Ruman naisen elämä on tod rankkaa! Aina nauretaan.

itse keksivät ulkonäköpaineet ja nainen on naisen pahin arvostelija/vihollinen ja miehet on suvaitsevaisia naisten ulkonäön suhteen jne. Pupppua!! 99% näistä huutelijoita ja ilkeilijöistä on miehiä!

mutta pakko linkittää Angelika Houstonista kuvia, kun joku mainitsi hänet.



http://photobucket.com/images/angelica%20houston/



Minusta hän on aivan mielettömän komea ja upea nainen, vaikkei olekaan sievä tai nätti sellaisella perinteisellä tavalla. Eli kauneuttakin voi olla niin monenlaista... ja mikä on toiselle kauneutta, voi olla toiselle rumuuttua.



Mutta helpottaisi kyllä, jos ap saisi linkitettyä jonkun verailukohteen kuvan, eli siis sellaisen naisen kuvan, jota hän muistuttaa.



Mutta olisi

Mä en usko et on luonnonrumia.

ja siirry vähitellen pois omasta ankeasta maailmastasi.

Ihmiset osaavat olla julmia. Mutta ei auta kuin yrittää keskittyä positiivisiin asioihin. Rumia ihmisiä on olemassa, mutta useissa ihmisissä on sentään joku kiva piirre mitä kannattaa korostaa. Monet vaan näkevät itsensä tietenlaisina, vaikka ulkopuolinen voisi kertoa toista ja antaa parannusehdotuksia. Rumien puolien piilottaminen ei yleensä kannata. Olen myös muiden kanssa samoilla linjoilla, että harva meistä säilyy kovin kauniina. Itse kuulin nuorempana usein olevani kaunis, mutta eipä sitä ole enää kuulunut. Nyt täytyy yrittää keskittyä henkisempiin piirteisiin. Totuus on myös, että esim. minuun ovat aina vedonneet säkenäivän älykkäät ja huumorintajuiset miehet eivät komeat. Samoin fiksuus on minussa kavereissa tärkeää -ei todellakaan ulkonäkö.

että käytös vaikuttaa myös toi paljon. Käyttäydy kuin olisit hyvännäköinen ja pukeudu myös. Itsevarmuus kaunistaa. Älä ainakaan luimistele ja peittele. Kuten jo on mainittukin niin monet hyvin pärjänneet naiset eivät ole mitään kaunottaria, mutat eivät anna sen häiritä. Ei Halostakaan naureskelulla alisteta. Asennetta peliin ja jos ei auta niin mene vaikka leikkaukseen. Minulla oli aikoinaan tosi kookas (joka suuntaan) naisopettaja, jolla oli mm. aikamoinen kaksoisleuka. Varmasti sai negatiivista huomiota. Mutta sen sijaan, että olisi pukeutunut säkkeihin niin käytti kauniita merkkivaatteita, koruja ja meikkasi kunnolla. Ja otti tilansa! Upea nainen ulkonäöstään huolimatta.

Hei, sun on nyt pakko ottaa asiaan toinen asenne. Ok, olet ruma, elä sen asian kanssa. Jos se haittaa muita, niin so what.



Mieti hyvät puolesi, niin ulkonäössäsi (tai vähiten huonot) ja etenkin luonteessasi ja siinä millainen persoona olet ja korosta niiden merkitystä itsellesi niin ne puolet korostuvat automaattisesti toisillekin.



Itse olen pitkä ja kaunis lähtökohtaisesti ja tiedän mitä on sellainen elämä. Nyt kuitenkin torkeän ylipainoinen ja pitkänä ihmisenä valtavan iso naiseksi, ei mikään kaunokainen, ylipaino vielä tuo lisäleukoja valmiiksi pitkänomaisiin kasvoihin jne. Mutta eipä mun painosta huomautella vaikka kaikkihan sen näkee, sillä en anna asian häiritä kummemmin ja olen ns. hyvä kehtaamaan.



Ja hei, jos sulla on perhe ja lapset ja mies ja kaikkee, niin mitäs sä siitä mitä muut sun naamasta tykkää, perheettömäthän ne on niitä joiden on pakko yrittää. Sinkuthan ne trimmaa kroppaa ja tekee kaikkensa ollakseen nuoria ja nättejä. Jos joku sellanen tulee sulle sanomaan jotain niin aina voi todeta että "aattele, en ole sentään vanha piika". Tai jos joku teinilauma vinoilee, niin sano vaan että "böö, pelästyitkö niin jotta on paska housussa" ja naura räkäsesti päälle.



