13v tyttäreni on raskaana!!

Luokkakaverini synnytti kanssa 14-vuotiaana, ei siitä mitään äitityyppiä todellakaan tullut... Lapsi asuu mummon ja isomummon hoivissa ja äiti kännäilee ympäri kyliä. Nyt siis 22 v.

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 09:31"]

Aina vain vouhkataan, ketju on aloitettu 2011.

No, aihe voi ajankohtainen milloin tahansa. Mutta ei 13-vuoitaasta ole äidiksi, oli aika mikä tahansa.

[/quote]

No on se jo jonkin sortin ennätys nostaa neljävuotta vanha provo ylös ja elvyttää keskustelu. Ihan vinkki vaan kaikille 13v. tyttöjen äideille: Ei kannata katsoa senikäisen "seurustelua", vaan puhaltaa peli heiti poikki. Ja jos  suuttuu, niin se kuuluu VANHEMMUUTEEN, olla välillä inhottava muksulle, jos siitä on melkoinen hyöty pitkällä tähtäimellä...

[quote author="Vierailija" time="23.06.2011 klo 09:59"]

Kyllä se hyvin menee. Seksi nyt vaan on semmoista, että siitä voi tulla raskaaksi, mutta onneksi 13v on jo melkein aikuinen, joten osaa huolehtia itsesätän ja vauvasta.

toi on vittuilua...

No shit! Tää on niin läppä koko palsta kun tuostakin piti erikseen mainita

[quote author="Vierailija" time="23.06.2011 klo 09:57"]ei seiskaluokkalainen VOI saada lasta. Mieti nyt millainen elämä? Mä en usko, että tuo on totta.
[/quote] Kyllä tuon ikäinen voi fyysisesti jo saada lapsen.

Oma tyttäreni on 13 -vuotias ja 6 kuulla raskaana...ei äidit misssään nimessä saa pakottaa aborttiin! Tuon ikäiset lapset pitävät päänsä pystyssä ja tekevät tyhmiä asioita joten olen päättänyt että tyttäreni saa pitää lapsen mutta tottakai autan häntä mutta saa itekki. Ottaa vastuuta asioista 

Meillä neiti ei vielä ole millään lailla kiinnostunut pojista, ja olen erittäin selvästi antanut ymmärtää, ettei niistä kannata olla kiinnostunut vielä muutamaan vuoteen.

Ihan kuin sillä olisi jotain merkitystä, että sinä olet ilmaissut mielipiteesi...

Perheeni puolesta en olisi saanut vilkaistakaan vastakkaista sukupuolta alle 2-kymppisenä, mutta kyllä ne pojat vain kiinnostivat jo seiskaluokkalaisenakin:-P

Älä syyllistä itseäsi! Nyky-Suomessa lapset "aikuistuvat" nopeammin etkä voi vahtia nuoresi tekemisiä 24/7. Tyttäresi on varmasti fiksu ja ajatteleva ihminen ja jokainen voi elämässään tehdä virhearviointeja.



Koeta keskustella tyttäresi kanssa rakentavasti ja rauhallisesti ja kertoa hänelle konkreettisia asioita lapsiperheen arjesta pienen vauvan / lapsen kanssa. Jos et pysty ottamaan itse vastuuta lapsestasi JA hänen tulevasta vauvastaan (vauvan isäkin varmaan muuttaisi samaan asuntoon?), lapsesi paikka on ensikodissa, jonne hakeudutaan kunnan lastensuojelun sosiaalityöntekijän kautta. Myös biologiset isät voivat muuttaa ensikotiin. Kunta maksaa palvelun. Ensikotiin voi muuttaa jo raskausaikana, vaikka vielä pohtisi lapsen pitämistä / antamista adoptioon. Adoptioon antamisen harkinta-aika on 8 vko lapsen syntymästä.



