Tammikuun Toivotut ~ kesäkuun kuulumiset

Ampparille isot onnittelut! :) Sekä papereista että tietenkin pienestä sydämen sykkeestä!! Se on jännä, että joskus tuntuu että kun yksi asia menee pieleen,niin samassa syssyssä menee kaikki muukin. Sitten yhtäkkiä loksahtaa jokin ja taas menee kaikella saralla hyvin. Joka tapauksessa, ihanaa että näitte vihdoin sykkivän sydämen! Nyt isosti tarrasukkia matkaan! :)



Täällä ei uutta auringon alla. Väsyttää, välillä heikottaa, välillä ihan ok olo. Ja välillä epäuskoinen. :( Noh, vielä parisen viikkoa, niin sitten ehkä loppuu ees hitusen tämä epätietoisuus. Ei vain uskalla millään vielä iloita, kun ei ole päässyt kurkkaamaan, että onko siellä ketään kotona.



Mäkin mietin viime raskaudessa että olisin sen koti-dopplerin hommannut, mutta sitten kuitenkin jäi hommaamatta. Ja tuskin tulee nytkään laitetuksi.

Hb:stä piti vielä sanomani, että minulla on oli viimeksikin koko raskauden ajan erittäin hyvä hb, mutta silti se väsymys alussa oli kaameaa. Eli ei se siitä aina ole kiinni, että olisi huono hemoglobiini. Itse popsin raskaus- ja imetysajan vitamiineja, niin niissä on jonkin verran rautaa. Ilmeisesti sen takia ei viime raskaudessa ainakaan tullut ollenkaan notkahduksia hb:ssä ja loppuraskaudessa se alkoi olla jo niin hyvä, että terkka pyysi lopettamaan niiden pillereiden syönnin rautalisän vuoksi. Mutta olipahan sitten synnytyksessä vara, mistä laskea :D

Nyt alkaa olla kyllä niin, ettei aamuvirkusta ole tietoakaan! Meinasin alkaa parkumaan kun kello soi aamulla. Noh, nyt on töihin selvitty... tästä se päivä lähtee käyntiin. Voi kun olis jo loma!



Minulla on tänään se neuvola. Onneksi muistin illalla viimeiseksi (jo peiton alla sängyssä) muistuttaa miehelle, että täyttää neuvolan papereista oman osuutensa. Meidän ainakin piti täytellä jotain päihteiden käyttöön liittyviä kyselylomakkeita. Nyt on nivaska täytettynä. Myös vanhat äitiyskortit terkkari pyysi ottamaan mukaan, enkä löytänyt esikoisen aikaista korttia, vaikka ovat olleet mielestäni aina samassa paikassa... no, ei kai se nyt niin haittaa?!



Minä olen joka raskaudessa joutunut syömään loppuvaiheessa lisärautaa, vaikka hemppa olisi ollut kiikun kaakun siinä rajoilla. Mutta eipä siitä ole suuremmin haittaa ollut, joten syön niitä nytkin sitten kun suositellaan.



Nyt on aloitettava työt.



Tellu 7+6

Tuohon doppler-asiaan ja miehen suhtautumiseen. Minä en ole ajatellut doppleria hankkia, enkä kyllä mitään lasten tarvikkeitakaan ennen kuin on "ihan pakko". Toki pidetään silmät auki jos jossakin on hyviä tarjouksia esim. vaunuista tms.



Meillä mies osaa ehkä paremmin jopa ajatella tulevaisuutta ja sitä kun vauva on jo maailmassa, minä haluan lähinnä elää vaan tätä päivää. Pelkään, että jos kovin alan osteleen tavaraa ja vaatetta yms. alan samalla luomaan persoonaa tuolle mun sisällä kasvavalle toukalle. Kun eihän sitä lasta vielä ole olemassa. Tai on se olemassa se alkio, ja jossain vaiheessa se sikiö, mutta.. äh, en osaa selittää :D Olen päättänyt että ostan vain sen aivan tarpeellisen vasta loppumetreillä ja sitten lisää kun lapsi on syntynyt. Ja tarvittavat sydänäänet kuunnellaan sitten neuvolassa kun sen aika on.



