Tiätkö ihmistyypin, joka ei pidä juurikaan yhteyttä,

Olen oikeasti kyllä kiinnostunut ihmisistä ja heidän voinnistaan. Mutta kun vaan viihdyn niin hyvin omissa oloissani, niin en saa otettua yhteyttä keneenkään. Voin oikeasti kuukausitolkulla ajatella, että tänä iltana soitan sille ja sille. Mutta ei en jaksa iltaani käyttää siihen. Joskus jätän vastaamatta puhelimeen, vaikka soittaja olsi joku tosi kiva ihminen. En vaan jaksa puhua heidän kanssaan. Ja useinhan siitä seuraa lisä "velvollisuuksia" kun olet yhteydessä kaverijin. Sitten pitäisi tavata, mennä kaville jne... En vaan jaksa, enkä ole tippaakaan masentunut.



Eli siis kyllä äitisi voi olla kiinnostunut, muttab ehkä hän on erakkoluonne. Itse tosin koen, että lasteni jutuista olen ja tulen aina olemaan kiinnostunut.

Kaltaisesi marttyyrille ei tunnu riittävän mikään.

Sori kylmä teksti, mutta mulla oli kaveri joka imi kaiken ja silti valitti kun kuuukaaan ei ymmmärrää muaaaaa eikää välitääää.



Että olet vihainen kun joku osoittaa empaattisuutta?! Hoh, hoh, kun ei ole juuri sillain empaattinen kun sä haluat? Ehkä susta huokuu se tyytymättömyys ja meikäläiset peruuttaa takavasemmalle.

olen AINA kiinnostunut, mutta muiden ihmisten suhteen, valitettavasti, olen tuollainen.

Syynä lähinnä, että olen itse tehnyt arjestani sellaista että se imee minusta kaikki mehut, eikä "ylimääräiseen" jää yhtään mitään annettavaksi.



Olen paraikaa tekemässä omassa päässäni ja arjessani muutoksia, jotta pääsisin pois tästä tilasta ja voisin nauttia myös muiden ihmisten seurasta ilman että se tuntuu verottavan viimeiseksi energiatipat.

kyse ei ole siitä, että häneltä unohtuisivat ystävät muiden kiireiden takia, päinvastoin.



Kyseessä on ihminen, jonka on äärimmäisen vaikea tutustua uusiin ihmisiin ja joka on niin aloitekyvytön, että ei vain osaa ottaa itse yhteyttä. Hänellä on vain muutama hyvä ystävä (joihin itsekin lukeudun) ja välimme ovat jo parikymmentä vuotta olleet kuin kahden siskoksen. Onneksi tunnen hänen luonteenlaatunsa, enkä loukkaannu pitkistä tauoista jne. Sen sijaan hänen oma äitinsä on jatkuvasti nyreissään ja loukkaantunut asiasta.

ymmärtäisin valituksesi jos kyseessä olisi joku kaverisi, mutta että tällainen piirre häiritsee äidissäsi? jos hän kerran on innoissaan kuulumisistasi, niin ihan varmasti on sitä oikeasti.. vai onko jotain muuta syytä epäillä että häntä ei kiinnosta? ei tarjoa apua vaikka teillä on vaikeaa tms? Ehkä hän ei vain halua tuppautua aikuisten lastensa elämään sen enempää, jos kerran pärjäätte hyvin.

olen sosiaalisesti erittäin laiska, mutta se ei todellakaan tarkoita, että en välittäisi läheisten ihmisten hyvinvoinnista.

anoppi ja pari kaveria samanlaisia. Onhan se kyllä ärsyttävää jos yhteydenpito on yksipuolista. Jossain vaiheessa ei sitten itsekään jaksa. Ihmisten on turha puolustella, että olen niin kiireinen tai sen luonteinen. Niin makaa kuin petaa. Jos ei jaksa pitää ihmisiin yhteyttä niin saattaapa se loppua toiseltakin osapuolelta energia siihen.

En osaa juurikaan oma-alotteisesti pitää yhteyttä ystäviini, koska koen oloni todella tungettelevaksi, jos vaikkapa soitan ilman mitään oikeaa asiaa. Olen kyllä tsempannut parin viime vuoden aikana tämän kanssa omalla mittapuullani huomattavasti, ja nyt esimerkiksi erilaisten sosiaalisten medioiden kautta tapahtuva yhteydenpito ei enää tunnu niin kauhean vaikealta ja epäkohteliaalta. Tämä vammailu on varmaan perua lapsuudestani, jolloin minulla ei juurikaan ollut kavereita ja perheestäni, jossa ei mitään turhanpäiväistä löpinää harrasteta.

Kun näen kavereitani, olen kauhean innostunut ja juttelen paljon ja tunnen tietynlaista hengenheimolaisuutta. Silti otan harvoin yhteyttä kavereihini, siedän erinomaisesti yksinäisyyttä (viihdyn kirjojen ja elokuvien parissa) enkä mieti, mitä kaverini ajattelevat minusta joka olen niin laiska pitämään yhteyttä.