillakin oli kivoja seikkailuja.

myös ja rakastin näitä kirjoja. Tässäkin oli Anne-niminen tyttö joka aina itki ja jack oli se poika jolla oli tuo Kiki-papukaija.