Poika sai kutsun luokakkaverinsa mökille ja minun on aivan hirvittävän..
..vaikeaa "päästää" hänet sinne:(
Lähtisivät ajamaan (n.300km) huomenna heti koulun jälk klo13 ja kotiin lapsi palaisi su-iltana klo18 aikaan.
Tuntuu ihan silmittömän vaikealle ja pahaltakin ajatus tuosta, entäs jos jotain sattuisi tai poika ei viihtyisikään tai olisi kova ikävä tms?
Soutelemaan en ainakaan hänen anna mennä ainakaan ilman pelastusliivejä ja aikuisen mukanaoloa vaikka osakain uida.
Voi jeesus, tiedän että poika nauttisi ihan kybällä, rapuillallinenkin tiedossa huomenna ;) joten uusi kokemus sekin, puussa on kaverilla maja, sauna lämpiäisi jne.
Olen psykologiselta kantilta mietitnyt näitä asioita paljonkin, tiedän että napanuoran paukkuminen ottaa äideillä yleensä koville, joillakin mm omien lapsuuden ym kokemusten vuoksi sitäkin kovemmalta ja minä olen yksi heistä.
Tuntuu että menettäisin ns kontrollin ihan täysin kun en olisi lähellä enkä edes 100km säteellä jos jotakin tapahtuisi.
Pakko vaan luottaa...
Tuo poika on vain minun kallein aarteeni maailmassa, niin IHANA ja fiksu ja suloinen jne.
En näkisi elämässäni järkeä ilman häntä.
mutta siis kyllähän se riippuu paljon siitä, millaisia tämän kaverin vanhemmat ovat, laskisinko oman lapseni sinne.
Mun lapsi on "vasta" 8v, meidän tapauksessa en laskisi parhaan ystäväni kanssa (niin rakas kuin onkin), koska he ovat ns. tissuttelijoita. Juovat hiprakkaan asti olutta tms. vaikka lapset ovat läsnä/nukkumassa ja se taas ei sovi mun ajatusmaailmaan. Yleensä jos vietetään viikonloppua yhdessä, mä olen se ainut täysin selvä. Lisäksi kuulin kesällä, että ystäväni oli jättänyt lapset (meidän 7v ja hänen 6v) mökillä rantaan kahdestaan uimaan ohjeella, ei saa mennä kaulaa syvemmälle. Entäs jos jotain olisi sattunut? Olisiko toinen lapsi pystynyt reagoimaan nopeasti ja löytänyt kamun, jos pää ei olisikaan tullut pinnalle? Sitäpaitsi he kuljettavat lastaan usein ilman turvaistuinta jne jne. Ovat siis vähän sellaisia boheemeja huithapeleita. Mutta rakkaita sellaisia. :)
Toisen ystäväperheen kanssa varmasti laskisin vaikka viikoksi. Heillä täysin samanlainen arvomaailma alkoholin ja muunkin suhteen kuin meillä.
Tässä hieman perspektiiviä kaikille napanuoran katkomisjeesustelijoille. Nämä mun perustelut pitää vielä sittenkin, kun lapsi täyttää 10.