Mies löi, olen 8kk raskaana
Vielä muutama pvä sitten kaikki oli kuin unelmaa. Eilen illalla tuli riitaa ja sama meno jatkui aamulla. Yllättäen mieheni löi minua niin, että toinen puoli naamastani on nyt turvoksissa ja todella kipeä, vertan syljin 2h suustani ja olin juuri 6h sairaalassa paikkailtavana (sisäpuoli suusta aukesi 10cm matkalta).
Nyt tulin kotiin ja mies on kuin ei mitään olisi tapahtunut? Ei pyytänyt anteeksi, kysynyt vointiani..ei mitään, on vain hyväntuulinen?
Olen ollut koko raskauden onnellinen,hyväntuulinen ja helppo, leppoisampi kuin normaalisti, olen edelleen pieni ja huolehdin ulkonäöstäni, seksielämä on sujunut ja kaikki ollut ok, mutta nyt tämä! Olen todella mieli maassa ja mikään ei tunnu hyvältä. Olivat sairaalassa aivan kauhuissaan ja minua painostettiin rikosilmoituksen tekoon, kuitenkaan en sitä voi/halua tehdä.
Meillä on kaikki hyvin ja isoon, uuteen omaan taloon pitäisi muuttaa vkon kuluttua, sekään ei tunnu miltään.
Nyt pelottaaa jatkuuko lyöminen, lyökö mies vauvaakin?
Meille tuli riita siitä, että hänen ex-avovaimonsa soittelee alituiseen ja laittelee viestejä, mies ei ole kertonut minusta ja vauvasta hänelle mitään, kuulemma ettei loukkaisi naista, koska hän olisi halunnut vauvan, mieheni ei, vaikka nyt tätä vauvaa odottaakin innolla.. katsoin hänen puhelimestaan, kun nainen oli taas joku ilta soittanut koko ajan ja hän ei voinut vastata, koska olimme yhdessä kotona, hän oli laittanut viestiä, että olen golfaamassa, soitellaan huomenna?
Kysyin ensin tästä, hän sanoi, että ei ole kuukausiin kuullut koko naisesta, eikä kiinnosta. Kun kerroin katsoneeni asian ja hän sai raivarin ja löi. On ihan sekava olo.. :/
Suhteemme alkoi, ennen kuin he olivat eronneet - en aluksi tiennyt tätä.
Ai niin ja ikäeroa meillä on miltei 20vuotta, itse olen hieman alle 30v, meillä ei käytetä alkoholia, olen hyvässä ammatissa ja mieheni korkeassa asemassa, mitään ongelmia ei siis ole muuten.
Mitä tehdä..lähteäkö vai jäädä, en tiedä mitä edes ajatella on niin loukattu, kamala olo?
Kommentit (168)
miksi he haluavat elää suhteessa väkivaltaisen ihmisen kanssa.
Onko omassa lapsuudessa kokemuksia alkoholismista, väkivallasta, huumeista, muista uhista ja peloista.
lähtee terapiaan! En usko että on muuta vaihtoehtoa kuin lähteminen karkuun vielä kun voi.
mies hermostui samantien ja tönäisi tytön tuolilta lattialle
siis tuo ap:n miehen "huolehtivuus" kuulostaa enemmän määräilyltä, joka puetaan huolehtimisen kaapuun. Ettei saa kävellä pitkiä matkoja, välttyy sateelta eikä ovia tarvitse itse availla. Mies nauttii kun saa pitää ap:ta tottelevaisena nukkenaan. Tekee numeron, että ruoka on ap:lle sopivaa (pitäisi olla selviö, mutta valtaahan tässäkin käytetään, entä jos se ei olisi?).
Ja aivan naurettavia nuo pitkien kävelymatkojen kontrolloinnit, ruoanlaittosirkukset sun muut.
Onko ap alaikäinen vai vain tyhmä?
Mies läppäisee 4-vuotiaan lattialle? Ulos pakkaseen sukkasiltaan? Kylmää vettä päälle? Kunhan ei jälkiä jää? Tuo on mitä suurimmissa määrin fyysistä ja henkistä VÄKIVALTAA!
Ja sinä HULLU pakotat lapsesi kasvamaan tuollaisen sadistin ja VÄKIVALTAISEN auktoriteetin alaisena? Ja teet vielä toisenkin lapsen siihen samaan soppaan? Ei herranjumala! Jos tuo 113 on tosissaan, mun sydän itkee verta hänen ja etenkin lastensa puolesta.
Ihanko tosi 2000-luvulla löytyy nainen, joka luulee, että tuo olisi missään määrin normaalia tai hyväksyttävää?
LÄHDE ja ÄKKIÄ!
