Ruman naisen elämä on tod rankkaa! Aina nauretaan.

Jos kaksi ihmistä tuijottaa sua huuli pyöreänä supisten toisilleen,nyökytellen ja naureskellen, niin mistähän mahtais olla kyse? Puhuvat säästä? Jos niin luulet,niin siinä tapauksessa olet kyllä vainoharhainen.



Jotkut ihmiset nyt vaan voivat olla hyvinkin röyhkeitä eivätkä paljoa peittele uteliaisuuttaan, vaan ihan avoimesti tuijottavat ja kuiskivat. Ne jotka eivät tätä tiedä, ovat vissiin eläneet jossain tynnyrissä.

Mä en ole nähnyt sellaista koskaan.

Olen nähnyt kyllä vammautuneita ihmisiä mutta sellaista tervettä luonnonrumaa en ikinä. En usko, että sellaisia onkaan.

tuo joka kirjoitti, että pidän itseäni kauniina mutta ilmeisesti olen oikeasti ruma. Niin tuli vaan mieleen tästä kun ihmiset eivät usko, että kerron pari kokemusta:



-Olin noin 164/64 kokoisen tuttavan kanssa baarissa. Oltiin tanssimassa, ja kuulin kuinka poika/miesporukka osoitteli ja kommentoi takanamme: Kattokaa mikä läski! Läski tanssii, tsiigatkaa! (Ei voinut koskea minua eikä ketään muutakaan porukassamme.)



-Olin ravintolassa kaverin kassa, jolla aika samanlaiset piirteet kuin Angelica Houstonilla (sori en tiedä nimeä tarkalleen voi olla väärin kirjoitettu, se Addams Familyn äiti), eli ei missään tapauksessa klassinen kaunotar mutta ei minusta ruma. Taas miehet kommentoivat, että Hyi v*ttu miten ruma nainen. (Katsoivat häntä, eivät minua.)



Itse muistan kouluajoilta että yksi luokkatoveri tuli eteeni seisomaan ja sanoi hyi kun olet ruma, näytät ihan sammakolta. Olen tulkinnut että halusi vain olla ilkeä, mutta kuten sanottu, ehkä olenkin oikeasti ruma, olen vain kieltänyt totuuden..



Että kyllä ap:nkin kokemukset varmasti ovat totta.

Miksi heillä on tarve loukata muita ihmisiä, lähinnä naisia? Onko se niin että miehet ovat ilkeitä yksinkertaisesti siksi että voivat olla? Naisista ei ole fyysistä uhkaa, joten heitä voi nimitellä kuten haluaa.



Sitä vaan en voi käsittää miten niin monella miehellä on tuo tarve naisten nöyryyttämiseen.

Miksi heillä on tarve loukata muita ihmisiä, lähinnä naisia? Onko se niin että miehet ovat ilkeitä yksinkertaisesti siksi että voivat olla? Naisista ei ole fyysistä uhkaa, joten heitä voi nimitellä kuten haluaa.

Sitä vaan en voi käsittää miten niin monella miehellä on tuo tarve naisten nöyryyttämiseen.

Enkä tajua mistä nämä ihmiset tulevat ja miten heidät on kasvatettu.

Koko ajan on kouluissa ja päiväkodeissa kiusaajia, ja aikuisten maailmassa myös. E ymmärrä miten jotkut sallivat sen. Eivät opeta lapsiaan olemaan kiusaamatta!

työntänyt päänsä 10cm päähän omastani ja huutanut "ruma, ruma!". Kerran taas nousin linja-autoon ja nuoret pojat huutelivat, että tuossa on niin ruma nainen ettei tuon kanssa kehtaisi liikkua. En todellakaan ollut ruma, vaan usein kauniiksi kehuttu. Miehet kai vaan vihaa naisia ja haluaa nöyryyttää ja pistää matalaksi:(

ihan totta, itse olen todella kaunis ja hoikka nainen, mutta mua on nimitelty ja mulle on huudeltu elämäni ajan. Miksikö? Ole yli 180 cm pitkä, joten se antaa oikeuden v*ttuilla minulle, kun se pituus on tietysti mun oma vika.



