Tammikuun Toivotut ~ kesäkuun kuulumiset

Meillä on kies mennyt aika realisti linjalla. Eihän innostuta liikaa ennen kuin lopulta tiedetään että siellä joku on. Mun jatkuvasti vaihteleva innostu pelko taas on aiheuttanut jo sata riitaa. Tuntuu että joka päivä on enemmän tai vähemmän kinasteltu jostain ja tietty mä sitten rupeen pillittämään.



No mutta kuitenkin nyt mies löi ällikkälä. Oli nähnyt omalla moottoripyörä forumillaan ilmoituksen annetaan hoitopöytä. Ja olisi sitten hakenut sen meille! Näköjään sekin unohti että piti odottaa että tiedetään onko siellä joku :)

Nyt meillä on sitten hoitopöytä, vaikka hankitoja ei ainakaan mull ollut suunnitelmissa tehdä ennen raskauen puoliväliä. Onneksi pöytä oli tosiaan ilmainen, jos jotain nyt saattuukin käymään.

Mites te muut, joko olette kertoneet raskaudesta muille? Omille vanhemmillenne?...



Mä en halua vielä ennen ensimmäistä ultraa kertoa, ja miehenkin mielestä näin hyvä. Mutta mun valmistumisjuhlissa 28.5 en sitten juonut alkoholia, kuin yhden pienen lasillisen kuohuoviiniä (plussa tuli pari päivää ennen). Ja sekin taisi jäädä kesken. No tämä sitten herätti vanhempieni kaverin uteliaisuuden ja se kysy suoraan, olenko raskaana. En myöntänyt. Ja äitini sattui vieressä olemaan. Sitte äiti sanoo, ettei nyt meidän tyttö raskaanaa, ei hän ehdi alkaa mummoksi vielä (täytti juuri 43v). En oikeen tiedä miten tuohon suhtautua... Ja vielä äiti sanoi, että ku ollaan menossa naimisiin ens kesänä, niin eihän hänen tyttärensä mitään lasta tee, ennen kuin on naimisissa... (ihanku ei ite olis niin tehnyt, äitini ja isäni meni naimisiin heinäkuun lopussa, kun minä oli jo syntynyt toukokuun alussa...)



Oho. Tulipas pitkästi sepustettua.

Mun pahat olot jatkuu. Mies ja lapset on mökillä ja mä olen vaan maannut sohvalla kaikki illat ja syönyt just sitä, mitä on sattunut huvittamaan. Aika ihanaa, vaikka meinaa jo tulla ikävä perhettä.



Mä kerroin meidän lapsille jo, kun mulla on ollut niin iso väsy ja paha olo varsinkin iltaisin, kun ollaan oltu miehen soittohommien takia paljon kolmistaan. Esikoinen varsinkin on sellainen joka huolestuu helposti ja halusin antaa hänelle jonkun syyn mun fiiliksiin. Poika 7v. ilmoitti, että hänen pitää hetki miettiä, mitä mieltä on pikkusisaruksesta :) Ei ole vielä kertonut, mihin tulokseen tuli :) Hän ei ole mikään ihmisirakas tyyppi ja huoneensa oveenkin on kirjoittanut "vauvavapaavyöhyke", joten ei ollut varmaan se uutinen, minkä hän olisi halunnut kuulla. Tyttö 5v. sen sijaan repesi uutiseen kuultuaan liitoksista. Juoksi eteisen käytävään tuulettamaan ja silittelee jo nyt mun vatsaa mennen tullen. Aika suloista. Mutta tyttö, joka normaalisti on hirveä lörppä ehdotti itse, että pidetään vauva vielä meidän perheen salaisuutena ja on siinä ihme kyllä onnistunutkin :) Hänestä on jännää, kun on salaisuus.