Mutta en ikinä alkais myöskään kritisoimaan jos joku toinen tekee toisella tavalla. Me ollaan kaikki erilaisia ja jos jollekin tuo turvallisuuden tunnetta se, että voi kotona kuunnella dopplerilla sydänäänet tai jos jonkun mielestä on hauskaa ostella vauvalle vaatteita ja tavaroita jo ennen sen syntymää, niin siihen ei kyllä kellään oo nokan koputtamista. Miehet harvemmin kokee odotusaikaa yhtä stressaavana kuin naiset. Toisaalta on tärkeää, että naisen oloa helpotetaan kaikin mahdollisin keinoin, mutta joskus naisen on myös hyvä kuunnella miehen "järjen ääntä". :) Sopivassa suhteessa kaikkea siis!



Mehän kyllä käytiin varhaisultrassa. Mies oli vähän empiväinen, mutta mun kovien kipujen takia suostui kyllä sit ihan mielellään ja eipä se ole sitä käyntiä kyllä jälkeenpäin harmitellut. Mut "ihan muuten vaan" maksaa varhaisultrasta hirveitä summia.. tuskin oltaisin käyty jos ei tosiaan noita kipuja olisi ollut.



Mutta tosiaan, jokainen on erilainen ja kokee asiat eri tavalla, mun mielestä ei ole oikeaa eikä väärää näissä asioissa! :) Jokainen tekee niin kuin hyvältä tuntuu.



Sitte vähän muita kuulumisia: täällä heräillään joka aamu siihen, että tisseihin sattuu. Mulla on jo luonnostaan DD-kuppi, joten kauhulla ootetaan että minkälaiset meijerit näistä kasvaa. :DD Ilmeisesti alkuraskauden rintojen kipuilun pitäis joskus 12 viikon tienoilla helpottaa. Sitä ootellessa. Vaikka eipä nää kivut pahoilta tunnu niitten alavatsakipujen jälkeen, joita muuten ei oo tullu enää moneen päivään! JEE! :)

minä kyllä ymmärsin hyvin sinun selityksesi. Olen itse aika samanlainen....ollut jokaisessa raskaudessa. Kaikki tarvikkeet on hankittu vasta loppumetreillä. Eikä pahemmin mitään turhuuksia olla hankittu edes lapsien synnyttyä. Jotakin minun mielestäni turhaa olen saattanut lainata kaverilta.



Mutta todellakin jokainen tekee kuten haluaa! Siihen meillä on oikeus!



Mulla myös tissikipuilut jatkuneet. Toivon, ettei kestä enää kovin kauan. Minulla on b-kuppi luonnostaan ja nyt alkaa ahdistaa vanhat rintsikat, mutten vaan haluaisi myöntää tarvitsevani isompia xD Olen kyllä muutenkin kasvattanut itseäni suuremmaksi. Ihan hävettää mennä neuvolassa tänään vaa´alle... se varmaan hajoaa! Kiloja on mun oman arvion mukaan tullut jo alun ahmimisen seurauksena 2-3 kg. Onneksi ahminta on hieman vähentynyt!



Tellu

Itse myös olen samoilla linjoilla Janinamaan kanssa. Itse asiassa esikoista odottaessamme pääsimme hankintojen suhteen tosi vähällä, koska saimme niin paljon kaikkea sukulaisilta. Ja melkein kaiken mitä emme saaneet, hankimme käytettynä aika loppumetreillä. Tosin esim. vaunuja ei kannata ihan viimemetreille jättää, jos aikoo käytettynä ostaa ja haluaa tiettyä mallia. Pääsimme tosi vähällä investoinnilla kaiken kaikkiaan muutenkin. Rahaa meni varmaan n. 600 euroa kaikkinensa (vaunut, turvakaukalo, pinnis, vaatteet). Ainoa minkä ostimme uutena oli tuo turvakaukalo, koska sitähän ei suositella ostettavaksi käytettynä, jos ei voi olla aivan satavarma sen kolaroimattomuudesta. ja tähänkin päivään mennessä olen ostanut lapsellemme ehkä pari kolme vaatetta uutena. Kaikki muuten käytettynä.



