Onko tämä reilua: KULUJEN jakaminen?

Olen siis opiskelija (opiskelen korkeakoulussa, pari vuotta jäljellä), joten siksi tulot ei ole suuret. Käyn osa-aikatyössä pari kertaa viikossa, mutta enempää töitä en pysty ottamaan, koska opiskelu vie paljon aikaa (yritän saada opintoja mahd. paljon kasaan ennen vauvan syntymää).



Mies ei ole kertaakaan kyseenalaistanut tätä järjestelyä, mutta nyt mua oikeasti itkettää kun mulla ei ole varaa mihinkään. Mies on juuri ostanut auton ym.. Mies maksaa ehkä kerran kahdessa kuukaudessa jonkun ravintolareissun, ei muuta. Ja tosi harvoin haluaa muutenkaan tehdä mitään, missä menisi vähänkään rahaa.



Miehen omaisuus on siis tullut sukupolvenvaihdoksesta ja meille tulee avioehto, mikä nyt onkin ihan ok asia nykypäivänä. Taidan ottaa puheeksi tämän raha-asian kun mies tulee töistä. Alkaa tuntua väärältä tämä, kun itse teen asioita meidän hyväksi (siis siivoan, teen ruuat, käyn kaupassa lähes aina, kannan yhteistä lastamme ym..), mutta miehen panos on vähäinen.



ap

niin AP ostaa vaipat, vaatteet, vauvanruuat itse, puhumattakaan kaikista muista kuten vaunut, sänky jne.



En katselis tollaista tilannetta pätkän vertaa.



Ratkaisu (kieli poskessa heitetty sillä saattaa aiheuttaa enemmän ongelmia): menkää naimisiin, silloin on miehellä elatusvelvollisuus sinuakin kohtaan :-)

Kerran mies maksoi koirani/koiramme eläinlääkärikulut 40 euroa ja nettilaskun ja ihan itse laski kuinka paljon vähemmän hän voi maksaa vuokraa (ja mulle tuli siis taas enemmän maksettavaksi). Paperille oikein laski ettei tule euroakaan liikaa maksettua vuokraa. Vähensi siis omasta osuudestaan nuo kulut.

kuten miehesikin

tässä parin vuoden kuluessa, vai onko sulla vaan käsitys että näin olisi.



Avioliitossa on valitettavasti ihan lain mukaan elatusvelvollisuus puolisoaan kohtaan.



Jos miehen tulon on n 5 X sen mitä sun tulot on, niin miehen kuuluisi maksaa yhteiset menonne samassa suhteessa. Eli hän maksaa 5/6 ja sinä 1/6.



Itse kyllä juoksisin tuollaista miestä karkuun ja äkkiä.

Mieheni oli suhteemme alussa työtön, eikä saanut tulojeni takia juuri mitään korvausta. Ei mulle olis mieleenkään tullut antaa sen elää köyhyydessä, tulot oli yhteisiä.



Sitten kun itse olin hoitovapaalla mies maksoi kaikki ja antoi mulle rahaa ( laittoi tilille joka kuukausi rahaa, itse ehdotti). Vaikka meillä on aina ollut omat tilti, käytännössä rahat on yhteisiä, ekä kiistaa rahasta ole tullut koskaan.



Miehellä on nyt isommat tulot kun mulla, maksaa isomman osan laskuista.

Ja sinä jonka viestiä lainasin, onnitteluni että uskalsit tehdä suuren päätöksen koskien elämääsi. Taisit ymmärtää ettei tule muuttumaan ikinä, koska oman lapsen syntymäkään ei muuttanut minä minä minä- ajattelutapaa!