Mun hyvät ystävät tietää, koska mä tarvitsen kanssaeläjiä tähän hommaan :) Ja ajattelin myös, että jos kaikki ei menisikään hyvin, niin tukea ei voi olla liikaa. Mun äidille mun oli kerrottava, kun tarvitsin hänen asiantuntija-apuaan vatsatautini aikana. Samantien kerroin sit isälle ja veljelle. Myös miehen veli ja pari ystävää tietää. Miehen vanhemmat ei vielä, koska heidän suhtautuminen kolmanteen lapseen ei tule olemaan suopea, niin keräämme vähän voimia :) Eli meidän vauvasta tietää jo lähes kaikki :)



Nyt on pakko tehdä ruokaa, kun kuvotus on hetkeksi helpottanut. Puolen tunnin päästä sipulin paistosta voi taas vain haaveilla.



Käpyhippi tänään tasan 9+0 :)

JaninaMaa, hyvä että sait/saat asian hoidettua. Putoaa kivi sydämeltä, toivomme ?

Ja tosiaan, vau minkä hintainen ultra! Mä maksoin 180 e!! :O (En kyllä kilpailuttanut niitä yhtään, vaan menin kotia lähimpään... ois ehkä kannattanut vähän vertailla.) (ai miten niin ehkä...)



Muille kertomisesta: meillä oli aikomuksena, ettei kerrota kellekään ennen np-ultraa. Vähän toisin on kuitenkin käynyt... oltiin kaveriporukalla siellä lomareissulla, jossa oli pakko kertoa neljälle kaverille. Samaan syssyyn kerrottiin parille muullekin kaverille, mutta esim. meidän vanhemmat ei vielä tiedä. Tämä on ensimmäinen lapsenlapsi kaikille tuleville isovanhemmille, ei haluta herättää turhaa innostusta, jos meneekin vielä mäkeen. Ultran jälkeen ajattelin uskaltaa luottaa prosentteihin, nyt vielä en :)



Suurimman osan aikaa mulla on hyvä ja luottavainen olo, mutta kyllä pelko keskeytyneestä keskenmenosta käy säännöllisesti mielessä. Raskausoireita kun edelleenkin on vaan tosi vähän.



Mies yrittää lohdutella pelkojen suhteen, mutta muuten sekin on kyllä tosi matalalla profiililla vielä. Tammikuun keskenmeno (tuulimuna) on jättänyt siihenkin jälkensä.



Voi HUOH, ultraan vielä 13 päivää! (Meillä ei lasketa... eipä!)



Lela 9+6

Mulla oli tänään eka neuvola. Virtsanäytteessä oli proteiinit vähän korkeella, joka vois siis johtua oireettomasta virtatientulehduksesta. Huomenna pitäis sitten mennä oikeen labraan vielä. Ultra on ens viikon perjantaina... jännää!



Muuten neuvolassa meni oikein hyvin. Neuvolatäti oli oikein ihana ja kiva. jee!

Tänään kävin neuvolassa ja ekassa ultrassa ja ihana sydämen syke sieltä masusta kuului ja näkyikin väpätyksenä kuvassa. Oppaita ja lehtisiä sain paljon mukaani joten taidan tästä lähteä niitä lukemaan ja lepäilemään :) Kauniita unia!

Kirjoitit Hatuli kyllä ihan kuin minun kynästäni, kun oli noista prosenteista puhetta. Kuten itsekin aiemmin sanoin, niin ei ne prosentit siinä tilanteessa sitte paljoa auta, kun itse sattuukin siihen 0,1 %:n joukkoon tms., ja kaikki ei menekään hyvin. Päinvastoin: tulee entistä enemmän olo, että jos tämä on niin harvinaista, niin MIKSI JUURI ME. Siksi olen itekin päättänyt, että turha tuijottaa mitään varmuusmarginaaleja, kyllä se vain kaikki on jonkun korkeamman ohjauksessa ja harvoin sitä itse pystyy vaikuttamaan millään lailla. Ollaan vain raskaana kunnes toisin todistetaan ;) Ja kaipa se niin menee, että kaikille annetaan se taakka kannettavaksi, jonka kanssa he pärjäävät.



Mutta kauniita unia ja luottavaista odotusta kaikille :)



omamma2010 rv 8+6

Tosi monet ovatkin käyneet jo neuvolassa. Minulla on vasta viikon päästä. Olisi saattanut olla myöhemminkin, mutta oma terkkari lähtee sitten lomalle, ja halusi itse ottaa minut ekalle käynnille.



