Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Poika sai kutsun luokakkaverinsa mökille ja minun on aivan hirvittävän..

Vierailija
18.08.2011 |

..vaikeaa "päästää" hänet sinne:(

Lähtisivät ajamaan (n.300km) huomenna heti koulun jälk klo13 ja kotiin lapsi palaisi su-iltana klo18 aikaan.

Tuntuu ihan silmittömän vaikealle ja pahaltakin ajatus tuosta, entäs jos jotain sattuisi tai poika ei viihtyisikään tai olisi kova ikävä tms?

Soutelemaan en ainakaan hänen anna mennä ainakaan ilman pelastusliivejä ja aikuisen mukanaoloa vaikka osakain uida.

Voi jeesus, tiedän että poika nauttisi ihan kybällä, rapuillallinenkin tiedossa huomenna ;) joten uusi kokemus sekin, puussa on kaverilla maja, sauna lämpiäisi jne.



Olen psykologiselta kantilta mietitnyt näitä asioita paljonkin, tiedän että napanuoran paukkuminen ottaa äideillä yleensä koville, joillakin mm omien lapsuuden ym kokemusten vuoksi sitäkin kovemmalta ja minä olen yksi heistä.

Tuntuu että menettäisin ns kontrollin ihan täysin kun en olisi lähellä enkä edes 100km säteellä jos jotakin tapahtuisi.

Pakko vaan luottaa...



Tuo poika on vain minun kallein aarteeni maailmassa, niin IHANA ja fiksu ja suloinen jne.

En näkisi elämässäni järkeä ilman häntä.

Kommentit (141)

Vierailija
61/141 |
18.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aivan taattua av-laatua tämäkin ketju.

Vierailija
62/141 |
18.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuossa 30%ssa vaan siitä että lapsi miettii tulisko ikävä, tylsää, pelottavaa tmv mahdollisesti kurjaa.

Ja sanoi, että ei mene jos minä en halua että hän menee, johon tietty vastasin että tottakai mulle tulee ikävä ja mieluummin haluaisin että on kotona koska hän on niin rakas ja oma lapseni, mutta en rupea tietenkään kieltämään koska tiedän että hän nauttisi reissusta ja siellä olisi kivaa ja on kuitenkin tuttu perhe ja läheinen kaveri kyseessä.

Siinäkin olisi muuten ollut tilaisuus kääntää asia oman pääni mukaan ja manipuloida lasta mutta enpäs tehnyt niin;p

*jeee hyvä minä* :)

ap

että suhdeluvut ovat 70% - 30% niin jutelkaa niistä 30 prosentista.....Mitkä ovat ne ajatukset, miksi lapsi EI haluaisi mennä. Ja mieti ap, luotatko ihan 100% näihin aikuisiin. Ne epäilykset, joita lapsella on voivat olla ihan vakavasti otettavia nekin...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
63/141 |
18.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuossa 30%ssa vaan siitä että lapsi miettii tulisko ikävä, tylsää, pelottavaa tmv mahdollisesti kurjaa.

Ja sanoi, että ei mene jos minä en halua että hän menee, johon tietty vastasin että tottakai mulle tulee ikävä ja mieluummin haluaisin että on kotona koska hän on niin rakas ja oma lapseni, mutta en rupea tietenkään kieltämään koska tiedän että hän nauttisi reissusta ja siellä olisi kivaa ja on kuitenkin tuttu perhe ja läheinen kaveri kyseessä.

Siinäkin olisi muuten ollut tilaisuus kääntää asia oman pääni mukaan ja manipuloida lasta mutta enpäs tehnyt niin;p

*jeee hyvä minä* :)

ap

että suhdeluvut ovat 70% - 30% niin jutelkaa niistä 30 prosentista.....Mitkä ovat ne ajatukset, miksi lapsi EI haluaisi mennä. Ja mieti ap, luotatko ihan 100% näihin aikuisiin. Ne epäilykset, joita lapsella on voivat olla ihan vakavasti otettavia nekin...

