Lue keskustelun säännöt.
Mua säälittää nelikymppiset pienten lasten äidit.
02.09.2011 |
Tai oikeastaan ne lapset. Ne eivät todennäköisesti tule ikinä saamaan minkäänlaista apua lastenhoitoon omilta vanhemmiltaan. Hyvässä lykyssä joutuvat hoitamaan omia lapsiaan ja pitämään huolta siitä, että vanhemmat pärjäävät vanhainkodissa tai kotonaan. Jos ovat elossa, eivät jaksa hoitaa pieniä lapsia.
Ja miten 40v on enää mitenkään kiinni pienten lasten elämässä? Miten pystyy samaistumaan?
Kommentit (186)
Minä olen 39-vuotias, lapset 2,5v. ja 1v. Minä tässä toivon kolmatta lasta - ovat niin ihania, ja kotiäitiys on mukavaa uraputken lomassa :)
Ajattele sen lapsen kannalta, eikä niin että sulle on ihanaa. Lapsi ansaitsee nuoren äidin! Mieti nyt, sä olet yli 55 kun lapses on vaativassa iässä, 15. Jaksatko henkisesti murrosikäisen kuohut kun itse olet vaihdevuosissa ja vanhempasi jo iäkkäitä 75 vuotiaita?
Mummot ja vaarithan asuvat omissakodeissaan ja moni on tuossa iässä ihan hyvässä kunnossa nykyään. Kaikki eivät myöskään ole koliikkivauvoja tai hirviöitä murrosiässä. Elämä pitää ottaa sellaisena kuin se tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä hyvä uusi termi, varsin kuvaava sellainen:D
Minä olen 39-vuotias, lapset 2,5v. ja 1v. Minä tässä toivon kolmatta lasta - ovat niin ihania, ja kotiäitiys on mukavaa uraputken lomassa :)
Ajattele sen lapsen kannalta, eikä niin että sulle on ihanaa. Lapsi ansaitsee nuoren äidin! Mieti nyt, sä olet yli 55 kun lapses on vaativassa iässä, 15. Jaksatko henkisesti murrosikäisen kuohut kun itse olet vaihdevuosissa ja vanhempasi jo iäkkäitä 75 vuotiaita?
Ihan vaan tiedoksi, että tästä ikäloppuudestani huolimatta kummassakaan raskaudessa en ole tarvinnut sairaslomaa töistä, olen voinut loistavasti, synnytykset ja imetykset sujuneet loistavasti (imetän edelleen) enkä koe väsymystä kahden pienen kanssa. Kyllä me kuule hoidetaan miehen kanssa lapset vaikka ihan ilman sukuakin :) Nou hätä!
Viiskymppisellä on jo monenlaista kremppaa.
nuoremmillakin, etenkin sipsien turvottamilla ja sätkää imevillä lähiömötköillä.
todellisuudentaju häviävän... :) Sitä luullaan näyttävänsä niin teiniltä niissä skinnyjeanseissä ja tiukoissa topeissa! Kukaan ei muka huomaa, että ollaan jo keski-ikäisiä hehe. Se on niin kivaa ja vapauttavaa sitten hengata nuoren tyttären kanssa, vaikka shoppailla ja kikatella nuorten tyttöjen jutuille :D :D
Juu juu, eläkää harhassanne ja kuvitelkaa että olette edelleen parikymppisiä, kuolemattomia ja ikuisesti terveitä ja vetreitä.
Minä olen 39-vuotias, lapset 2,5v. ja 1v. Minä tässä toivon kolmatta lasta - ovat niin ihania, ja kotiäitiys on mukavaa uraputken lomassa :)
Ajattele sen lapsen kannalta, eikä niin että sulle on ihanaa. Lapsi ansaitsee nuoren äidin! Mieti nyt, sä olet yli 55 kun lapses on vaativassa iässä, 15. Jaksatko henkisesti murrosikäisen kuohut kun itse olet vaihdevuosissa ja vanhempasi jo iäkkäitä 75 vuotiaita?
ylipäätään on itsekästä, sillä maailma on jo kauan sitten ollut ylikansoitettu.