Noh, tää nyt meni aika pahasti aiheen vierestä :D. Mutta siis tarkoitan itsekin, että ei sillä materiamäärällä sitä vauvaan kohdistuvaa rakkauta mitata. Ennemmin itse suosittelen ajattelemaan niin, että säästää missä pystyy ja laittaa nekin rahat säästötilille ihan vain sitä päivää varten että haluaa jäädä sitten hoitovapaalle äitiysloman jälkeen.



Vaunut on kyllä sellaiset missä pystyy säästämään pitkän pennin. Laadukkaat vaunut käytettynä on hyvä sijoitus. Uutenahan HYVÄT vaunut maksavat n. tuhannen euroa. Ja meillä ainakin nuo käytetyt ovat olleet, kuin uudet. :) Säästimme n. 700 euroa.

Pariin päivään en oo ehtinyt täällä käymään, kivoja uutisia oli tullut ninnalle ja ampparille ainakin - onnea!



Eka neuvola takana nyt täälläkin. Th sai mua vähän rauhoiteltua, kun oon huolehtinut oireiden vähenemistä. Näillä viikoilla ne "saakin" jo alkaa vähetä. Jee! Silti lasken päiviä ja kohta varmaan jo tuntejakin ultraan. (5 päivää!)



Mainitsin neuvolassa, että netin vauvapalstoilla tulee jonkin verran luuhattua, ja terkkari varoitteli

a) uskomasta kaikkea, mitä netissä kirjoitetaan (minkä nyt luulisi olevan itsestään selvää...) ja

b) nettikirjoittelijoiden voivan olla hyvinkin syyllistäviä ja vain yhtä totuutta julistavia. Sellaista ilmiötä en ole ainakaan tässä meidän porukassa huomannut, ihan päinvastoin suorastaan mulla ainakin on sellainen olo, että erilaisia ajatuksia saa ja uskaltaa ihan vapaasti esittää. Kiitos siitä teille -meille- kaikille!



Lela 11+0 *viikot paukkuu, jippii*

Doppleriasiaa vielä :) Niin meille oli tässä raskaudessa selvää että hankitaan doppleri, koska edellisen raskauden kanssa kävi loppumetreillä niin ikävästi niin itseni tuntien tiedän että tuo doppleri rauhoittaa. Muuten noiden hankintojen suhteen olen ihan samoilla linjoilla että mitään juuri en hommaa etukäteen, lähinnä siksi että kaikki, siis lähestulkoon aivan kaikki, tuli hommattua jo viime raskaudessa ja kun vauvaa ei tullutkaan niin kaikki jäi piiloon laitettavaksi., Meillä siis kaikki on joten ei tarvi ostaa mitään ja toisekseen en tee sitä virhettä taas että hamstraan tavaraa jos käykin huonosti. Tässä raskaudessa ei myöskään rahasta ole kiinni kun kerran lähestulkoon kaikki pakollinen on jo hankittu joten voi laittaa rahaa sitten dopplerin tyylisiin asioihin :) Tulipas pitkä paasaus :D mutta ilman tuota kohtukuolemaa ei kyllä olis tullu meilläkään mieleen hommata tuota doppleria. Nyt olen kuitenkin iloinen että se on, tykkään kovasti! Jokaisella tietysti on omat syynsä hankkia tai olla hankkimatta :)



Nyt en kerennytkään muuta tältä paasaukseltani, palailen taas :D



-Hatuli 11+4

Huomenna olisi ensimmäinen ultra.. hermostuttaa aivan hirveesti. Kävelen täällä kotosalla ympyrää ja vatvon asiaa.. mitä jos ja jos... Mieskin on työmatkalla, mutta palailee onneksi huomiseksi ultraan.

Meillä mies saa kyllä mun tavarahysteriaa hillitä välillä, mutta onneks älyän itsekin tarvittaessa mikä on liikaa. Eikä näillä palkoilla hirveästi mitään kallista hankitakaan.