13 -vuotiaalla saattaa hyvinkin olla ruusuiset kuvat äitinä olemisesta ja rattaiden työntelystä. Hänelle tulee antaa arvoa tulevana äitinä ja mielestäni vaatia samalla aikuismaista käytöstä ja ajatellua esimerkiksi pyytää selvittämään ja laskemaan kuukausittainen tulonsa vauvan kanssa ja menkää vaikka yhdessä katsomaan mitä vaipat, korvikkeet, vakuutukset, itkuhälyttimet, rattaat ym. ym. kaupassa maksavat (älkää menkö katsomaan vain vaatteita, ne ovat tyttäresi mielestä varmaan vain söpöjä). Hän ei varmastikaan käsitä, että joutuu laittamaan itsensä sivuun vauvan syntymän jälkeen ja pienillä tuloilla kaikki henk.koht menot tulee nipistää nollaan. Tykkääkö hän esim. käydä elokuvissa, shoppailla vaatteita, laittaako rakennekynsiä, käykö kampaajalla? Nuo asiat hänen tulee lähes unohtaa vauvan syntymän jälkeen. (En tarkoita, ettei äidin tulisi pitää isestään huolta..lukijat varmaan ymmärtävät mitä tarkoitan.)



Toivon, että lapsesi saa jatkaa elämäänsä ja nuoruuttaan vielä nuorena lapsena. Tulevan vauvan antaminen adoptioonkin kotimaassa olisi itsessään suuri lahja jollekkin pariskunnalle.



Voimia teille!

ole mukana lapsensa elämässä, eli lapset saavat lapsia??? On surullista.



Ei tuon ikäisiä saa jättää heitteille, he ovat lapsia vielä. He tarvitsevat vanhemman ympärilleen ohjaamaan ja opastamaan elämän hankalissa asioissa.



Mihin tämä maailma on menossa...huoh. Onkohan uskonkasvatuksen puutteellakin joku merkitys, varmasti.



No, kun tiedät, että olet tehnyt väärin äitinä, niin voit tehdä muutoksen nyt itsessäsi ja alkaa ottaa vastuuta. Sinä saat hoitaa nyt tämän lapsenlapsesi ja sen lisäksi vielä oman lapsesi. Tai sitten jos aborttia vaadit, niin pidät huolta, ettei tyttäresi tapaile ketään muutamaan vuoteen ja alat opettaa arvoja. Sinä olet aikuinen, ei tarvitse murrosikäisiä totella.

Päädyin aborttiin tai minun puolestani päädyttiin siihen, en saanut edes vaihto-ehtoa mutta nyt 27-vuotiaana tiedän että siinä tilanteessa se oli järkevintä.

Seksi ei ollut kivaa ja raskaus tapahtui painostuksen kautta, en ole sitä mieltä että abortti olisi kovin hyväksyttävää mutta olin niin lapsi mieleltäni (näin myöhemmin ajatellen) että se oli ainoa vaihtoehto. En ymmärtänyt elämästä vielä mitään vaikka olinkin muka kypsä ikäisekseni..

Voimia sinne oli provo tai ei, nämä jutut on aina vaikeita. Kysyn vain minkäläinen vanhempi voi lapsi olla lapselle.

Itse muistan yläasteella, että yksi koulukaverini oli raskaana, eikä ihan ehtinyt käydä koulua loppuun ennen kuin sai kaksoset. Asui vanhempiensa luona ja poikakaveri taisi muuttaa sinne myöskin. Ei ole havaintoa miten parisuhteen kävi, mutta muuten näyttää menevän ihan hyvin. (tästä jo 20 vuotta!)

Ystäväni taas yläasteella tuli raskaaksi poikakaverilleen (jonka kanssa nyt naimisissa ja 4 lasta!), teki abortin koska koulutus piti saada ensin.



Turha itkeä mennyttä, vaan pitää miettiä vaihtoehdot ja toimia sitten sen mukaan...

Tunsin tytön, joka oli saanut lapsen 14-vuotiaana. Elämässä oli kyllä vaikeuksiakin, mutta kun viimeksi tapasin, lapsi oli vähän yli 10-vuotias, äiti oli valmistumassa diplomi-insinööriksi ja molempien elämä näytti hyvältä. (Kadotin sitten yhteyden tähän äitiin, kun hän muutti lapsensa kanssa.)