Jos kehtaan mennä elokuviin, teatteriin tms takaani alkaa kuulua vähintäänkin valitusta/ aletaan äänekkäästi vaihtamaan paikkaa / röyhkeimmät huutaa "pää alas!".



Kauneudestani en ole juurikaan saanut palautetta, koska olen jo valmiiksi niin ylpeä. Ai mistäkö ihmiset tietävät minun olevan ylpeä, jos esimerkiksi kävelen baariin sisään? No, siitä kun olen muita päätä pidempi. Onhan se ylpeyden merkki. Minua saa siis tulla tuntematon tönäisemään ja sanomaan "mikä kuvittelet olevasi?"



Tarkoitus on sanoa, että ihmiset ei kestä mitään erilaisuutta. Voi alkaa leikkelemään naamansa tai seisomaan huonoryhtisenä selkä köyryssä ollakseen edes 2 senttiä lyhyempi. Tai olla se mikä on.



Itse olen nykyään keski-ikäinen ja käytän korkoja ja seison suorassa. Ihan sama olenko 183 vai 188 cm, kun kuitenkin ihmisiä risoo. Mua ei enää haittaa tuijotus. Siitä vaan, ihan totta.

ketjussa vastannut liikkuvat, kun väittävät, että heille naureskellaan ja osoitellaan sormella, mutta on kyllä todella, TODELLA vaikea uskoa, että tuota tapahtuisi. Varmasti rumia syrjitään ja pilkataan, mutta ei kyllä ainakaan usein päin naamaa. Itse olen hiukan punkero ja hyvin keski-ikäinen. Ikinä en ole kaunis ollutkaan, mutta nuorempana sentään suht tyylikäs, kun oikein laittauduin. Tunnistan kyllä sen, että et ole naisena "näkyvä", kun olet ei-niin-missityyppinen tallukka. Mutta hei: ihan takuuvarmasti sen ammatin ja uran voi luoda siitä huolimatta. Veikkaan että oikeasti kauniille sellainen on jopa vaikeampaa kuin susirumalle, koska hän taistelee uskottavuuden puutteesta. Minulla on erikoisesti käyttäytyvä erityislapsi, joka hyppii ja huitoo. Herättää huomiota, mutta edes häntä eivät vieraat ihmiset osoittele sormella tai naureskele. Pienet lapset saattavat kummastella, mutta eivät hekään pilkkaa päin naamaa. Joten sen vuoksikaan en ihan osta tuota, että ihmiset ohikulkiessaan pilkkaisivat ap:tä. Se kun ON todella moukkamaista.

Eli tuohon kirjoittamaani piti jatkaa, että asiaa ei tee vähemmän vakavaksi se, jos ap osin kuvittelee tuon pilkan.

Ei siis ole olennaista asian vakavuuden kannalta se, pilkataanko häntä avoimesti vai ei.

Vaan se on vähintään yhtä ikävää, jos yleinen ilmapiiri tekee "rumien" (panen tuon lainausmerkkeihin, koska se on aina aika tulkinnallista, kuka on ruma) itsetunnon niin heikoksi, että he YLITULKITSEVAT muiden ilmeitä ja naureskeluja.

Jostainhan se ylitulkitseminen ja huono itsetuntoa johtuvat ja sitä kannattaa miettiä aika tarkkaan mikä ajassamme tekee naisista niin arkoja ulkonäkönsä suhteen (ja joistain miehistä niin törppöjä sikoja, että arvioivat päin naamaa ihmisten ulkonäköä).

Eli tarkoitukseni ei ole vähätellä ap:n tuskaa, se tuska on joka tapauksessa aina subjektiivista.

Mutta tietysti sitten siihen tehoaa vähän eri konstit, jos se enemmänkin on huonosta itsetunnosta johtuvaa kuin ympäristön huonosta käytöksestä.