Tarkoitus on käytettynä hankkia lähes kaikki. Turvakaukalo alustoineen ostetaan uutena ainoastaan. Aivan viime metreille en ajatellut, enkä voikaan hankintoja jättää, koska kuten joku aikaisemmin kirjoitti, että jos haluaa käytettynä jonkun tietyn vaunumallin, niin ehkä kannattaa olla jo aikaisemmin tarkkana. Eli silmä tarkkana seuraan huuto.net- ja tori.fi-sivustoja, jos jotain haluamaani ilmestyy myyntiin. Siinä vaiheessa kun lasta alettiin tekemään tein listan tarvitsemistani ja haluamistani vauvatarvikkeista. Se lista on pysynyt sellaisenaan, ei ole ollut tarvetta lisäillä mitään "turhaa", jotain niin kivaa ja muka tarpeellista. :D Sen listan tarvikkeita sitten metsästän käytettynä ja säästän pitkän sentin. Toivottavasti! Ja mitä etukäteen hankkimiseen tulee ja siihen pelkoon, että jos raskaus ei päätykään hyvin ja on kaikki tarvikkeet sitten... niin jotenkin en haluaisi elää jatkuvassa pelossa. Haluaisin vain päättää että kaikki menee hyvin.

#O Kylläpä sväsyttää taas #O



Moneltakohan pitäis käydä nukkumaan, että jaksaisi oikeasti herätä ja olla pirteä heti aamusta? Tuntuu, että on ihan sama vaikka nukkuisin kellon ympäri.

En muista aiemmista raskauksista ollenkaan, milloin tämä väsymys helpottaa...



Eilen oli se eka neuvola ja siellä menikin puolitoista tuntia, huh! No, toisaalta oli ihan kiva jutella terkkarin kanssa, joka on jo kuopuksen neuvola-ajoilta tuttu. Kuopuksella olikin viimeinen neuvola tänä keväänä, joten terkkari muistikin minut ihan hyvin=)



Neuvolakäynti olikin vain papereiden pyörittelyä ja lisäksi otettiin pissanäyte, verikoe ja Hb. Että minä inhoan sitä Hb:n ottoa! Antaisin vaikka kuinka noita verinäytteitä kyynärtaipeesta, mutta se sormenpään pistäminen on inhottavaa =/ Olenkohan jotenkin outo =D



Me ostetaan varmaan myös paljon käytettynä sitten joskus tulevaisuudessa vauvalle tarvikkeita. Mitään vauvakamoja joitain vaatteita lukuunottamatta ei ole jäljellä. Toisaalta on kiva päästä ostelemaan kaikkea kivaa =) Meillä tulee tosin muutenkin tämän vaavin myötä kustannuksia. Toinen autoista menee ainakin vaihtoon. Mieheni vaihtoi juuri keväällä oman autonsa, kun ei vielä tästä tiedetty...ja nyt sitten taas. Lisäksi kotona joutuu sitten jossain vaiheessa yhden isoista huoneista jakamaan kahdeksi, mutta sen voi onneksi tehdä vasta vauvan synnyttyä ehkä ensikesänä... saa nähdä.



Tänää ajattelin soitella ultra-aikaa. Se pitää meillä soittaa itse, joka onkin ihan hyvä. Saan sitten samantien sovittua semmoisen ajan, joka sopii töiden puolesta. Koitan saada sen loma-ajalle, niin pääsee mieskin mukaan=)



Nyt töihin!



Tellu 8+0

Täältä hyppäisi kyytiin uusi odottaja! Olen 25 vuotias kakkosta odotteleva mamma, laskettuaika olisi 17.1 ja synnäri tulee olemaan HUS.



Helmikuussa minulla oli keskeytynyt keskenmeno, joten ennen tätä päivää en uskaltanut muuta kun käydä lukemassa teidän juttuja päivittäin, mutta tänään oli ultra ja siellä pikkunen heilutteli ja nyt siis uskaltauduin sen johdosta mukaan :)

..jännittää. Voi kun kaikki olisi hyvin. Sormet ja varpaat ristissä ;)



Pahoinvointi vähän jo helpottanut. Olo ei vieläkään normaali, mutta nyt pystyy jo olemaan päivät pystyssä kun muistaa vaan syödä säännöllisesti. Huh, parempaan päin.



