Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä reilua: KULUJEN jakaminen?
04.06.2008 |
Tilanne lyhyesti tämä:
- miehen tulot noin 3000 euroa kuukaudessa, josta lyhentää lainaa 900 euroa
- miehellä omaisuutta 100 000 euron edestä, siis metsiä ja peltoja, mutta asumme vuokralka
- minulla tulot 600 euroa kuukaudessa, olen raskaana ja olemme avoliitossa
- jaamme KAIKKI kulut puoliksi, eli siis vuokran, veden, sähkön, ruuat (vaikka mies syö enemmän ja minä teen AINA ruuan ja siivoan AINA)
- minulla ei ole varaa muuhun kuin maksaa pakolliset menot, eli siis puolet ruuasta, muista kuluista ja vuokrasta
- nyt olen itku kurkussa, koska mulla ei ole varaa ostaa äitiysvaatteita ja mitkään vanhat vaatteet ei mene päälle
Olenko idiootti kun valitan vai olisiko joku muu ratkaisu reilumpi?
Kommentit (425)
Nuorena sitä ei vaan osaa ajatella etukäteen kaikki asioita, en ole minäkään osannut, ja senpä takia olen joutunut avioeronkin läpikäymään.
Tilanteesi on kestämätön ja epäoikeudenmukainen. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin nostaa kissa pöydälle. Et voi kituuttaa köyhyydessä kun miehellä on rahaa, ja lapsikin tulossa.
Ei tuo ole mieheltäsi rakkautta, vaan törkeää käytöstä. Oletko hänelle maailman tärkein asia vai et? Kyllä puolisoiden pitäisi sitä toisilleen olla, samoin kuin tietysti yhteisten lasten.
Toivotan voimia. Älä ole liian kiltti, vaan pidä puolesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tienaan tällä hetkellä kolme kertaa enemmän kuin mieheni, mutta minulle se ainakin on itsestään selvää, että kaikki rahat tienataan perheelle, ei itselle. En voi kuvitella itselleni tuollaista tilannetta, koska en olisi koskaan huolinut miehekseni saitaa ihmistä. Ryhdistäydy hyvä nainen!
Ja sanot että on kolme vaihtoehtoa. Mies maksaa yhteisiä menoja suuremmalla osalla kuin sinä, jolloin sinä puolestaan hoidat kotia enemmän kuin miehesi.
Toinen vaihtoehto on fifty-fifty, jolloin rahat on tasan puoliksi mutta niin on myös ajankäyttö yhteistä kotia ja lasta hoitaessa. Sinä hoidat lasta päivisin, jolloin mies hoitaa iltaisin ja "yövuorot" on joka toinen yö. Jos mies ikisee että on töissä tienaamassa, niin sanot että eipä tuo ole minun kukkarossa näkynyt millään tavalla.
Kolmas vaihtoehto on että pakkaat kamat ja häivyt.
Äläkä sitä avioehtoa ihan noin vain niele... Siis se tila (ja mahdollinen muukin perintö) voidaan sulkea avio-oikeuden ulkopuolelle, mutta kaikenkattavaa avioehtoa yhdenkään pariskunnan, jossa on lapsia, ei missään nimessä kannata solmia. Mietipä vakavasti tuota teidän suhdettanne uudestaan... Tätäkö halusit/haluat?
jÄrsyttää myös se, että mies kyllä ostaa kalliita autoja, moottoripyöriä ym., mutta on jo sanonut, että lastentarvikkeisiin ei sitten laiteta rahaa ja ostetaan huuto.netistä..
Astianpesukoneesta tuo joskus puhui, eipä ole ostanut sitäkään (ja minä tiskaan lähes aina).
Kihlasormuksia ostaessa miestä otti niin päähän, kun ne oli niin kalliita. Minä sitten maksoin omasta pussista varhaisultran, vaikka miehen piti se maksaa - siis ikään kuin korvauksena tuosta sormuksesta.
Mies myös naputtaa, jos "olen antanut" pilaantua jonkun yhden jogurtin jääkaappiin (en ole vain huomannut päiväystä). Kuulemma hänen kotonaan ollaan aina oltu tosi tarkkoja näistä asioista ym..
huhhuh...
-ap
tuossa yllä on asioita jotka ei anna merkkejä pelkästä piheydestä tai rahankäytöstä vaan ihan jo asenteesta mikä miehellä on elämään. Kun vauva syntyy, voit hyvinkin olla siinä tilanteessa että pienestä äitiyspäivärahastasi ostat kaiken ja sen lisäksi hoidat kaiken (vauvan, pyykit, tiskit, siivoukset, lääkäri/neuvolakäynnit - kaikki) "kun kerran olet kotona niin sinullahan on aikaa".
Toivottavasti olen väärässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Josko päässä joku osa kolahtaisi edes osittain paikoilleen... Eipä taida miehesi olla käytävän kirkkain lamppu... Jos toista rakastaa ja lapsenkin laittaa alulleen niin seuraukset on kannettava!!
nyt äkkiä kissa pöydälle, taikka oot tosi kusessa ja vielä naisit kyseisen kitupiikin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuollainen on jo henkistä väkivaltaa?
