Onko tämä reilua: KULUJEN jakaminen?

Ap maksaa siis puolet OMISTA kuluistaan? Vuokra, ruoka jne. Mitä väärää siinä on? Tarkoitus on varmasti jakaa tulevan lapsenkin kulut puoliksi. Ja niinhän sen pitääkin mennä.

Jotenkin tässä nyt menee asiat sekaisin. Eli jos molemmilla olisi tulot 3000/kk tilanne olisi ok? Eli olisiko ihan ok, jos lopetan huomenna työt ja jään kotiin? Silloinhan miehen pitäisi maksaa menoja suhteessa tuloihin. Miehellä 3000, mulla 0e/kk. Hyvä idea!

Minä mietin sitä, miksi tällainen tilanne on syntynyt? Miksi teette lapsen kun opiskelut vielä kesken? Oletitko että mies on elättäjä? Kai mieskin saa olettaa että sinä olet vain lapsentekokone.. Taidat olla aika nuori?

Anteeksi jos kirjoitan hyökkäävästi, mutta herätti tunteita :)

- saat lapsen ja kidut pienillä tuloillasi maksaen yksin KAIKKI lapsen kulut lääkärikäynneistä vaatteisiin ja leluihin

- hoitovapaalle et voi jäädä, sillä siihen sinulla ei ole varaa

- kun lapsi on päivähoidossa, maksat yksin päivähoitomaksut JA kaikki muutkin lapsen kulut

- mikäli olet keskituloinen tai alle, palkkasi menee kokonaan lapsen kuluihin, laskuihin, ruokaan ja muuhun elämiseen

- et koskaan saa kerrytettyä mitään omaisuutta

Mulla kans on tollasia kavereita, joille omat rahat on ne tärkeimmät rahat. Mitään ylimääräistä ei voi maksaa muille, edes läheisille, kun aina pitää maksaa vain ne omat jutut. Tiedoksi sinulle, että kaikkien mielestä tuollainen käytös vaan ei ole normaalia, vaikka se sinusta han loogiselta tuntuisikin.

Meillä on alusta asti ollut yhteiset rahat, kun muutettiin yhteen. Toimii.

Perhe on yksi yksikkö. Silloin perheen KAIKKI tulot ja menot ovat yhteisiä!



Vai miten ajattelit lapsen maksavan oman osuutensa?

kun pitää "huomata", että mies syö enemmän. Eli liialliseksi kyttäämiseksi on mennyt puolelta ja toiselta.



Jotenkin noita lukuja pitäisi todellakin suhteuttaa. Mies on yhtä lailla nyt vastuussa, koska tiesi menneensä opiskelijan kanssa yhteen ja tietää myös sen, että äiti jää yleensä lapsen kanssa äityislomalle. Se on sen hinta, että hänellä on sinut ja lapsi tulossa. Piste.

Meillä onneksi on yhteiset rahat ollut alusta asti. Kun tapasimme, mies oli työelämässä ja minä työtön. Sitten aloin opiskella, tulin raskaaksi ja olin monta vuotta kotona. Mies ihan oma-aloitteisesti järjesti minulle käyttöoikeuden tiliinsä, johon palkka tulee. Nykyään olen minäkin työelämässä, palkka noin tonnin vähemmän kuin miehellä. Se maksaa laskut, jonka tilillä on rahaa. Meillä on niin samanlaiset arvot ja materiaaliset tarpeet ettei rahankäyttö ole ollut ikinä kummallekaan ongelma. Perheen takia siellä töissä käydään ja perheen ylläpitoon ja asuntoon me kaikki tulomme käytetään. Kaikki on suurinpiirtein yhteistä. Harmi, että kaikilla ei ole näin ongelmatonta..

Erittäin säälittävää saivarrella jostain "miten lapsi maksaa osuutensa".



Oletko SINÄ maksanut MIEHEN asumisen, ruuan, vaatteet..? Jos molemmat ei ota vastuuta, toisella on oikeus heittäytyä loiseksi, eikö niin?



Kysymys AP:lle? Miten KUVITTELIT että asiat menevät? Että jostain kumman syystä mies alkaa yhtäkkiä ostamaan sinulle vaatteita? Tai että puolet vuokrasta ei enää olisikaan joku päivä puolet vuokrasta? Tätä en ymmärrä, että kun hankit lapsen, olet varmasti miettinyt miten asiat hoituvat.