Minusta kauneusleikkaukset ovat aivan ok, jos niillä saa ongelman pois päiväjärjestyksestä. Toisaalta, ikää kun karttuu (itse siis olen jo 44-vuotias), se rumuus lisääntyy aivan kaikilla...

Joten pidemmän päälle liputan silti oman asenteen kehittämisen puolesta.

Valikoi seuransa, tuollaisia moukkia ei pidä sietää (jotka selänkään takana haukkuvat kenenkään ulkonäköä). Opettelee muutaman terävän nolaavan lauseen, joilla voi lyödä takaisin: "Minä sentään kompensoin rumuutta älyllä, mutta sulla raasukalla ei ole edes sitä lohtua..."

Halveksuva tuhahdus ja piiiitkä silmäys mollaajaa päästä varpaisiin auttaa myös.

Ja sen muistaminen, että oikeastikin ulkonäköön keskittyminen on tyhmän ihmisen merkki. Olet tuollaisten pilkkaajien yläpuolella, sanokoot mitä sanovat.

käsittää tätä ilmapiiriä, jossa ihmisen pitäisi _näyttää_ tietynlaiselta kelvatakseen muille, ihan sama mitä hän _tekee_ ja miten kohtelee muita.



Minä olen myös ruma, mut onneksi minua ei kohdella kuten ap:tä. En muista että kukaan (aikuinen) olisi aikuisiällä kommentoinut ulkonäköäni tahallisen ilkeästi. Eräs työkaveri kutsui minua missiksi ja prinsessaksi, ja ilmeisesti v**li, mut hän oli sekopää muutenkin joten en ottanut sitä kovin vakavasti.



Olen miesvaltaisella alalla töissä, ja valitettavasti tuo naisten ulkoäön kommentointi ei ole ihan tavatonta. Kyse kuitenkaan EI ole naisen ulkonäöstä, vaan vallankäytöstä. Ala on vasta viime aikoina naisistunut, ja joillekin miehille (nuorillekin!!) on kova paikka että työmaalla on naisia, koska se vaatii heiltäkin vähän eri asennoitumista ja työkulttuurin muutosta. Joiltakin miehiltä tulee ihan törkeää kommentointia ja sellaista käytöstä, jonka voi ihan vapaasti tulkita simputtamiseksi (mm. raskaana oleva ystäväni yritettiin pistää erittäin raskaisiin fyysisiin töihin, ja samalla kommentoitiin, että on se vaan niin ruman näköistä kun naiset täällä huseeraa vatsa pystyssä).



Oisko ap mahdotonta ajatella, että myös sinun kohdallasi kyse olisi ihan myös vallankäytöstä, ihan rehellisestä työpaikkakiusaamisesta?

kirjoituksestasi!

kamaliin ihmisiin olet törmännyt!

jotenkin tuntuu kauhealta että meinaat mennä leikattavaksi muitten ihmisten pilkkaamisen takia,eikö se ole periksi antamista?

noh,ei se meillä lihavillakaan helppoa ole..

Eli jos ajattelet, että ne huutelijat ovat viallisia etkä sinä, silloin en ehkä menisi operaatioihin.

On järkyttävää, että aikuisissa on noin hulluja ja idiootteja, jotka kiusaavat muita ihmisiä. Olen pahoillaní ihmisten typeryydestä.

Eiköhän mene juurikin toisinpäin, niin kauan kuin käsität, että vika on huutelioissa, voit huoletta korjata näköäsi, jos se sinua vaivaa, mutta jos koet, että huutelijat ovat fiksuja ja itse ruma ja tarvitset leikkauksen näitä miellyttämään, niin en suosittelisi leikkausta. Se on kuitenkin niin, että niitä huutelijoita riittää ja aina joku voi vaikka parisuhteessakin loukata, vaikka ulkonäössä ei olisi mitään todellista vikaa. Siksi sinun pitää käsittää, että mitä ikinä teetkin, teet sen vain ja ainoastaan itseäsi miellyttämään. Jotkut voivat nimittäin arvostella sitäkin, että olet leikkauttanut naamaasi kosmeettisen syyn vuoksi. Eivät välttämättä kasvokkain, mutta saatat lukea kirjoituksia netistä ja kuulet ihmisten keskusteluja kaduilla aivan muista henkilöistä. Sen takia sinun pitää oppia ymmärtämään, että vaikka palautetta voi ottaa vastaan, on myös asioita, jotka eivät muille kuulu, eikä heitä tarvitse kuunnella, luontainen ulkonäkö on yksi niistä.

mitä miehesi näille huutelijoille toteaa?