- Ja samoin ap. Miehesi ei vaikuta ihan emotionaalisesti normaalilta. "Tapahtuma kummittelee ikävästi hänenkin mielessään". Mitä hemmettiä tuokin tarkoittaa? Jos minä olisin - vastoin omaa perusluonnettani - napsahtanut ja pahoinpidellyt rakastani, ei reaktioni siihen varmasti olisi asiallinen "Tämä ei toistu, ja kummitteleehan se mielessä". Olisin KAUHUISSANI ja todellakin hakisin apua ymmärtääkseni, miten on mahdollista, että minulla sillä tavoin napsahti ja miten saan torjuttua napsahdukset jatkossa.
Tapahtuma kummittelee ikävästi hänenkin mielessään
mitä hittoa tuo on olevinaan. Ilmeisesti ap jotenkin katsoo oikeutetuksi tuon väkivaltakuvion, muuten tollasta skeidaa ei olisi jäänyt enää kuuntelemaan!
Olen raskaana 7. kuulla. Olen kolmekymppinen. Mieheni on lähes parikymmentä vuotta vanhempi. Mies on sillointällöin yhteyksissä exäänsä. Ei vaan ole kertonut tulevasta vauvasta. Meillä on ollut miehen puolelta sellaista ei-jälkiä-jättävää väkivaltaa, esim. tönimistä, puristamista, läpsimistä, haukkumista, uhkailua, kylmää vettä päälle, aamuyöllä ulos pakkaseen sukkasillaan... Eilen illalla istuimme olkkarissa ja 4v tyttäreni istui nojatuolissa. Olin kieltänyt että ei saa laittaa läppäriäni kiinni (kun se "nukahtaa"). Kuitenkin tyttö läppäsi 5min istumisen jälkeen kannen kiinni ja mies hermostui samantien ja tönäisi tytön tuolilta lattialle ja noitui samalla ja haukkui tyttöä typeräksi näppitautiseksi. Tyttö tietysti rupesi nyyhkimään (ei edes uskaltanut itkeä ääneen). Itsekään en oikein tiennyt että mitä pitäisi tehdä. Pitäisikö alkaa pelkäämään oman, lapsen ja tulevan vauvan puolesta? Jotenkin tämä ketju avasi silmäni. Osaanko enää nähdä mukavia hetkiä mieheni kanssa vai alkaako krooninen pelko? :-(
Siis, herrajumala! Jos mies läppäsee lapsen lattialle ja tämä itkee, niin et tiedä mitä tehdä?!!! Eikö teillä naisilla ole mitään suojeluvaistoa, jos ei itseä niin edes lapsea kohtaan???
Niin. Ensimmäisenä tuli mieleen lyödä miestä mutta juuri ennenkuin ehdin tehdä sen niin tuli karu totuus mieleen... Se lyö takaisin. Sitten menin jotenkin lukkoon :-(
Haluan uskoa hyvään ja vain yhden kerran, toista kertaa ei tule. Onko kenelläkään käynyt niin, että kumppani vain kerran lyönyt ja ottanut opiksi? Enkä puhu vain miehistä, lyöhän naisetkin? Ajattelin vain, että onhan paljon mm.pettäjiä parisuhteissa, jotka kerran pettvät ja tajuavat virheensä, eivätkä siis välttämättä jää edes kiinni tajutakseen.
Kysyt että onko kenenkään mies oppinut kerrasta, ja sinulle on vastattu monet kerrat että se joka lyö kerran lyö myös toisen kerran.
Voin kertoa että lähteminen vaikeutuu, mies oppii sepittämään asiat niin etää ansaitset lyönnit tms.. itse en ole vieläkään päässyt pois vaikka mies lyönyt enemmän kuin kerran.
On selvää, ettei mies saa lyödä naista.Itselläni on perheväkivaltaan miesnäkökulma parista kerrasta,jolloin vaimo hakkasi myrkein olkavarteni mustelmille ja potki kalpeat sääreni psykedelisiksi.
Naamaankin tuli nyrkistä,yksitehot tippuivat keittiön lattialle ja linssi irtosi.Itse en tietenkään lyönyt takaisin, mutta otin lopulta ranteista kiinni, ettei nenäni(vaikkei se kaksinen ole)mene vinoon.Lyönnit vaikuttivat minuun kuin zen-opettajan keppi:ymmärsin,että naiset osaavat käyttää miestä paremmin sanallista, henkistä väkivaltaa(huuto,päällepuhuminen,iva,solvaukset,vähättely), johon miehet(itseni vaatimattomasti poislukien)ymmärtämättömyydessään ja huonompina suustaan,erehtyvät vastaamaan lyömällä.Kuunneltuani riittävästi poistuin itse yleensä tukalasta sessiosta virkistävälle kävelylle,leffaan tai työväenopistoon.Sillä kertaa,kun kuuntelin kommentit kärsivällisesti kuin Gandhi,vaimo ei keksinyt muuta tapaa kuin lyönnit ja potkut.Sääli.
Ohjeeksi Ap:n tapaukseen sanon:ehkä on syytä erota.Se voi olla helpotus. Oli minullekin.