Vierailija
64/141 |
18.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuossa 30%ssa vaan siitä että lapsi miettii tulisko ikävä, tylsää, pelottavaa tmv mahdollisesti kurjaa.

Ja sanoi, että ei mene jos minä en halua että hän menee, johon tietty vastasin että tottakai mulle tulee ikävä ja mieluummin haluaisin että on kotona koska hän on niin rakas ja oma lapseni, mutta en rupea tietenkään kieltämään koska tiedän että hän nauttisi reissusta ja siellä olisi kivaa ja on kuitenkin tuttu perhe ja läheinen kaveri kyseessä.

Siinäkin olisi muuten ollut tilaisuus kääntää asia oman pääni mukaan ja manipuloida lasta mutta enpäs tehnyt niin;p

*jeee hyvä minä* :)

ap

että suhdeluvut ovat 70% - 30% niin jutelkaa niistä 30 prosentista.....Mitkä ovat ne ajatukset, miksi lapsi EI haluaisi mennä. Ja mieti ap, luotatko ihan 100% näihin aikuisiin. Ne epäilykset, joita lapsella on voivat olla ihan vakavasti otettavia nekin...


Kai nyt jokainen äiti sanoisi noin!? Jos lapsi ei lähdekään niin sopikaa, että pääsee vaikka johonkin lähemmäs, lyhyemmälle reissulle...Ei ole pakko nousta latvasta puuhun.....

Vierailija
65/141 |
18.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hyvä ettet syyllistämällä yritä saada lastasi jäämään. Kunhan vielä opit iloitsemaan lapsesi puolesta, siitä että hänet kutsutaan ja että hänellä on hauskaa!



Nämä mökkireissut ym. syventää kummasti kaverisuhteita.

Vierailija
66/141 |
18.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei yksikään vanhempi (toivottavasti!) ole niin hullu, että päästää 10-vuotiaan 300 kilsan päähän johonkin saareen tuosta noin vaan! Älkää edes viitsikö, keksikää parempia stooreja!

Sun lapsesi ei siis ole missään leireillä tai luokkaretkilläkään ollut? sinähän se paras provo olet!!


leireillä ja luokkaretkillä päiviä ja öitä poissa kotoa?

Minun lapseni on ollut kuusivuotiaasta leireillä ja yökylässä kavereilla. Jopa viiden päivän partioleirillä oli jo 8 v.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
67/141 |
18.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei yksikään vanhempi (toivottavasti!) ole niin hullu, että päästää 10-vuotiaan 300 kilsan päähän johonkin saareen tuosta noin vaan! Älkää edes viitsikö, keksikää parempia stooreja!

Sun lapsesi ei siis ole missään leireillä tai luokkaretkilläkään ollut? sinähän se paras provo olet!!


leireillä ja luokkaretkillä päiviä ja öitä poissa kotoa?

Minun lapseni on ollut kuusivuotiaasta leireillä ja yökylässä kavereilla. Jopa viiden päivän partioleirillä oli jo 8 v.


Tuntuu oudolta ettei tuon ikäinen lapsi viihdy kotonaan...

Vierailija
68/141 |
18.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei yksikään vanhempi (toivottavasti!) ole niin hullu, että päästää 10-vuotiaan 300 kilsan päähän johonkin saareen tuosta noin vaan! Älkää edes viitsikö, keksikää parempia stooreja!

Sun lapsesi ei siis ole missään leireillä tai luokkaretkilläkään ollut? sinähän se paras provo olet!!


leireillä ja luokkaretkillä päiviä ja öitä poissa kotoa?

Minun lapseni on ollut kuusivuotiaasta leireillä ja yökylässä kavereilla. Jopa viiden päivän partioleirillä oli jo 8 v.