Toki jokainen aikuinen ihminen on vastuussa itsestään ja vain itsetäân, mutta jokainen inhimillinen, välittävä ihminen on vastuussa myös läheisistään ja ennen kaikkea perheestään. Tosi outoa ettei kaikki ajattele niin.

Olen ollut nyt kotona 5v ja nuorin on noin 3v. Miehelle on itsestään selvää että kotona ollessani tienaan puolet mihen palkasta ja minulle maksetaan eläketurvaa tietenkin. Meillä ei ole koskaan ollut riitaa rahasta kun on yhteinen päämäärä. Tämä varmaan toimii vain kun rahaa on riittävästi eikä kumpikaan ole itsekäs tai nuuka

häiriöitä mielenterveydessä.



Ja vaikka tämä yksi koittaakin herätellä ap:ta tajuamaan sen, että hän on myös itse vastuussa siitä, mihin suostuu, niin silti ei mikään terve perhe voi jakaa aina kaikkia yhteisiä kuluja puoliksi, jos vanhemmiksi on ryhdytty. Väkisinkin hoitovapaat ja äitiyslomat pakottavat tasaamaan, vaikka muuten olisikin sitouduttu puolet ja puolet soppariin. Puolet ja puoletkin on silti mun mielestä sairasta kyttäämistä ja omien laskemista, josta puuttuu toisesta välittäminen ja huolehtiminen.



Mä en muuten edes keksi montaakaan asiaa, joka meidän taloudessa voitaisiin nimetä minun tai sinun kuluiksi. Vaatteitakin ostetaan sille keneltä puuttuu jne.

niin aika moni perhe asuisi vuokrayksiössä, kun tällöinhän perheen elintaso määräytyisi heikommpin tienaavan mukaan, eikä muutaman satasen tienaavalla ole varaa maksaa puolta esim. omakotitalon vuokrasta. Ja lapset laitettaisiin päiväkotiin 4-kuisina, koska töihin on pakko mennä heti.



Häiriintynyttä porukkaa täällä, kun kaikki, mitä toisen hyväksi maksetaan, nähdään olevan itseltä pois.

että raha-asioita punnitessa toinen vanhempi (yleensä äiti) hoitaa myös toisen vanhemman (yleensä isä) lasta.Mitä maksaisi, jos isä joutuisi maksamaan palkkaa oman lapsensa hoitajalle?

Itsekin olen nuorena perheen laittanut pystyyn, mennyt naimisiin ihmisen kanssa, jonka vasta hiljattain olen oikeasti oppinut tuntemaan. Muksuja kolme ja yhteiselämää takana sormusten kanssa 6v, 2v ennen sitä. Ei se, että on nuori, tarkoita sitä, että pitäisi olla myös tyhmä.



Meillä on kummallakin omat tilit, ja sen lisäksi yksi yhteinen, jonne menee lapsilisät ja josta lähtee asunolainan lyhennykset (nopea matikka, laina ei järkyttävä). Vaikka tilit ovat omia, rahat ovat yhteisiä.



Rahankäytöstä saa, voi ja pitää puhua ja sopia.



Meillä on jako siten, että minä maksan laskut (kaikki laskut) oli mun tulot mitä tahansa. Ne, mihin mun rahat ei jostain syystä riitä jää sitten miehen maksettavaksi tai niiden laskuttajille soittelen.

Mies maksaa bensat, ruuat, lasten tarvikkeet, vaatteet, huvittelun jne. Toistaiseksi jako on teiänkin mielestä reilu, sillä kumpikin saa vain opintotuen ja lainan, miehelle tulee tosin vielä asumistuki, mutta sen opintotuki+laina onkin melkein sen verran vähemmän kuin mun. Mä en kuitenkaan aio luopua tästä jaosta sittenkään jos tilanne joskus on se, että toinen tienaa huomattavasti enemmän kuin toinen. Meillä on jako tehty näin siksi, että kumpikin hoitaa sen raha-alueen, jonka parhaiten hallitsee.