Tavaroita aion katsella vauvalle pikkuhiljaa, ainakun sopivaa tulee vastaan. Meillä ehdittiin kuopuksen jälkeen antaa käytännössä jo kaikki pois, kun piti olla viimeinen lapsi. Aloitetaan siis melkein puhtaalta pöydältä. Kohtuudessa olen päättänyt pysyä. Hankitaan se mitä tarvitaan mut ei yhtään enempää. Etenkin vaatteita meillä oli liikaa etenkin esikoisella, niitä vain kertyi pikkuhiljaa ja sitten saatiinkin vaikka mitä. Nyt koitetaan hillitymmin :)



Vielä en ole mitään hankkinut, mutta jos huomenna ultrassa kaikki hyvin niin ehkä annan luvan itselleni pikkuhiljaa alkaa katsella jo ympärille :)



yllätyshippu 10+6

Onpas täällä hiljaista! Vain pari viestiä päivässä ilmestyy. No, minä piinaan teitä jutuillani ahkerasti ;D



Tervetuloa Jeenu!



Yllätyshippu, tulehan sitten kertomaan ultrakuulumiset!



Itsekin sain eilen ajan ultraan, joka olisi ollut jo heinäkuun ekalla viikolla. Siirsin sitä viikolla eteen päin, jolloin olen lomalla. On paljon helpompi kun ei tarvitse miettiä töiden järjestelyä. Nyt mieskin pääsee mukaan, jos vaan saadaan lapset siksi aikaa anopille=)



Minulla on tosi lihava olo! Ottaa päähän ihan suunnattomasti=( Olen vissiin syönyt, vaikka tuntuukin, ettei mikään edes maistu kunnolla. Kamala vararengas ilmestynyt vyötärölle. Kohta en mahdu enää tavallisiin farkkuihini. Valitin tätä lihavuuttani joneuvolassakin, mutta terkkari kielsi tiukasti nyt laihduttamasta, koska olen normaalipainoinen. Enkä minä kyllä pystyisikään laihduttamaan... jatkuvan pahoinvoinnin vuoksi pakko jotain pientä syödä vähän väliä. Kunnon ruokaa en meinaa saada alas ollenkaan. Tulisi edes se vauvamaha, niin ei näyttäisi tämmöiseltä lihonneelta turilaalta =D



Ihanaa kun on perjantai. Huomenna mennään käymään minun mummoni luona, jonne tulee todennäköisesti myös isäni. Kumpikaan heistä ei vielä tiedä odotuksestamme mitään. Katsotaan saanko kerrottua huomenissa. En tiedä, tuleeko olemaan iloinen uutinen vai enemmänkin järkytys tämä uutinen. Epäilen, että uutinen tulee olemaan enemmän järkytys, tyyliin. EI KAI TAAS? Noh, sen näkee sitten...



Tellu 8+1

Huomenta kaikille!



Vatsa kippuralla jännityksestä yritin eilen tehdä puoli päivää töitä ennen ultraa. Ensimmäinen kommetti mitä kätilö sanoi, näyttääpä pieneltä. Viikkoja piti tuossa vaiheessa neuvolan mukaan olla 12+1, mutta meidän papu oli vasta 8+5 =) nyt sitten kasvatellaan kolmisen viikkoa ja mennään sitten uudestaan. Laskettuaika siirtyi reilusti tammikuun puolelle eli 21.1.12.

Nyt on hetki aikaa kirjoitella vähä enemmän ennen töihin lähtöä :)



Täällä sama ongelma kun Tellulla, eli turpoaminen! Maha on tosissaan kun ilmapallo ja kipeäkin kaiken lisäksi. Kiloja en ole edes uskaltanut seurata mitä on tullut, mutta eiköhän pari ole tullut ainakin lisää. Painosta en kyllä murehdi kun niin hoikka olen, mutta täytyy se silti katsoa ettei lähe liian nopeasti nousemaan ettei sitten loppu raskaudessa huomaa kantavansa ylimääräisiä 30 kiloa :D



Tämä raskaus on paljon rankempi ollut tähän mennessä kun esikoista odottaessa! Esikoista odottaessa oli kovaa etomista kyllä koko raskauden ajan, mutta tässä raskaudessa iski aiva järkyttävä pahoinvointi ja olinkin rv 5+-8+ sairauslomalla töistä kun ei muuta voinut kun makaa ja oksentaa, yöh! Nyt tämän viikon ollut taas takasin töissä vaikka etominen on kovaa ja vatsakivut järkyttäviä kun tuntuu ettei maha oikeen toimi.

