Työttömien opettajien vertaistukiketju
Onko kukaan muu opettaja vailla työpaikkaa? Olen luokanopettaja, ja valmistumiseni jälkeen olin kaksi vuotta sijaisena samalla koululla, sitten jäin äitiyslomalle ja hoitovapaalle neljäksi vuodeksi kahden lapseni kanssa. Viime lukuvuodeksi sain helposti koko lukuvuoden sijaisuuden, mutta nyt en kertakaikkiaan mitään, vaikka 80 km säteeltä olen töitä etsinyt todella aktiivisesti tammikuusta lähtien. Hakemuksia, haastatteluja (yleensä 6-8 haastateltavaa, joilla työkokemusta enemmän kuin minulla), sähköposteja suoraan rehtoreille ja koulutusvirastoon jne. jne. Tuntuu, että missään ei tarvita ammattitaitoani eikä innostustani. Nautin opettamisesta, ja keväällä sain pelkästään positiivista palautetta niin oppilailta, vanhemmilta kuin työtovereiltakin. Ahdistaa, nyt pitää odottaa flunssakauden alkua, että saisi edes muutaman päivän pätkätöitä... Keväällä ilmoitin lasten päiväkotiinpaluupäiväksi koulujenalkupäivän, joten maksan elokuun päivähoitomaksun, vaikka minulla ei olisi yhtään työpäivää elokuussa. Tunnen itseni täysin turhaksi ja surkeaksi. Onko kohtalontovereita?
Kommentit (1500)
Vierailija kirjoitti:
Lukion työhaastatteluissa kannattaa varautua siihen että haastattelijoiden raadissa istuu myös opiskelijoita.
Lukioista on oppivelvollisuuden laajentamisen myötä tulossa peruskouluja, joten omalta kohdaltani ammatinvalinta menee uusiksi. En halua opettaa pakkolukiossa.
Amikseen ne menee joiden on pakko jonnekin mennä ei lukioon
Vierailija kirjoitti:
Miesopettajat ovat häviämässä suomalaisista peruskouluista löysän kurin ja hyysämisen vuoksi. Jos haluat työllistyä opettajana, niin suosi miesten suosimia kouluaineita.
Meidän koulussa taas nimenomaan tuntuu, että miesopet ovat niitä, jotka eivät pidä kuria ja hyysäävät oppilaita. (Huom. Puhun alakoulun luokanopettajista.) Silti tuntuu, että he ovat rehtorin ”suosikkeja”. Eivät koskaan sano esimiehille epäkohdista... Heitä vaan pidetään rentoina työntekijöinä, jotka eivät valita mistään. Tuntuu epäreilulta, mutta tällaista tämä kai on. Ja en nyt katkera ole, mutta tämän olen useammassa koulussa huomannut. Ärsyttää vähän.
Vierailija kirjoitti:
Itkettäää kirjoitti:
Mua ahdistaa, määeäaikaisuus loppuu toukokuussa ja ei tietoa jatkosta. Olen 3 lapsen yh joten ei paljon naurata.
Kiva kun meitä naisia syrjitään työelämässä ihan surutta, miksei kukaan tee asialle mitään?
Naisia syrjitään? Opehuoneissa on lähes aina naisenemmistö ja jos yksityisopetuksessa opiskelija esittää toivomuksen (vaatimuksen) opettajan sukupuolesta, haluaa hän 99% todennäköisyydellä naisen
Opiskelukaverimiehet ovat jo alkaneet saamaan virkoja, joihin 100 hakijaa. Valmistumisesta 1-3 vuotta. En tiedä kuinka monta vuotta menee että itse pääsisi edes haastatteluun, kun nyt yli kaksi vuotta työelämässä. Naispuolisia kollegoita on muuttanut Helsinkiin ja siellä hyvin määräaikaisia töitä ollut vastavalmistuneellekin, mutta ei näillä kulmilla.
Äidinkielen ja kirjallisuuden lehtorin virka Porin suomalaisen yhteislyseon lukiossa. Hakijoita vain 12! Yleensä puhutaan useista kymmenistä hakijoista, vähintään noin kolmestakymmenestä. Tämä antaa vähän toivoa.
Hakijoista kelpoisia kaikki 12. Perusteluina valintaan ovat kelpoisuuden lisäksi "haastattelussa saadut tiedot, joiden perusteella hakijan katsotaan soveltuvan tehtävään parhaiten".