Mistään hinnasta en suostuisi maksamaan vuokraa miehelle (vaikka asunkin hänen mistamassaan talossa), ottamaan lainaa mieheltä jne. Jos haluan mieheltä rahaa ja sillä sitä on, niin pyytämällä saa.



Kyllä se niin on, että se maksaa, jolla rahaa on. Ja rahaa voi tosiaan tilien kesken siirrellä.

tai maksan sitten vastaavasti vähemmän omaa osuuttani menoista. Tämä siksi, että mieheni tuhlaa rahojaan ja lähettelee sukulaisille, lainaa kavereille ja ottaa pikavippejä. On siis vastuuton rahankäyttäjä. En halua rahoittaa tuollaista, joten olen aika tarkkana. Mitään vitosia en ala takaisin kinuamaan, mutta isommat vipit kyllä. Ja ennen kuin joku älähtää, ei, meillä ei ole lapsia, enkä todellakaan perusta perhettä tähän tilanteeseen.



Mäkin olen yrittänyt miehen kanssa keskustella rahasta, muttei siitä mitään tule, kun asia ei kuulemma kuulu minulle! Siis vaikka yhdessä asutaan ja suhteessa ollaan... Mies aina sanoo, ettei ole rahaa tehdä mitään tai ostaa mitään, ja valittaa kun joutuu töitä paiskimaan niin paljon. Mikä ihme se nyt on, kun priorisointi on sellainen, että ensin biletys, sitten kaverit, sitten sukulaisten projektit joissa autetaan rahallisesti, sitten merkkivaatteet, sitten lainalla ostettu kodin elektroniikka, sitten laskut ja vikana tulee meidän koti ja yhteiset suunnitelmat. Jee.

Eikö lapsi ole muuten teidän yhteinen?

Äitiysvaatteet ovat osa lapsesta aiheutuvia kuluja, joten maksakoon mies osansa niistäkin!

Toivottavasti on muuten hyvä mies ja oppii virheistään jos kerrot tästä epäkohdasta hänelle. Voit ihan asiallisesti mainita, että taloudelliset erimielisyydet ovat yksi suurimmista syistä erota (ja nyt mun pisteet laskee kun sanon että tän tiedon sain dr Phil -ohjelmasta ja se koski amerikkalaisia...)



Omalta kohdalta voin sanoa, että meillä taloudelliset erimielisyydet olivat yksi syy jonka vuoksi suostuin eroon kun mies sitä tässä taannoin pyysi (oma suttura ojassa kylläkin.) Ja hullua oli miellä oli se, että mies on oikea kävelevä katastrofi raha-asioissa, mutta vaati mua pihtaamaan pennosia.



Et tosiaan valita turhasta.

Epäilen kyllä, ettei tuollainen mies, joka maksaa koiran eläinlääkärilaskun ja vähentää sen sitten vuokramenoista, muutu ikinä.



Toimiva suhde on sellainen, jossa myös epätasaisesti tienaavat pystyvät kommunikoimaan ja tekemään ratkaisuja yhdessä. Se ostetaan, mikä on tärkeintä. Meillä myös mies tienaa enemmän ja on paljon säästäväisempi kuin minä. Kuitenkin se maksaa, jolla on rahaa esim. kaupassa, laskuja jne.



OMAT laskut kumpikin maksaa itse. Lainatilille siirretään vähintään se summa mikä tarvitaan (sieltä menee asuntolaina, lapsen hoitomaksu ja vastike). Yleensä mies siirtää enemmän, jotta siellä olisi pelivaraa, JOS jotain sattuu. Nytkin on sen verran, että ennen syyskuuta ei tarvitsisi laittaa sinne kummankaan senttiäkään. Sieltä voi siis myös "lainata" hädän hetkellä. Mun rahatilanne on huonompi siksi, että noita "omia laskuja" on enemmän. Mun pitäisi osata tehdä vähemmän heräteostoksia. Toki sitten myynkin niitä esim. huutonetissä.



Äitiyslomalla ja hoitovapaalla ollessani maksoin omat laskuni ja mun+lapsen päivittäiset menot (jos käytiin kahvilla äitikavereiden kanssa, baby-biossa tms.), mies hoito kaikki ruokaostokset, lainakulut yms. yksin (tosin silloinkin oli raskausaikana kerätty tuonne lainatilille melkoinen "vararahasto"). Näin sen pitäisi mennä eli jos toisen tulot pienenee huimasti niin ei joudu maksamaan muuta. Voihan siitä tehdä sitten vaikka jonkinlaisen sopimuksen.