Sitäpaitsi kattelehan tarkemmin ympärilles, niin aika moni oikeesti ruma on ottanu menestyksekkääksi tyyliskeen jo nuorena boheemin korostetun taiteellisen ulkonäön. On graafista värikästä silmälasin pokaa ja graafista värikästä tai pikimustsaa tukkaa. Vaatteet joko minimalistisen vähäeleisiä, mutta tyylikkäitä ja erikoisia (musta-valk-harmaa) tai hyvin värikkäitä ja rönsyileviä. Löytyy miekitöntä minimalistia ja näyttävää esiintyjää meikkeineen ja isoine korvakoruineen.



Löytyisikö tällaisesta tyylistä sinulle apuja, jollei asenne ja hyvän kehtaamsien kehittäminen riitä neuvoksi.

Vaikutat älykkäältä ja sivistyneeltä ihmiseltä. Sinua voidaan todellakin auttaa ongelmasi kanssa. Mielenterveys pitää olla kunnossa ja sinun on tiedostettava mihin ryhdyt. Haluatkoa muutosta ja miten se muutos tehdään.



Ikäsi on sopiva ja tulokset ovat pysyvämmät. Kauniit piirteet tuodaan esiin luonnollisena. Et rupsahda 50-vuotiaana, ihosi säilyy pitkään luonnollisen kimmoisana ilman ihmevoiteita.



Parasta on että ihmiset ihmettelvät piristymistäsi. Se olet todellakin sinä ja se tulee myöskin esiin. Sinun ei tarvitse kertoa miksi. Syy voi olla "kaalikeitto" tai säännöllinen kosmetologilla käynti tai ulkoilu.



Itselleni tehtii täydellinen kasvojen kohotusleikkaus 42-vuotiaana. Tulos oli täydellinen. Ja nyt noin 10-vuotta myöhemmin ikätoverit ihmettelevät miksi minussa ei näy häiritseviä ikääntymisen merkkejä (vihainen ilme, väsynyt ilme , surullinen ilme...)vaikka sielu laulaisi elämälle kasvot kertovat muuta. Ulkokuori on sisäisen minän kanssa tasapainossa. Se on terveyttä ja terveyden ylläpitämistä, että ihminen voi hyvin.

Työelämässä ikäiseni naiset ovat menettäneet uskottavuuttaan ikääntymisen myötä. He katkeroituvat, sairastuvat herkemmin, nalkuttavat, kun heidän mielipiteet sysätään syrjään vanhan akan hourailuna etc...



En suosittele kauneuleikkauksia kaikille ihmisille.



Sinä et ole ansainnut sitä kohtelua joka sinuun on kohdistunut.

neuvoa muita kuin itseäni - tämän lukiessani meinasin ruveta nauramaan että ei kai kukaan nyt oikeasti kuvittele kauneusklinikan henkilökunnan huvittuvan asiakkaansa luomesta, niitähän ne työkseen leikkaavat pois... Mutta sitten muistin että mullahan on ihan sama ongelma mahanahkani kanssa. Mulle jäi raskauksista aivan pöyristyttävän näköinen maha, se roikkuu isona ryppyisenä pussina kuin ei kuuluisi mun kroppaani lainkaan. Haluaisin leikkauttaa sen pois, mutta en halua että kukaan näkee sitä, edes lääkäri, koska häpeän sitä niin paljon.

Kehtaisikohan soittaa jonnekin kauneusklinikalle ja kysyä? Puhelimessa ei kuitenkaa saa vastausta, vaan pitää mennä näytille ja naurettavaksi...?

Aika moni kauniskin kokee itsensä aidosti rumaksi. Vaikka kukaan ei huutele tai hauku tai pilkkaa. Joskus tähän muiden torjutuksi tulemiseen riittää se, että muut eivät huomaa ja itse sen kokee, että olen huono, enkä kelpaa.

Itse olen sitä mieltä, että olen kaunis. Siis suurimman osan ajasta olen sitä mieltä. Mutta äärettömän harvoin saan sellaista palautetta että olisin. Tulee sellainen olo, että oikeasti taidan olla tosi ruma, ja en vain itse tajua sitä.

Siis jos vaikka mulla on FB:ssa valokuvia, kukaan ei koskaan kehu niitä kauniiksi. Sen sijaan kavereitteni (kauniiden ja vähemmän kauniiden) kuvia kehutaan.

Jos ollaan tyttöporukassa vaikka, muut sanovat toisilleen, että oletpa kaunis. Minulle ei sanota, ja kyse ei ole siitä että en koskaan kehuisi muita.