Ekaa ultraa odotan innolla, mutta siihen lienee vielä kuukauden verran aikaa.



Aamulla taas etoi niin vietävästi, että tuntuu kurjalta käynnistää päivä huonolla ololla=(

Onneksi oksentamaan ei ole tarvinnut ruveta! Toivottavasti ei tarvitse missään vaiheessa. Ostin töihin naposteluporkkanoita, joita voin potilaiden välissä napsia, jos tulee paha olo=) Toivottavasti auttaa.



Ihanaa kun on lämmintä! Tänne meitin suunnalle luvattiin tälle päivälle 28 astetta=) Minä nautin helteistä! En viime kesänäkään kärsinyt niistä yhtään. Tosin ilmalämpöpumppu piti viime vuonna laittaa yöksi päälle pahimpien helteiden aikaan, että sai nukuttua. Nyt ei ole vielä tarvinnut siihen turvautua.



Muistin eilen, että minullahan on yksi odotusta käsittelevä kirja kaapissa, jossa on jokaviikolle oma osio, jossa mm. käsitellään alkion/sikiön kehitystä, omia kehossa tapahtuvia muutoksia yms. Piti se illalla penkoa kaapista, mutten sitten hakenutkaan sitä, kun ajattelin, että meidän isommat lapset ainakin kysyisivät sitten heti, että miksi minä semmoisia luen...en halua kertoa vielä lapsille vauvasta. Yksi päivä keskimmäinen poikamme näki minun olevan täällä vauvan sivuilla (näki sivun vas. ylänurkassa isolla tekstin "vauva") ja poika kysyi, että miksi sä äiti katot täältä netistä, millon saat vauvan =DDD Kyllä mua nauratti! Ei taida pojalla olla ihan vielä hanskassa tuo lisääntymisperiaate?!?! Vastasin siihen vain puolihuolimattomasti, että äiti lukee täältä uutisia... oli hätävale, mutta meni läpi=D



Nyt työn touhuun!



Tellu 6+6

Tänään on ensimmäinen neuvola. Raskauslaskurin mukaan LA olisi 20.1, mutta luulen, että se muuttuu hieman.



Olin eilen rannalla ja siellä maatessa tuntui vihlontaa ja juilimista. Johtuiko kovasta alustasta vai mistä sitten... Pahoinvointia tulee kellonajasta riippumatta, oksennukseen asti ei kuitenkaan, onneksi. Ananakseen ja maitoon on järjetön himo + kaikki tulinen ruoka maistuisi.



Vyötarö on kadonnut kokonaan! Odotan kovasti vauvamahaa, kun nyt näytän vaan siltä, että olen ollut ruoka-aikana kotona ;) Äiti näki mut eilen ja ennusti kovasti tyttöä, just tuon kadonneen vyötärön vuoksi :)



Turvonnut, pöhöttynyt, jännittynyt, huolestunut, onnellinen, epäuskoinen, pelokas... Kaikki tunteet ja nollasta sataan sekunnissa! Siinä tämän hetken tunteet :)



7+5

En ole pitkään aikaan jaksanut käydä kirjoittamassa, töissä ja kotihommissa menee kaikki aika.

Elissä siis hyvin täällä jaksellaan, pahoinvointia vähän ja väsymystä edelleen.

Kävin siis siellä ultrassa ja mies oli mukana, ihana oli nähdä että pikkuinen on kunnossa! :)



LA muuttui, raskaus olikin vähän pidemmällä mitä luultiin, elikkäs LA 1.1.2012



Mukelo rv 10+3

Vieläkö mahtuu mukaan mamma 32 vuotta, toisen lapsen la 4.1.12 Ultrassa käytiin viikolla 7+5 ja kaikki oli hyvin. Ensimmäinen neuvola oli eilen ja sydänäänetkin kuului dopplerilla hienosti. Synnärinä todennäköisesti OYS.



Olen lukenut viestejänne alusta saakka, mutta en ole saanut rekisteröityä tänne aikaisemmin. :)

tasan 10.

