Mitkä asiat sua ärsytti lukemissasi kirjoissa, kun olit lapsi?

En käsittänyt ikinä sitä itserankaisua, mitä se kaiken muun saamansa pskan lisäksi harjoitti. Tiinahan itsepintaisesti virkkasi vihaamiaan tiukkoja käppyräisiä patalappuja sormet verillä aina kun oli ollut jotenkin "paha". Ihan sairasta.

Tyttö-parka, olisi ansainnut paremman äidin. Mitä pahaa sein ikinä teki, ei mitään. Hyväntahtoinen lapsi, joka usein silkkaa kiltteyttään ajautui tilanteisiin. Kamalaa, että koskaan häntä ei hyväksytty sellaisena suloisena, täydellisenä tyttönä kuin hän oli.

Nyyh. Nyt kyllä surkuttelen vähän itseänikin pienenä, ilmankos tunsin Tiina kanssa sellaista sielunkumppanuutta :-)

ja aina piti rynnätä Viisikko-hyllylle ensimmäisenä. Viisikoissa minä tykkäsin rauhallisen loman vieton kuvauksissa ja minua harmitti että pian taas oltiin rikollisten ja salakuljettajien kanssa keskellä seikkailua. Luin silti kaikki Viisikot kuten muutkin Blytonin sarjat.



Tiina-kirjoja yritin lukea, mutta ne oli liian ankeita minulle. Yhden kirjan olen lukenut kokonaan enkä ole uusia aloittanut.



Mieleen on jääneet tanskalaiset Kim-kirjat. Luin myös "poikien" kirjoja.



Eniten pidin Merri Vikin Lotta-sarjasta. Luin kirjoja vielä isona tyttönä. Seljan tytöt-sarjankin muistin tämän ketjun perusteella. Ihania kirjoja.



Minua ihmetyttää miten hyvin te muistatte noita yksityiskohtia noista kirjoista. Minua ärsytti se että en tuntenut kaikkia sanoja joita kirjoissa käytettiin. Esimerkiksi pulloveri ja hillosipuli eivät olleet käytössä Koillismaalla 70-luvulla.



Koillismaasta tulikin mielleen että luin myös Kalle Päätalon tuotannon 5:llä ja 6:lla luokalla. Niissä ärsytti ne pitkäveteiset luontokuvaukset, muuten asioiden jauhaminen ei ärsyttänyt. Myös Kallen kohtuuttoman kova kohtalo otti päähän.



Muutenkin siirryin lukemaan aikuisten kirjoja jo noin 10-vuotiaana. Anni Polvan kirjoissa ärsytti se kun päähenkilö sai unelmiensa miehen ja sitten rakasteltiin vaikka sillä tarkoitettiin vain suutelemista. Kait. Harold Robbinsin kirjoissa törmäsin sellaiseen käsitteeseen kuin "suihin otto" enkä edes uskaltanut kuvitella mitä se tarkoittaa.



Sinä&Minä- ja Regina-lehtien avulla sain sitten lisäoppia ihmisten välisestä kanssakäymisestä. Lehtien lääkäripalstoista jäi se mieleen että kun kysyttiin samanlaisesta ongelmasta kuin itselläni tuntui olevan niin vastaus oli että "Ota yhteyttä lääkäriin". Grrr!

Yksi tyttö kysyi että onkohan normaalia kun hänen rinnat oli alkanu kasvaa ja niissä tuntui kuin luumunkivet olisi sisällä. Samaan aikaan Suosikin Bees and Honey -palstalla puhuttiin KOKO ajan niistä luumunkivistä ja sanottiin aina että ne on ihan normaalit ja niin rinnat alkaa kehittyä. No se Koululaisen vastaaja oli ihan kauhuissaan ja käski tytön mennä HETI lääkäriin, kun kyseessä on selvästi jotain hyvin huolestuttavaa!! Olin ihan kypsä että se Koululaisen vastaaja oli niin pihalla, kun KAIKKIHAN tietää, että ne luumunkivet on ihan normaalit, daa! ;D

Lehtien lääkäripalstoista jäi se mieleen että kun kysyttiin samanlaisesta ongelmasta kuin itselläni tuntui olevan niin vastaus oli että "Ota yhteyttä lääkäriin". Grrr!

