Lue keskustelun säännöt.
Työttömien opettajien vertaistukiketju
11.08.2011 |
Onko kukaan muu opettaja vailla työpaikkaa? Olen luokanopettaja, ja valmistumiseni jälkeen olin kaksi vuotta sijaisena samalla koululla, sitten jäin äitiyslomalle ja hoitovapaalle neljäksi vuodeksi kahden lapseni kanssa. Viime lukuvuodeksi sain helposti koko lukuvuoden sijaisuuden, mutta nyt en kertakaikkiaan mitään, vaikka 80 km säteeltä olen töitä etsinyt todella aktiivisesti tammikuusta lähtien. Hakemuksia, haastatteluja (yleensä 6-8 haastateltavaa, joilla työkokemusta enemmän kuin minulla), sähköposteja suoraan rehtoreille ja koulutusvirastoon jne. jne. Tuntuu, että missään ei tarvita ammattitaitoani eikä innostustani. Nautin opettamisesta, ja keväällä sain pelkästään positiivista palautetta niin oppilailta, vanhemmilta kuin työtovereiltakin. Ahdistaa, nyt pitää odottaa flunssakauden alkua, että saisi edes muutaman päivän pätkätöitä... Keväällä ilmoitin lasten päiväkotiinpaluupäiväksi koulujenalkupäivän, joten maksan elokuun päivähoitomaksun, vaikka minulla ei olisi yhtään työpäivää elokuussa. Tunnen itseni täysin turhaksi ja surkeaksi. Onko kohtalontovereita?
Kommentit (1500)
Opettajia koulutetaan myös liikaa nykytarpeisiin. Osa vaihtaa alaa, ilman jatkokoulutusta, jos erikoisosaamista löytyy esim. musiikki ja näyttelijätyöt vetää tällaisia monilahjakkuuksia. Itselläni näitä lahjoja ei valitettavasti ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eniten ärsyttää kommentti, että ota suoraan yhteyttä kouluihin ja verkostoidu! Ei jumalauta tällä alalla ole piilotyöpaikkoja, vaikka kuinka itseesi tyrkyttäisit töihin. Ja jos "suhteita" ei oo entuudestaan, miten niitä luot, kun töihin ei pääse näyttämään osaamistaan.
Mutta kun se suora yhteydenotto on se paras tapa saada töitä ja saada jalka oven väliin!
Ja nimenomaan puhelinsoitto ensin ja heti keskustelun jälkeen lyhyt viesti esittelyineen ja yhteystietoineen sähköpostiin. Näin olen jokaisen pestini saanut, ensin lyhyitä sijaisuuksia, sitten pitempiä sijaisuuksia, määräaikaisuuksia ja lopulta virka.
Rehtoreille kannattaa ensin soittaa, opettajillekin voi laittaa s-postitse lyhyen "sijainen tarjolla" -esittelyn. Lähes joka koulussa on lopulta pulaa sijaisista jossain vaiheessa lukuvuotta.
Verkostoitumisella tarkoitetaan varmasti sitä, että kun saa yhdestä koulusta sijaisuuden, saa sinne jalan oven väliin ja opehuoneesta saa lisää sijaisuuksia, jos osoittautuu hyväksi. Opehuoneesta siis siten, että joku koulutukseen menijä kyselee, tai lomamatkalle lähtevä. Ja vastaavasti saatat saada vinkin jostain pitemmästä sijaisuudesta toisesta koulusta, aina joku tuntee jonkun.
Alkuun pitää sietää epävarmuutta ja lyhyitä sijaisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten ärsyttää kommentti, että ota suoraan yhteyttä kouluihin ja verkostoidu! Ei jumalauta tällä alalla ole piilotyöpaikkoja, vaikka kuinka itseesi tyrkyttäisit töihin. Ja jos "suhteita" ei oo entuudestaan, miten niitä luot, kun töihin ei pääse näyttämään osaamistaan.
Mutta kun se suora yhteydenotto on se paras tapa saada töitä ja saada jalka oven väliin!
Ja nimenomaan puhelinsoitto ensin ja heti keskustelun jälkeen lyhyt viesti esittelyineen ja yhteystietoineen sähköpostiin. Näin olen jokaisen pestini saanut, ensin lyhyitä sijaisuuksia, sitten pitempiä sijaisuuksia, määräaikaisuuksia ja lopulta virka.
Rehtoreille kannattaa ensin soittaa, opettajillekin voi laittaa s-postitse lyhyen "sijainen tarjolla" -esittelyn. Lähes joka koulussa on lopulta pulaa sijaisista jossain vaiheessa lukuvuotta.
