Onko tämä reilua: KULUJEN jakaminen?

Ei se ole mitään marttyyriutta vaan sen tosiasian myöntämistä, että elämässä muut ovat tärkeämpiä kuin itse. Minut on kasvatettu näin lapsesta asti. Minulla oli oma huone, lamppu ja työpöytä sekä sänky. Jatkuvasti muistutettiin kuinka kiitollinen saan olla siitä, että saan ruokaa ja asua kotona ja, että huoneessani on lämmitys ja sähkövalo jonka valossa tehdä läksyjä. Kun näin on elänyt pitkään osaa odottaa vuoroaan vaikka pari vuosikymmentä.

314



i]että minusta kyllä jokaisella aikuisella ja lapsella saa olla, ja pitääkin olla, omia haluja. Ei se ole minusta lapsellista nurinaa... jokaisella on omat tarpeensa ja perheellä menee hyvin jos ne pystytään täyttämään. En minä ainakaan miksikään martyyriksi ala!

[/quote]

samalla tavalla.



Mutta jos minulla on esimerkiksi halu ja tarve lähteä lenkille ja lapsella on joku toinen seuranaan (mies) niin kyllä ihan varmasti menen, sillä meidän elämässä ei kukaan ole muita tärkeämpi vaan olemme samanarvoisia. Ei kaikki voi mennä lapsen tarpeiden mukaan vaikka hän kuinka haluaisi olla kanssani 24/7.

niin nauttii jotkut kivustakin.

Juuri käytiin kylässä yhdessä perheessä jossa mies hoiti YKSIN kaksosten yösyötöt vaikka nainen oli kotona ja mies kävi töissä. Ja tämä oli ihan pysyvä käytäntö heillä

Jos heidän hoitamisensa on niin epämiellyttävää, jopa kipuun verrattavaa, kannattaa jäädä lapsettomaksi. Tai ainankin jättää lapsiluku yhteen.

Ensin työpäivä, sitten kotona täysi- tai puolipäivystys.

Jos heidän hoitamisensa on niin epämiellyttävää, jopa kipuun verrattavaa, kannattaa jäädä lapsettomaksi. Tai ainankin jättää lapsiluku yhteen.

Minä hoidan yöheräämiset arkena ja viikonloppuna...

Ensin työpäivä, sitten kotona täysi- tai puolipäivystys.

teiltä, jotka jakavat KAIKKI kulut kristillisesti tasan, että miten kun vaipat pääsevät huomaamatta loppumaan tai joku lapsen tarpeellinen juttu rikkoontuu kesken päivän. No silloinhan pitää kotona olevan lähteä heti kauppaan. Jaetaanko tämä kulu heti puoliksi, kun toinen tulee esim. töistä kotiin?

tottakai.

teiltä, jotka jakavat KAIKKI kulut kristillisesti tasan, että miten kun vaipat pääsevät huomaamatta loppumaan tai joku lapsen tarpeellinen juttu rikkoontuu kesken päivän. No silloinhan pitää kotona olevan lähteä heti kauppaan. Jaetaanko tämä kulu heti puoliksi, kun toinen tulee esim. töistä kotiin?

Ei puoliksi maksaminen tarkoita tuollaista pilkunnu***ntaa. Yleensä se on sitä, että esim. etukäteen määritellään, kumpi maksaa vakuutusmaksun ja kumpi sähkölaskun. En minä tiedä ketään joka jokaisen vaippapaketin maksaa kristillisesti tasan, onneksi.

ravintolalasku jaetaan sentilleen vaikka molemmat ovat ihan "hyvissä hankkeissa". Heillä on erikseen tili, jonne laitetaan rahaa että sieltä voi maksaa näitä pikkutilpehöörejä, esim sukulaistytön onnittelukortti. Ja sitten se oma tili. Kätevää mutta varmasti todella rasittavaa laskea joka senttiä.

ja tuolla vesilaskuun?



Jos jaetaan tasan puoliksi, niin sittenhän ne todella täytyy jakaa. Muuten toinen ostaa huomaamattaan vaipat ja vaatteet lapselle pieninä yksittäisinä juttuina, mutta häviää sitten kokonaisuudessa aika paljon tässä vertailusysteemissä

Tarkalleen lasketaan kumpi osti, matkakulut ja ostettiinko se maito varmasti lidlistä ja kuka sitä joi. Tuloja kyllä löytyy kummaltakin yllinkyllin ja omaisuutta.