Aika moni kauniskin kokee itsensä aidosti rumaksi. Vaikka kukaan ei huutele tai hauku tai pilkkaa. Joskus tähän muiden torjutuksi tulemiseen riittää se, että muut eivät huomaa ja itse sen kokee, että olen huono, enkä kelpaa.

Itse olen sitä mieltä, että olen kaunis. Siis suurimman osan ajasta olen sitä mieltä. Mutta äärettömän harvoin saan sellaista palautetta että olisin. Tulee sellainen olo, että oikeasti taidan olla tosi ruma, ja en vain itse tajua sitä.

Siis jos vaikka mulla on FB:ssa valokuvia, kukaan ei koskaan kehu niitä kauniiksi. Sen sijaan kavereitteni (kauniiden ja vähemmän kauniiden) kuvia kehutaan.

Jos ollaan tyttöporukassa vaikka, muut sanovat toisilleen, että oletpa kaunis. Minulle ei sanota, ja kyse ei ole siitä että en koskaan kehuisi muita.

Jos olen baarissa, seuralaistani tullaan iskemään, minua ei koskaan.

Olen kiva ja iloinen tyyppi, mikään sellainen ei selitä. Ehkä asia on tosiaan niin, että olen oikeasti todella ruma ja mulla on häiriintynyt minäkuva kun olen ajatellut olevani ihan sievä.

Olisi ihana tietää oikeasti mitä mieltä muut ovat, mutta ehkä parempi näin....

http://www.google.fi/imgres?imgurl=http://weird-websites.info/Weird-Pic…

Minun ystäväni on ylipainoinen ja kohtuullisen ronskipiirteinen nainen. Hänen seurassaan olen nähnyt elämäni järkyttävimmät kommentoinnit ja pilkan miesten ja erityisesti nuorten miesten taholta. Miehet laskevat usein toisilleen "leikkiä" ystävästäni "tuollaisistahan sä Jani tykkäät" tms. jutuilla, tirskuvat ja osoittellevat hänen selkänsä takana, tulevat muka pokaamaan ja kaverit seuraavat taustalla, kommentoivat suoraan "onpas karsea perse", "kauhee läski", "muna säikähtää tollasia" yms. juttuja. Ihan siis semmoiset pari-kolmikymppiset jätkäporukat. Vaikka ystäväni ei ole mitenkään huomiotaherättävän ruma tms. Järkyttävää. Olen nähnyt miehissä aivan uuden puolen hänen kanssaan. Sitten kun liikumme yhdessä, miehet saattavat huudella, että "jätä tuo norsu kotiin" tai muuta yhtä hienoa. Uskomatonta mutta totta.

luulen että ymmärrän mitä joudut kestämään. minulla samanlaista, olen poikkeuksellisen ylipainoinen

mulla krooninen ja vaikea atopia joka ei häviä ikinä (yhtäjaksoisesti on vaivannut jo 15v putkeen) ja näkyy myös naamassa kokoajan... ja turha sanoa että hoida ja hoida, hoidettu on parhaalla mahdolisella tavalla mutta ei auta... Toivon kans vaan olevani edes normaali, ettei tarvitsisi kokoajan huolehtia rasvaamisesta, kutinasta ja että voisi olla tavallinen niinkuin muutkin. Kaltaisiani olen nähnyt aika vähän, siis niin hankalasti oireilevia kuuin itse olen... Että sympatiat täältäkin.

asuin vielä tosi pienellä paikkakunnalla, jossa oli vain 1 silmälääkäri, pääsi eläkkeelle varmaan heti sen jälkeen kun olin käynyt ja hän ylipuhui vanhempani etten tarvitse silmäleikkausta.