Jos olen baarissa, seuralaistani tullaan iskemään, minua ei koskaan.

Olen kiva ja iloinen tyyppi, mikään sellainen ei selitä. Ehkä asia on tosiaan niin, että olen oikeasti todella ruma ja mulla on häiriintynyt minäkuva kun olen ajatellut olevani ihan sievä.

Ystäväiseni, kyse taitaa ollakin ihan vain siitä,e ttä olet oikeasti kaunis. Kukaan tavallisen näköinen tai nâtti ihminen ei kestä kertoa itseään kauniimmalle että "oletpas upean näköinen tuossa fb-kuvassa". He ajattelevat, että pidät jo itseäsi niin ylivoimaisen kauniin, ettei sinulle voi sanoa asiasta mitään, muuten sinusta tulee sietämättömän leuhka. Vähemmän kauniit sitten kehuskelevat toistensa onnistuneita otoksia vuoron perään. Sama juttu ravintolassa - kaunista ihmistä pidetään automaattisesti leuhkana joten ei sille voi mennä juttelemaan.

eihän niitä rumia naisia ole olemassakaan ja vielä vähemmän idootteja jotka vois rumuudelle nauraa ja pitää pilkkanaan. Varmaan lohduttaa yrittää uskotella, että ei ne sulle naura....no, ei varmaan moni nauraiskaan, on niitä fiksujakin ihmisiä, mutta tarvitseeko silti väittää ettei ihmiset vois nauraa ruman ulkonäön takia? Jos on fiksuja niin on tyhmiä/ilkeitä ihmisiäkin ja jos on kauniita on rumiakin. Miehistä saattaa löytyä todella pinnallista sakkia, jotka voi pitää ihan mukavankin näköistä naista "tosi rumana" (syrjäkorvalla juttuja kuunnelleena), joten ei silti tarvitse vähätellä alkuperäisen ongelmaa.

Nuorena Italiassa oli todella järkyttävää, sillä nuoret italiaanot ovat todella törkeitä. Leffoissa aina niin "söpösti" näytetään kuinka he huutelevat ja ihastuvat kauniisiin ohikulkeviin naisiin, mutta eipä niissä kerrota millaista kohtelua rumat tytöt/naiset saavat.

Siellä minulle tultiin esim. röyhtäisemään päin naamaa, syljettiin perään, huudeltiin "molto bruttanaa" yms.

t. ap

Hotellissa vastaanottovirkailija kysyi olenko painimatsiin menossa kun kävelen "Näin" ja esitti minua, kadulla lyötiin käsivarteen kun en suostunut kuulemaan solvauksia, tarjoilija tarjoili isossa seurueessa muille alkukeiton ensin ja sitten lopuksi asetti koko kattilan eteeni jne jne. Ja ylipainoakin on ihan kokonaiset 20 kiloa. :(

Olisiko siellä mahdollista tehdä jokin yksinkertainen yksittäinen operaatio, josta olisi näkyviä tuloksia? Omalla kohdallani naamassa oli pari rumaa luomea ja vuosien harkinnan jälkeen poistatin ne. Enkä ole hetkeäkään katunut. Hassua kyllä, kanssaihmistenkin suhtautuminen on muuttunut hivenen ja totta kai se kohottaa itsetuntoa ja saa minutkin käyttäytymään mukavammin.

