Lue keskustelun säännöt.
Mua säälittää nelikymppiset pienten lasten äidit.
02.09.2011 |
Tai oikeastaan ne lapset. Ne eivät todennäköisesti tule ikinä saamaan minkäänlaista apua lastenhoitoon omilta vanhemmiltaan. Hyvässä lykyssä joutuvat hoitamaan omia lapsiaan ja pitämään huolta siitä, että vanhemmat pärjäävät vanhainkodissa tai kotonaan. Jos ovat elossa, eivät jaksa hoitaa pieniä lapsia.
Ja miten 40v on enää mitenkään kiinni pienten lasten elämässä? Miten pystyy samaistumaan?
Kommentit (186)
Minä olen 39-vuotias, lapset 2,5v. ja 1v. Oma äitini ja tätini auttavat ainakin lastenhoidossa, ovat hyvässä kunnossa ja vähän yli 60. Nuorin sisareni on 20, ja äitini sai hänet 40-vuotiaana. Hyvin jaksoi.
Omat mummoni ovat n. 85-vuotiaita molemmat - asuvat omillaan, voivat oikein hyvin. Toinen kantaa vedet ja hakkaa halot edelleen, toinen asuu kerrostalossa, niin ei tarvitse. En näe mitään syytä, miksi minä olisin n. 25-vuoden kuluttua rapakunnossa oleva ikäloppu? Tuskinpa vain.
Hyvä tietysti tehdä lapset nuorena, jos epäilee omaa jaksamistaan. Minä tässä toivon kolmatta lasta - ovat niin ihania, ja kotiäitiys on mukavaa uraputken lomassa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...että teidän lapsenne on murrosiän myrskyissä kun teillä itsellänne on vaihdevuodet! Kuulostaako kivalta? Ei minunkaan mielestäni :) Kyllä ne lapset on tarkoitettu tehtäväksi mahd. nuorena. 22-25 on paras ikäkausi.
vasta 26-vuotiaana...
Ikä on vain asennekysymys.
taas eniten säälittää ap:n kaltaiset provoilijat, jotka eivät näe omaa napaansa pidemmälle, vaan osoittavat typeryytensä avaamalla tietokoneensa. :D
Pitäisiköhän lisätä, että säälittää myös kaikki, joilla ei ole velatonta asuntoa, vapaa-ajanasuntoa, varaa matkustella mielin määrin, säästöjä enemmän kuin omiksi tarpeiksi, varaa ostaa lastenhoito- ja kotityöpalveluja, mahdollisuus olla kotona lasten kanssa niin kauan kuin haluaa, varaa ja aikaa pitää huolta myös omasta hyvinvoinnista, aikaa parisuhteelle jne. jne. jne. :D
Mua säälittää ihmiset, joiden suvussa ihmiset ovat reilu kuusikymppisinä jo ilmeisesti vanhainkodissa tai niin raihnaisia, etteivät pysty enää seurustelemaan lastenlastensa kanssa. Nelikymppisten vanhemmat ovat tosiaankin siinä 60-70-vuotiaita - ehkä sinun suvussasi nämä ovat jo lusikalla syötettävää kamaa? Meillä nimittäin siinä iässä mennään eikä meinata.
Ehkä nelikymppiset ovat järjestäneet asiansa niin hyvin, että he eivät tarvitse vanhemmiltaan lastenhoitoapua vaan pärjäävät ihan itse? Onhan toki ymmärrettävää, että kun lapset tekevät lapsia, vastuun niistä kantavat isovanhemmat...
Ihmetyttää, miten niin nuoret ihmiset kuin 60-70-vuotiaat voivat olla niin 2. jalka haudassa, että eivät enää "toimi" itsenäisesti. Sitten niiden yhtä varhain vanhenneet, ehkä noin 25-30 -vuotiaat jälkeläisensä ihmettelevät aivan vilpittömästi ja suurin silmin nelikymppisiä pienten lasten vanhempia ja heidän jaksamistaan. Ei hyvää päivää. Mutta minun suvussani mennään myös eikä meinata, kun ollaan 60-70 -vuotiaita. :)
Minä olen 39-vuotias, lapset 2,5v. ja 1v. Minä tässä toivon kolmatta lasta - ovat niin ihania, ja kotiäitiys on mukavaa uraputken lomassa :)
Ajattele sen lapsen kannalta, eikä niin että sulle on ihanaa. Lapsi ansaitsee nuoren äidin! Mieti nyt, sä olet yli 55 kun lapses on vaativassa iässä, 15. Jaksatko henkisesti murrosikäisen kuohut kun itse olet vaihdevuosissa ja vanhempasi jo iäkkäitä 75 vuotiaita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapset, joiden äidit ovat niin lapsellisia, että väittävät, että 40 v ei voi olla "mitenkään kiinni pienten lasten elämässä".
...että teidän lapsenne on murrosiän myrskyissä kun teillä itsellänne on vaihdevuodet! Kuulostaako kivalta? Ei minunkaan mielestäni :) Kyllä ne lapset on tarkoitettu tehtäväksi mahd. nuorena. 22-25 on paras ikäkausi.
vasta 26-vuotiaana...