Auttakaa mä itken mä en jaksa enää
Taas on viime kuukaudet sähköposti täyttynyt rekrytointipäätöksistä, jotka eivät koske minua. Turha niitä avatakaan, sillä en ole saanut kutsun kuin yhteen haastatteluun, joten tulevat minulle vain tiedoksi, minua ei taaskaan ole valittu. Kaikkia paikkoja Suomessa olen tänä talvena hakenut, jokaiseen paikkaan kirjoittanut juuri sinne sopivan hakemuksen, joskus yömyöhälle valvoen koneen ääressä.
Siinä ainoassa haastattelussa yritin liikaa ja epäonnistuin. En osaa mennä paikalle omahyväisenä ja luottavaisena. Olen liian pitkään ollut heittopussina, tehnyt lyhyitä sijaisuuksia ja pidempiä aikoja ollut työttömänä. Selitin liikaa ja yritin liikaa. Pitäisi olla rauhallinen ja etuoikeutetun oloinen, sellainen jolle ilman muuta kuuluu vakituinen virka ja kaikki edut.
Köyhyys ja epätoivo näkyvät naamasta, hiuksista ja vaatteista. Tällaista epäonnistujaa ei kukaan halua. On parempi hautautua kotiin ja lakata yrittämästä.
Vierailija kirjoitti:
Auttakaa mä itken mä en jaksa enää
Ai, sä oot kans lukenut sähköpostisi?
Sama tunne.
#673
Hei!
Tänään tuli minullekin yksi viranhaltijapäätös, odottelen muistakin paikoista. En ole saanut kutsua yhteenkään haastatteluun nyt vuoteen. Opetuskokemusta 2 vuotta ja kelpoinen olen.
Virkaan oli valittu se henkilö tietysti joka siinä koulussa oli jo sijaisena ollut. Tajusin sen vasta kun googlettelin.
Hakijoita yhteensä neljäkymmentä, ja kymmenen kutsuttu haastatteluun. Minä en siihen joukkoon kuulunut.
Voimia kaikille työttömille opettajille! Kunpa meidän tilanteeseen herättäisiin ja saisi edes opiskella uuteen ammattiin työttömyysetuudella.
Älkää vaipuko epätoivoon vaan hakekaa muita töitä. Uskokaa vaan, kyllä opettajakoulutusta arvostetaan monissa työpaikoissa. Mullekin on tullut haastattelukutsuja silloin, kun olen hakenut muita töitä, joihin minulla tosin on myös kelpoisuus. Se on kyllä totta, että on jokseenkin mahdotonta saada vakituinen opettajan paikka, jos ei ole mies tai pienessä kunnassa sopivaa sukua. Tai sitten ainoa hakija, mutta sellaisia paikkoja ei taida ollakaan.
Mä pääsin myös vain yhteen haastatteluun tänä keväänä. Paikasta tuli nyt päätös. Valittu joku aika nuori opettaja, joka on valmistunut pari vuotta sitten ja saanut heti valmistuttuaan töitä lähikunnasta. VAlituksi tullut ei siis ole työtön vaan hänellä on jo opettajan virka.
Minä työtön opettaja jatkan työttömänä olemista. Melkein pahempaa päästä haastatteluun kun ei tule valituksi kumminkaan, kuin että ei kutsuttaisi edes haastatteluun. Näin tunnetasolla. Vaikka tietysti järjellä ajatellen on aina plussaa jos edes pääsee haastatteluun. Miten te muut työttömät opet tämän koette?
Jos jotain hyvää tilanteesta etsii, niin tämä korona masentaa jo niin, että ei jaksa enää itkeä näitä työpettymyksiä.
Apua miten me opet ikinä päästään töihin kun on korona ja kaikki??
Mä vaan itken kotona kaikki päivät, tää on ihan hirveetä ja toivotonta...
Niinpä!
Kunnat eivät laita yhtä ainoaa virkaa enää haluun tässä tilanteessa. Opettajien elämä on pilalla. Mistä minä nyt töitä saan?!??
Te olette kekseliäitä ja älykkäittä, te selviätte kyllä. Sen vuoksi teistä tuli opettajia. Hetken hengähdys taas, ja sitten miettimään, mitä ensi vuodeksi keksittäisiin.
Tsempit ja vertaishalit!