Minulla oli juuri tuollaista ex-miehen kanssa=(Maksoimme kaikki puoliksi ja mies aina valitti kun mulla ei oo yhtään rahaa..no tuloni olivat kolmasosa miehen tuloista koska olin hoitovapaalla..viimein tajusin erota ja miestä ero suututti kun ei enään saanutkaan palkastaan niin paljon säästöön kun asui yksin,maksoi elarit yms..kun erottiin mies oli säästänyt suhteemme aikana sievoisen summan tililleen=(Joskus jopa lainasin mieheltä esim 20e rahaa ja sit piti maksa takaisin..olin nuori ja tyhmä ei voi muuta sanoa=)

Nyt olen uudessa suhteessa ollut jo vuosia ja se maksaa jolla on rahaa,taas olen hoitovapaalla ja meillä mies hoitaa asumismenot ihan yksin yms..

niin tee ruokaakin vain itsellesi, peset vain omat pyykkisi, imuroit vaan puolet talosta jne. Kaverilla oli myös vastaava tilanne ja onneksi tajusi ottaa jalat alleen.. ja siis heille oli myös lapsi tulossa. Tollasessa ei ole mitään järkeä.

Minä en ymmärrä, miksi lähdetään lapsentekoon keskustelematta edes parisuhteen peruskysymyksistä. Kun te olette perhe, puolisosta kannetaan vastuu myös taloudellisesti. Jos toinen on niin itsekäs, ettei tähän pysty, kannattaa heti kättelyssä miettiä haluaako elää tämän kanssa.



Avioliitossa (mikäli tosiaan haluat naimisiin) lain mukaan puolisoilla on elatusvelvollisuus. Se ei tarkoita toisen hengissäpitämistä, vaan SAMAN elintason tarjoamista mistä itsekin nauttii. Lisäksi lastenhoidosta ei juuri rahaa saa, mutta se on yhteiseksi hyväksi. Mielestäni opiskelu on samaa kategoriaa. Ilman muuta paremmin ansaitsevan on tällöin maksettava osuutensa, muu on silkkaa vastuun pakoilua.

mitä miehesi sanoi, kun olitte jutellut!

jaksamisia ja pysy tiukkana!!

jos mies on noin minäminä-ihminen, niin takuulla nainen tekee KAIKEN ja mies vaan on ja nauttii. Kannattaisi juosta vielä kun ehtii.

Juokse ja äkkiä!

Tiedän kyllä sellaisiakin miehiä, jotka vielä lasten tulonkin jäkleen vain ajattelevat itseään. Ehkä pakottavat naisen menemään aikaisin töihin, ettei vain MIEHEN elintaso laskisi:(. Todella todella surullista kaiken kaikkiaan.



Kyllä mulla on mies aina mukisematta maksanut enemmän kuin minä silloin kun minä oon ollut hoitovapaalla tai aloittelevana yrittäjänä (tulot nolla). Yhteistä elämäähän tässä elellään. Ei kai toisen oo tarkoitus saada säästöön rahaa samalla kun toinen elää köyhyydessä!

Siis tuon lainan lyhentää omistaan, ja sitten maksatte kulut puoliksi. Onko laina otettu jotain sellaista varten, mistä sinäkin hyödyt?

Sitten ainakin saat rahat mitkä sinulle ja lapsille kuuluu kun mies joutuu maksamaan elareita. En kyllä tuollaista katsoisi päivääkään!

Miten et muka ap huomannut tällaista asiaa jo seurusteluaikana? En ymmärrä miksi naiset tekee lapsia ajattelemattomien miesten kanssa, jotka eivät osaa kuin tuijottaa omaan napaansa... Järkyttävää.

Lähempänä oikeaa olisi se, jos laittaisitte molemmat puolet tuloistanne yhteiselle lainatilille, josta maksettaisiin yhteiset menot l. lainat, safkat, ruoat, vakuutukset, vaipat..

Missä tuollaisia idiootteja kasvatetaan? Eihän tuollainen voi itseään miehenä pitää.