Ikä on vain asennekysymys.
et voi pysäyttää fyysistä vanhenemista etkä kuolemaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näkyvätkin olevan löysänpulskeaa röökijengiä, joka varmaan onkin raihnaista ja lihavaa jo nelikymppisenä. Lapsiakaan ei jakseta hoitaa ilman isovanhempien apua. Ja "samaistuminen" lasten maailmaan tapahtuu ilmeisesti katsomalla yhdessä salkkareita.
Minä olen 39-vuotias, lapset 2,5v. ja 1v. Minä tässä toivon kolmatta lasta - ovat niin ihania, ja kotiäitiys on mukavaa uraputken lomassa :)
Sä olet itsekäs Ajattele sen lapsen kannalta, eikä niin että sulle on ihanaa. Lapsi ansaitsee nuoren äidin! Mieti nyt, sä olet yli 55 kun lapses on vaativassa iässä, 15. Jaksatko henkisesti murrosikäisen kuohut kun itse olet vaihdevuosissa ja vanhempasi jo iäkkäitä 75 vuotiaita?
Mäkin olen jo yli 50 kun kuopus tulee murrosikään. Täytyypä rasvata rollaattorin laakerit että pysyn murkun perässä jos yrittää karata kylille. Nitrot aion myös hankkia ajoissa jos tulee sydämentykytystä. Ai niin ja hormonikorvaushoito kans jos tulee kuumia aaltoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia ihmisiä ovat, aktiivisia, ei ne mitenkään pimeiksi ole muuttuneet. Jaksavatkin paljon, toinen läksi just Lappiin vaeltamaan viikoksi.
sääli, ap, kertoo eniten sinusta itsestäsi ja siitä, että koet äitiyden taakkana ja pelkäät vanhenevasi ennenaikaisesti.
Olen 40-vuotias 1-vuotiaan lapsen ja kahden lukiolaisen äiti ja onnellinen tästä seesteisestä elämäntilanteestani. Apua saamme myös isovanhemmilta, jotka ovat noin 65-vuotiaita virkeitä eläkeläisiä.
Sääli vaan kaikessa rauhassa minua ja perhettäni, jos se oloasi helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen 39-vuotias, lapset 2,5v. ja 1v. Minä tässä toivon kolmatta lasta - ovat niin ihania, ja kotiäitiys on mukavaa uraputken lomassa :)
Ajattele sen lapsen kannalta, eikä niin että sulle on ihanaa. Lapsi ansaitsee nuoren äidin! Mieti nyt, sä olet yli 55 kun lapses on vaativassa iässä, 15. Jaksatko henkisesti murrosikäisen kuohut kun itse olet vaihdevuosissa ja vanhempasi jo iäkkäitä 75 vuotiaita?
Ihan vaan tiedoksi, että tästä ikäloppuudestani huolimatta kummassakaan raskaudessa en ole tarvinnut sairaslomaa töistä, olen voinut loistavasti, synnytykset ja imetykset sujuneet loistavasti (imetän edelleen) enkä koe väsymystä kahden pienen kanssa.
Kyllä me kuule hoidetaan miehen kanssa lapset vaikka ihan ilman sukuakin :) Nou hätä!
9v. Hyvin ollaan pärjätty, eipä tuo ole koskaan vielä vanhaksi haukkunut:) Todellakin olen kiinni elämässä kaikenikäisten lasteni (4) kanssa! Ja jos ei anoppi jaksa lapselle pitää enää seuraa niin isommat - aikuiset - sisarukset sitäkin mielummin, vievät leffaan ja lintsille, ottavat yökylään jne jne. Meillä on ihan win-win tilanne:D
Ja jos merkit pitää paikkansa, jos elän n 90v kuten mummoni niin varmaan ehdin hänenkin lapsiaan hoitamaan puolestani
Sisältö jatkuu mainoksen alla
murrosiässä ja teini. Täysin vedätettävissä, ja äiti halusi vain kovasti olla paras kaverini. Nyt tiedän että se johtui siitä että he olivat vain vähän päälle kaksikymppisiä kun synnyin. Itsekin ihan raakileita vielä. Itselläni tulee onneksi olemaan enemmän elämänkokemusta siinä vaiheessa.
...että teidän lapsenne on murrosiän myrskyissä kun teillä itsellänne on vaihdevuodet! Kuulostaako kivalta? Ei minunkaan mielestäni :)
Kyllä ne lapset on tarkoitettu tehtäväksi mahd. nuorena. 22-25 on paras ikäkausi.
murrosiässä ja teini. Täysin vedätettävissä, ja äiti halusi vain kovasti olla paras kaverini. Nyt tiedän että se johtui siitä että he olivat vain vähän päälle kaksikymppisiä kun synnyin. Itsekin ihan raakileita vielä. Itselläni tulee onneksi olemaan enemmän elämänkokemusta siinä vaiheessa.
...että teidän lapsenne on murrosiän myrskyissä kun teillä itsellänne on vaihdevuodet! Kuulostaako kivalta? Ei minunkaan mielestäni :)
Kyllä ne lapset on tarkoitettu tehtäväksi mahd. nuorena. 22-25 on paras ikäkausi.