Teiniäiti on nuorin mahdollinen äiti ja sinusta ilmeisesti paras mahdollinen, niinkö?
Todellisuus kertoo kyllä jotain aivan muuta...
Nykyään on monenlaista kremppaa jo paljon nuoremmillakin, etenkin sipsien turvottamilla ja sätkää imevillä lähiömötköillä.
Varmaan tärkeämpää kuin se minkä ikäisenä nainen saa lapsensa on se, että sosioekonominen tausta periytyy ja vaikuttaa kaikkeen lapsen elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaalisti vähän päälle parikymppinen on kehittynyt sen verran että ei suinkaan ole lasten vedätettävissä. Sekin riippuu kasvatuksesta minkä mallin kotoa on saanut. Pikemminkin niin päin että vanha äiti hemmottelee iltatähden pilalle ja hössöttää ettei vaan mitään käy kullannupulle. Keskittyy ehkä siis liikaakiin siihen silmäterään jonka on vihdoin saanut! Voi sitä lapsiparkaa. Nuori äiti suhtautuu luonnollisesti lapseensa.
todellisuudentaju häviävän... :) Sitä luullaan näyttävänsä niin teiniltä niissä skinnyjeanseissä ja tiukoissa topeissa! Kukaan ei muka huomaa, että ollaan jo keski-ikäisiä hehe. Se on niin kivaa ja vapauttavaa sitten hengata nuoren tyttären kanssa, vaikka shoppailla ja kikatella nuorten tyttöjen jutuille :D :D Juu juu, eläkää harhassanne ja kuvitelkaa että olette edelleen parikymppisiä, kuolemattomia ja ikuisesti terveitä ja vetreitä.
paitsi ehkä 2. kierroksella oleva entinen teiniäiti, joka hakee seuraa karaokekuppilasta naurettavassa topissaan. Nelikymppinen näyttää nelikymppiseltä, ei mummolta tai teiniltä vaan ikäiseltään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestäni 22-25 on sopiva ikäkausi äitiydelle.
Teinit sekä yli 38-vuotiaat eivät ole niin sopivia äideiksi.
Näemmä iän myötä myös tuntuu tuo todellisuudentaju häviävän... :) Sitä luullaan näyttävänsä niin teiniltä niissä skinnyjeanseissä ja tiukoissa topeissa! Kukaan ei muka huomaa, että ollaan jo keski-ikäisiä hehe. Se on niin kivaa ja vapauttavaa sitten hengata nuoren tyttären kanssa, vaikka shoppailla ja kikatella nuorten tyttöjen jutuille :D :D
Juu juu, eläkää harhassanne ja kuvitelkaa että olette edelleen parikymppisiä, kuolemattomia ja ikuisesti terveitä ja vetreitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua säälittää nelikymppiset pienten lasten äidit. Tai oikeastaan ne lapset. Ne eivät todennäköisesti tule ikinä saamaan minkäänlaista apua lastenhoitoon omilta vanhemmiltaan. Hyvässä lykyssä joutuvat hoitamaan omia lapsiaan ja pitämään huolta siitä, että vanhemmat pärjäävät vanhainkodissa tai kotonaan. Jos ovat elossa, eivät jaksa hoitaa pieniä lapsia. Ja miten 40v on enää mitenkään kiinni pienten lasten elämässä? Miten pystyy samaistumaan?
aiotteko nuoremmat äidit tosiaan hoidattaa lapsenlapset vanhemmillanne? Hehän ovat varmaankin työelämässä pahimmillaan. Missä välissä he hoitavat lapsenlapsiaan?
Nelikymppisen äidin omat vanhemmat ja appivanhemmat ovat juuri siinä iässä että ovat päässeet eläkkeelle. Heillä on eillä on aikaa ja ennen kaikkea halua hoitaa lapsenlapsiaan.
pakkauksessa. Kummassakin on puolensa, on hirvittävän typerää itkeä täällä paremmuuttaan, olisi sitten nuori tai vanhempi äiti.
Ilkeää nelikymppisiltä haukkua kaikkia nuoria äitejä pissiksiksi ja nuortenäitien haukkua mummoiksi nelikymppisiä. Älkää olko noin mustavalkoisia, kun ei ne asiat ole tässä maailmassa joko tai. Meitä on niin monenlaisia.