..että on hyviä kuulumisia ultrista!



Ensimmäinen neuvolakäynti mietityttää... Siellä varmasti motkotetaan mun ylipainosta. Kiloja kertyi opiskelun loppuvaiheessa, kun ei yksinkertaisesti jaksanut muuta kuin sitä koulua. Ja syötyä tuli sitten ylimäärästä. Ahdistaa jo etukäteen...



mites, onko teillä mies mukana neuvolakäynneillä? Itse ainakin haluan, että mies tulee mukaan ainakin ensimmäiselle käynnille, ja tietysti muulloinkin jos hän haluaa... Miestä hieman ahdistaa se, että siellä on varmaan joku tuttu terkkatäti. :D Sitä kai jotenki nolottaa, vaikka en käsitä miksi... (Tää on aika pieni paikkakunta...)



Mun olotila on mitä mainioin. Hieman huolestuttaakin se, että mahassa ei ole ollu juuri minkäänlaisia tuntemuksia tässä lähipäivinä, pari vihlasua kun on "väärään" asentoon mennyt. Kuumuus hieman ahdistaa, sisällä on niin tukalaa ja on vaikea nukkua.



Martta88 rv6+3

älä ahdistu painosi suhteen. Neuvolan tehtävä ei ole arvostella vaan olla tukena odotuksessa.

Ammattitaitoinen terveydenhoitaja tuskin huomauttelee asiasta ikävään sävyyn. Toki ruokavalioon liittyviä ohjeita antavat yms., mutta niitä annetaan painosta riippumatta=)



Minun mieheni ei ole neuvolakäynneille tullut yhdessäkään odotuksessa (minä en ole halunnut tosin tuskin olisin estänytkään, jos mies olisi itse halunnut). Ultriin sen sijaan olen hänet ottanut ihan mieluusti mukaan aina kun se on ollut mahdollista. Toivon, että tulee ainakin ekaan ultraan nytkin mukaan ja varmaan pääsekin, koska sattunee kesäloman ajalle=)



Ja tervetuloa taas uusille (sorry, nimimerkit ei ihan heti jää mieleen).

Vieläkö mahtuu uusi odottaja mukaan porukkaan? Olen 32v ja odotan toista lastamme, la 26.1.2012, synnytyssairaalaksi NKL.



Aiemmin en ole uskaltautunut liittymään porukkaanne, kun jotenkin olen pelännyt keskenmenoa. Maanantaina sitten pelot konkretisoituivat, kun alkuillasta alkoi vuoto. Soittelin kaikki paikat läpi, jos olisin jonnekin päässyt samantien ultraan, mutta ei onnistanut. Sairaalan päivystykseen eivät huolineet, kun kipuja ei ollut eikä vuoto ollut mahdottoman runsasta. Ykistyisillä ei taasen ollut aikoja vapaana. Eilen sitten heti aamusta itku kurkkussa menimme ultraan. Yllätys oli iloinen, kun masusta löytyi 7,5mm pitkä sikiö, jolla hieno ja vahva syke =) Viikkoja 6-5 ja lasketuksi ajaksi 26.1. 2012



Esikoisesta aikoinaan kärsin viikolle 18 asti todella voimakkaasta pahoinvoinnista ja olinki koko sen ajan töistä sairaslomalla. Nyt onneksi näyttää siltä, että selviän vähemmällä. Oksentanut olen vain kerran, vaikka epämääräinen kuvotus ja huono olo aaltoillen iskeekin. Suurin vaiva on aivan suunnaton väsymys ja huimaus. ihan normaalia arkea, kun kuitenkin pitää jaksaa uhmaikäisen esikoisen kanssa kotona pyörittää. Olen siis edelleen hoitovapaalla.