Verkostoitumisella tarkoitetaan varmasti sitä, että kun saa yhdestä koulusta sijaisuuden, saa sinne jalan oven väliin ja opehuoneesta saa lisää sijaisuuksia, jos osoittautuu hyväksi. Opehuoneesta siis siten, että joku koulutukseen menijä kyselee, tai lomamatkalle lähtevä. Ja vastaavasti saatat saada vinkin jostain pitemmästä sijaisuudesta toisesta koulusta, aina joku tuntee jonkun.
Alkuun pitää sietää epävarmuutta ja lyhyitä sijaisuuksia.
Kuinkas kauan olet ollut opettajana? Noi sun niksit toimii siinä uran alkuvaiheessa. Sitten kun kokemusta alkaa olemaan lähemmäs kymmenen vuotta, alkaa rehtoreita houkutella enemmän nuorempien palkkaaminen. Kyllä mullakin oli vielä pari vuotta vientiä, eipä ole enää. Alue vaikuttaa. Esim. Oulussa on hakijoita 30-80 jokaista sijaisuuttakin kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten ärsyttää kommentti, että ota suoraan yhteyttä kouluihin ja verkostoidu! Ei jumalauta tällä alalla ole piilotyöpaikkoja, vaikka kuinka itseesi tyrkyttäisit töihin. Ja jos "suhteita" ei oo entuudestaan, miten niitä luot, kun töihin ei pääse näyttämään osaamistaan.
Mutta kun se suora yhteydenotto on se paras tapa saada töitä ja saada jalka oven väliin!
Ja nimenomaan puhelinsoitto ensin ja heti keskustelun jälkeen lyhyt viesti esittelyineen ja yhteystietoineen sähköpostiin. Näin olen jokaisen pestini saanut, ensin lyhyitä sijaisuuksia, sitten pitempiä sijaisuuksia, määräaikaisuuksia ja lopulta virka.
Rehtoreille kannattaa ensin soittaa, opettajillekin voi laittaa s-postitse lyhyen "sijainen tarjolla" -esittelyn. Lähes joka koulussa on lopulta pulaa sijaisista jossain vaiheessa lukuvuotta.
Verkostoitumisella tarkoitetaan varmasti sitä, että kun saa yhdestä koulusta sijaisuuden, saa sinne jalan oven väliin ja opehuoneesta saa lisää sijaisuuksia, jos osoittautuu hyväksi. Opehuoneesta siis siten, että joku koulutukseen menijä kyselee, tai lomamatkalle lähtevä. Ja vastaavasti saatat saada vinkin jostain pitemmästä sijaisuudesta toisesta koulusta, aina joku tuntee jonkun.
Alkuun pitää sietää epävarmuutta ja lyhyitä sijaisuuksia.
Kuinkas kauan olet ollut opettajana? Noi sun niksit toimii siinä uran alkuvaiheessa. Sitten kun kokemusta alkaa olemaan lähemmäs kymmenen vuotta, alkaa rehtoreita houkutella enemmän nuorempien palkkaaminen. Kyllä mullakin oli vielä pari vuotta vientiä, eipä ole enää. Alue vaikuttaa. Esim. Oulussa on hakijoita 30-80 jokaista sijaisuuttakin kohtaan.
jos kokemusta on lähemmäs 10 vuotta eikä ole saanut vakipaikkaa (tai edes pätkää pätkän perään samasta koulusta tai rehtori ei ole suositellut sinua toiseen kouluun), niin on syytä katsoa peiliin. Syytä on katsoa myös silloin, jos joutuu vaihtamaan koulua joka lukuvuoden jälkeen.
Ja kyllä, useamman vuoden työkokemuksenkin jälkeen joutuu välillä sietämään pätkää ja silppua. Pois karsiutuvat ensimmäisinä ne, jotka olettavat, että työkokemuksen perusteella ei enää tehdä pätkiä ja kesistäkin pitää saada palkkaa. Tämä on nykytilanne, valitettavasti.
Omat niksini pätivät kyllä ihan muussa kuin uran alkuvaiheessa, onneksi :) Ja vakipaikan sain 40+ vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten ärsyttää kommentti, että ota suoraan yhteyttä kouluihin ja verkostoidu! Ei jumalauta tällä alalla ole piilotyöpaikkoja, vaikka kuinka itseesi tyrkyttäisit töihin. Ja jos "suhteita" ei oo entuudestaan, miten niitä luot, kun töihin ei pääse näyttämään osaamistaan.
Mutta kun se suora yhteydenotto on se paras tapa saada töitä ja saada jalka oven väliin!
Ja nimenomaan puhelinsoitto ensin ja heti keskustelun jälkeen lyhyt viesti esittelyineen ja yhteystietoineen sähköpostiin. Näin olen jokaisen pestini saanut, ensin lyhyitä sijaisuuksia, sitten pitempiä sijaisuuksia, määräaikaisuuksia ja lopulta virka.
