Lue keskustelun säännöt.
Poika sai kutsun luokakkaverinsa mökille ja minun on aivan hirvittävän..
18.08.2011 |
..vaikeaa "päästää" hänet sinne:(
Lähtisivät ajamaan (n.300km) huomenna heti koulun jälk klo13 ja kotiin lapsi palaisi su-iltana klo18 aikaan.
Tuntuu ihan silmittömän vaikealle ja pahaltakin ajatus tuosta, entäs jos jotain sattuisi tai poika ei viihtyisikään tai olisi kova ikävä tms?
Soutelemaan en ainakaan hänen anna mennä ainakaan ilman pelastusliivejä ja aikuisen mukanaoloa vaikka osakain uida.
Voi jeesus, tiedän että poika nauttisi ihan kybällä, rapuillallinenkin tiedossa huomenna ;) joten uusi kokemus sekin, puussa on kaverilla maja, sauna lämpiäisi jne.
Olen psykologiselta kantilta mietitnyt näitä asioita paljonkin, tiedän että napanuoran paukkuminen ottaa äideillä yleensä koville, joillakin mm omien lapsuuden ym kokemusten vuoksi sitäkin kovemmalta ja minä olen yksi heistä.
Tuntuu että menettäisin ns kontrollin ihan täysin kun en olisi lähellä enkä edes 100km säteellä jos jotakin tapahtuisi.
Pakko vaan luottaa...
Tuo poika on vain minun kallein aarteeni maailmassa, niin IHANA ja fiksu ja suloinen jne.
En näkisi elämässäni järkeä ilman häntä.
Kommentit (141)
minkähän ikäinen poikasi on? 7? 17?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieleisiä vastauksia? Vai provoiletko vaan?
Vähän eri juttu 7 tai 14 vuotiaan kanssa.
ikäisestä pojasta on kyse? Kyllä nyt poika tuon ajan pärjää, päästä vaan matkaan vaikka itsestä pahalta tuntuisikin. Poika saattaa nauttia täysin rinnoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla joku läheisriippuvaisuus-ongelma tai vastaavaa? Miten sä jaksat tuevina vuosina, jos yökyläilyt ovat noin ongelmallisia. Pahimamssa tapauksessa teet siitä lapsestas peräkammarin pojan
Muista, että ei ole hyvää äitiyttä kahlita lastaan. Älä tukehduta häntä. Vanhemuus on itsensä tarpeettomaksi tekemistä ja riipaisevin on se hetki, kun toinen lähtee kotoa ja vilkuttaa huolettomana "soitellaan"!
Lapset palaavat takaisin mamman kainaloon, kun ovat saaneet ensin maistaa maailmaa ja itsenäistyä, ellet pakota heitä helmasi alle piiloon.
Terveisin äiti, jolla lapset 16,18 ja 20
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi lapsiparkaa. Hänellä nimittäin on tosiaan ongelmia luvassa jos ap ei saa apua.
nyt kuitenki luvannut pojan lähteä. Ajattelin, että kyseessä just koulunsa aloittanut ekaluokkalainen :D. Poika matkaan, varmasti ikimuistoinen reissu tiedossa. Eikä ketkään vanhemmat pistä lapsiaan veneeseen ilman pelastusliivejä, onko teillä laittaa omat mukaan tai sitten ainakin kysyt, onko heillä liivejä kaikille lapsille, jos on tarkoitus soudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin pitähään heidän valvoa omaa lastaankin.
Ei ole mikään pakko. Sano, että on liian kaukana ja poika vielä liian nuori.
Ei sun ole mikään pakko toimia tunteitasi vastaan.
Kyllä mä olen kieltänyt lapsiltani asioita ja menemisiä kun musta on tuntunut siltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun on todellakin hyvä päästää hänet menemään. Aika on niin lyhyt, että vaikka tulisi vähän ikäväkin, niin sekin kasvattaa. Hän voi joutua autokolariin koulumatkallakin, joten pekoa on vaan hallittava.