Aurinkoisia päiviä kaikille!



iippulainen 6+6

Mun mielestä miehen läsnäolo ekalla nla-käynnillä ei ollut tärkeetä. Siellä vain käytiin läpi terveystottumuksia, kartoitettiin mahdollisia sairauksia jne.. Seuraavilla käynneillä sitten mukaan sydänääniä kuuntelemaan



Täällä välillä öklötystä ja väsymystä, muttei mitään pehempaa oireilua ainakaan vielä. Odotan kovasti ultaa, jotta tietäis millä viikoilla oikeasti mennään. Tällä hetkellä la 12.1.12

Sain neuvolaan ajan todella pian silloin kun sinne soitin, ja aika sattui keskelle päivää. Kysyin että tarviiko miehen tulla mukaan, niin sanottiin, että ei se ole välttämätöntä. Ajateltiin miehen kanssa ettei oo mikään järki hänen lähtee kesken työpäivän jos vielä joutuisi työpaikalla selittelemään, minne on menossa... Neuvolassa sitten vähän kuitenkin katottiin pahalla kun minä sinne vain yksinäni menin. Mutta en todellakaan sen käynnin jälkeen nähnyt mitään syytä miksi miehen siellä olisi tarvinnut olla. Ultraan tietenkin mentiin yhdessä ja varmaan seuraavaan neuvolaankin, kun se ajoittuu kesälomalle.



Sitten siitä, ollaanko jo kerrottu raskaudesta ja kelle. Itse halusin kertoa kahdelle ystävälleni, joiden kanssa myös paljon juteltiin siitä yrittämisestä. Joten luonnoliselta tuntui kertoa heille heti, kun itsekin sai tietää. Omalle äidille jouduin paljastamaan asian pakon edessä ja myös siksi, että tarvitsin henkistä tukea, kun ei tämä alku kovin helppoa ole ollut. Ja isällekin oli ultran jälkeen kerrottava, koska äidin oli vaikea pysyä housuissaan kun ei saanut kellekään suurta salaisuutta paljastaa. :D Miehen vanhemmille kerrotaan kesälomalla kun np-ultrassa on käyty. ja muut saa tietää sitten kun alkaa näkyä.



Huomenna päättyy mulla sitten 2,5 viikon sairausloma, mutta pahoinvointi ei ole hävinnyt valitettavasti. Kaikista kurjinta se on öisin kun mahassa vaan velloo, eikä saa nukutuksi. :/ ELi huomenna silmät ristissä yökkäillen töihin.

Koskahan sitä vois odottaa että pahoinvointi loppuis kokonaan? nyt kuitenkin vasta viikkoja 9 +4.

Minä voin esikoista odottaessani todella huonosti viikolta 6 alkaen. Oksentelu jatkui viikolle 18 asti, mutta silti olo parani huomattavasti viikolla 11. Silloin loppui ympärivuorokautinen huono olo ja yökkäily eikä pari kertaa päivässä oksentelu tuntunut sitten enää missään. Sanoisin, että hae vaan lisää sairaslomaa jos ja kun olo on tosi huono! Ja toivotaan, että pian helpottaa!!!!

Kävin tänään ultrassa yksityisellä, kun on niin huolestuttanut välillä, että onko siellä oikeesti ketään ja oon pelännyt kaikkia tuulimunia ja kohdunulkoisia.. Ilo oli suuri, kun pötky makas oikeassa osoitteessa ja viikkoihin nähden oikean kokoisena ja sydän pompotti iloisesti :) Olo helpottui huomattavasti, vaikka eihän sitä koskaan tiiä, mitä tapahtuu myöhemmässä vaiheessa. Mutta tällä hetkellä ainakin kaikki on hyvin :)

Eka neuvolakäynti on ens maanantaina, mäkin oon miettiny, että pitääkö sinne ottaa mies mukaan vai ei?? En hoksannut kysyä asiaa, kun aikaa varasin. Mies ois kyllä lähdössä, että ehkä mennään yhdessä?

Mulla pahoinvointi on himppusen helpottanut, mutta kyllä välillä on sellanen olo, että oksat pois ja pala latvasta. Lisäks voisin vaan nukkua ja nukkua ja nukkua. :)

Helteisiä ja aurinkoisia päiviä kaikille!! :)



Canis 7+2

mukaan. Ensimmäinen neuvola kesti 2 tuntia ja sinä aikana ehdittiin punnita, ottaa hb ja verenpaine myös isältä! :)