Rehtoreille kannattaa ensin soittaa, opettajillekin voi laittaa s-postitse lyhyen "sijainen tarjolla" -esittelyn. Lähes joka koulussa on lopulta pulaa sijaisista jossain vaiheessa lukuvuotta.
Verkostoitumisella tarkoitetaan varmasti sitä, että kun saa yhdestä koulusta sijaisuuden, saa sinne jalan oven väliin ja opehuoneesta saa lisää sijaisuuksia, jos osoittautuu hyväksi. Opehuoneesta siis siten, että joku koulutukseen menijä kyselee, tai lomamatkalle lähtevä. Ja vastaavasti saatat saada vinkin jostain pitemmästä sijaisuudesta toisesta koulusta, aina joku tuntee jonkun.
Alkuun pitää sietää epävarmuutta ja lyhyitä sijaisuuksia.
Kuinkas kauan olet ollut opettajana? Noi sun niksit toimii siinä uran alkuvaiheessa. Sitten kun kokemusta alkaa olemaan lähemmäs kymmenen vuotta, alkaa rehtoreita houkutella enemmän nuorempien palkkaaminen. Kyllä mullakin oli vielä pari vuotta vientiä, eipä ole enää. Alue vaikuttaa. Esim. Oulussa on hakijoita 30-80 jokaista sijaisuuttakin kohtaan.
jos kokemusta on lähemmäs 10 vuotta eikä ole saanut vakipaikkaa (tai edes pätkää pätkän perään samasta koulusta tai rehtori ei ole suositellut sinua toiseen kouluun), niin on syytä katsoa peiliin. Syytä on katsoa myös silloin, jos joutuu vaihtamaan koulua joka lukuvuoden jälkeen.
Ja kyllä, useamman vuoden työkokemuksenkin jälkeen joutuu välillä sietämään pätkää ja silppua. Pois karsiutuvat ensimmäisinä ne, jotka olettavat, että työkokemuksen perusteella ei enää tehdä pätkiä ja kesistäkin pitää saada palkkaa. Tämä on nykytilanne, valitettavasti.
Omat niksini pätivät kyllä ihan muussa kuin uran alkuvaiheessa, onneksi :) Ja vakipaikan sain 40+ vuotiaana.
Hohhoijaa. Tuommosella ymmärryskyvyllä varustettuja sitten on vakiopettajissa. Katoppa kuule vähän ympärillesi ja katsele noita työttömyyslukuja ja koulutuspaikkojen määrää. Huomaa, että sua on työelämä kohdellut silkkihansikkain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten ärsyttää kommentti, että ota suoraan yhteyttä kouluihin ja verkostoidu! Ei jumalauta tällä alalla ole piilotyöpaikkoja, vaikka kuinka itseesi tyrkyttäisit töihin. Ja jos "suhteita" ei oo entuudestaan, miten niitä luot, kun töihin ei pääse näyttämään osaamistaan.
Mutta kun se suora yhteydenotto on se paras tapa saada töitä ja saada jalka oven väliin!
Ja nimenomaan puhelinsoitto ensin ja heti keskustelun jälkeen lyhyt viesti esittelyineen ja yhteystietoineen sähköpostiin. Näin olen jokaisen pestini saanut, ensin lyhyitä sijaisuuksia, sitten pitempiä sijaisuuksia, määräaikaisuuksia ja lopulta virka.
Rehtoreille kannattaa ensin soittaa, opettajillekin voi laittaa s-postitse lyhyen "sijainen tarjolla" -esittelyn. Lähes joka koulussa on lopulta pulaa sijaisista jossain vaiheessa lukuvuotta.
Verkostoitumisella tarkoitetaan varmasti sitä, että kun saa yhdestä koulusta sijaisuuden, saa sinne jalan oven väliin ja opehuoneesta saa lisää sijaisuuksia, jos osoittautuu hyväksi. Opehuoneesta siis siten, että joku koulutukseen menijä kyselee, tai lomamatkalle lähtevä. Ja vastaavasti saatat saada vinkin jostain pitemmästä sijaisuudesta toisesta koulusta, aina joku tuntee jonkun.
Alkuun pitää sietää epävarmuutta ja lyhyitä sijaisuuksia.
Kuinkas kauan olet ollut opettajana? Noi sun niksit toimii siinä uran alkuvaiheessa. Sitten kun kokemusta alkaa olemaan lähemmäs kymmenen vuotta, alkaa rehtoreita houkutella enemmän nuorempien palkkaaminen. Kyllä mullakin oli vielä pari vuotta vientiä, eipä ole enää. Alue vaikuttaa. Esim. Oulussa on hakijoita 30-80 jokaista sijaisuuttakin kohtaan.
jos kokemusta on lähemmäs 10 vuotta eikä ole saanut vakipaikkaa (tai edes pätkää pätkän perään samasta koulusta tai rehtori ei ole suositellut sinua toiseen kouluun), niin on syytä katsoa peiliin. Syytä on katsoa myös silloin, jos joutuu vaihtamaan koulua joka lukuvuoden jälkeen.