Pahoinvointi kun loppu, niin iski tietysti paniikki kun tosissaan helmikuussa minulla todettiin se kkm, mutta eilen kun käytiin ultrassa niin tosissaan kaikki oli hyvin ja kaveri kovasti heilutteli :)



Menkoista laskettuna olisi siis ollut eilen viikkoja 9+2, mutta ultrassa tuli -1 päivää, eli tänään olisi se 9+2. Eipä se vaikuttanut kumminkaan laskettuunaikaan :)



Meillä on kerrottu jo vanhemmille ja läheisille ystäville, koska lapsen yrittäminen ei ole ollut mikään salaisuus kun keskenmenneestä raskaudesta kerkesimme jo kertoa kaikille. Mielummin otan nytkin ison tukiverkoston jos jotain sattuu! Eilisen ultran jälkeen olisin kauheasti halunnut kertoa meidän esikoiselle, joka on 6 vuotias, mutta sain pidettyä suuni supussa ja odotellaan nyt sinne np-ultraan asti joka olisi heinäkuun eka maanantai!



Doppleria on kaverini tarjonnut että saisin lainaksi sen häneltä koko raskauden ajaksi, joten enköhän sen nappaa mukaan kun siellä kyläilen seuraavan kerran ;)



Nyt jos alkaisi valmistautumaan töihin! Siellä tulee taas tuskanen päivä näiden olojen kanssa, mutta enköhän hengissä selviä :)

oli siis eilen ja sieltähän ne sydän äänet kuulu ja täti sanokin että taidan olla hieman pidemmällä kun on tuo kohtu niin pyöristynyt jo :) mutta ultrassahan se sitten selviää.. pahemmin en tänne kirjoittele kun se suljettu olisi kivempi :)



Nyt siis viikkoja 10+0

Suosittelen ehdottomasti siihen ilmapallomahaan cuplatonia. Maanantaina hain sitä apteekista ja helpottaa pahimpaan mahan turvotukseen. Tähän menessä ilmapallo maha on ollut aamusta iltaan, mutta kun iltapäivästä/illasta ottaa yhden kapselin on aamulla vatsa ihana oma "litteä" itsensä :D Iltasella ilmapallokin kyllä palaa :)

Ja terveisiä Keski-Euroopasta! Olemme olleet reissussa viimeisen viikon ajan joten siksi ei ole tullut kirjoiteltua yhtään mitään, lukemisessakin meni hyvä tovi. :) Minä siis matkustelen ihan hyvillä mielin vaikka olenkin raskaana, haluttiin nyt pyörähtää tuolla kaupunkilomalla, ja syksymmällä meinaamme vielä lähteä johonkin rantalomallekin. Me ajateltiin että mennään vielä kun se on suhteellisen helppoa, kun siis on vain yksi lapsi huolehdittavana. Viime raskaudessa olin noin viikolla 28 viikon rantalomalla ja luultavasti noin niillä viikoilla mennään tälläkin kertaa. Silloin maha ei ole vielä ihan järjetön. Kauhean huolissani en osaa olla ulkomailla, toki katson melko tarkasti mitä syön ja miten ruoka on valmistettu. Mutta uskon että sillä ja hyvällä perushygienialla pärjää ihan hyvin. Toki tarkistin etukäteen onko kohteessa mitään muuta huomioitavaa. Varsinkin näillä viikoilla vielä ei voi Suomessakaan mitään jos jotain käy. Uskon että varmasti sairaalassa saa ihan hyvää hoitoa myös ulkomailla jos jotain tulee.



Olen lihonut varmasti tosi paljon kun syötiin todella hyvin reissun päällä enkä katsonut yhtään mitä suuhuni laitoin, siis noin niinkuin jos ajatellaan painonhallintaa. No, kerrankos sitä, tasaantuu se kai tässä.



