Mitkä asiat sua ärsytti lukemissasi kirjoissa, kun olit lapsi?

Mä tykkäsin kovasti Salaisesta puutarhasta, 8 serkusta, Pikku naisia, Kun ruusu puhkeaa, Seljan tytöt jne sarjoista. Tykkäsin siitä kun kuvattiin elämää Kauan Sitten. Nörtti mikä nörtti :)



Inhosin Viisikkoa, Tiinaa, kaikkia heppakirjoja jne. Olivat minusta jotenkin kökköjä ja latteita. Sain mummolta lahjaksi jonkun 50-luvun uskonnollisen tytökirjan, se oli mielestäni kauhea! Anni Swan oli kahtiajakoinen, joitakin kirjoja rakastin, joitakin inhosin.

muuten on kirjoissa "kahdeksan serkusta" ja "kun ruusu puhkeaa". mulla nousee verenpaine... t. 126

kirja on Oldfashion girl tms. mutta mielestäni se ei ole tuo Kun ruusu puhkeaa. Mutta siinäkin on sitä saarnaamista oikein olan takaa. Argh. Senpä takia kirjan nimi onkin unohtunut ;D

Tytöistä parhain. Polly tuli sukulaisiin maalta kaupunkiin.

jos loppu jäi 'auki' mitä tapahtui? itestä kiinni.. oliko sitten lopuksi kaikki hyvin, vai eikö? ahdisti..

Kylläpä heräsi muistoja! Mahtava ketju.



Tytöistä parhain -kirjasta tykkäsin kyllä, mutta joissakin kohdissa päähenkilön Pollyn (Maryn) hyveellisyys ja järkevyys meni yli. Muistan sellaisen kohtauksen, jossa kuvataan kuinka siihen aikaan (joskus 1870-luvulla) oli muodissa vääntää nimestä -ie-päätteinen versio. Kun Pollyn ystävän kysyy, saisiko hän kutsua Pollya (jonka oikea nimi on siis Mary) Marieksi, tämä huudahtaa järkyttyneenä jotain sellaista kuin: "Maryksi saat kutsua mutta miltähän nyt Polliekin näyttäisi kirjoitettuna!" Polly tietysti myös pukeutuu hyvin yksinkertaisesti ja raikkaasti puuvillamekkoihin, nousee aina seisomaan kun huoneeseen astuu vanhempi ihminen ja on muutenkin loputtoman hyvä eikä sorru muotihömpötyksiin. Kirjan rikas perhekin saavuttaa todellisen onnen vasta tehtyään konkurssin. :D



Luin lapsena kaikki Tiina-kirjat ja tykkäsin kovasti. Jälkeenpäin ajateltuna niiden maailma on kuitenkin tosi sovinistinen, vaikka Tiina ei olekaan mikään pullaa leipova kodinhengetär. Sellaisen kohdan muistan, jossa Tiinalle ostetaan vanha, käytetty polkupyörä, jotta hän pääsisi telttaretkelle Juhan kanssa. Tiinan veli suuttuu tästä suuresta vääryydestä ja sanoo: "Tiina sai pyörän nuorempana kuin minä, ja minä sentään olen poika!" Muistan tämän kohdan tosi selvästi ja kuinka se ärsytti todella paljon.



Muistan Tiina-kirjoista myös tuon "paskahousuepisodin", josta edellä jo puhuttiin. :D En kuitenkaan muista, että se olisi kauheasti järkyttänyt. Sen sijaan minua kuvotti ja järkytti samaisen kirjan kohtaus, jossa se sairas mies alkaa hillittömästi yskiä ja kun Tiina ryntää apuun ja pelkää sydän syrjällään miehen tukehtuvan, tämä kröhii keuhkoistaan suunnattoman limapallon, jonka Tiina tietysti siivoaa. Pohjoismaista lastenkirjarealismia parhaimmillaan. :D



Kun ruusu puhkeaa -kirja on nykynäkökulmasta vähän outo, sillä siinä puhutaan serkusten välisestä rakkaudesta. On kuitenkin muistettava, että se on aikansa kuvaus ja silloin oli paljon yleisempää ja hyväksyttävämpää mennä naimisiin serkun kanssa.



Emilia-kirjoista mieleen tuli sellainen vastenmielinen kohtaus, jossa se Dean Priest (?) sanoo jotakin sellaista kuin että aikoo opettaa Emiliaa kirjoittamaan rakkaudesta kun aika on sopiva tms. Muistan, että tuo viittaus oli minusta ällöttävä. Siis eikö se Priest kuitenkin ollut Emilian edesmenneen isän ikäinen?