Ja kyllä, useamman vuoden työkokemuksenkin jälkeen joutuu välillä sietämään pätkää ja silppua. Pois karsiutuvat ensimmäisinä ne, jotka olettavat, että työkokemuksen perusteella ei enää tehdä pätkiä ja kesistäkin pitää saada palkkaa. Tämä on nykytilanne, valitettavasti.
Omat niksini pätivät kyllä ihan muussa kuin uran alkuvaiheessa, onneksi :) Ja vakipaikan sain 40+ vuotiaana.
Eiku sä oletkin varmaan luokanopettaja! Teitä voi käyttää mihin vaan. Aineenopettajilla on kuule pikkasen vaikeampaa työllistyä eikä niitä paikkoja synny yhtään enempää lisää, vaikka oisi kuinka hyvä tyyppi ja rehtorit suosittelisivat koulusta toiseen. Pikkasen rajaa tolle työttömien syyttämiselle ja oman erinomaisuuden korostamiselle.
Ei tyrkyttämisestä ja jalasta oven välissä välttämättä virkaa seuraa... itselläni on käynyt tuuri ja olen virassa mutta todellakaan ei ole virattomiksi jääneissä opiskelutovereissa vikaa ammattilaisena, heitä (meitä) vaan on liikaa. Kun joku paikka aukee, rehtorit on ihan pulassa kun huippuunsa viritettyjä superopeja tulvii haastatteluun.
Itselläkin työmatkaa liki 100 km mutta ei parane valittaa, jos vaihtoehto olis, että olisin ilman työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten ärsyttää kommentti, että ota suoraan yhteyttä kouluihin ja verkostoidu! Ei jumalauta tällä alalla ole piilotyöpaikkoja, vaikka kuinka itseesi tyrkyttäisit töihin. Ja jos "suhteita" ei oo entuudestaan, miten niitä luot, kun töihin ei pääse näyttämään osaamistaan.
Mutta kun se suora yhteydenotto on se paras tapa saada töitä ja saada jalka oven väliin!
Ja nimenomaan puhelinsoitto ensin ja heti keskustelun jälkeen lyhyt viesti esittelyineen ja yhteystietoineen sähköpostiin. Näin olen jokaisen pestini saanut, ensin lyhyitä sijaisuuksia, sitten pitempiä sijaisuuksia, määräaikaisuuksia ja lopulta virka.
Rehtoreille kannattaa ensin soittaa, opettajillekin voi laittaa s-postitse lyhyen "sijainen tarjolla" -esittelyn. Lähes joka koulussa on lopulta pulaa sijaisista jossain vaiheessa lukuvuotta.
Verkostoitumisella tarkoitetaan varmasti sitä, että kun saa yhdestä koulusta sijaisuuden, saa sinne jalan oven väliin ja opehuoneesta saa lisää sijaisuuksia, jos osoittautuu hyväksi. Opehuoneesta siis siten, että joku koulutukseen menijä kyselee, tai lomamatkalle lähtevä. Ja vastaavasti saatat saada vinkin jostain pitemmästä sijaisuudesta toisesta koulusta, aina joku tuntee jonkun.
Alkuun pitää sietää epävarmuutta ja lyhyitä sijaisuuksia.
Kuinkas kauan olet ollut opettajana? Noi sun niksit toimii siinä uran alkuvaiheessa. Sitten kun kokemusta alkaa olemaan lähemmäs kymmenen vuotta, alkaa rehtoreita houkutella enemmän nuorempien palkkaaminen. Kyllä mullakin oli vielä pari vuotta vientiä, eipä ole enää. Alue vaikuttaa. Esim. Oulussa on hakijoita 30-80 jokaista sijaisuuttakin kohtaan.
jos kokemusta on lähemmäs 10 vuotta eikä ole saanut vakipaikkaa (tai edes pätkää pätkän perään samasta koulusta tai rehtori ei ole suositellut sinua toiseen kouluun), niin on syytä katsoa peiliin. Syytä on katsoa myös silloin, jos joutuu vaihtamaan koulua joka lukuvuoden jälkeen.
Ja kyllä, useamman vuoden työkokemuksenkin jälkeen joutuu välillä sietämään pätkää ja silppua. Pois karsiutuvat ensimmäisinä ne, jotka olettavat, että työkokemuksen perusteella ei enää tehdä pätkiä ja kesistäkin pitää saada palkkaa. Tämä on nykytilanne, valitettavasti.