Tuntuu oudolta ettei tuon ikäinen lapsi viihdy kotonaan...

toisensa pois? Kyllä vaan täällä on kummallista porukkaa...joka asiasta saadaan negatiivinen kun oikein väännetään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
69/141 |
18.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Samoin kuin joka asiasta syyllistetään äiti-ihmistä, tavalla tai toisella.

ap

ei yksikään vanhempi (toivottavasti!) ole niin hullu, että päästää 10-vuotiaan 300 kilsan päähän johonkin saareen tuosta noin vaan! Älkää edes viitsikö, keksikää parempia stooreja!

Sun lapsesi ei siis ole missään leireillä tai luokkaretkilläkään ollut? sinähän se paras provo olet!!


leireillä ja luokkaretkillä päiviä ja öitä poissa kotoa?

Minun lapseni on ollut kuusivuotiaasta leireillä ja yökylässä kavereilla. Jopa viiden päivän partioleirillä oli jo 8 v.


Tuntuu oudolta ettei tuon ikäinen lapsi viihdy kotonaan...

toisensa pois? Kyllä vaan täällä on kummallista porukkaa...joka asiasta saadaan negatiivinen kun oikein väännetään.

Vierailija
70/141 |
18.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

350km päähän kesälomalla kaverin kesämökille. Emme kokeneet perhettä tarpeeksi turvalliseksi, joten päätös on meidän. Tyttö vähän aikaa kiukutteli ja jonkin ajan päästä myönsi, että on helpottunut kun ei tarvitse mennä.

Eikä se ole mitään riippuvuutta, vaan tervettä äidinvaistoa. Turvallisuus ennen kaikkea etenkään jos et tunne kaverin vanhempia. 15-vuotiaani EHKÄ päästäisin, jos hän kovasti haluaisi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
71/141 |
18.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos ei halua, niin ei ole "pakko" mennä.



Meillä oli vene kun olin lapsi, monen sadan kilometrin päässä. Ekaluokasta lähtien mulla oli siellä aina kaveri mukana, joskus oltiin viikkokin reissussa. Ei puhelimia eikä aurinkorasvaa. Vanhempamme eivät edes tunteneet mitenkään erityisen hyvin toisiaan.

Vierailija
72/141 |
18.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos ei halua, niin ei ole "pakko" mennä.

Meillä oli vene kun olin lapsi, monen sadan kilometrin päässä. Ekaluokasta lähtien mulla oli siellä aina kaveri mukana, joskus oltiin viikkokin reissussa. Ei puhelimia eikä aurinkorasvaa. Vanhempamme eivät edes tunteneet mitenkään erityisen hyvin toisiaan.


että vaikka lapsi olisi halunnut mennä, oli kuitenkin helpottunut ettei tarvinnutkaan mennä.

Mun mielestä tällanen on taas näitä tilanteita joissa määritellään kuka se päättääkään perheen asioista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
73/141 |
18.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

on käsittääkseni sitä, että yrittää vaikuttaa lapsen mielipiteisiin jollakin tavoin ja niin että lapsi sen myötä toimisi aikuisen haluamalla tavalla tai lyttää lapsen ajatukset "huonoina" tai "arvottomina", ei sitä, että kerron oman ajatukseni tai tunteeni jostakin asiasta.



ap*kommentoi jollekin joka virnuili että olisin tuossa vastauksessani lapselle jotenkin manipuloinut häntä*

Vierailija
74/141 |
18.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

on käsittääkseni sitä, että yrittää vaikuttaa lapsen mielipiteisiin jollakin tavoin ja niin että lapsi sen myötä toimisi aikuisen haluamalla tavalla tai lyttää lapsen ajatukset "huonoina" tai "arvottomina", ei sitä, että kerron oman ajatukseni tai tunteeni jostakin asiasta.