Normaalisti vähän päälle parikymppinen on kehittynyt sen verran että ei suinkaan ole lasten vedätettävissä. Sekin riippuu kasvatuksesta minkä mallin kotoa on saanut. Pikemminkin niin päin että vanha äiti hemmottelee iltatähden pilalle ja hössöttää ettei vaan mitään käy kullannupulle. Keskittyy ehkä siis liikaakiin siihen silmäterään jonka on vihdoin saanut! Voi sitä lapsiparkaa. Nuori äiti suhtautuu luonnollisesti lapseensa.
mun äiti oli 19 kun se sai mut ja arvaas mitä? Mä oon nyt nelikymppinen pienten lasten äiti, joka hoitaa hädin kuuskymppistä äitiään, kun tämä on laitoshoitokunnossa... Että eipä se idioottivarmaa ole tuo teiniäitiyskään. Kuopusta mun äiti ei ole hoitanut tuntiakaan, vanhempia lapsia ehkä kaikki kerrat yhteenlaskettuna 2-3 vrk:ta.
Ja ehkäpä mun äitinä ei nyt hirvesäti pidä samaistua pienen lapsen elämään, enemmänkin ehkä tuntea empatiaa, ja se kyky taas ei ole iästä kiinni.
Minä olen 39-vuotias, lapset 2,5v. ja 1v. Minä tässä toivon kolmatta lasta - ovat niin ihania, ja kotiäitiys on mukavaa uraputken lomassa :)
Ajattele sen lapsen kannalta, eikä niin että sulle on ihanaa. Lapsi ansaitsee nuoren äidin! Mieti nyt, sä olet yli 55 kun lapses on vaativassa iässä, 15. Jaksatko henkisesti murrosikäisen kuohut kun itse olet vaihdevuosissa ja vanhempasi jo iäkkäitä 75 vuotiaita?Ihan vaan tiedoksi, että tästä ikäloppuudestani huolimatta kummassakaan raskaudessa en ole tarvinnut sairaslomaa töistä, olen voinut loistavasti, synnytykset ja imetykset sujuneet loistavasti (imetän edelleen) enkä koe väsymystä kahden pienen kanssa.
Kyllä me kuule hoidetaan miehen kanssa lapset vaikka ihan ilman sukuakin :) Nou hätä!
Viiskymppisellä on jo monenlaista kremppaa.
Sisaruksiin suuri ikäero, vanhemmat eivät olleet enää niin innostuneita, kuin jos olisivat olleet parikymppisiä. He eivät koskaan leikkineet kanssani. Koin olevani taakka aika usein. Isovanhemmat asuivat kaukana ja olivat jo ennen kouluikääni huonossa kunnossa. Lapsena kävin tosi monissa hautajaisissa. Sukulaisia kuoli yksi toisensa jälkeen, vanhoja kun olivat. 16 vuotiaana kuoli viimeinen isovanhempani. Isoäitini jo ennen kuin synnyin. Eli aika masentavaa... Onhan niitä hyväkuntoisia vanhuksia nykyään enemmän mutta kyllä se silti niin on että vanhuus ei tule yksin. Älkää siis ihannoiko iäkkäitä synnyttäjiä...!
minut puettiin synkkiin ja kutittaviin vaatteisiin, jälleen kuoli joku, äitini oli koukkuselkäinen harmajapää, ruoka oli kylmää, kouluun pitkä matka pitkospuita ja taas ne hautajaiset...
Älkää, oi, älkää ihannoiko iäkkäitä synnyttäjiä, antakaa arvo teiniäitiydelle!!!
Minä olen 39-vuotias, lapset 2,5v. ja 1v. Minä tässä toivon kolmatta lasta - ovat niin ihania, ja kotiäitiys on mukavaa uraputken lomassa :)
Ajattele sen lapsen kannalta, eikä niin että sulle on ihanaa. Lapsi ansaitsee nuoren äidin! Mieti nyt, sä olet yli 55 kun lapses on vaativassa iässä, 15. Jaksatko henkisesti murrosikäisen kuohut kun itse olet vaihdevuosissa ja vanhempasi jo iäkkäitä 75 vuotiaita?
Ihan vaan tiedoksi, että tästä ikäloppuudestani huolimatta kummassakaan raskaudessa en ole tarvinnut sairaslomaa töistä, olen voinut loistavasti, synnytykset ja imetykset sujuneet loistavasti (imetän edelleen) enkä koe väsymystä kahden pienen kanssa. Kyllä me kuule hoidetaan miehen kanssa lapset vaikka ihan ilman sukuakin :) Nou hätä!
Viiskymppisellä on jo monenlaista kremppaa.
nuoremmillakin, etenkin sipsien turvottamilla ja sätkää imevillä lähiömötköillä.
Se on harvinaista herkkua ja mun mielestä tällasita tapahtuu ihan liikaa. Isovanhemmat on lapsensa aikoinaan hoitaneet ja siihen päättyi niiden lastenhoitohukit. '
Aivottomia jotka laittavat vanhemmat hoitamaan lapsiaan. Lastenhoitaja on ihan ammatti, tiesittekö!