AP:n tilanteessa 600 euroa on aika vähän. Mielestäni sinun ei pitäisi maksaa menoista kuin korkeintaan 400 euroa. Vähintään 50e/viikko pitäisi naisella olla "omaa rahaa".

Avoliitossa ollessamme olimme aluksi kumpikin opiskelijoita, mutta minä tein töitä n. 20 h/vk (valmistuin silti miestä nopeammin). Ruoat jne. ostettiin suunnilleen puoliksi, mutta kaikki huonekalut jne. minä ostin. Vuokra maksettiin puoliksi.



Töihin mentyäni mies opiskeli vielä pari vuotta. Siinä vaiheessa minulla oli asuntolainaa ja maksoin asuntolainan lyhennyksen ja mies pienen (50 €)yhtiövastikkeen. Kaikki rahat menivät, mitä tulikin. Kummallakin oli omat tilit, mutta käytännössä maksoin huomattavasti enemmän kuluja, koska oli paljon isommat kulut.



Naimisiin mentyämme ja lapsen synnyttyä oli jo yhteinen asunto ja kummankin pankkitilit yhteiskäytössä. Tässä vaiheessa mies rupesi valittamaan siitä, että MINÄ käytän kaikki HÄNEN rahansa!! Kaikki meni mitä tulikin, mutta ne menivät perheen kuluihin. Itselleni saatoin ostaa pari uutta vaatekappaletta vuodessa ja hän osti auton, golfvarusteet jne. asiasta etukäteen keskustelematta. Ne kun maksettiin muka hänen rahoistaan, vaikka minun piti keksiä, että millä laskut maksetaan... Ja huom. Minun tuloni olivat myös äitiyslomalla miehen tuloja suuremmat.



No, lopulta tuli ero. Exäni on hyvin katkera siitä, kun joutuu maksamaan minulle hyvin pienen elatusmaksun (johtuu siitä, kun olen yhä häntä selvästi suurituloisempi)...



Uuden vaimon kanssa exällä on kuulema erilliset tilit. Vaimo on hoitovapaalla ja osallistuu talouden kuluihin omilla säästöillään, kun tulot eivät riitä kulujen jakamiseen tasan! Voi luoja...

ja maksaako työssä käyvä isä kotona olevalle äitille siitä että joka päivä on ruoka pöydässä kun hän saapuu töistä, pyykit puhtaana ja koti siistinä? Tuskinpa, mahtaa olettaa että koska olet kotona niin onhan sulla aikaa tehdä nää kaikki, silloin voi myös olettaa että toinen maksaa menoja enemmän.

Jos jos sille fifty-fifty- linjalle lähdetään, eikös ole sama ruokakaupassa tehdä niin että ensin maksetaan ne yhteiset ostokset (jotka sitten kotona jaetaan tasan puoliksi molemmille omiin kippoihin ja kuppoihin). Sen jälkeen mies maksaa ne mitä itse syö, eikä vaimolla ole niihin koskemista ja toisinpäin. Mikä olisi ihan naurettavaa ja säälittävää. Silloin ei olla perhe vaan joku helvetin talousyksikkö jossa vain kytätään menoja muttei nähdä mitään positiivista...

että raha-asioita punnitessa toinen vanhempi (yleensä äiti) hoitaa myös toisen vanhemman (yleensä isä) lasta.Mitä maksaisi, jos isä joutuisi maksamaan palkkaa oman lapsensa hoitajalle?

Eroa ja ota kunnon elatusmaksut + asumistuet ym. niin kyllä pärjäät..siinä sinulle neuvo. Sanot tämän ja katotaan mitä se mies tuumaa siihen.



Terveisin monen lapsen äiti, joka on tienannut koko yhdessä oloajan paljon vähemmän, mutta mies on maksanut siitä huolimatta lähes kaiken..Nyt olen työelämässä ja makselen itsekin tasavertaisesti yhteiseltä tililtämme, jota molemmat saa käyttää..