Itse olen joutunut lähettämään 7-vuotiaan yksin koulutielle 15 km päähän Helsingissä eli tiedän mistä puhun. Nut poika on 13v ja liikkuu sujuvasti kotikaupungissaan ja pääsee myös kavereiden mökeille. Hän on myös minua ainokaiseni ja aarteeni.
Jos tunnet ja tiedät, että ovat ok ja vahtivat lapsia asiaankuuluvalla tavalla esim. veneessä ja lapsi itse on mielellään lähdössä, niin en näe muuta vaihtoehtoa, kuin päästää. Se on sitä äidin tuskaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en päästäisi jos en tuntisi todella hyvin niitä vanhempia. Liian kaukana minusta.
lapsen nysvätä sinun kyljessäsi koska sinulla on jotakin emotionaalisia ongelmia? Älä vain sano, ettei hän koskaan ole ollut yökylässä tai retkillä kavereden kanssa!
Vanhempien tehtävä on myös päästää irti lapsistaan, ohjata heitä itsenäistymään.
Milleköhän planeetalle olen tänään lennähtänyt...!? Kyllä mä ainakin miettisin ihan samoja juttuja, mulla saman ikäinen poika. Ennenkaikkea tulee mieleen: keitä muita siellä on? Keitä aikuisia ja tunnetko heidät? En minäkään, en todellakaan, päästäisi tuosta noin vaan johonkin saareen koko viikonlopuksi, jos en tuntisi vastuussa olevia aikuisia. Juttelisin ja kyselisin, olisin yhteydessä heihin jne.
ei yksikään vanhempi (toivottavasti!) ole niin hullu, että päästää 10-vuotiaan 300 kilsan päähän johonkin saareen tuosta noin vaan! Älkää edes viitsikö, keksikää parempia stooreja!
Juuu tein aiheesta eilen avauksen mutta kaikilla ei ole aikaa eikä halua selailla taaksepäin ja etsiä jotakin aloitusta.
Toiseksi tänne mahtunee peräti kaksikin aloitusta samasta aiheesta.
Kolmanneksi tein ps lisäyksen tuohon nyt kirjoittamaani tekstiin mutta pyyhin sen sitten pois, ei olisi pitänyt koska tunnenhan jo tämän palstan haahkat.
Eli
ps. koska olen tosiana näitä asioita ja tuntemuksiani jo kauan pohtinut ja anlyyttisestikin arvioinut niin en ole "onnistunut" pilaamaan lastani, päinvastoin.
Hän on sosiaalisesti erittäin pidetty, myös opettajien keskuudessa, ilmaisee mielipiteensä ja ajatuksensa selkeästi ja perustellen, kyseenalaistaa asioita ja kritisoi varsin helposti jos aihetta siihen katsoo olevan.
Menestyy koulussa kiitettävästi.
Tämä on minun probleemani jota työstän varmasti siihen asti kunnes ovat aikuisia, josskain määrin ehkä sen jälkeenkin, mutta tosiaan minun oman pääni sisäinen asia jonka en ole antanut vaikuttaa siihen millainen äiti olen tai miten kannustan, rohkaisen tms lapsiani.
Kaikki eivät pykää niitä lapsia keskelle omia setvimättömiä kipupisteitään vaan "vasta" silloin kun ne on käyty edes kutakuinkin läpi ja eivät aiheuta kasvatuksessa lasta vahingoittavia ongelmia tai toimintatapoja.
Anteeksi että pohdin tätä täällä toistamiseen, enää en siihen sorru vaan jätän palstatilan niille tänne sopiville aloituksille tyyliin "Victorian maha", "Martinan äitiys/rinnat/suhde-elämä", "Jussi Parviaisen lapsivaimo", "imetys vs korvikkeet", "Synnytys vs sektio" jne.jne.jne
ap*kiittää ja kumartaa*
Täyttää syksyllä 10v.
ap