Kuinka kukaan voi itsensä nostaa jalustalle ja muiden äitien yläpuolelle.

Veikkaan että kyllä se elämä vielä sinuakin opettaa tavalla tai toisella. Aina ei voi itse asiohin vaikuttaa.

mutta näin voisi ainakin käydä.

Omalla tytölläni alkoi kuukautiset jo 11.v. joten ihan hyvin hänkin voisi tulla raskaaksi.

Mutta, en nyt halua lähteä kenenkään kasvatusta arvostelemaan, mutta miten ihmeessä näin on päässyt käymään? Jos tämä on siis totta.

Oma tyttäreni, 13.v. on menossa yläasteelle. Hänellä on tyttökavereita joiden kanssa käydään leffoissa, kuunellaan musiikkia, käydään ostoksilla ja välillä linnanmäellä tai muuten vain hengaillaan..mutta hengailua ei ole se, että notkutaan ostareilla tai jengeissä..vaan aina jonkun kotona.

Meillä neiti ei vielä ole millään lailla kiinnostunut pojista, ja olen erittäin selvästi antanut ymmärtää, ettei niistä kannata olla kiinnostunut vielä muutamaan vuoteen. Minkäänlainen seurustelu ei vielä kuulu 13.v. tytön/pojan elämään. Se kuuluu siihen aikuisuuteen ja ihan oikeaan teini-ikään 15.v. ylös päin.

Missä ihmeessä te aikuiset olette silloin, kun lapsenne teitä on tarvinnut?

Olen monesti miettinyt, olisiko ollut parempi vaihtoehto, jos olisin kuitenkin laittanut lapseni päiväkotiin, olisiko heistä tullut enemmän sosiaalisempia ja ovatko jääneet jostain paitsi? Mutta jos se jostain paitsi jääminen on sitä, että tullaan 13.v. raskaaksi tai 16.v isäksi tai että hengaillaan kavereiden kanssa ostarin nurkilla ja kytätään sitä, että kuka kehtaa pyytää jotain vanhempaa ihmistä ostamaan sen perjantai pullon..en kadu yhtään sitä, että olen 15.v. ollut kotiäitinä ja kasvattanut itse lapseni. Ollut läsnä.

Minkäänlaista ammattia minulla ei ole, mutta en myöskään ole kortistossa...mieheni palkka on todella pieni, mutta aina on jotenkin toimeen tultu. Sosiaalihuolto ei ole meitä elättänyt..olen luopunut kaikista omista turhakkeistani, menoistani, avioliittoni ei ole se paras..mutta kunnioitamme toisiamme..luojan kiitos minun lapseni ei ole raskaana, ei juopottele, eikä muutenkaan käyttydy epäsopivasti...voin yksin ja ainoastaan yksin kiittää siitä itseäni....sillä minä, äiti, olen uhrannut oman elämäni, omille lapsilleni...jotta he saisivat kasvaa turvallisesti ja että jos hätä tulee, niin se olen minä joka olen paikalla. Minun aikani jatkaa elämää, tulee vielä..kunhan kuopuskin hieman isommaksi kasvaa...ja mitä olen saanut tästä kaikesta?

Tiedän missä lapseni milloinkin ovat, ei ole niitä raskauksia, ei pelkoja missä lapset ovat viikonloppuisin, minulle ei soitella poliisilaitokselta tai sos. virastosta, että pitäisi lapsi hakea kotiin...ei soiteta koulusta että on ongelmia...eikä meillä lapset tappele ja huorittele äitiään, meillä ei paiskota ovia, vaikka teini-iässä lapsiakin on.

Miten ihmeessä te toiset voittekin sotkea lapsenne elämän ihan täysin?

Kyseessä uusi elävä ihmislapsi ja sinä haluaisit listiä hänet hengiltä.



Omaa tytärtä alkoi pojat kiinnostamaan kun oli kasilla ja nyt ysin keväällä aloitti vakavamman seurustelun jossa seksiäkin.



Me vanhemmat emme voi estää lastemme seksuaalisuutta. Valistaa voimme ja suositella jotain mutta kyllä nuoret itse päättävät omasta kehostaan.