Ja tuo 334:n tuntema pariskunta tietää kanssa tarkellaan kumman mikäkin esine on. Voisivat eron tullen pakata tavaransa ihan ilman riitoja. hammastikkuihinkin on melkein nimi kaiverrettu ;) .

Meillä ei ole kummallakaan. Jokainen penni menee perheen pitämiseen leivässä ja katto pään päällä. Eipä tule naurettavia tappeluja siitä mihin ylimääräiset rahat laitetaan.

Tarkalleen lasketaan kumpi osti, matkakulut ja ostettiinko se maito varmasti lidlistä ja kuka sitä joi. Tuloja kyllä löytyy kummaltakin yllinkyllin ja omaisuutta.

Vähän on saatu kahmittua rahaa kokoon ja kuvitellaan, että jos kaveri syö meillä pullan ja kahvin mennään vararikkoon. Omaa varallisuutta voi toki lisätä sillä, että osuu kylään aina ruoka-aikaan jne. Juuri tällaisen mielikuvan mun kokemukset on antaneet niistä, joille on kertynyt jonkin verran rahaa, mutta omaisuutta ei ole ollut suvussa ennen, joten siihen rahankäyttöön ei ole totuttu. Ja kun pihiys iskee, sitä kilpaillaan jopa oman puolison kanssa, ettei vaan jouduta maksamaan mistään yhteisestä ainakaan senttiäkään enempää kuin toinen.



Treffasin muuten opiskeluaikoina pari kertaa onnistuneesti rikastunutta entistä tavista. Pyysi ostamaan iltalehden puoliksi, kun hänen niin teki mieli sitä lukea. Ja sit hän vois viedä sen lopuksi mummolle tuliaisiksi sairaalaan ja näin ilahduttaa tätä.

Onpa ketju. Kyllähän mekin rahasta riidellään mutta se on pientä tämän ketjun ääripäihin verrattuna... Molemmat kai suhtaudutaan melko saman lailla raha-asioihin ja ansaitaan melko saman verta. Minuakin kyllä kiinnostaisi tietää mahtaako olla yleisempää että mies on tuhlari ja nainen pitää perheen talouden kasassa vai päinvastoin. Jotenkin on tunne että se on monesti mies jonka auto & moottoripyörä & kalja & kaverit & harrastukset saattavat viedä perheen budjetista aika loven?

vaan ne pienet menot. Tietysti rajanveto siitä mikä on järkevää rahankäyttöä ja mikä on pihiyttä voi tietysti olla hiukan hankalaa. Mutta saattaa olla että suurin ongelmien aiheuttaja on juuri tuo menopuoli. Varsinkin silloin kun tulopuoli on epätasapainossa siten että pariskunnan rahankäytössä vastuullisempi (tai pihimpi, ihan miten vaan...) tienaa merkitävästi enemmän kuin rahaa vähemmän pihtailevasti käyttävä. Voihan olla että "herra100" on ainakin arvon palstalaisten mielestä juuri tällainen pihi joka ei antaisi vaimonsa nauttia mistään? Vai? Valittaa ihan turhasta?

No meillä tilanne on päinvastoin, mies on se tuhlari. Silloin kun on töissä, tilanne on minun kannaltani ihan hyvä, maksaa sentään vähän alle puolet perheen menoista (mikä ok, minä tienaan enemmän). Omiin menoihin on silti jäänyt miltei tonni kuussa, joka riittää sitten omien velkojen maksuun jne. Mutta kun jää työttömäksi, ja näin on käynyt useamman kerran, on ihan kusessa. Eli yhteinen maksuosuus putoaa roimasti, minä maksan nytkin 7 - 800 euroa enemmän perheemme kuluista (3 lapsinen asuntovelkainen perhe) ja taas ne omat säästöt menevät. Ja minulla ei ole esimerkiksi varaa harrastaa mitään.



Ja tälläisissä tilanteissa olen ihan kypsä. Tuloni ovat sellaiset, että jos ei tarvitsisi varautua kaikkeen, voisi niillä säästörahoilla vaikka sitten lomailla koko perheen kesken, tai lyhentää ylimääräisesti asuntolainaa. Sen sijaan kustannan välillisesti esimerkiksi mieheni levyjä.