...eli äitiyslomaan asti kaikki kulut jaettiin laskimella tasan puoliksi, vaikka miehellä n. 2 kertaiset tulot omiini verrattuna. Mies on kotonaan oppinut älyttömään nuukuuteen. Tämä menetteli jotenkin, koska tuloni olivat ihan riittävät ja sain vielä jotain säästöönkin menojen jälkeen. Ennen vauvan tuloa otin asian puheeksi ja vaadin selkeäsanaisen lupauksen siitä, kun tuloni laskevat, miehen on mutisematta hoidettava suurin osa kuluista, muuten otan vauvan kainaloon ja muutan vanhempieni luokse asumaan ilmaiseksi (lapsellinen uhkaus, I know:-) )

No, tämä nyt toistaiseksi toiminut jotenkin, mutta ÄRSYTTÄÄ todella kun kokee että mies nyt jotenkin UHRAUTUU ja ELÄTTÄÄ, vaikka yhteistä lastahan tässä olen hoitamassa. Muuten hyvä mies ja minkäs hän kasvatukselleen mahtaa. Nämä on just niitä juttuja, jotka rakastumisen ja lapsenteon huumassa tuntuu pieniltä ongelmilta, mutta kun arki kolahtaa, niin jo alkaakin vtuttaa. AP: mielestäni jättäminen ei ole ratkaisu, ei sulle silloin sen enempää jää rahaa. Toivottavasti löytyy muu ratkaisu ja saatte asiat sovittua.

Missä teitä ääliötä kasvaa? Ja missä kasvaa noin törkeitä miehiä?



Selvästikin olette ansainneet toisenne, jatkakaa samalla tavalla.

Nyt teet miehellesi ihan heti selväksi, että kun perhettä tulee, on perheellä myös oltava jokin yhteinen talouskassa. Että kun on vauvan alulle pannut, niin siitä myös maksakoon.

1. Määritä sellainen summa, jolla luulisit saavasi kuukaudessa ne "omat jutut" (siteet, hiuslakat, meikit, vaatteet, harrastukset yms.)? Kun lasket näille jonkin summan, esim. 100€, niin loput tuloistasi menevät sitten perheen kassaan. Miehen tuloille tehdään samalla lailla; koska sinä laitat tuloistasi esim. 20-30% yhteiseen kassaan, on miehenkin näin tehtävä.

2. Perustatte nyt heti siis yhteisen tilin, jonne molemmat laitatte kuukausittain saman verran (suhteessa laskettuna!) rahaa. Osuudet tietenkin voivat suuruudeltaan elää, kun tulotkin ajoittain vaihtelevat. Mutta päätätte siis jonkin prosentimäärän, jonka molemmat siirtävät yhteiselle tilille joka kk - tästä ei saa lipsua!.

3. Selvität miehellesi, että se, mitä teet kotona (pyykkäät, kokkaat, hoidat lasta,...) on samalla tavalla rahassa mitattavaa työtä kuin mitä hän tekee. Jos ei tätä ymmärrä, niin mietipä tuota naimisiinmenoa uudestaan.

4. Ole tarkkana avioehdon kanssa: suosittelen vain sellaista ehtoa, jolla toinen suljetaan ulos perinnöstä; avioliiton aikana saadut työ- ja pääomatulot on kuuluttava aviooikeuden piiriin, koska muuten eron sattuessa kaikki mitä miehesi tienaamilla rahoilla on hankittu, jää myös hänelle. No entäpä sitten sinun "rahoillasi" hankitut jutut: lapsenhoito, ruokailut, siivoukset,...? Niin, no se on sitten voi voi. :( Älä siis missään tapauksessa allekirjoita mitään absoluuttista avioehtoa!! Suosittelen ammatti-ihmisen konsultaatiota; selität hänelle tilanteenne ja pelkosi ja sen, mitä tällä avioehdolla haluatte molemmat ajaa takaa, niin hän kyllä muotoilee ehdon niin, että sinua ei suoraan sanottuna huijata.



Toivon teille pitkää ja onnellista suhdetta.