Poika sai kutsun luokakkaverinsa mökille ja minun on aivan hirvittävän..
..vaikeaa "päästää" hänet sinne:(
Lähtisivät ajamaan (n.300km) huomenna heti koulun jälk klo13 ja kotiin lapsi palaisi su-iltana klo18 aikaan.
Tuntuu ihan silmittömän vaikealle ja pahaltakin ajatus tuosta, entäs jos jotain sattuisi tai poika ei viihtyisikään tai olisi kova ikävä tms?
Soutelemaan en ainakaan hänen anna mennä ainakaan ilman pelastusliivejä ja aikuisen mukanaoloa vaikka osakain uida.
Voi jeesus, tiedän että poika nauttisi ihan kybällä, rapuillallinenkin tiedossa huomenna ;) joten uusi kokemus sekin, puussa on kaverilla maja, sauna lämpiäisi jne.
Olen psykologiselta kantilta mietitnyt näitä asioita paljonkin, tiedän että napanuoran paukkuminen ottaa äideillä yleensä koville, joillakin mm omien lapsuuden ym kokemusten vuoksi sitäkin kovemmalta ja minä olen yksi heistä.
Tuntuu että menettäisin ns kontrollin ihan täysin kun en olisi lähellä enkä edes 100km säteellä jos jotakin tapahtuisi.
Pakko vaan luottaa...
Tuo poika on vain minun kallein aarteeni maailmassa, niin IHANA ja fiksu ja suloinen jne.
En näkisi elämässäni järkeä ilman häntä.
Kommentit (141)
että on kaksi TÄYSIN eri asiaa,
A) jos lapsi menee järjestetylle leirille, jossa palkatut koulutetut valvojat
tai sitten
B) lapsi menee kaverin vanhempien "vastuulle" niitten mökille??? Niillä vanhemmilla ei mitään vastuuta oikeasti ja valvonnan tasoa kukaan ei valvo.
Millaista porukkaa sä oikein tunnet?
eikö teidän lasten kaverien vanhemmissa ole ketään normaalia tapausta, ainoastaan jotain hulttioita?Mutta mä tiedän että normaaliltakin vaikuttava vanhempi saattaa olla silti esim. uimavalvonnan suhteen äärettömän huolimaton.
Eiköhän tässä ole monen vuoden aikana oppinu parhaiden kaverien vanhemmat jo tuntemaan, heihin luotan täysin.
kertaakaan tai saati oleskellut siellä jotta tietäisin suhtautumistyylejä eri asioihin. Ainoastaan ovella olen käynyt kääntymässä. Ei siinä kovasti kerkeä luonneanalyysiä tekemään. Hiekkalaatikkoaikana asuimme eri paikkakunnalla. Miten niihin vanhempii pääsisi tutustumaan? Vanhempainilloissakaan ei mielestäni pääse syvällisemmin juttelemaan, jotta arvot ja tavat tulisi esiin.
että on kaksi TÄYSIN eri asiaa,
A) jos lapsi menee järjestetylle leirille, jossa palkatut koulutetut valvojat
tai sitten
B) lapsi menee kaverin vanhempien "vastuulle" niitten mökille??? Niillä vanhemmilla ei mitään vastuuta oikeasti ja valvonnan tasoa kukaan ei valvo.
Millaista porukkaa sä oikein tunnet?
eikö teidän lasten kaverien vanhemmissa ole ketään normaalia tapausta, ainoastaan jotain hulttioita?Mutta mä tiedän että normaaliltakin vaikuttava vanhempi saattaa olla silti esim. uimavalvonnan suhteen äärettömän huolimaton.
Eiköhän tässä ole monen vuoden aikana oppinu parhaiden kaverien vanhemmat jo tuntemaan, heihin luotan täysin.
kertaakaan tai saati oleskellut siellä jotta tietäisin suhtautumistyylejä eri asioihin. Ainoastaan ovella olen käynyt kääntymässä. Ei siinä kovasti kerkeä luonneanalyysiä tekemään. Hiekkalaatikkoaikana asuimme eri paikkakunnalla. Miten niihin vanhempii pääsisi tutustumaan? Vanhempainilloissakaan ei mielestäni pääse syvällisemmin juttelemaan, jotta arvot ja tavat tulisi esiin.
yhdessä leivottu tms jonkun kotona myyjäisiin tms. Eli vietety aikaa yhdessä. Eräällä laskettelureissulla oltiin sattumalta samassa paikassa ja tehtiin tärskyt illalliselle jne. Osan kanssa olen kavereita FB:ssa, sitäkin kautta pidetään yhteyttä.
