Mua säälittää nelikymppiset pienten lasten äidit.

21 ja 24 -vuotiaana ja toisella kierroksella sitten 40 ja 42 -vuotiaana. Sanoo olevansa 100-kertaa parempi isä nyt kuin nuorena. Oli kuulemma silloin äksy, huusi lapsille, kun ne otti hermoon, oli omia menoja ja juttuja jne. Nyt nelikymppisenä on kärsivällinen, ei hermostu lapsille kuin hallitusti komentaessaan, omistautuu perheelle täysin jne. Nykyään lukee lapsille jatkuvasti ääneen, juttelee ja touhuaa pitkiä aikoja.

kun eivät kerran ole kyenneet ensimmäisistäkään huolehtimaan.

niin pielessä? Kauheaa vääntämistä, vaikka kaikki vähä-älyisimmätkin palstalaiset luultavasti tajuavat, ettei äitiys ole ainoastaan iästä kiinni.



Kaikista ei todellakaan ole äidiksi parikymppisinä -se on selvää. Mutta kaikki parikymppiset eivät myöskään ole huonoja äitejä, eivätkä automaattisesti juoppoja, huorahtavia yh-äitejä, jotka eivät ole kouluttautuneet tai ovat jotenkin alemmasta sosiaaliluokasta.



Kaikki keski-ikäiset äidit eivät välttämättä ole sen parempia, kuin nuoremmatkaan. Samalla tavalla äiti väsyy samoista asioista iästä huolimatta ja vauvaan sopeutuminen voi joissakin tilanteissa olla iäkkäämpänä jopa vaikeampaa. Toisaalta aina on myös samalla tavoin niitä, jotka ovat fyysisesti hyvässä kunnossa ja jaksavat sekä psyykkiset, että fyysiset synnytyksen ja lapsen syntymän jälkeiset ajat erinomaisesti.



Nämä ovat niin yksilöllisiä asioita, että turha näistä riidellä on. Eniten vaikuttaa sellaiset tekijät, että millainen lapsuus itsellä on ollut, onko itsestä huolehdittu ja onko elämä kunnossa ennen lapsen syntymää.



t. neuvolan täti

jatkaa.



On niitä nuoria, jotka skarppaavat todella paljon odotusaikana, osaavat valmistautua, haluavat opiskella ja suunnittelevat tulevaisuutta. Ja kyllä, monista heistäkin tulee aivan loistavia äitejä ja kaikki menee hyvin.

Kuin myös on yllättäen vanhempia äitejä, joille voi yks kaks odotettu ja toivottu vanhemmuus olla suurempi haaste, kuin koskaan olisi osannut ajatella.



Ei näitä asioita voi yleistää aivan täysin kaikkiin ihmisiin sopiviksi mitenkään.

osaatte helkkarin taitavasti puukottaa toisianne selkään! Siis mihinkään ei enää suomessa miehiä tarvita, ei edes naisten alistamiseen, senkin teemme ihan itse!

Ja silti täällä nuoret valittaa, etteivät pääse hoitamaan parisuhdetta yms kun ei ole ketään sukulaisia tai isovanhempia joita pyytää hoitamaan..

Tai jos onkin niin ovat alkkiksia tai muuten vaan bimboja, asuvat satojen kilometrien päässä ja joillakin jopa jo kuolleet, huoh, aina ei mene niinkuin täydellisissä perheissä.

Eikä vanhemman tarkoitus ole samaistua lapseen, vaan olla aikuinen vanhempi omalle lapselleen. Lapsen tarpeiden tunnistaminen toki vaatii herkkyyttä ja empatiaa sekä ymmärtämistä, mutta vanhemman täytyy olla vanhempi, eikä myöskään liiaksi samaistua.