Olen ruma nainen ja elämäni on kauheaa, en olisi halunnut syntyä tänne.Minut ohitetaan, jopa sukulaismiehet pottuilevat, myös tuntemattomat äijät. Kerran eräs vanha ukko lähti seuraamaan kadulla minua. Sitten rupesi urputtamaan. Kysyin häneltä, että haluutsä vetää mua turpaan? Vastasi erittäin vihaisesti että haluan.Mulle on äijät niin paljon urputtaneet, etten edes muista, kerran eräs kysyi että teidätsä mikä sä olet? Kysyin häneltä, että mikä? Vastasi minulle: paskaläjä. Voitte vaan arvata, miltä tuntuu. Oltiin ehkä pari kesää sitten ystäväni kanssa metsässä joella nuotiolla. Muuan äijä oli kalassa ja tuli nuotiolle istumaan. Sitten jonkin ajan kuluttua rupesi urputtamaan minulle. Ja minä takaisin. Olen jo niin parkkiinntunut, että täältä pesee ja vielä pahemmin. Ystävävältäni meni kaikki voimat, meiltä koko reissu pilalle ja hän todellakin pääsi todistamaan livenä sitä, mitä olin hänelle kertonut. Minua ei nähdä, olen näkymätön. Minulle ei anneta ihmisarvoa, ei jutella ja käyttäydytä kuin normaalille ihmiselle. Kukaan äijä ei halua olla minun kanssani missään tekemisissä, ei edes veljeni, hänkin osoittaa syvää halveksuntaa minua kohtaan. En enää edes odota mitään muuta suhtautumista keneltäkään. Minulla ei ole ihmisarvoa, koska olen ruma, myös mieheni hylkäsi minut avioliiton ensimetreillä, halusi varmaan hyötyä minusta rahallisesti. Olen täysin traumatisoitunut. Kun menen ihmisten joukkoon, tunnen syvää kauhua, olen ihan paniikissa, mutta osaan salata sen hyvin.Eilenkin eräs sukulaisäijä puhui minulle oikein pirullisesti. Tuntuu, etten jaksa enää elää ja yritän päästä terapiaan että jaksaisin edes jotenkin elää. Olen erakoitunut suunnilleen kokonaan, menen ihmisten ilmoille vain, jos on pakko. Tällaista on ruman naisen elämä. Olen monesti toivonut olevani mies, vaikka olenkin hetero, koska varmaan rumilla miehillä on helpompaa. Olen todella masentunut, häpeän ja vihaan itseäni. Haluan syvästi päästä terapiaan, että jaksaisin elää. Tämä on ihan hirveää. Jos puhutaan itsetunnosta, en enää hahmota, mitä tarkoittaa hyvä itsetunto, sellaiset ovat minulle pelkkiä ufojuttuja.

Tavallisennäköset kehuu toisiaan paljon, mutta itsetunto ei kestä kehua oikeasti kaunotarta. Ja baarissa, miehet iskee varman nakin, sen tavallisennäkösen, koska kaunottaret antaa helpommin pakit. Tää on sitä aitoa, oikea, suomalaista meininkiä..

Aika moni kauniskin kokee itsensä aidosti rumaksi. Vaikka kukaan ei huutele tai hauku tai pilkkaa. Joskus tähän muiden torjutuksi tulemiseen riittää se, että muut eivät huomaa ja itse sen kokee, että olen huono, enkä kelpaa.

Itse olen sitä mieltä, että olen kaunis. Siis suurimman osan ajasta olen sitä mieltä. Mutta äärettömän harvoin saan sellaista palautetta että olisin. Tulee sellainen olo, että oikeasti taidan olla tosi ruma, ja en vain itse tajua sitä.

Siis jos vaikka mulla on FB:ssa valokuvia, kukaan ei koskaan kehu niitä kauniiksi. Sen sijaan kavereitteni (kauniiden ja vähemmän kauniiden) kuvia kehutaan.

Jos ollaan tyttöporukassa vaikka, muut sanovat toisilleen, että oletpa kaunis. Minulle ei sanota, ja kyse ei ole siitä että en koskaan kehuisi muita.

Jos olen baarissa, seuralaistani tullaan iskemään, minua ei koskaan.

Olen kiva ja iloinen tyyppi, mikään sellainen ei selitä. Ehkä asia on tosiaan niin, että olen oikeasti todella ruma ja mulla on häiriintynyt minäkuva kun olen ajatellut olevani ihan sievä.

Ystäväiseni, kyse taitaa ollakin ihan vain siitä,e ttä olet oikeasti kaunis. Kukaan tavallisen näköinen tai nâtti ihminen ei kestä kertoa itseään kauniimmalle että "oletpas upean näköinen tuossa fb-kuvassa". He ajattelevat, että pidät jo itseäsi niin ylivoimaisen kauniin, ettei sinulle voi sanoa asiasta mitään, muuten sinusta tulee sietämättömän leuhka. Vähemmän kauniit sitten kehuskelevat toistensa onnistuneita otoksia vuoron perään. Sama juttu ravintolassa - kaunista ihmistä pidetään automaattisesti leuhkana joten ei sille voi mennä juttelemaan.

Antakaa anteeksi, jatkan vielä.