Neiti Etsivissä ärsytti se, että joka hiton kirjassa toitotettiin kuinka Paula oli menettänyt äitinsä ja hänellä oli punertavan vaaleat hiukset ja plaa ja plaa. Ja kuinka Bess on pullukka ja laihiksella jne.

Ja

Ai niin, noista nimistä. Neiti Etsivissäkin se taloudenhoitaja on milloin Hanna milloin Hannah ja olikohan hänellä vielä kolmaskin suomalainen nimi, en muista.

Mua ärsytti ylivoimaisesti eniten Neiti Etsivät. Joka siunaaman kirjassa piti hehkuttaa miten kaunis fiksu hoikka Paula oli, poikamainen George sitä ja tätä, pullukka blondi bess, komea charmikkaasti harmaantunut asianajajaisä, urheilullinen, hyvännäköinen poikaystävä iih ja ooh. Enpä jaksanut kovin monta lukea.

Ja nuo nimet. Olivatko Paula, Helena ja Ursula niin ihkunihkut nimet että ne oli pakko muuttaa vaikka muut nimet jäivät ennalleen?

Itse olen tykännyt Alcottin ja Montgomeryn kirjoista mutta suomennosten ikivanha kömpelö kieli ärsytti älyttömästi. Myöhemmin olen lukenut ne englanniksi, joka tietysti on myös vanhaa kieltä mutta sujuvampaa.

mutta muistaako kukaan kun Tiinat tuli TV:stä sarjana. Meillä nauhotettiin ne kaikki VHS-kasetille ja siskon kanssa töllättiin niitä uudestaan ja uudestaan. Nyt kun miettii taaksepäin, niin olihan se sarjakin tosi ahdistava. Se musiikkikin jotenkin alavireistä koko ajan. Joku siinä kuitenkin kiehtoi. Erityisesti mieleen on jäänyt yksi kohtaus, jossa Tiina saa tehtäväkseen tehdä ruokaa. Hän keittää hernekeittoa, johon lisää siansorkat ja sitten jostain syystä lähtee luistelemaan ja ruoka palaa pohjaan.



Susikoira Roi oli kans toinen sarja, joka meillä oli nauhoitettu. Sitäkin oli pakko katsoa uudestaan ja uudestaan, vaikka oli niin jännä, että melkeen pissat housuissa sitä töllättiin.

Ja se ärsytti, kun siitä hiton pumpulihameesta puhuttiin koko ajan, enkä minä tiennyt mikä se on. Näin vain mielessäni jostain vanutäytteisestä tikkikankaasta tehdyn jäykän päiväpeittokankaan näköisen hameen.



Nyt siis tiedän, että se oli puuvillaa. :D

Ja se ärsytti, kun siitä hiton pumpulihameesta puhuttiin koko ajan, enkä minä tiennyt mikä se on. Näin vain mielessäni jostain vanutäytteisestä tikkikankaasta tehdyn jäykän päiväpeittokankaan näköisen hameen.

Nyt siis tiedän, että se oli puuvillaa. :D

ja up!

Ja sitten taas ihmettelen tuota kun teillä on ärsyttänyt monilla se,et nuori tyttö menee naimisiin vanhemman miehen kanssa tai että tyttö joutuu taipumaan/kiltteilemään ja poika raisuilee/saa mennä jne,niin minä kyllä taas sen tajusin jo silloin aika nuorena,että niissä kuvattiin "vanhaa aikaa",eli arvot ja aikakausi oli erit.