Myöskin alkuperäisen Pienen Merenneidon loppu oli ihan horroria. Muistaako joku? Siitä tuli jonkinlainen ilman hengetär joka joutuu leijailemaan satoja vuosia tsekkaamassa kaikenlaisten ventovieraiden lasten käytöstä, ja aina jos joku lapsi käyttäytyy nätisti niin merenneidon "tuomio" lyhenee päivällä, ja jos lapsi käyttäytyy huonosti, leijailuaika sen kun pitenee. Puhdasta mielivaltaa! (Mitä se edes oli tehnyt ansaitakseen koko kidutuksen? Uskaltautunut tavoittelemaan suurta rakkauttaan? Muistakaa tytöt, aina täytyy vaan kiltisti jäädä odottelemaan sitä prinssiä eikä yrittää mitään omia virityksiä.)

Lukaisin tuon Pienen merenneidon äskettäin, kun sen julmasta lopusta oli puhetta. Se meni niin, että kun merenneidon mielitietty-prinssi valitsi toisen, merenneito muuttui meren vaahdoksi eikä päässyt taivaaseen, koska ei omistanut sielua. Lopulta jostakin Jumalan armosta tms. hän sai kuitenkin sielun ja kohosi taivaaseen. Ihan uskomatonta scheissea. :D

-Sellanen kirjasarja kuin Anne, joka kertoi orpo tytöstä, joka halusi balleriinaksi. Tuohan oli kirjoitettu joskus 50-luvulla muistaakseni, mutta ärsytti se kirjojen vanhanaikaisuus.

Kirjoitettu 80-luvulla ja 90-luvun alussa. Kirjailija on Jean Estoril ja tässäkin on päähenkilön nimi käännetty vähän oudosti, koska alkuperäisen sankarin nimi on Drina. Englanninkielisiä Drina-kirjoja onkin sitten jo vaikka kuinka, suomeksihan niitä ilmestyi vain muutama.

Drinat taisivat kyllä sijoittua 50-luvulle tms., ainakin niissä hehkutettiin kovasti Lontoon Covent Gardenin balettiesityksiä, eikä niitä kai enää nykyaikana juuri ole?

miksi ärsyttävä Amy pääsi tädin kanssa Eurooppaan ja miksi hän sai Laurien??? En oo koskaan päässyt siitä yli. Aina kauniit ja hyvät piirtäjät saa kaiken ja reippaat kirjallisesti lahjakkaat jää rannalle. Mielenkiintoinen opetus.

halunnut Laurieta! Eikö ne siitä riidelleetkin tyyliin "otat tuon vanhan ukon ennemmin kuin minut". (Siis sen jonka kanssa Jo perusti poikakodin.)

Lotta-kirjat on mun ikuinen suosikki. Olin vaan järkyttynyt kirjaston lastenosastolla kun huomasin että niistä oli otettu uusi painos uusilla kansilla joissa oli tytön valokuva. Ei ei ei! Niissä kuuluu olla piirretyt kannet ja punainen selkämys. :)

kirjoissa sanottu että Amykin "oppi olemaan" siis kasvoi ja kypsyi kun sai sairaan tyttären.

mutta ahdisti sen tytön kamala kohtalo: vanhemmat kuolivat ja tyttö joutui koulukotiin vai mikä se oli. Koulun johtaja kuuli ettei tyttö ollutkaan rikas niin laittoi kylmälle vintille asumaan ja raatamaan niska limassa.



No onneksi loppujen lopuksi tyttö olikin rikas prinsessa :)



Niin ja toinen suosikkini oli Salainen Puutarha. Siinä en muista minkään muun ärsyttäneen kuin se Colinin kylmä isä, ei rakastanut poikaansa kun vaimo oli kuollut.

Ykköstraumani on se, että Jo antoi pakit Laurielle ja meni naimisiin sen ikälopun professorikääkän kanssa. Mitä helkkaria, ensin herutetaan Jon ja Laurien suhdetta kokonaisen vuosikymmenen ajan ja sitten tuommoinen ultimate pettymys??? Inhosin sydämeni pohjasta myös Amya, jota olisi pitänyt pyöritellä mutalammikossa sen sijaan, että hurskasteltiin hänen "kultaisuuttaan" (missä sekin muka ikinä näkyi?).

Lukaisin tuon Pienen merenneidon äskettäin, kun sen julmasta lopusta oli puhetta. Se meni niin, että kun merenneidon mielitietty-prinssi valitsi toisen, merenneito muuttui meren vaahdoksi eikä päässyt taivaaseen, koska ei omistanut sielua. Lopulta jostakin Jumalan armosta tms. hän sai kuitenkin sielun ja kohosi taivaaseen. Ihan uskomatonta scheissea. :D

Ihan alkuperäisessä versiossa ne muut ilman hengettäret kyllä kertoo pienelle mereneidolle, että se voi "ansaita" itselleen sielun. Löytyy esim. täältä:

http://hca.gilead.org.il/li_merma.html

Muistin itse asiassa väärin, tuomio olikin 300 vuotta. Mutta kiltin lapsen näkeminen lyhentää tuomiota vuodella, tuhman taas lisää siihen päivän. Luepa itse:

“After three hundred years, thus shall we float into the kingdom of heaven,” said she. “And we may even get there sooner,” whispered one of her companions. “Unseen we can enter the houses of men, where there are children, and for every day on which we find a good child, who is the joy of his parents and deserves their love, our time of probation is shortened. The child does not know, when we fly through the room, that we smile with joy at his good conduct, for we can count one year less of our three hundred years. But when we see a naughty or a wicked child, we shed tears of sorrow, and for every tear a day is added to our time of trial!”