Äitiyslomalla ollessani maksoimme puoliksi vuokran ja molemmat omat laskumme. Minä sensijaan ostin suurimman osan ruuista ja lähes kaiken vauvamme tarvitseman... tuntuihan se hirvittävän epäreilulta, mutta kuitenkin äitiyspäivärahani riitti siihen juuri ja juuri. Miehen palkka on n.2800 e/kk.
Nytpä onkin tilanne toinen: olen kotihoidontuella ja sillä summalla tämä järjestelymme ei toimikaan enää millään. Joudun siis tekemään keikkatöitä kaikkina mieheni vapaapäivinä, jotta saan laskuni maksettua ja ruokittua ja vaatetettua lapsemme. Mies ei siis ole ostanut tytöllemme yhtään vaatetta tai lelua, vaikka tyttö ehti jo vuoden ikään... :-(
Tämä elämämme on ihan yhtä paskaa. Päivittäin mietin eroa ja olen laskeskellut että yksinhuoltajana tulisin paljon paremmin taloudellisesti toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuollainen on jo henkistä väkivaltaa?
Äitiyslomalla ollessani maksoimme puoliksi vuokran ja molemmat omat laskumme. Minä sensijaan ostin suurimman osan ruuista ja lähes kaiken vauvamme tarvitseman... tuntuihan se hirvittävän epäreilulta, mutta kuitenkin äitiyspäivärahani riitti siihen juuri ja juuri. Miehen palkka on n.2800 e/kk.
Nytpä onkin tilanne toinen: olen kotihoidontuella ja sillä summalla tämä järjestelymme ei toimikaan enää millään. Joudun siis tekemään keikkatöitä kaikkina mieheni vapaapäivinä, jotta saan laskuni maksettua ja ruokittua ja vaatetettua lapsemme. Mies ei siis ole ostanut tytöllemme yhtään vaatetta tai lelua, vaikka tyttö ehti jo vuoden ikään... :-(
Tämä elämämme on ihan yhtä paskaa. Päivittäin mietin eroa ja olen laskeskellut että yksinhuoltajana tulisin paljon paremmin taloudellisesti toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liitto on kumppanuus, jossa huolehditaan yhteisestä hyvästä. Se antaa enemmän, kummalla on enemmän. Itse opiskelija tällä hetkellä ja en ole töissä, jotta saisin pikaisesti tutkinnon valmiiksi. Tämä tarkoittaa, että tuloni ovat opintotuki, ei muuta. Mies tienaa 5000-7000e kuussa, ja hän kannustaa opiskelemaan ja maksaa kaikki laskut ja loput osaksi säästöön, osaksi meille tasaisesti tileille. Yhdessä tässä elämää pusketaan, ja toisia tuetaan. Tulevaisuudessa tilanne voi olla vaikka päinvastoin. Ja todellakin sitten elätän mieheni onnellisena.
tuollaiseen tilanteeseen ja loukkuun loppuiäksesi jos et tee mitään asialle.
Tiedät itsekin ettei ole reilua. Ongelmasi taitaa olla että mitä teet asioiden parantamiseksi.
Miksi ihmeessä olet hankkimassa lasta tuollaiselle?
Tuolla tavoin ajattelevan ihmisen kanssa ei voi perustaa YHTEISTÄ perhettä, jos jokainen kulu maksetaan puoliksi. Sinä et voi jäädä hoitamaan lasta kotiin päiväksikään kun äitiysrahasi loppuu, sillä tulosi tippuvat niin paljon ettei ole varaa edes siihen vuokranpuolikkaaseen. Muutaman kuukauden päästä itket täällä että joudut laittamaan 7kk-9kk ikäisen päiväkotiin kun mies ei suostu ostamaan maitolitraakaan sinulle jos jäät kotiin.
Jos olette naimisissa, aviopuolisolla on elatusvelvollisuus. Ota yhteys sosiaalitoimistoon jota kautta kuulemma voivat valtuuttaa miehesi maksamaan toimeentulotuen verran joka kuukausi.
Jos ei toimi, ota HETI ero. Mikä tahansa muu ratkaisu olisi parempi kuin tuo.
Koska sinä olet pienituloisempi osapuoli, enemmän valtaa on miehelläsi, ja miksi hän siitä luopuisi kun voi saada tuon tilanteen (on saanut jo) jossa hän säästää paljon rahaa joka kuukausi ja sinä olet täysin hänen armoillaan.
ÄLÄ ASU TUOLLAISEN KANSSA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kun asiaa ajattelee puhtaasti järki pohjalta ja unohtaa ne tunteet , niin myöntänet itsekin että kannattaisi lähteä lätkimään. Jos mies ei tähän päivään ole tapaansa muuttanut, ei se tule tapahtumaan koskaan. Siis todellakaan koskaan. Kahdestaan lapsen kanssa asuessasi saisit tukia, asumis ja toimeentulotukea. Elämänne olisi rahallisesti helpompaa, eikä tarvitsisi hoitaa "toisen lapsen" asioita, ruokaa pöytään jne.