Se edellinen vastaaja, joka haluaa tuntea lapsen kaverien vanhemmat.
joiden perheiden mukaan en päästäisi, mutta niiden perheiden ongelmat on myös selvillä.
Meni muuten ihmeen pitkään, liki 100 kommentin verran, ennnekuin joku veti esiin tuo AV-palstan klassikon eli "täydellinen äiti"-kortin ;D
ap
Alkuperäinen ongelma(ni) on se, että äidille on se asia vaikeaa. Kaikesta työstämisestä huolimatta ja järjen äänen kuuntelusta huolimatta. Ja asian eripuolien pohtimisesta huolimatta. Se on HIVENEN eri asia kuin se että ei/en kykenisi lapsestani irrottautumaan vkonlopuksi. ap
äiti kykene irrottautumaan lapsesta viikonlopuksi. Muu on sitten asian sievistelyä.
Minusta sinä olet ihan normaali ja vastuuntuntoinen äiti. Ehkä vähän kontrollista kiinnipitävä (siis et halua luopua mahdollisuudesta vaikuttaa lapsen tilanteeseen ja auttaa mahdollisissa ongelmissa mökkeilyn aikana).
Itse päästäisin, voisin päästää oman 7-vuotiaani vähän lähempänä olevalle mökille. Mutta ihan varmasti päässä pyörisi, että mitenkähän siellä menee ja illalla tulisi mieleen kaikki kauhuskenaariot pedofiileista hukkumiseen... Mutta jos tunnet vanhemmat pitkältä ajalta ja luotat heidän arvostelukykyynsä, ja lapsikin on halukas lähtemään ja porukka tuttua: anna mennä.
Huolehtiminen on normaalia, samoin se, että selvittää taustat ja tilanteet ennen päätöstä. Mutta liika takertuvuus ei ole hyvä sinulle ikä lapselle.
Toivottavasti sun lapses jää yksin kun olet tuollainen raivoraitis niuhottaja.
mutta siis kyllähän se riippuu paljon siitä, millaisia tämän kaverin vanhemmat ovat, laskisinko oman lapseni sinne.
Mun lapsi on "vasta" 8v, meidän tapauksessa en laskisi parhaan ystäväni kanssa (niin rakas kuin onkin), koska he ovat ns. tissuttelijoita. Juovat hiprakkaan asti olutta tms. vaikka lapset ovat läsnä/nukkumassa ja se taas ei sovi mun ajatusmaailmaan. Yleensä jos vietetään viikonloppua yhdessä, mä olen se ainut täysin selvä. Lisäksi kuulin kesällä, että ystäväni oli jättänyt lapset (meidän 7v ja hänen 6v) mökillä rantaan kahdestaan uimaan ohjeella, ei saa mennä kaulaa syvemmälle. Entäs jos jotain olisi sattunut? Olisiko toinen lapsi pystynyt reagoimaan nopeasti ja löytänyt kamun, jos pää ei olisikaan tullut pinnalle? Sitäpaitsi he kuljettavat lastaan usein ilman turvaistuinta jne jne. Ovat siis vähän sellaisia boheemeja huithapeleita. Mutta rakkaita sellaisia. :)
Toisen ystäväperheen kanssa varmasti laskisin vaikka viikoksi. Heillä täysin samanlainen arvomaailma alkoholin ja muunkin suhteen kuin meillä.
Tässä hieman perspektiiviä kaikille napanuoran katkomisjeesustelijoille. Nämä mun perustelut pitää vielä sittenkin, kun lapsi täyttää 10.
eivät halunneet mennä kaverille yöksi alakouluaikoina. Ja mummolaankaan eivät olisi halunneet mennä !