Heti kun täytin 18 v ja pääsin iltatöihin säästin rahat leikkaukseen ja se maksoi tosi paljon kun piti mennä yksityiselle. Tämä lääkäri suositteli vielä toista leikkausta vuoden päästä ja kun kuuli että olin maksanut itse leikkauksen sain jonkun lapun, jotta suostuttiin ottamaan ihan HUSsille ja pääsin paljon halvemmalla mutta parin vuoden jonottamisella.

Mun itsetunto ainakin nousi tosi paljon, sain niin paljon kuunnella kierosilmäisyydestäni koko nuoruuteni.

Jos minä tuntisin itseni rumaksi menisin ehdottomasti käymään ainakin ammattilaisen edessä. Pienellä nipsautuksella voi olla suurikin vaikutus. Varsinkin kun hinnat eivät ole ihan mahdottomia enää.

Kasvoissani ei ole mitään varsinaista 'valuvikaa', mutta kun yhdistää pienet tihrusilmät (ohuilla, lyhyill ripsillä), raskaat luomet, pysty nenän, paksut ja vinot huulet, isot etuhampaat, leuattoman leuan joka jatkuu kaksoisleualla ja huonon ihon (todella) ohuisiin hiuksiin, olemattomiin olkapäihin, a-kupin rintoihin ja leveään lantiooon liikakiloineen niin näky on suorastaan ruma.



Minua ei ole suoranaisesti haukuttu rumaksi mutta olen joutunut opettelemaan äänensävyä, äänen käyttöä, keskustelua, naurua, hymyilemistä, katsekontaktia jotta saan ihmisiin asiallisen kontaktin. Kukaan puistossa, perhekerhossa, työpaikalla yms ei hakeudu seuraani eikä halua ystävystyä kanssani. Onneksi minulla on paljon sukua ja lapsuudenystävät ja hyvä itsetunto, joten elämäni on muuten sosiaalista.



Tsemppiä ap.lle, mene vaan leikkaukseen, jos arvelet kestäväsi operaation. Sulla on sentään hyvä kroppa!

haukkuvan ketään rumaksi. Olin itse yläasteella ampiaismallinen ja pojat puhelivat joskus perästäni. Myös rinnoista tuli palautetta, kun kävin uimahallissa. Teinipojat kommentoivat isoja varustuksiani. En koskaan ollut millään näistä puheista.

Työni puolesta käyn shoppailemassa kehareitten ja mt-ongelmaisten kanssa ja heistä sairaus näkyy selvästi ulos päin.

Yksi tuttavani on 150-kiloinen ja kukaan ei edes tuijottele pitkään.

Miten suhtaudut sanomisiin? Vetäydytkö kuoreen ja alistut vai kommentoitko jotenkin?

On kovin vaikea uskoa koko kirjoitusta todeksi. Ovatko ajatukset pääsi sisällä vai otatko ihmisten välisen juttelun itseesi, vaikkei he sinusta puhuisikaan?

Tiedän yhden naisen, joka moittii jatkuvasti kasvojaan ja on tyytymätön. On fiksu ihminen, akateeminen loppututkinto ja hyvässä asemassa.

Kriittisyys itseä kohtaan rajoittaa sosiaalista elämää. Naamasta näkyy vastenmielisyys ulkonäköön. Kukaan ei kuitenkaan koskaan ole moittinut häntä rumaksi tai muuksikaan, omat ajatukset vain kiertävät kehää. Sääli, jos joku tuhlaa elämänsä ulkonäkönsä surkutteluun.



Itse saan ajoittain kommenttia ulkonäöstäni tyyliin: pidä kroppasi tuollaisena tai oletpa kaunis. En oikein pidä tuollaisestakaan, vaikka tarkoitus olisikin hyvä.

Ei minusta kenelläkään ole oikeutta kommentoida toisten ulkonäköä hyvässä tai pahassa.

Mukavampaa olisi saada palautetta henkisistä asioista.