Tiedän että lähtöpäätös ei ole helppo, mutta jos olet asiaa jo kauan miettinyt ja yrittänyt asiasta miehen kanssa keskustella, sieltä se päätös joskus kypsyy! Voimia sinulle tai miehellesi älyä muuttua!
Äitiyslomalla ollessani maksoimme puoliksi vuokran ja molemmat omat laskumme. Minä sensijaan ostin suurimman osan ruuista ja lähes kaiken vauvamme tarvitseman... tuntuihan se hirvittävän epäreilulta, mutta kuitenkin äitiyspäivärahani riitti siihen juuri ja juuri. Miehen palkka on n.2800 e/kk.
Nytpä onkin tilanne toinen: olen kotihoidontuella ja sillä summalla tämä järjestelymme ei toimikaan enää millään. Joudun siis tekemään keikkatöitä kaikkina mieheni vapaapäivinä, jotta saan laskuni maksettua ja ruokittua ja vaatetettua lapsemme. Mies ei siis ole ostanut tytöllemme yhtään vaatetta tai lelua, vaikka tyttö ehti jo vuoden ikään... :-(
Tämä elämämme on ihan yhtä paskaa. Päivittäin mietin eroa ja olen laskeskellut että yksinhuoltajana tulisin paljon paremmin taloudellisesti toimeen.
- saat lapsen ja kidut pienillä tuloillasi maksaen yksin KAIKKI lapsen kulut lääkärikäynneistä vaatteisiin ja leluihin
- hoitovapaalle et voi jäädä, sillä siihen sinulla ei ole varaa
- kun lapsi on päivähoidossa, maksat yksin päivähoitomaksut JA kaikki muutkin lapsen kulut
- mikäli olet keskituloinen tai alle, palkkasi menee kokonaan lapsen kuluihin, laskuihin, ruokaan ja muuhun elämiseen
- et koskaan saa kerrytettyä mitään omaisuutta
ostat ensin käytettävissä olevista rahoistasi niitä vaatteita, ja sitten pakolliset ja sit sanot vaan miehelle, ettei sulla ole rahaa enää. Jemmaat toki pikkuisen jonnekin. Niin ikään lopetat kotitöiden teon. Näytät miehelle, että sullakin on oikeesti joku virka. Ja seksiä et ainakaan anna. Näytät, että säkin osaat olla v-mäinen.
Ennen kun ehdotatte ap:lle eroa, eikö olisi vähän viisaampaa neuvoa häntä ottamaan asian miehensä kanssa puheeksi? Ihme menoa täällä...
Mitä pikaisempi ero, sen parempi. Tuillakin elää itsenäisemmin kuin ap.
Tulla tänne kertomaan miten on mennyt kun olet miehesi kanssa puhunut! Voi olla etät joudut moneen kertaan puhumaan hänelle näistä asioista. Minä toivoisin että miehesi voisi tuosta muuttua. Oonhan teillä sentään yhteinen lapsi tulossa!
En sitten tiedä VOIKO tuollainen pihi ihminen koskaan muuttua??? Itse en tunne henk.kohtaisesti ketään tuollaista.
jossa ei asu eikä aio asua. Ja minulla ei siihen ole koskaan oikeutta, sukupolvenvaihdossopparissa on sellainen pykälä, että on pakko tehdä avioehto.
Tuon avioehdon nielen kyllä, mutta nyt mua harmittaa. Taidan olla nuori ja tyhmä. Kyllä miehessä huomasi piheyttä jo seurusteluaikana, en vain ymmärtänyt sen kestävän näin pitkään.
Täytyy tosiaan puhua miehen kanssa vakavasti asiasta. Ärsyttää myös se, että mies kyllä ostaa kalliita autoja, moottoripyöriä ym., mutta on jo sanonut, että lastentarvikkeisiin ei sitten laiteta rahaa ja ostetaan huuto.netistä.. Ehkä se on fiksuakin, mutta näin kokonaisuutena inhottaa miehen asenne. Ja varsinkin nyt, kun tilanne on niin konkretisoitunut: mulla maha kasvaa, eikä ole varaa ostaa vaatetta, mä suunnittelen kaikki ruokaostokset, kaikki täällä asunnossakin on minulta tullutta, mies ei ole tehnyt elettäkään ostaakseen mitään. Astianpesukoneesta tuo joskus puhui, eipä ole ostanut sitäkään (ja minä tiskaan lähes aina).
Kihlasormuksia ostaessa miestä otti niin päähän, kun ne oli niin kalliita. Minä sitten maksoin omasta pussista varhaisultran, vaikka miehen piti se maksaa - siis ikään kuin korvauksena tuosta sormuksesta.
Mies myös naputtaa, jos "olen antanut" pilaantua jonkun yhden jogurtin jääkaappiin (en ole vain huomannut päiväystä). Kuulemma hänen kotonaan ollaan aina oltu tosi tarkkoja näistä asioista ym..
huhhuh...
-ap