Ollaan kaikki vaan äitejä, jooko?
todellisuudentaju häviävän... :) Sitä luullaan näyttävänsä niin teiniltä niissä skinnyjeanseissä ja tiukoissa topeissa! Kukaan ei muka huomaa, että ollaan jo keski-ikäisiä hehe. Se on niin kivaa ja vapauttavaa sitten hengata nuoren tyttären kanssa, vaikka shoppailla ja kikatella nuorten tyttöjen jutuille :D :D Juu juu, eläkää harhassanne ja kuvitelkaa että olette edelleen parikymppisiä, kuolemattomia ja ikuisesti terveitä ja vetreitä.
paitsi ehkä 2. kierroksella oleva entinen teiniäiti, joka hakee seuraa karaokekuppilasta naurettavassa topissaan. Nelikymppinen näyttää nelikymppiseltä, ei mummolta tai teiniltä vaan ikäiseltään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nelikyppisetkö näyttävät ukilta ja mummolta? Hauskaa!
palstailevan kannattaisi olla myös erittäin huolissaan siitä, että omat älylliset ominaisuudet periytyvät jälkikasvuun... :D
Varmaan tärkeämpää kuin se minkä ikäisenä nainen saa lapsensa on se, että sosioekonominen tausta periytyy ja vaikuttaa kaikkeen lapsen elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua säälittää nelikymppiset pienten lasten äidit. Tai oikeastaan ne lapset. Ne eivät todennäköisesti tule ikinä saamaan minkäänlaista apua lastenhoitoon omilta vanhemmiltaan. Hyvässä lykyssä joutuvat hoitamaan omia lapsiaan ja pitämään huolta siitä, että vanhemmat pärjäävät vanhainkodissa tai kotonaan. Jos ovat elossa, eivät jaksa hoitaa pieniä lapsia. Ja miten 40v on enää mitenkään kiinni pienten lasten elämässä? Miten pystyy samaistumaan?
aiotteko nuoremmat äidit tosiaan hoidattaa lapsenlapset vanhemmillanne? Hehän ovat varmaankin työelämässä pahimmillaan. Missä välissä he hoitavat lapsenlapsiaan?
Nelikymppisen äidin omat vanhemmat ja appivanhemmat ovat juuri siinä iässä että ovat päässeet eläkkeelle. Heillä on eillä on aikaa ja ennen kaikkea halua hoitaa lapsenlapsiaan.
Oletko ajatellut että hekin voisivat haluta vihdoinkin pitää vapaata? Nythän he joutuvat kaitsemaan sinun lapsiasi :O
Oletko ajatellut että hekin voisivat haluta vihdoinkin pitää vapaata? Nythän he joutuvat kaitsemaan sinun lapsiasi :O
Eihän heillä tietenkään voi olla mitään omia suunnitelmia kauan kaivatuilla eläkepäivillään! :D Kuka sitä nyt haluaisi matkustella, ylipäänsä harrastaa niitä juttuja mitä ei koskaan työelämässä ollessaan ehtinyt? Kun voi hoitaa lastenlapsia jihuu!!
Oletko ajatellut että hekin voisivat haluta vihdoinkin pitää vapaata? Nythän he joutuvat kaitsemaan sinun lapsiasi :OEihän heillä tietenkään voi olla mitään omia suunnitelmia kauan kaivatuilla eläkepäivillään! :D Kuka sitä nyt haluaisi matkustella, ylipäänsä harrastaa niitä juttuja mitä ei koskaan työelämässä ollessaan ehtinyt? Kun voi hoitaa lastenlapsia jihuu!!
ensinnäkin lastaan kohtaan, myös omia vanhoja vanhempiaan kohtaan. Vain narsisti toimii näin.
Minun vanhempani on kasvatustyönsä tehneet ja ovat ansainneet oman aikansa ja nautintonsa. Seuraavaksi on minun tehtäväni hoitaa heitä.