ap*kommentoi jollekin joka virnuili että olisin tuossa vastauksessani lapselle jotenkin manipuloinut häntä*

lapsi haluaisi mennä, mutta kun äiti sanoo, että haluaisi lapsen olevan mielummin kotona, niin lapsi sitten tiapuu äidin tahtoon, koska eihalua tuottaa pettymystä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
75/141 |
18.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

perheen sellaiseksi, etten päästänyt tyttöäni matkaan. Kielsin, kiukuttelua ja itkua ja ovien paiskontaa. Sen jälkeen sitten parin päivän päästä tyttö sanoi, että oli oikeastaan hyvä, ettei päässyt lähteen kun ei itse voinut sanoa tälle tytölle, ettei halua sinne. Olisi kaveri vain suuttunut kun oli sitä mieltä, että on oikein erikoinen suosionosoitus jos hän haluaa kavereita heidän mökilleen.

Tytölle oli helpompi kun kieltäjinä oli kalkkisvanhemmat, eikä hänen itse tarvinnut sanoa, ettei halua sinne mökille.

En nyt muista numeroani, mutta se ikävä äiti, joka kielsi tyttöään lähtemästä mökille 350km päähän.

Jos ei halua, niin ei ole "pakko" mennä.

Meillä oli vene kun olin lapsi, monen sadan kilometrin päässä. Ekaluokasta lähtien mulla oli siellä aina kaveri mukana, joskus oltiin viikkokin reissussa. Ei puhelimia eikä aurinkorasvaa. Vanhempamme eivät edes tunteneet mitenkään erityisen hyvin toisiaan.


että vaikka lapsi olisi halunnut mennä, oli kuitenkin helpottunut ettei tarvinnutkaan mennä.

Mun mielestä tällanen on taas näitä tilanteita joissa määritellään kuka se päättääkään perheen asioista.

Vierailija
76/141 |
18.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei yksikään vanhempi (toivottavasti!) ole niin hullu, että päästää 10-vuotiaan 300 kilsan päähän johonkin saareen tuosta noin vaan! Älkää edes viitsikö, keksikää parempia stooreja!

Miksi ei? Vanhemmathan sieläl valvovat!Sun lapsesi ei siis ole missään leireillä tai luokkaretkilläkään ollut? sinähän se paras provo olet!!

Missähän kunnossa ne vanhemmat siellä on? Ihmisillä on niin monenlaista suhtautumista aiheeseen lapset ja vanhemmilla alkoholia.

Vierailija
77/141 |
18.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta ap on täysin järjissään oleva ihminen koska hän pohtii tuota asiaa ja epäröi. 10-vuotias on muka "isoa" poikaa ja saattavat tehdä hölmöilyjä, vaikka fiksuja poikia muuten olisivat.



Jos kaverin vanhemmat eivät ole huolehtivaisia, vaan luottavat että kyllä 10-vuotiaat selviää, on riski tapaturmille jo kova.



Minä en päästäisi omaa lastani. Ensinnäkään en päästäisi vieraan kyytiin tuollaiseksi matkaksi, kun en tiedä millainen kuski on kyseessä. Olen nähnyt niin monia sekopäisiä äitejä ja isiä autonratissa, että ei kiitos.



Toinen asia on tuo veden äärellä oleminen. Se ei tarvitse kuin yksi kompastuminen laiturilla ja uppoaminen veteen. ´Tai veneen kaatuminen. Tai sitten pojat lähtevät illalla fikkarin kanssa metsään ja eivät sitten löydäkäään takaisin mökille. Entä tuli? Jos tekevät ruokaa avotulella, lapset innostuvat sen kanssa leikkimään (siis edelleenkin jos valvonta ei pelaa) ja hiha syttyy? Kuka sammuttaa jos aikuiset rapufiiliksissään?



Sanokaa vain ylihysteeriseksi, ihan miksi vain, mutta en päästäisi.

Vierailija
78/141 |
18.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta ap on täysin järjissään oleva ihminen koska hän pohtii tuota asiaa ja epäröi. 10-vuotias on muka "isoa" poikaa ja saattavat tehdä hölmöilyjä, vaikka fiksuja poikia muuten olisivat.