Syy oli se, että kun kotona ON NIIN MUKAVAA... kaverit kyllä olivat meillä yötä
Nyt toinen on lukiossa ja toinen 7:lla ja nykyään kyllä käyvät kavereilla yökyässä. Mutta EN OLISI edes päästänyt 300 km päähän kun sitä ei ikinä tiedä miten tiukkaa missäkin on esim. pelastusliivien kanssa !
Toinen lapsista oli kesällä erään sukulaisen mökillä ja vaikka kuinka sanottiin että x ei osaa kunnolla uida niin pitää laittaa pelastusliivit jne niin niinpä lapset olivat olleet KESKENÄÄn soutelemassa ilman liivejä.. "kun ne vaan souti ihan rannassa ja me nähtiin ne koko ajan" sanomattakin selvää, että sinne ei enää mennä !
viikonlopun mökillä. Kossupulloa ei ollut mukana, vaan käytiin kalassa (liivit kaikilla), grillattiin hyvää ruokaa ja tehtiin muurinpohjalättyjä ja heitettiin mölkkyä. Hauska viikonloppu oli muksuilla, halusivat nukkua teltassa, mutta hipsivät yläkertaan nukkumaan kun alkoi jännittää :)
Eli jos olisin ap, jututtaisin vanhempia ja saattaisin jopa sanoa, että äitiä jännittää enemmän kuin lasta se viikonloppu :)
ei ole tervettä olla noin kiinni lapsessa ja ennen kaikkea se ei ole hyväksi lapsellesi. Itselläni on hieman taipumusta samaan, mutta onneksi tiedostan asian ja pystyn kontrolloimaan sitä.
Mikään kertomasi ei anna aihetta epäillä, etteikö lapsesi olisi turvassa reissulla. Anna ihmeessä mennä äläkä anna mitään turvaohjeita, varoituksia tai rajoituksia - luota lapseesi, luota kaverin vanhempiin.
Sinulle asia tekee tiukkaa, mutta aikuisena kestät sen, koska se on lapsesi parhaaksi. Jos nyt et pysty päästämään niin sitten varaat nopeasti ajan psykologille, sinulla on ongelma, jota olet siirtämässä lapselle ja josta lapsesi kärsii.
jotka ruinaa muiden lapsia mökeilleen kaveriksi omalle lapselleen. Ihme homma jos eivät osaa viihdyttää omaa kakaraansa mökillä niin, ettei sinne tarvitsisi vinkua muiden lapsia matkaan.
Joka kesäinen riesa. On ihan omiakin suunnitelmia ja meillä lapset viihtyvät ihan omallakin mökillämme sisarustensa kanssa ja meidän vanhempien. Ei tarvitse raahata naapurin kakaroita viihdykkeeksi.
kannattaisikohan sinun tutkia ennnekuin hutkit??
Ts luepas kaikki kirjoitukseni tästä asiasta tässä ketjussa, kiitos.
ap
Yhden pojan äiti mankuu jatkuvasti poikaamme heille tai omaa poikaansa meille. Joskus voi kyläillä puolin ja toisin mutta kun viikonloput on harrastuksia täynnä ja jossain välissä olisi kiva olla perheenkin kanssa.
Kun sisarukset tappelee kuulemma ja hän ei jaksa niin voisko Niko tulla teille? Jep. Jos mäkin aina työntäisin lapset muille kun ne riitelee niin ei kai ne asuis täällä enää ollenkaan:D
Normaalielämästä on tullut ihan ylivoimaista joillekin. Meilläkin lapset viihtyy viikonloppuisin keskenään. Eivät kaipaa kavereita joita pitää sitten koko päivä 'viihdyttää'.
Sitten jos ei ole menoa, täytyy keksiä joku selitys miksi ei nyt käy. Vaikka syy olisi se, että on työt ja 3 lasta ja halutaan olla välillä keskenäänkin.
jotka ruinaa muiden lapsia mökeilleen kaveriksi omalle lapselleen. Ihme homma jos eivät osaa viihdyttää omaa kakaraansa mökillä niin, ettei sinne tarvitsisi vinkua muiden lapsia matkaan.
Joka kesäinen riesa. On ihan omiakin suunnitelmia ja meillä lapset viihtyvät ihan omallakin mökillämme sisarustensa kanssa ja meidän vanhempien. Ei tarvitse raahata naapurin kakaroita viihdykkeeksi.