Omat niksini pätivät kyllä ihan muussa kuin uran alkuvaiheessa, onneksi :) Ja vakipaikan sain 40+ vuotiaana.
Eiku sä oletkin varmaan luokanopettaja! Teitä voi käyttää mihin vaan. Aineenopettajilla on kuule pikkasen vaikeampaa työllistyä eikä niitä paikkoja synny yhtään enempää lisää, vaikka oisi kuinka hyvä tyyppi ja rehtorit suosittelisivat koulusta toiseen. Pikkasen rajaa tolle työttömien syyttämiselle ja oman erinomaisuuden korostamiselle.
Samaa katsoin, luokanopehan tuon on oltava, ei kommenteissa muuten ole mitään järkeä kun ei se koulu toimi niin että tosta vaan joku hyvä tyyppi sijaistaa ketä vaan ja nappaa siitä vaan vakipaikan. Jos esim historian opettajia on koulussa 2, ovat noin 30-vuotiaita, niin se olis semmoiset 35 vuotta näillä näkymin jalkaa pidettävä koulussa ovien raossa siinä toivossa että jompikumpi kuitenkin yhtäkkiä lähtee muualle...
Hei, en ole opettaja itse, mutta näin ketjun ja ajattelin kysyä että onko teistä kukaan miettinyt että voisitteko tehdä työtä muualla kuin Suomessa?
Suomalaiset opettajat ja opetusmetodit ovat varsin hyvässä huudossa ja kysyntää on ympäri maailman. Asiaan voi tutustua vaikkapa EduClusterin sivulta.
Tiedän hyvin, että kaikille ulkomailla työskentely ei sovi perhe- tai muista syistä, mutta olen itse ollut vuosituhannen vaihteessa persianlahden suunnalla (tietoliikenne-alalla) töissä pari vuotta ja kokemus oli erittäin positiivinen ja rahaakin ansaitsin varsin hyvin. Palasin kuitenkin takaisin Suomeen, lähinnä siksi että minulla oli vakityö odottamassa (olin virkavapaalla) ja en halunnut rikkoa lupausta palata. Sitten Irakin sodan jne. muiden syiden vuoksi asiat monimutkaistuivat ja palaaminen olisi ollut vaikeaa ainakin niin hyvin ansaitseviin hommiin missä olin. Mutta nyt ajat on siellä toiset ja ajattelin tuoda esille sen, että Arabian niemimaalla edut länsimaalaiselle työntekijälle ovat yleensä varsin hyvät ja täysijärkinen aikuinen joilla on edes hiemankaan kyky sopeutua eri kulttuureihin pärjää siellä kyllä ihan OK kun edes vähän yrittää. Eihän siellä ole pakko koko elämäänsä viettää ja sitten kun sieltä lähtee hieman enemmän ansainneena ja kokeneempana niin katu-uskottavuutta on lännessäkin sen verran että siitä on yleensä etua työpaikkaa etsiessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 48 v ja työkokemusta on muutama pätkä. Yhteensä ei ihan viittäkään vuotta. Opiskelin kymmenen vuotta ja sitten olin kotiäitinä reippaasti yli vuosikymmenen. Nyt teen töitä jo toista vuotta samaan kouluun putkeen ja hitsi kun väsyttää, pääsispä välillä nauttimaan työttömyydestä. Mutta taitaa olla 1-2 vuotta vielä tätä samaa edessä ja sitte on varmaan pakko hakea tuohon naapurikouluun, missä avautuu virka. Tää on mun viides vähänkään pitkäaikaisempi työpaikka (väh 4kk). Ja hassua kyllä, kahteen näistä paikoista mua on pyydetty niin että rehtori on soittanut kotiin ja kysynyt voisinko tulla. Ilman että olen hakenut. Tää menee ihan liian putkeen, pelkään että saan sen virankin. Lottovoitto olis kyllä paljon mieluisampi.
Tää on kuin mun kynästä, enkä itsekään haluaisi hakea virkaa...
Olen ihan samaa mieltä, että opettajien työtilanne esim. Oulussa on huono. Mutta ei opettajia liikaa ole, he vaan jakaantuvat huonosti Suomeen. Esim. pääkaupunkiseudulla on paljon kouluja, joissa on lottovoitto saada pätevä hakija.