Aluksi en tiennyt seksiä olevan koska tyttö kielsi sen, lopulta paljasti ja kertoi että käyttävät kondomia. Ehdotin pillereitä ja nyt syö niitä.



Tyttäreni luokkakaveri teetti abortin seiskalla joten ei tuon ikäisten raskaudet ole kummallinen juttu tai epätosi.



Oma luokkakaverini ollessani seiskalla sai vauvan. Teki useammankin lapsen saman miehen kanssa.



Tämä kevät on pistänyt ajattelemaan mahdollisuutta että lapseni saisi lapsen. Tyttö ei hyväksy aborttia kuten en minäkään. Toivotaan että ehkäisy ei petä.

Aikamoista, mutta ihan turha tässä on syytellä äitiä ja kasvatustapoja, koska kyllä 13v tietää mitä seksin harrastaminen on ja kyllä seiskaluokalla ollaan jo kiinnostuttu pojista! Mutta seuraukset on tainnu päästä unohtumaan, mutta asiasta kannattaa varmasti keskustella neuvolassa tai jonkin muun henkilön kanssa. Mutta luulen, että jos tyttäresi jää asumaan kanssasi vauvansa kanssa, niin voi olla että hänen lapsi jää sinun hoidettavaksi.. Ihanku nuorta tyttö ei alkaisi kiinnostamaan juominen, biletys, ulkomaanmatkat kavereiden kanssa, kesäfestarit yms.

päättää toisen elämästä, käskeä murhata se pieni mikä sun lapsesi sisällä elää jo.? (tiedän kokemuksesta miltä tuntuu menettää vauva mitä odottaa, nuorena, ja yllätyksenä.!) Voi olla lapsellesi paljo raskaampaa se, että joutuu tekemään abortin sun takias, mitä se, että saa pitää lapsen. ehkä sinä voisit sitten auttaa lastasi hoitamaan vauvaa.?! itse olen onnekseni saanut lapsen, ei se arki aina helppoa oo, väsy on ja vauvan hoito välillä hyvin raskasta, mutta päivääkään en vaihtaisi pois ja kaipaan niin sitä pientä enkeliä..

eikä raskaana

En kestä ajatusta, tyttö seurustellut 3kk pojan kanssa. ovat sitä mieltä, että haluavat pitää lapsen, olen ehdottomasti sitä vastaan! nyt tytär raivoaa, että muuttaa pois kotoa ja muuten pitää mykkä koulua. Luulin, että heillä on vain pientä hempeilyä, mutta ei selvästikkään ole! Olen shokissa, tunnen, että olen todella huono äiti kun päästin lapseni tuollaiseen tilanteeseen. Olemme keskustelleen seksistä ja ehkäisystä. syyn sain tyttäreltäni, että ei ollut...

En tarkoita teidän perhettä, että teillä olisi tällaista, mutta eräässä tuntemassani perheessä alaikäinen tyttö teki kaksi lasta ihan peräjälkeen ihan vaan sentakia, että pääsi pois kotoaan omilleen asumaan.

Kyllä yhteiskunta huolehtii tyttösi perheen hyvinvoinnista, älä murehdi ja hauku liikaa tytärtäsi.

Elämä vain on tällaista kun hormoonit alkaa hyrräämään ja on niin hyvä olla toisen lähellä. Ajattele tyttösi tunteita sillä sillä on suora vaikutus lapseen.Tapahtunut mikä tapahtunut.

Voikaa hyvin.

Kuinka kukaan voi itsensä nostaa jalustalle ja muiden äitien yläpuolelle. Veikkaan että kyllä se elämä vielä sinuakin opettaa tavalla tai toisella. Aina ei voi itse asiohin vaikuttaa.