Vierailija kirjoitti:
Te olette kekseliäitä ja älykkäittä, te selviätte kyllä. Sen vuoksi teistä tuli opettajia. Hetken hengähdys taas, ja sitten miettimään, mitä ensi vuodeksi keksittäisiin.
Tsempit ja vertaishalit!
Mitä teet kun ei ole röitä? Ei siinä paljon äly auta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te olette kekseliäitä ja älykkäittä, te selviätte kyllä. Sen vuoksi teistä tuli opettajia. Hetken hengähdys taas, ja sitten miettimään, mitä ensi vuodeksi keksittäisiin.
Tsempit ja vertaishalit!
Mitä teet kun ei ole röitä? Ei siinä paljon äly auta!
Hankin elämän. MInulle opetustyö ei ole koskaan mikään unelma-ammatti ollut vaan päädyin siihen toisen alan työttömänä. Siksi ei ole ollut suuri kynnys jatkaa elämää ilman opetustyötä.
Kun asuu maatilalla, jossa eläimiä, perheessä on pieniä ja lapsia ja dementoitunut vanhus, ei paljon opetustyötä ole vailla. Tai no, opettajan sijaisuus oli suorastaan lomaa arkielämästä.
Älkää jumittuko siihen tilanteeseen, jossa nyt olette vaan jatkakaa eteen päin. Sukupuolta ei kannata pelkän työpaikan vuoksi muuttaa, mutta lisäansioita voi hankkia vaikka opiskelemassa avoimessa yliopistossa jotain sellaista ainetta, että saisi kelpoisuuden opettaa jotain ainetta. Miten olisi musiikki, kuvataide, joku harvinainen kieli tai mikä tahansa sellainen, joka kiinnostaa itseäkin?
Ai sun ratkaisu opettajien työttömyyteen on että muutetaan jonnekin maatilalle dementikkojen kanssa. Ei tsiisus mitä jengiä tällä palstalla on!
Meiltä opettajilta on viety tulevaisuus eikä oikein ketään tunnu kiinnostava, kivat teille!
Veikkaanpa, että vähintäänkin sijaisuuksia on etäopetuskauden jälkeen tarjolla. Ainakin omassa koulussani moni sanoo suoraan olevansa kohtuuttomien paineiden ja työmäärän alla börniksen partaalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te olette kekseliäitä ja älykkäittä, te selviätte kyllä. Sen vuoksi teistä tuli opettajia. Hetken hengähdys taas, ja sitten miettimään, mitä ensi vuodeksi keksittäisiin.
Tsempit ja vertaishalit!
Mitä teet kun ei ole röitä? Ei siinä paljon äly auta!
Hankin elämän. MInulle opetustyö ei ole koskaan mikään unelma-ammatti ollut vaan päädyin siihen toisen alan työttömänä. Siksi ei ole ollut suuri kynnys jatkaa elämää ilman opetustyötä.
Kun asuu maatilalla, jossa eläimiä, perheessä on pieniä ja lapsia ja dementoitunut vanhus, ei paljon opetustyötä ole vailla. Tai no, opettajan sijaisuus oli suorastaan lomaa arkielämästä.
Älkää jumittuko siihen tilanteeseen, jossa nyt olette vaan jatkakaa eteen päin. Sukupuolta ei kannata pelkän työpaikan vuoksi muuttaa, mutta lisäansioita voi hankkia vaikka opiskelemassa avoimessa yliopistossa jotain sellaista ainetta, että saisi kelpoisuuden opettaa jotain ainetta. Miten olisi musiikki, kuvataide, joku harvinainen kieli tai mikä tahansa sellainen, joka kiinnostaa itseäkin?
OOTKO SÄ TOSISSASI näiden maatila-dementiajuttujes kanssa? Lähe nyt jo meneen täältä, kuulikko?!!!
Puolen vuoden pätkä myös loppumassa. Kesä tottakai työttömänä. Ihmetyttää eri kouluja kiertäneenä, kuinka kouluissa valitaan sijaisia ja virkoihin ns. hyviä tyyppejä, suulaita itsensä kehujia ja jopa kiusaajia. Tiedän monta opea ( en puhu itsestäni), jotka on todella hyviä ja arvostettuja työssään, mutta töihin valitaan se hauska suupaltti, joka voi tottakai olla hyväkin opettamaan, mutta kriteerinä kuulee usein vaan :"kun se on niiiiin mukava ja lupsakka!"