Ei minun vanhempani olleet hoitamassa lastani silloinkaan kun esikoisen sain 20 vuotiaana, palkkasin hoitajan ihan tuosta samasta syystä. Nyt 40 vuotiaana pikkuisen ihmisen äitinä palkaan edelleen hoitajan. Menen nimittäin mieluiten äitini kanssa syömään ja kuuntelemaan jazzia kuin laitan hänet lastenhoitotöihin.
...että teidän lapsenne on murrosiän myrskyissä kun teillä itsellänne on vaihdevuodet! Kuulostaako kivalta? Ei minunkaan mielestäni :)
Kyllä ne lapset on tarkoitettu tehtäväksi mahd. nuorena. 22-25 on paras ikäkausi.
Suvussamme on pariskunta, jossa vaimo oli 41 v. ja mies 38 v., kun he menivät naimisiin. Saivat sitten pikapikaa yhden lapsen ja nyt on toinen tulossa. Ihan mukavaa tietysti, että he vanhemmiten löysivät toisissaan kumppanin ja ovat pystyneet vielä tekemään lapsiakin. Toisaalta, kyllä vähän häissä hymyilytti, kun "morsiamen" 70-vuotian äiti nyyhki onnittelupuhetta "nuorelle parille" kun "perheenlisäystäkin" on tulossa. Haloo, eivät nelikymppiset ole mikään nuoripari, vaikka naimisiin menisivätkin.
Itse oli 32 mennessäni naimisiin, ja huomioimme häissä sen, ettemme olleet enää mikään "nuoripari".
Jotenkin tuon sukulaispariskunnan kohdalla tuntuu, että he yrittävät ikään kuin unohtaa olevansa nelikymppisiä ja hypätä jonnekin aikaan ennen kolmeakymppiä, noin symboliikan tasolla.
Siitä olen samaa mieltä, ettei elämä lopu nelikymppisenä, mutta olen kyllä onnellinen, että oma lapseni on jo koulussa, kun olen siinä iässä.
Hän on nykyisin tuollainen mainitsemasi "iäkäs 75-vuotias" - itse asiassa täyttää piakkoin 76 - ja on erinomaisessa kunnossa niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Hän tekee päivittäin vähintään (huom.) kuuden kilometrin kävelylenkkejä; kolme kilometriä suuntaansa, matkustelee, käy marja -ja sienimetsässä, tekee käsitöitä ja hankki toissapäivänä itselleen uuden läppärin. Niin ja toisinaan hän hoitaa meidän lapsiakin - ja aloite tulee häneltä. Hänen lähimmät ystävänsä ovat samasta puusta veistettyjä naisia, jotka eivät anna ikänsä rajoittaa elämäänsä.
En ole koskaan pysähtynyt ajattelemaan, onko äitini ansainnut minua; hän on ollut ainoa äitini, eikä minulta ole milloinkaan mitään puuttunut. Meillä on aina ollut hyvin luonteva suhde, eikä välillämme ole ollut rankkaa sukupolvien välistä kuilua. Monella kaverillani, joilla oli "sopivanikäiset" vanhemmat, oli huomattavasti vanhoillisempi ja asenteellisempi kasvuympäristö kuin minulla. He jopa häpesivät vanhempiaan toisinaan...
Äitini oppi nuoruusvuosinani paljon minulta "kaikenmaailman trendien" kautta ja minä puolestani opin pienestä pitäen, että eri-ikäiset ihmiset ovat positiivinen asia.
Nyt kun asiasta tuli puhe, niin en ole koskaan oppinut elämään niin, että eri-ikäisillä olisi esimerkiksi ns. suljettuja kuppikuntia, joihin ei ulkopuolisia päästetä liian nuoren tai vanhan iän takia. Lähipiirissäni kaikki vauvasta vaariin ovat aina olleet enemmänkin yhtä suurta porukkaa.
Sen vuoksi en ilmeisesti ole koskaan myös oppinut säälimään ketään vain hänen ikänsä takia ja siitä asiasta olen ainoastaan tyytyväinen.
Elämäni voisi olla hyvin mustavalkoista ja asenteellista, jos niin hullusti olisi päässyt käymään.
T. Ohis, jonka oli ihan pakko pistää nokkansa tähän keskustelusoppaan
PS. Itse olen 38-vuotias ja kuopukseni on kuuden kuukauden ikäinen.