Varmasti systeemiäkin voisi muuttaa, mutta niin voisi monesti itseäänkin. Täälläkin palstalla työttömyysketjuissa pyörii aina vaan se sama kuvio, jossa työtön kokee aina olevansa täysin osaton tilanteeseensa eikä mikään ehdotettu vaihtoehto ole vaan mahdollinen. Siis ei voi kouluttautua (koska työkkäri ja ikä), ei voi muuttaa paikkakuntaa (koska perhe ja suku), ei voi pendelöidä toiselle paikkakunnalle (koska raha), ei voi asua viikot eri paikkakunnalla (koska siitä tulee avioero), ei voi muuttaa ulkomaille (koska jotain). Niitä vaihtoehtoja kuitenkin on! Ikävää, ettei se mieluisin vaihtoehto nyt tällä hetkellä ole mahdollinen, mutta vaihtoehtoja todellakin on. Passivoituminen on se vaihtoehto, jonka valitsee samalla kun ampuu alas muut vaihtoehdot. Kuulostan varmaan karummalta kuin on tarkoitus. Yritän siis sanoa jotain sellaista, että silloin kun elämä vastustaa niin täytyy taistella vastaan eikä alistua olosuhteisiin. Toki jos valitsee hylätä uransa koska mieluummin on kotona lasten kanssa sillä omalla paikkakunnalla niin se on vallan ok, mutta olen kuitenkin aistivinani näistä kirjoituksista syvää katkeruutta "systeemiä" kohtaan.
Työn perässä muuttaminen ei ole mitenkään harvinaista, sitä on tehty vuosikymmenestä ja -tuhannesta toiseen. Maantieteellisesti puoli Suomea on sellaista aluetta, että siellä nuorten on melkeinpä valittava työllistyminen ja isompaan kaupunkiin muutto tai vaihtoehtoisesti turvallisille kotikulmille jääminen ja työttömyys. Varmaan on siinä systeemissä vikaa, mutta kun tilanne nyt vaan on tämmöinen, niin sen kanssa on elettävä.
Sieltä Oulusta pääsee Norskin halvoilla lennoilla Vantaalle opettamaan 29 € suuntaansa kun vaan ajoissa varaa lennot...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan samaa mieltä, että opettajien työtilanne esim. Oulussa on huono. Mutta ei opettajia liikaa ole, he vaan jakaantuvat huonosti Suomeen. Esim. pääkaupunkiseudulla on paljon kouluja, joissa on lottovoitto saada pätevä hakija.
Varmasti systeemiäkin voisi muuttaa, mutta niin voisi monesti itseäänkin. Täälläkin palstalla työttömyysketjuissa pyörii aina vaan se sama kuvio, jossa työtön kokee aina olevansa täysin osaton tilanteeseensa eikä mikään ehdotettu vaihtoehto ole vaan mahdollinen. Siis ei voi kouluttautua (koska työkkäri ja ikä), ei voi muuttaa paikkakuntaa (koska perhe ja suku), ei voi pendelöidä toiselle paikkakunnalle (koska raha), ei voi asua viikot eri paikkakunnalla (koska siitä tulee avioero), ei voi muuttaa ulkomaille (koska jotain). Niitä vaihtoehtoja kuitenkin on! Ikävää, ettei se mieluisin vaihtoehto nyt tällä hetkellä ole mahdollinen, mutta vaihtoehtoja todellakin on. Passivoituminen on se vaihtoehto, jonka valitsee samalla kun ampuu alas muut vaihtoehdot. Kuulostan varmaan karummalta kuin on tarkoitus. Yritän siis sanoa jotain sellaista, että silloin kun elämä vastustaa niin täytyy taistella vastaan eikä alistua olosuhteisiin. Toki jos valitsee hylätä uransa koska mieluummin on kotona lasten kanssa sillä omalla paikkakunnalla niin se on vallan ok, mutta olen kuitenkin aistivinani näistä kirjoituksista syvää katkeruutta "systeemiä" kohtaan.
Työn perässä muuttaminen ei ole mitenkään harvinaista, sitä on tehty vuosikymmenestä ja -tuhannesta toiseen. Maantieteellisesti puoli Suomea on sellaista aluetta, että siellä nuorten on melkeinpä valittava työllistyminen ja isompaan kaupunkiin muutto tai vaihtoehtoisesti turvallisille kotikulmille jääminen ja työttömyys. Varmaan on siinä systeemissä vikaa, mutta kun tilanne nyt vaan on tämmöinen, niin sen kanssa on elettävä.
Sieltä Oulusta pääsee Norskin halvoilla lennoilla Vantaalle opettamaan 29 € suuntaansa kun vaan ajoissa varaa lennot...
Ja mistä sä sellaista luulet, että Vantaalla olis pula opettajista? Ei todellakaan ole, ainakaan aineenopettajista ja luokanopettajiakin hakee avoimia paikkoja hirmu määrät. Kaikki hakijat ei toki ole työttömiä, mutta ihan turha kuvitella, että täällä olis apajat ja joku opettajapula!
Vierailija kirjoitti:
Hei, en ole opettaja itse, mutta näin ketjun ja ajattelin kysyä että onko teistä kukaan miettinyt että voisitteko tehdä työtä muualla kuin Suomessa?