mutta näin voisi ainakin käydä. Omalla tytölläni alkoi kuukautiset jo 11.v. joten ihan hyvin hänkin voisi tulla raskaaksi. Mutta, en nyt halua lähteä kenenkään kasvatusta arvostelemaan, mutta miten ihmeessä näin on päässyt käymään? Jos tämä on siis totta. Oma tyttäreni, 13.v. on menossa yläasteelle. Hänellä on tyttökavereita joiden kanssa käydään leffoissa, kuunellaan musiikkia, käydään ostoksilla ja välillä linnanmäellä tai muuten vain hengaillaan..mutta hengailua ei ole se, että notkutaan ostareilla tai jengeissä..vaan aina jonkun kotona. Meillä neiti ei vielä ole millään lailla kiinnostunut pojista, ja olen erittäin selvästi antanut ymmärtää, ettei niistä kannata olla kiinnostunut vielä muutamaan vuoteen. Minkäänlainen seurustelu ei vielä kuulu 13.v. tytön/pojan elämään. Se kuuluu siihen aikuisuuteen ja ihan oikeaan teini-ikään 15.v. ylös päin. Missä ihmeessä te aikuiset olette silloin, kun lapsenne teitä on tarvinnut? Olen monesti miettinyt, olisiko ollut parempi vaihtoehto, jos olisin kuitenkin laittanut lapseni päiväkotiin, olisiko heistä tullut enemmän sosiaalisempia ja ovatko jääneet jostain paitsi? Mutta jos se jostain paitsi jääminen on sitä, että tullaan 13.v. raskaaksi tai 16.v isäksi tai että hengaillaan kavereiden kanssa ostarin nurkilla ja kytätään sitä, että kuka kehtaa pyytää jotain vanhempaa ihmistä ostamaan sen perjantai pullon..en kadu yhtään sitä, että olen 15.v. ollut kotiäitinä ja kasvattanut itse lapseni. Ollut läsnä. Minkäänlaista ammattia minulla ei ole, mutta en myöskään ole kortistossa...mieheni palkka on todella pieni, mutta aina on jotenkin toimeen tultu. Sosiaalihuolto ei ole meitä elättänyt..olen luopunut kaikista omista turhakkeistani, menoistani, avioliittoni ei ole se paras..mutta kunnioitamme toisiamme..luojan kiitos minun lapseni ei ole raskaana, ei juopottele, eikä muutenkaan käyttydy epäsopivasti...voin yksin ja ainoastaan yksin kiittää siitä itseäni....sillä minä, äiti, olen uhrannut oman elämäni, omille lapsilleni...jotta he saisivat kasvaa turvallisesti ja että jos hätä tulee, niin se olen minä joka olen paikalla. Minun aikani jatkaa elämää, tulee vielä..kunhan kuopuskin hieman isommaksi kasvaa...ja mitä olen saanut tästä kaikesta? Tiedän missä lapseni milloinkin ovat, ei ole niitä raskauksia, ei pelkoja missä lapset ovat viikonloppuisin, minulle ei soitella poliisilaitokselta tai sos. virastosta, että pitäisi lapsi hakea kotiin...ei soiteta koulusta että on ongelmia...eikä meillä lapset tappele ja huorittele äitiään, meillä ei paiskota ovia, vaikka teini-iässä lapsiakin on. Miten ihmeessä te toiset voittekin sotkea lapsenne elämän ihan täysin?

Oksettavaa tekstiä :(

itse olen aina kunnioittanut äitiäni ja totellut. Silti menetin neitsyyteni 14-vuotiaaana. En tullut raskaaksi koska kondomia osasimme käyttää mutta muistan kyllä hyvin, että olin ihan tietoinen mitä teen jne. En minä 14-vuotiaana leikkinyt barbeilla.. :D Ja voi kyllä 7 luokalla jo jotkut harrastivat seksiä.. Harhaluulo, että sen ikäisiä tyttöjä ei seksi kiinnostaisi.. Taisin olla kuudennella kun ensimmäistä kertaa katseltiin hämmästyneinä porno filmiä.. Niin ja lapset tein 26-vuotinaana.

niillä on niitä teinien kouluttamisnukkeja, jotka parkuvat ja niitä pitää hoitaa (teiniraskausprojekteja). Yhdessä Dr. Phil ohjelmassa yksi teini sitten päätti antaa lapsensa adoptioon. Toivottavasti kukaan 13- vuotias ei tee mun pojasta isää. Apua.