Me jouduttiin ennen reissua kertomaan miehen vanhemmille ja sisaruksille kun minulla oli ihan mielettömän kipeät hartiat ja anoppi tyrkytti jotain Mobilatin tapaista eikä huolinut "ei"-vastausta. Oli sitten kaikkien kuullen pakko kertoa että raskaana ollaan. Tosin anoppi sanoi että oli arvellut sitä aiemmin jo, sanoi että minulla on ihan samanlainen maha kuin edellisessäkin raskaudessa alkuraskaudesta. Olen siis todella turvoksissa kuten moni muukin täällä tuntuu olevan. Tosin minulla on lähinnä "ylävatsa" turvoksissa, housut menee melko hyvin vielä jalkaan.



Hauskinta, tai en ole varma oliko se enemminkin vaivaannuttavaa kuin hauskaa, oli se, että appiukkokin sanoi huomanneensa asian jo etukäteen, minun rinnoistani! Ei siinä mitään, ihan oikeilla jäljillähän hän on, useinhan ne raskaudessa kasvaa, mutta minulla ne ei ole kasvaneet ollenkaan, olen vaan hankkinut uudet liivit joissa on hieman toppausta, toisin kuin missään muissa liiveissäni. En olisi ehkä halunnut kuulla että hän niin tarkkaan seuraa minun rintavarustustani, varsinkin kun hän käytti vielä sanaa "tisut", voi oksennus!



Ensi viikolla on minulla nistaturvotus-ultra ja sen jälkeen aiotaan kertoa sitten lopuillekin kavereille ja tuttavillekin sitä mukaa kun asia tulee esille.



Vointi on ollut minulla mitä mainioin, väsymys meni onneksi ohi silloin kun viimeksi kävin täällä siitä marisemassa, eikä pahoinvointia ole ollut yhtään. Oikeastaan en edes välillä muista olevani raskaana. Olen onneksi hieman rauhoittunut siitä alun "heikkopäisestä hysteriasta", ja nyt osaan ottaa aika rennosti tämän raskauden kanssa. Olen päässyt siihen tilaan jossa uskon, että kaikki on hyvin ja sujuu hyvin, ja että murehditaan sitten vasta kun on syytä. Hyvä näin, meinasin meinaan tulla hulluksi jo kaikkine pelkoineni aluksi. No ei nyt ihan, mutta melkein.



Minustakin täällä jutustelu on mukavaa ja on tosi kiva että voi sanoa asioista oman mielipiteensä ja ihmiset kunnioittaa toisten mielipiteitä. Minusta asioista saa ja pitääkin keskustella, vaikka kärkkäästikin, mutta keskustelun ei pitäisi mennä a) henkilökohtaisuuksiin tai b) "julistamiseksi" (siis että joku paasaa omaa asiaansa yrittämättä edes ymmärtää muiden näkemystä). Mutta täällä ei ole kumpaankaan menty, enkä usko että mennäänkään, täällä on hyvä henki. Hyvä niin!



Suljetun ryhmän kannalla olisin minäkin niin voisi ja uskaltaisi kertoa sitten ihan vapaasti asioista. Lumipallot kuulostaa hauskalta. :)



Tulipahan omanapainen selostus. On kertynyt niin paljon mielen päälle viikon aikana. :)



Trix 10+4

Kaksi jalkaa ja kaksi kättä, kaikki muutenkin hyvin ja viikkoja vastasi.



Tosi huojentunut olo ja hymy korvissa :) Jotenkin pelkäsin tätä ultraa, olin aivan hermona ennen sitä. Edellisissä raskauksissa en jotenkin osannut edes pelätä mitään, nyt tuntui että kun kolme mennyt hyvin niin neljäs ei enää voi. Helpotuksen huokaisu pääsi kun sydän sykki ja kätilö kertoi kaiken olevan aivan niinkuin pitääkin.



Laskettu aika pysyi siinä missä kuukautistenkin mukaan oli. Nyt tuntuu että uskaltaa heittäytyä odotukseen ihan eri tavalla. Onnesta mykkyrällä siis täällä :)



yllätyshippu 11+0