Että silleen. Reilu peli.

T. Se edellinen Pienestä Merenneidosta kirjoittanut

Muistin itse asiassa väärin, tuomio olikin 300 vuotta. Mutta kiltin lapsen näkeminen lyhentää tuomiota vuodella, tuhman taas lisää siihen päivän. Luepa itse:

Siis tuhman lapsen nähdessä joka ikinen kyynel, minkä merenneito (tietenkin) vuodattaa, lisää tuomioon päivän. Kurja juttu jos itkettää vähän enemmän... Olisi hengettärille parempi olla kalseasydäminen bitch.

Miten tämä systeemi on IKINÄ kenenkään mielestä vaikuttanut millään muotoa oikeudenmukaiselta, on mulle ihan hämärän peitossa. Mutta kiva passiivis-aggressiivinen kasvatusotehan siitä taas läpi paistaa läpi. Muistakaa lapset käyttäytyä hyvin, ettei Pieni Merenneito teidän takia joudu itkeskelemään!

T. Se sama

Dean Priest vielä laittaa sen kukan, jota Emilia tavoitellessaan putosti rantakalliolta, Kotiopettajattaren romaanin väliin. Tää on jätetty suomennoksesta pois.



Että ilmeisesti Dean rakastui Emiliaan kun tämä oli jo 14 ja ensisilmäyksellä. Yöks.

Minua ärsytti eniten se Emilian serkku, joka perii Uuden kuun Elisabet -tädin kuoleman jälkeen ja aikoo kaataa kaikki kauniit puut.

Jos joku vielä muistaisi jotain. Hauska ketju!

se siirtomaaprinsessa kelmeäkasvoinen päähenkilö oli niin ilkeä sen intialaiselle lapsenlikalle..rasisimia..vaikka silloin en sitä tiennyt



t sama, joka inhosi kun dania syrjittiin viimevuotisissa ystävissä sen huonon taustan takia..ja jonka mielestä anna-kirjoissa ylenkatsottiin köyhiä,,

ne olivat liian tylsiä ja elämä niissä liian inhorealistisen tavallista ja synkkää.



Eskapismi vanhoihin aikoihin tai fantasiaan oli enemmän minun makuuni. :)



Emilia-kirjat olivat loistavia, pidin niistä enemmän kuin Anna-kirjoista, mutta muistan että Teddyn äiti oli minusta ihan kammottava hahmo, poikaansa ripustautunut hullu joka oli pilata kaiken Teddyn ja Emilian väliltä. :(



Ja kirjailija osasi kaiketikin omiin kokemuksiinsa pohjautuen kuvata masennusta pelottavan tarkasti, minua ainakin ahdisti kun Emilia yhdessä vaiheessa juutttui tätiensä kanssa kotiin vellomaan synkkyydessä kai vuosikausiksi(?) kun pettyi rakkaudessa, ja jäi paitsi kaikesta hauskasta ikätoveriensa kanssa.

muu Helena/Helen (?) sarjaa? Oli sairaanhoitaja. Käyttivät jotain hilkkoja, joihin sai jotain erivärisiä/-paksuisia nauhoja sen mukaan kuinka pitkällä olivat opinnot, tms. Tämä sarja ei kyllä ärsyttänyt mitenkään, mutta tuli vain mieleen nyt kun näitä vanhoja muisteltiin! :D

Hah, pitäiskin lukea uudestaan nyt kun itse on sh... Ne tais olla sellasta hoitaja rakastuu lääkäriin-huttua.

Koko juttuhan pohjautuu nuoren tytön heräävään seksuaalisuuteen. Noita sulkee tytön torniin, jotta tämä pysyisi viattomana.



Esim. yhdessä ihan lasten satukirjassa olevassa versiossa tyttö on 12-vuotias kun prinssi alkaa vierailla hänen luonaan. Noita saa tietää ja karkottaa tytön autiomaahan. Siellä tyttö synnyttää yksinään kaksoset!

Muutenkin prinsessasadut tuntuvat olevan melkoista hyväksikäyttöä. Nuorta teini-ikäistä tyttöä ventovieras alkaa suudella kun tyttö on tiedoton (Prinsesssa Ruusunen, Lumikki).

Alkuperäisversioissa prinssit tekevät kyllä muutakin kuin suutelevat :/