Suomalaiset opettajat ja opetusmetodit ovat varsin hyvässä huudossa ja kysyntää on ympäri maailman. Asiaan voi tutustua vaikkapa EduClusterin sivulta.
Tiedän hyvin, että kaikille ulkomailla työskentely ei sovi perhe- tai muista syistä, mutta olen itse ollut vuosituhannen vaihteessa persianlahden suunnalla (tietoliikenne-alalla) töissä pari vuotta ja kokemus oli erittäin positiivinen ja rahaakin ansaitsin varsin hyvin. Palasin kuitenkin takaisin Suomeen, lähinnä siksi että minulla oli vakityö odottamassa (olin virkavapaalla) ja en halunnut rikkoa lupausta palata. Sitten Irakin sodan jne. muiden syiden vuoksi asiat monimutkaistuivat ja palaaminen olisi ollut vaikeaa ainakin niin hyvin ansaitseviin hommiin missä olin. Mutta nyt ajat on siellä toiset ja ajattelin tuoda esille sen, että Arabian niemimaalla edut länsimaalaiselle työntekijälle ovat yleensä varsin hyvät ja täysijärkinen aikuinen joilla on edes hiemankaan kyky sopeutua eri kulttuureihin pärjää siellä kyllä ihan OK kun edes vähän yrittää. Eihän siellä ole pakko koko elämäänsä viettää ja sitten kun sieltä lähtee hieman enemmän ansainneena ja kokeneempana niin katu-uskottavuutta on lännessäkin sen verran että siitä on yleensä etua työpaikkaa etsiessä.
Eri maiden perusopetussysteemi on kyllä aika erilainen, lisäksi epäilen että vaikka me Suomessa halutaan uskoa omaan erinomaisuuteemme, kyllä me aika mamuja jonkun toisen maan opettajina oltaisiin. Vai tykkäisitkö itse, että oman ekaluokkalaisesi ope olis vaikka aasialainen, joka olis vaan tupsahtanut Suomeen työttömyyttä/pientä palkkaa pakoon? Onhan Aasiassa myös hyvää tulosta (Pisa), mutta halutaanko me käytännössä sieltä opeja tänne? No ei, vaikka joku vieraileva luennoitsija voidaan halutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten ärsyttää kommentti, että ota suoraan yhteyttä kouluihin ja verkostoidu! Ei jumalauta tällä alalla ole piilotyöpaikkoja, vaikka kuinka itseesi tyrkyttäisit töihin. Ja jos "suhteita" ei oo entuudestaan, miten niitä luot, kun töihin ei pääse näyttämään osaamistaan.
Mutta kun se suora yhteydenotto on se paras tapa saada töitä ja saada jalka oven väliin!
Ja nimenomaan puhelinsoitto ensin ja heti keskustelun jälkeen lyhyt viesti esittelyineen ja yhteystietoineen sähköpostiin. Näin olen jokaisen pestini saanut, ensin lyhyitä sijaisuuksia, sitten pitempiä sijaisuuksia, määräaikaisuuksia ja lopulta virka.
Rehtoreille kannattaa ensin soittaa, opettajillekin voi laittaa s-postitse lyhyen "sijainen tarjolla" -esittelyn. Lähes joka koulussa on lopulta pulaa sijaisista jossain vaiheessa lukuvuotta.
Verkostoitumisella tarkoitetaan varmasti sitä, että kun saa yhdestä koulusta sijaisuuden, saa sinne jalan oven väliin ja opehuoneesta saa lisää sijaisuuksia, jos osoittautuu hyväksi. Opehuoneesta siis siten, että joku koulutukseen menijä kyselee, tai lomamatkalle lähtevä. Ja vastaavasti saatat saada vinkin jostain pitemmästä sijaisuudesta toisesta koulusta, aina joku tuntee jonkun.
Alkuun pitää sietää epävarmuutta ja lyhyitä sijaisuuksia.
Kuinkas kauan olet ollut opettajana? Noi sun niksit toimii siinä uran alkuvaiheessa. Sitten kun kokemusta alkaa olemaan lähemmäs kymmenen vuotta, alkaa rehtoreita houkutella enemmän nuorempien palkkaaminen. Kyllä mullakin oli vielä pari vuotta vientiä, eipä ole enää. Alue vaikuttaa. Esim. Oulussa on hakijoita 30-80 jokaista sijaisuuttakin kohtaan.
jos kokemusta on lähemmäs 10 vuotta eikä ole saanut vakipaikkaa (tai edes pätkää pätkän perään samasta koulusta tai rehtori ei ole suositellut sinua toiseen kouluun), niin on syytä katsoa peiliin. Syytä on katsoa myös silloin, jos joutuu vaihtamaan koulua joka lukuvuoden jälkeen.