Mulla varmaan valotti näitä aika paljon se,että olin pikkuisesta saakka kuunnellut mummoni ja äitini juttuja "silloin ennen vanhaa ei saanut sitä eikä tätä" :)

No sehän oli tietysti selvää, että vanhoista ajoista oli kyse, ja eiköhän monikin meistä ollut jo pieninä ihan hyvin perillä siitä että ajat on olleet naisille monin tavoin ankeammat ennen aikaan. Sitä enemmänhän se epäreiluus vaan raivostutti, kun tiesi että se oli joskus TOTTA!

Tirlittan oli pienenä minulle jotenkin ihmeellinen lukukokemus, tavallaan rakastin sitä hirveästi ja tavallaan se ravisteli minua ja oudoksutti enemmän kuin monikaan muu kirja. En jälkeenpäin melkein meinannut uskoa todeksi että sellainen kirja oli olemassa, eikä ollut pelkkää unta.

Mutta kuten joku yllä mainitsi, jotain vähän kammottavaahan siinä oli. Sellainen sairas, unenomainen perusvire... kuvankaunis pieni orpotyttö vaeltamassa ypöyksin maailmassa pyjama päällä ja okariinoa soitellen... Koitin lukea sitä taannoin omille lapsille ääneen - eivät tykänneet - ja aloin miettiä minkä verran siinä mahtaakin ola jotain sodanaikaisten kammojen unenomaisia kaikuja, orpoutta ja pommitusten muistoja ja kodittomuutta. (Joskus 50-luvun alkupuoliskollahan se taidettiin kirjoittaa.)

ei se ole sota-ajan ankeutta, vaan lapsen kokemus siitä kun perhe hajoaa: taloon iskee salama ja kaikki "lentävät kuka minnekin". Tyttö jää yksin maailmaan pyjamansa ja kkkopillinsä kanssa.

Se on tietysti kirjoitettu aikana, jolloin avioerot oli paljon nykyistä harvinaisempia, mutta juuri tuosta syystä sitä pidettiin aikanaan tärkeänä ja hyvänä kirjana.

Luin koko sarjan nuorempana, ja rakastin sitä. Mutta ne epäloogisuudet ärsyttivät, aina oli uusi INTIAANIkesä, satulat narisivat ja hiekka pöllysi, eikä tallin omistaja Pentti Nummela, joka keikkui kentänlaidalla ikivanha sombrero päässään, veisi heitä tänäkään kesänä leirille. Aina leirille kuitenkin päästiin ja ratkaistiin arvoitus ja seuraavsaa kirjassa oli taas uusi kesä, ja henkilöt eivät vanhentuneet koskaan...



Tiinat olivat mielestäni aina melko tylsiä, mutta vanhempana aloin arvostaa niitä, vaikka itsellänikin ärsytti Tiinan rehtiys joka asiassa.



Anna ja Emilia kirjat olivat mielestäni hyviä vähän vanhempana, ja ne olenkin lukenut useampaan kertaan vielä aikuisenakin. Joku mainitsi tuolla aiemmin että hänestä oli surullista kun Emilia kirjoissa, joku sukulainen halusi kaataa puut Elisabeth-tädin kuoltua, mitä hittoa? Eihän se Elisabeth-täti edes kuollut kirjoissa, vaan tv-sarjassa, joka muutenkin mukaili kirjoja melko löyhästi.

onkin synkkä ja intoihimoinen verrattuna naiivin raikkaaseen Annaan...

"Huoneessa oli ikäkulu nojatuoli ja vielä ikäkulumpi sohva." Stereotyyppiset henkilöt, fantasiakirjallisuuden liian monimutkaiset paikannimet ja liikaa vaikeannimisiä henkilöitä. En oikein koskaan päässyt fantasiakirjojen makuun.



Neiti Etsiviä luin myös ja sitä sarjaahan on kirjoittanut vaikka kuinka moni eri kirjailija. Karolyn Keene on pseudonyymi.