Minä lähtisin heti! Jos noin pahasti lyö raskaana oleva vaimoaan niin eiköhän se kerro jo kaiken :( ja kun ei edes pahoitellut mitenkään omatahtoisesti ja heti. Mieti millaiseen perhehelvettiin lapsesi laitat.Itse olen tuollaisen lapsuuden kokenut ja niitä henkisiä arpia kannan loppuelämäni valitettavasti joten jos et itsestäsi välitä niin VÄLITÄ LAPSESTASI. Ajattele miten miehellä voi mennä hermot itkevään vauvaan ja mitä sitten voi tehdä! Muutenkin tuo asioiden salailu kertoo jo siitä, että miehellä ei ole kaikki pääkopassaan kunnossa. Hyvä ihminen pelasta itsesi ja lapsesi kun vielä voit! Tuo on vasta alkua...
Lapsesi ei uskalla edes itkeä! On varmaan jo nähnyt kaikenlaista. Nyt lähdet turvakotiin, ja kerrot perhetilanteenne. minkäänlaista osapuoleen väkivaltaa ei tule sietää!
Olen raskaana 7. kuulla.
Olen kolmekymppinen.
Mieheni on lähes parikymmentä vuotta vanhempi.
Mies on sillointällöin yhteyksissä exäänsä.
Ei vaan ole kertonut tulevasta vauvasta.
Meillä on ollut miehen puolelta sellaista ei-jälkiä-jättävää väkivaltaa, esim. tönimistä, puristamista, läpsimistä, haukkumista, uhkailua, kylmää vettä päälle, aamuyöllä ulos pakkaseen sukkasillaan...
Eilen illalla istuimme olkkarissa ja 4v tyttäreni istui nojatuolissa. Olin kieltänyt että ei saa laittaa läppäriäni kiinni (kun se "nukahtaa"). Kuitenkin tyttö läppäsi 5min istumisen jälkeen kannen kiinni ja mies hermostui samantien ja tönäisi tytön tuolilta lattialle ja noitui samalla ja haukkui tyttöä typeräksi näppitautiseksi. Tyttö tietysti rupesi nyyhkimään (ei edes uskaltanut itkeä ääneen). Itsekään en oikein tiennyt että mitä pitäisi tehdä.
Pitäisikö alkaa pelkäämään oman, lapsen ja tulevan vauvan puolesta?
Jotenkin tämä ketju avasi silmäni.
Osaanko enää nähdä mukavia hetkiä mieheni kanssa vai alkaako krooninen pelko?
:-(
Vallankäyttöä todellakin!
siis tuo ap:n miehen "huolehtivuus" kuulostaa enemmän määräilyltä, joka puetaan huolehtimisen kaapuun. Ettei saa kävellä pitkiä matkoja, välttyy sateelta eikä ovia tarvitse itse availla. Mies nauttii kun saa pitää ap:ta tottelevaisena nukkenaan. Tekee numeron, että ruoka on ap:lle sopivaa (pitäisi olla selviö, mutta valtaahan tässäkin käytetään, entä jos se ei olisi?).
Joko soititte jonnekin ja haitte apua?
Toivottavasti sinulla on turvapaikka ystävältä tai sukulaisilta? Äkkiä pois. Mieti jos olisi lyönyt vatsaan :( Mieti pienoisen terveyttä myös. Mies vammauttaa lapsen tai pahimmillaan raskaus keskeytyy. Tarvitset nyt lepoa ja rauhaa et tressiä.
Kamala ukko sulla.
Yksikin näistä kohdista yksinään on todella huolestuttava...
Lähde.
Meillä on ollut miehen puolelta sellaista ei-jälkiä-jättävää väkivaltaa, esim. tönimistä, puristamista, läpsimistä, haukkumista, uhkailua, kylmää vettä päälle, aamuyöllä ulos pakkaseen sukkasillaan...mies hermostui samantien ja tönäisi tytön tuolilta lattialle ja noitui samalla ja haukkui tyttöä typeräksi näppitautiseksi.
ei edes uskaltanut itkeä ääneen
kuin nyt menee? En ole lukenut ketjua.
Mua mies löi myös kun olin raskaana. Ei läheskään noin pahasti kuin sinua, vain silmäkulma oli hiukan punainen. MUTTA se ei jäänyt viimeiseksi kerraksi!! Lopulta mies pahoinpiteli minut sairaalakuntoon ja vasta sitten ymmärsin lähteä lasten kanssa. Haluatko oikeasti jäädä odottamaan pahempaa?
Olet ehkä jo itse tottunut tähän ja pidät normaalina, mutta tällaista ei naisen elämä saa olla!!!
Ja tuo tyttäresi kohtelu oli myös väärin. Pyydäpä sinäkin miestä lähtemään kanssasi keskustelemaan näistä asioista. Yleensä jos väkivaltaan ei puututa, se "itsekseen" pahenee. Enpä ole koskaan kuullut, että se "itsekseen" loppuisi.