Jos kaverin vanhemmat eivät ole huolehtivaisia, vaan luottavat että kyllä 10-vuotiaat selviää, on riski tapaturmille jo kova.

Minä en päästäisi omaa lastani. Ensinnäkään en päästäisi vieraan kyytiin tuollaiseksi matkaksi, kun en tiedä millainen kuski on kyseessä. Olen nähnyt niin monia sekopäisiä äitejä ja isiä autonratissa, että ei kiitos.

Toinen asia on tuo veden äärellä oleminen. Se ei tarvitse kuin yksi kompastuminen laiturilla ja uppoaminen veteen. ´Tai veneen kaatuminen. Tai sitten pojat lähtevät illalla fikkarin kanssa metsään ja eivät sitten löydäkäään takaisin mökille. Entä tuli? Jos tekevät ruokaa avotulella, lapset innostuvat sen kanssa leikkimään (siis edelleenkin jos valvonta ei pelaa) ja hiha syttyy? Kuka sammuttaa jos aikuiset rapufiiliksissään?

Sanokaa vain ylihysteeriseksi, ihan miksi vain, mutta en päästäisi.

Vierailija
79/141 |
18.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapseni koulussa (Normaalikoulu, Yliopiston harjoittelukoulu eli erittäin ammattitaitoista väkeä) on leirikouluohjelma, jossa 3 luokkalaisille on kahden yön leirikoulu, sitä vanhemmille aina pitemmät leirikoulut aina viikkoon asti.



Tämä siksi, että lapselle on hyvä harjoitella kodista irtautumista ja yön yli oloa ilman vanhempia. Kuulostaa käsittämättömältä nämä joidenkin perustelut siitä, miksi lapsi ei saisi lähteä. Pääsevätkö teidän lapsenne leirikouluhin, enemmän vaaroja kai siellä on?

Vierailija
80/141 |
18.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sinä sekoitat nyt puurot ja vellit!

Tuo kertomasi esimerkki kertoo toisesta asiasta eli siitä että lapsi taipuu äitinsä tahtoon unohtaen oman tahtonsa ja halunsa eikä äiti tee asialle mitään kun haluaa pitää "päänsä" ja sillä tavoin terrorisoi lastaan. Sellaisessa tilanteessa äidin olisi kannustettava lasta kuuntelemaan omaa mielipidettään ja äiti voisi vaikkapa ihan kiittää siitä että lapsi on niin ihana että ajattelee myös häntä mutta etti se äidin "paras" ole nyt sitä mikä asian päättää vaan lapsen päätös.

Minä tein niin, annoin lapsen ajatukselle ja mielipiteelle ja tuntemuksille oman tilan ja arvon ja annoin lapsen ns päättää asiasta VAIKKA se päätös eli mökille lähtö minua hieman kirpaisikin.

Ja se kirpaisun syy käykin jo ilmi alkuviestistäni.

JOS olisin manipuloinut lastani niin olisin tehnyt kaikkeni kääntääkseni lapseni mielen minulle mieluisaan suuntaan vaikkapa houkuttelemalla johonkin muuhun kivaan vkonloppuna, se olisi ollut manipulointia.

ap

on käsittääkseni sitä, että yrittää vaikuttaa lapsen mielipiteisiin jollakin tavoin ja niin että lapsi sen myötä toimisi aikuisen haluamalla tavalla tai lyttää lapsen ajatukset "huonoina" tai "arvottomina", ei sitä, että kerron oman ajatukseni tai tunteeni jostakin asiasta.

ap*kommentoi jollekin joka virnuili että olisin tuossa vastauksessani lapselle jotenkin manipuloinut häntä*

lapsi haluaisi mennä, mutta kun äiti sanoo, että haluaisi lapsen olevan mielummin kotona, niin lapsi sitten tiapuu äidin tahtoon, koska eihalua tuottaa pettymystä.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi viisi kuusi