Lapset on tottuneet siihen että äiti aina järjestää jonkun virikkeen.
jotka ruinaa muiden lapsia mökeilleen kaveriksi omalle lapselleen. Ihme homma jos eivät osaa viihdyttää omaa kakaraansa mökillä niin, ettei sinne tarvitsisi vinkua muiden lapsia matkaan.
osaa tehdä sen itse. Kaverin seura on vaan kivaa extraa, mikäs sua siinä niin riepoo? Mua ei hiattaa ylimääräinen nappula joukossa, ihmeellisen ongelman tuostakin joku saa aikaan.
Lapset on tottuneet siihen että äiti aina järjestää jonkun virikkeen.
jotka ruinaa muiden lapsia mökeilleen kaveriksi omalle lapselleen. Ihme homma jos eivät osaa viihdyttää omaa kakaraansa mökillä niin, ettei sinne tarvitsisi vinkua muiden lapsia matkaan.
tekemistä lapsilleen? Hiukan ristiriitainen tuo viestisi.
On ihan liian aikaista 10-vuotiaan käyttäytyä kuin nuori mies. Kaikkeen on oma aikansa ja paikkansa. Eli pysy tiukkana ja poika pysyy turvassa, sitten hänellä on mahdollisuus seikkailla kun kasvaa isommaksi ja ymmärtää paremmon pysyä turvassa. Fiksu äiti olet, poikasi on onnekas :).
Ja ehdin jo eilen laittamaankin kys kaverin äidille viestin että poika olisi lähdössä.
Mutta mutta kävikin niin että lapsi kovasti puntaroituaan asiaa totesi että ei nyt tällä kertaa haluakaan lähteä, ensi kerralla sitten.
Reppana kävi oikein klassista lähestymis-lähestymis ristiriitataistelua mielessään ja tuohon sitten päätyi.
Mutta hyvä näin, parempi mieli reissun aikana sekä pojalla että kieltämättä itsellänikin sitten kun hän on ns satavarma halustaan mennä:)
ap
Mutta oletko ajatellut, että muita voi ärsyttää se ruinaaminen matkaan.
Joutuu sitten kieltämään ja saa ikävän maineen ja lapsi saa ikävämmän maineen kun ei lähde sinne sun kakaras viihdykkeeksi.
Minua ei kiinnosta päästää omia lapsia miksikään virikelapseksi mökille, että vanhemmat saa olla rauhassa kun oma lapseni viihdyttää heidän Nico-Petteriään. Meillä on ihan omia suunnitelmia viikonlopuiksi.
osaa tehdä sen itse. Kaverin seura on vaan kivaa extraa, mikäs sua siinä niin riepoo? Mua ei hiattaa ylimääräinen nappula joukossa, ihmeellisen ongelman tuostakin joku saa aikaan.
Mutta mä tiedän että normaaliltakin vaikuttava vanhempi saattaa olla silti esim. uimavalvonnan suhteen äärettömän huolimaton.
hel*etissä tuon kyseisen perheen lapsi on selvinnyt hengissä, kun vanhempansa niin huolimattomia...
Minusta sinä olet ihan normaali ja vastuuntuntoinen äiti. Ehkä vähän kontrollista kiinnipitävä (siis et halua luopua mahdollisuudesta vaikuttaa lapsen tilanteeseen ja auttaa mahdollisissa ongelmissa mökkeilyn aikana).
Itse päästäisin, voisin päästää oman 7-vuotiaani vähän lähempänä olevalle mökille. Mutta ihan varmasti päässä pyörisi, että mitenkähän siellä menee ja illalla tulisi mieleen kaikki kauhuskenaariot pedofiileista hukkumiseen... Mutta jos tunnet vanhemmat pitkältä ajalta ja luotat heidän arvostelukykyynsä, ja lapsikin on halukas lähtemään ja porukka tuttua: anna mennä.
Huolehtiminen on normaalia, samoin se, että selvittää taustat ja tilanteet ennen päätöstä. Mutta liika takertuvuus ei ole hyvä sinulle ikä lapselle.