Oli tosi helpottavaa löytää netistä tällainen keskusteluketju, jossa saa ihan vapaasti kertoa, millaista on ruman ihmisen elämä. Olen tästä pystynyt puhumaan vain ystävälleni ja äidilleni. Äiti ei halua kuunnella ja ystävä yrittää lohduttaa, ettei hän ajattele minun olevan ruma. Johtuu siitä, että hän on ystäväni ja lojaali minua kohtaan. Hän on kertonut, että näytän hyvin luotaantyöntävältä, kovalta ja halveksuvalta miehiä kohtaan. Totta kai. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. En edes itse ole tajunnut että minulla on sellainen ilme ja se kuvastaa sisintäni. Olen niin täynnä kaikkea paskaa mitä minulle on urputettu, että sisälleni ei mahdu enää enempää ja aion vastata kovaan kovalla. Olen vahva persoona ja voin nitistää kenet tahansa henkisesti jos haluan, tosin sitä en ole koskaan vielä tehnyt. Itse asiassa halveksin ja pelkään miehiä syvästi. Naiset eivät ole minulle ilkeitä. Olen päätellyt, että naisten on helpompi tuntea empatiaa rujoja ja rumia ihmisiä kohtaan. Olen myös ajatellut, että olisipa maailmassa pelkkiä naisia niin maailma olisi paratiisi. Tuollainen on suomalainen mies-olipa hän mikä tahansa luuseri. Suomalainen mies luulee itsestään niin paljon, että hänellä on oikeus lytätä rumat ihmiset, ennen kaikkea naiset maan rakoon. Olisin kiitollinen, jos netissä olisi foorumi rumille ihmisille, jos joku tietää, niin voisiko kertoa? Facebookissa on, mutta en halua mennä sinne koska minut tunnistetaan. Haluaisin vertaistukea ja kesustella anonyymisti, että ylipäätään mitenkään enää pärjäisin tässä maailmassa. Olen yrittänyt lohduttautua ajatuksella, että taivaassa ei ole rumuutta, mutta se ei ole auttanut. Kiitos, jos jaksoitte lukea. Tsemppiä meille kaikille.

Nyt kun alan kelata, niin ei tule yhtään niin rumaa ihmistä mieleen kuin te kuvaatte olevanne. Toki, vaatimattomia ja ei niin kauniita, mutta ei ketään sellaista, joka olisi "vaivaavan" ruma. Siksi on vaikea ymmärtää, että jollekin oikeasti asiasta huomauteltaisiin. En kiellä, ettei tuollaista voi tapahtua, mutta silti tuntuu uskomattomalta, että joku olisi muka niin ruma ja päälle niin typeriä ihmisiä löytyisi, että siitä huomauttelisivat.



Jos tuo huutelu pitää paikkaansa, niin mä häpeän niiden ihmisten puolesta. Omassa tuttavapiirissä ei ole ketään, joka huomauttelisi toisten ulkonäöstä. Jopa 6-vuotiaalle olen opettanut, että kaikki on omanlaisiaan ja ketään ei saa sanoa rumaksi.

On paljon miehiä jotka kohtelevat naisia uskomattoman törkeästi, huutelevat kadulla, tönivät yms. Idiootteja.

Ihanko tosissaan joku on eri mieltä?

mutta pakko linkittää Angelika Houstonista kuvia, kun joku mainitsi hänet. <a href="http://photobucket.com/images/angelica%20houston/" alt="http://photobucket.com/images/angelica%20houston/">http://photobucket.com/images/angelica%20houston/</a&gt; Minusta hän on aivan mielettömän komea ja upea nainen, vaikkei olekaan sievä tai nätti sellaisella perinteisellä tavalla. Eli kauneuttakin voi olla niin monenlaista... ja mikä on toiselle kauneutta, voi olla toiselle rumuuttua. Mutta helpottaisi kyllä, jos ap saisi linkitettyä jonkun verailukohteen kuvan, eli siis sellaisen naisen kuvan, jota hän muistuttaa. Mutta olisi

Aivan järkyttäviä ovat nämä kertomukset jotka olen lukenut:((((((((((((((Miten järkyttäviä sikoja voivat miehet olla. Hykertelin mielessäni kun luin sen taskupeilijutun;)))))) Ihan oikein niille. Tuli idea. Otan itsekin taskupeilin mukaan ja teen saman tempun, kyllä mulla pokeri riittää. Tai otan kuvan kännykällä ja sanon: kyllä järkyttyisit jos näkisit, miltä näytät. En näytä tätä,koska haluan säästää sua. Tänään mulle taas sanottiin pahasti. Kun lähdin pois, mietin, miks mulla on näin sietämätön olo. Oli pakko soittaa ystävälle ja kertoa, mitä tapahtui.Olemme sopineet, ettemme valehtele toisillemme. Kysyuin häneltä, mitä ajattelet, jos sulle sanottaisiin samoin. Hän vastasi että annetaan ymmärtää: olet paska. Koko ilta on mennyt selvitessä. Nyt jatkan psyykkaamistani.