Ja kyllä, useamman vuoden työkokemuksenkin jälkeen joutuu välillä sietämään pätkää ja silppua. Pois karsiutuvat ensimmäisinä ne, jotka olettavat, että työkokemuksen perusteella ei enää tehdä pätkiä ja kesistäkin pitää saada palkkaa. Tämä on nykytilanne, valitettavasti.
Omat niksini pätivät kyllä ihan muussa kuin uran alkuvaiheessa, onneksi :) Ja vakipaikan sain 40+ vuotiaana.
Matemaattisten aineitten ja tietotekniikan opettajana Helsingissä?
Mistä ne sijaisten valitsijat tietävät karsia ne "kesistäkin pitäisi saada palkkaa"-vaativat, kun ei sitä ole tapana hakemuksessa mainita?
Ei se niin mene, vaan ensimmäiseksi karsiutuvat ne, joilla palkka on yli 3000€/kk eli pätevät ja yli 10 vuoden kokemuksella paikkoja hakevat.
Peiliinkatsominen ei taida auttaa ainakaan HY-opettajia, eikä tämän palstan keskustelujen perusteella äidinkielen tai ruotsin opettajiakaan.
Yritänpä nyt ratapölkystä vääntää, kun rautalankamalli ei toiminut. Kyllä aineenopettajien työttömyys on ihan järjestelmän vika. Opetusministeriö ja OAJ ovat antaneet suosituksen, että useimpien aineiden kohdalla koulutuspaikkoja pitäisi vähentää kymmenittäin. Tähän eivät vaan yliopistot ole lähteneet mukaan, koska heillä on oma lehmä ojassa. Minun aineen koulutuspaikkoja jopa nostettiin kymmenisen vuotta sitten. Tällä hetkellä tilastolliset ennusteet aineen työllistymiselle vuoteen 2020 ovat valtakunnallisesti heikot.
Mua itseäni risoo eniten se, että työttömille opettajille vain jankutetaan, että yritä enemmän,ota kaikki työt vastaan ja hommaa lisää opetettavia aineita. Mun mielestä pitäisi vaan huutaa: Juokse vielä kun voit! Eli vaihda alaa! Itse mietin alanvaihtoa työllistymisen takia jo vuosia. Aina tuli kuitenkin sijaisuuksia. Onneksi lopultakin sain itseni kiskottua siitä limbosta pois ja nyt vaihdan alaa.
Nuorempien kohtalo surettaa. Moni ei ole ihan täysin perillä, kuinka heikko työllistymistilanne. Kyllä koulutuksen järjestäjällä pitäisi olla vastuu ylikouluttamisesta.
Onko myös pääkaupunkiseudulla vaikea saada lyhyitä viikon flunssasijaisuuksia?
Vierailija kirjoitti:
Onko myös pääkaupunkiseudulla vaikea saada lyhyitä viikon flunssasijaisuuksia?
Flunssaa riittää pk-seudulla. Sijaisuuksien linjaukset ovat koulukohtaisia, reksit tekevät päätökset. On kouluja, joissa sijaisia otetaan vain tietyille luokille, muuten koulun omat opet hoitavat oman työn ohella. Alakouluissa varsinkin sijaiset palkataan. Jos hoidat ensimmäiset pätkät kivasti ja ilman valituksia, töitä varmaan riittää. Ilmoittaudu useampaan kouluun, vastaa puhelimeen myöhään illalla ja aikaisin aamulla.
Vierailija kirjoitti:
Onko myös pääkaupunkiseudulla vaikea saada lyhyitä viikon flunssasijaisuuksia?
En pääkaupunkiseudusta tiedä, mutta useissa kunnissa on nykyisin käytäntönä, ettei sijaisia palkata. Näin myös meidän kunnassa. Eli ennen sijaisrekisterin kautta puhelin piippasi jatkuvasti, mutta näiden säästöjen myötä kerran, kaksi vuodessa. Itseasiassa viime lukukauden aikana en saanut yhtään lyhyttä tarjousta mistään. Sijaisrekisteristä siis tarjotaan kaikkien opetettavien aineiden sijaisuuksia periaatteella nopein saa. Otin sieltä aika lailla kaiken, minkä ehdin.
Saman koulun opettajat hoitavat sairastuneen tunnit joko omien tuntiensa ohessa tai välissä. Semmosta! Pidäppä siinä sitä jalkaa sitten oven välissä seuraavat 30! Itselle 500 päivää oli rajana odottamiselle.
Eniten ärsyttää kommentti, että ota suoraan yhteyttä kouluihin ja verkostoidu! Ei jumalauta tällä alalla ole piilotyöpaikkoja, vaikka kuinka itseesi tyrkyttäisit töihin. Ja jos "suhteita" ei oo entuudestaan, miten niitä luot, kun töihin ei pääse näyttämään osaamistaan.