Beatricesta joka oli orpo? Enempaa en muista.

mutta vain muistaakseni kolme kirjaa, niita olisin lukenut mielellani lisaa. Niissa oli Kiki-papukaija, ja lapsia taisi olla nelja, Philip, Dinah enka muista muiden nimia. Heillakin oli kivoja seikkailuja.

Muistaakseni kirjoja oli neljä tai viisi. Lapsia oli kahta perhettä Philip ja Dinah, joiden vanhempien luona lapset usein olivat ja sitten orvot Jack ja Anne, jotka aina käyttäytyivät hyvin. Pidin Jackistä mutta en Annesta, koska muistutti liikaa viisikon Annea. Pidin kovasti sellaisesta sirkus-kirjasta, jossa piiloutuivat jonkun perintöprinssin kanssa sirkukseen. Seikkailujen sirkus oli varmaan nimi. Paljon parempi kuin Viisikot tai Salaisuus-kirjat, mutta toki luin nämäkin kaikki.

Anna-kirjoissahan se oli oikeasti Anne. Ja Emilioissa Emily.

Neiti Etsivä oli Nancy Drew, Suomessa Paula.

Ja Viisikon Pauli/Paula oli George/Georgina.

On näitä varmaan muitakin.

kukaan Nikke-kirjoja? Sehän tulee nykyisin telkkaristakin. Meidän ala-asteen ope luki niitä meille tunneillakin :) Innostuksissani hommasin yhden kirjastosta ja aloin lukea pojalleni. Ei voi muuta sanoa kuin että aika kultaa muistot :( Kirjoissahan ei tehdä muuta kuin tapellaan ja toistetaan samoja asioita. Eivät juu opeta mitään hyvää, mutta ennen kaikkea ovat TYLSIÄ...

Tom Bombadilin olisin voinut kuristaa omin käsin ja ihan ensilukemalla. "Hei Nöpö iloinen," AAARG.

Mä jaksan aina vaahdota tuosta Tom Bombadilista ja sen ärsyttävästä pakkolauleskelusta. Vittu mikä jätkä!

Minua ärsytti peppi,kun se oli niin röyhkeä. nyt ymmärrän, että aikuisten ja miesten maailmassa pikkutyttö ei pärjää, jos ei ole vähän röyhkeä.

Mutta se että peppi kiusaa ohi kulkevaa lasta tiellä, ei ole kiva juttu. vieläkään.

mutta vain muistaakseni kolme kirjaa, niita olisin lukenut mielellani lisaa. Niissa oli Kiki-papukaija, ja lapsia taisi olla nelja, Philip, Dinah enka muista muiden nimia. Heillakin oli kivoja seikkailuja.

Muistaakseni kirjoja oli neljä tai viisi. Lapsia oli kahta perhettä Philip ja Dinah, joiden vanhempien luona lapset usein olivat ja sitten orvot Jack ja Anne, jotka aina käyttäytyivät hyvin. Pidin Jackistä mutta en Annesta, koska muistutti liikaa viisikon Annea. Pidin kovasti sellaisesta sirkus-kirjasta, jossa piiloutuivat jonkun perintöprinssin kanssa sirkukseen. Seikkailujen sirkus oli varmaan nimi. Paljon parempi kuin Viisikot tai Salaisuus-kirjat, mutta toki luin nämäkin kaikki.

Seikkalu-sarjaa on suomennettu ainakin 8 kirjaa. Itsellä hyllyssä näistä 4:)

ei varmaan muista 50-luvulta peräisin olevaa Hanne-sarjaa? Ne kirjat oli aika isokokoisia ja ensimmäisellä sivulla oli kiiltävä värikuva.



Se Hanne sai hotellin Nizzasta ja ainakin yhden kirjan nimi oli Hotelli Hanne.



Mun mielestä ne oli ihan mahtavia! Ja olen lukenut lähes kaikki ketjussa luetellut sarjat, suosikkina Lotta ja Blytonin Seikkailu-sarja.