Ruman naisen elämä on tod rankkaa! Aina nauretaan.

en kyllä erityisen kaunistakaan. Kivan näköisiä ihmisiä on vaikka kuinka paljon, mutta en ilmeiseti kiinnitä hirveästi huomiota ihmisten ulkonäköön.



Hakeudu terapiaan kohentamaan itsetuntoasi. Kyllä sinussa taatusti on jotain kaunista. Ala korostamaan niitä puolia, muuta pukeutumistyyliäsi, hanki uusi kampaus.

Mene hierojalle ja kosmetologille. Oman kehon hoidot avaavat uuden ulottuvuuden. Jos vartalosi on kaunis, nauti siitä! Suuri osa naisista on ylipainoisia tai anorektisen laihoja= rumia. Sinulla on hyvä vartalo ja korosta sitä.

Plastiikkakirurgia ei poista ongelmiasi, voi käydä päinvastoin, jos lataat odotuksia siihen.

Opettele mieluummin löytämään ne hienot puolesi sinusta, pystyt siihen!

kahden pienen tytön äiti?

Kiittämätön paskiainen. Miksi karjut ja huudat jatkuvasti lapsillesi. isompi lapsesi haluaa vain sinun huomiois. ehkä auttaisi jos joskus viitsisit hymyillä? ja sanoa kiitos kun sinua autetaan?

jos joku ei usko, niin sopii lukea lehtiä. Suomalainenkin media copy pastettaa ihan törkeitä juttuja esim. brittimediasta, missä mitäkin julkkista ruoskitaan ulkonäöllisistä seikoista täysin häpeilemättä. Myöskin uutisoidaan suurenakin uutisena sitä, että ihminen muuttuu 30 vuodessa. Ja joo, totta kai ne on julkkiksia, mutta myöskin ihmisiä ja vaatimukset kovenevat koko ajan. Kaikkien pitäisi olla täydellisiä ja laihoja ja kauniita.

eivät usko jos eivät itse ole kokeneet vastaavaa. Eikä sinua tule psykologitkaan uskomaan, luulevat hulluksi. Itse olen käynyt masennuksen takia monella eri psykologilla, mielenterveyshoitajalla ja psykiatrilla aikoinaan. Heidän kysymyspatteristossaan on aina realiteeteissa olemista testaava "Kiinnittävätkö muut ihmiset sinuun erikoisen paljon huomiota esim. kadulla tms.?" -tyylinen kysymys. Totuudenmukainen vastaus kyllä saa aikaan sen, että pidetään vainoharhaisena. Minä olin tuolloin siis erikoisesti pukeutuva, kaunis, räikeäksi värjätyt hiukset. Totta munassa minuun kiinnitettiin huomiota :O



Valitettavasti fakta on se, että ihmiset ovat ihan sekoja. En epäile tuota huutelua yhtään. Minulle jostain syystä käy sellaista, että keski-ikäiset ja vanhemmat miehet tönivät ja lyövät minua kadulla ja julkisissa kulkuvälineissä. He aina jotenkin odottavat, että heillä on oikeus kiilata, tunkea ja mennä miten huvittaa. Kun en päästä heitä ohittamaan, väistele ja astu syrjään, he tönivät ja lyövät. Viimeksi tämä sattui Hullujen Päivien aikaan kun nousin Stockan edestä ratikkaan. Keski-ikäinen mies lähti tunkemaan edelleni ratikassa, en päästänyt vaan pidin oman paikkani ja jatkoin matkaani käytävällä normaalisti. Hän tönäisi ja sitten työnsi minut penkkien väliin, siellä istuvien ihmisten päälle. Hänen vaimonsakin huusi, että mitä helvettiä teet? Valitettavasti tällaisia on.

Ja uskon kokemuksesi. Nuorempana olin ruma, sileen vaan piirteet vähän vinksallaan, tyylitön, kamala tukka ja rillit, mutta epämiellyttävän näköinen yhtä kaikki. Kyllä, aikuiset ihmiset kiusaavat rumaa. Törkeitä kommentteja sain kuulla, olin aivan vapaata riistaa. 'Oikeesti miten sä voit elää ton näköisenä', 'onks sulle kukaan sanonut että näytät Tarja Haloselta, hehehe' ja tätä linjaa.

Aikuistuin, piirteeni jotenkin sulivat esiin, iho parani, löysin oman tyylini, nyt olen jos en ihan suuri kaunotar, niin keskimääräistä paremman ja nuoremman näköinen nainen. Enkä luulottele, mulla meni vuosia edes uskoa tähän, mutta valokuvat ja ihmisten kehut ovat vakuuttaneet mut tästä.

Nyt mua ei loukata, mut otetaan vakavasti, mua liehitellään, mun seuraa kaivataan. Ja aivan sama persoona olen ulkonäköni alla!

En itse välitä muiden ulkonäöstä. Kaikissa on jotain kaunista ja oikeasti sisin ratkaisee. Parhaat ystäväni ovat kestäneet kanssani sekä pilkan että nyt kehut. (Osa kesti vain sen pilkan...)



Omissa nahkoissa viihtyminen on tärkeintä. Siksi mene vain plastiikkakirugille. En usko että sun ongelma on itsetunto, sen tien olet jo käynyt. Sulla on oikeus elää normaalia elämää ja jos se vaatii sen, niin mene. Tavallisen näköiset ihmiset ei ymmärrä, miten syvästi se pilkka sattuu.



Yksi kysymys, hyvin henkilökohtainen: Mitä mieltä miehesi on ulkonäöstäsi? Kommentoiko, koetko etä hän rakastaa sinua siksi vai siitä huolimatta?

Hämmentävää mielestäni on se, että tätä tapahtuu nykyään lähinnä aikuisten miesten taholta.



Mielelläni kuulisin myös jos lukijoissa on näitä kiusaajia, että mikä saa teidät täysin avoimesti nauramaan ja osoittelemaan kadulla kävelevää rumaa naista? Ja jopa huutamaan perään?

Lukijoissa ei taida juuri miehiä olla, mutta jos sattuu olemaan, niin kertokaa ihmeessä.



Olen ihan hyvässä asemassa työssäni kylläkin, ja välillä mietinkin että miten se kiusaajan leuka loksahtaisi kun osuisi samaan palaveriin tms. Tai ehkäpä se ei vaikuttaisi mitenkään. Keski-ikäisellä naisella ei tunnu olevan minkäänlaista oletusarvoista ihmisarvoa.

edes ole ruma vaan nätti. Luulen, että kyse on heikkoitsetuntoisten miesten naisvihasta ja -pelosta.

Pojat kiusasivat minua mm heittelemällä minua päin karkkeja (tyyliin syöksy nyt perään läski).

Katsoin lähinnä aina jäätävästi ja inhoten näitä tyyppejä.

Monesti tultiin ihan naaman eteen sanomaan, että olet ruma!

Myöhemmin laihduin ja olisin kelvannut, mutta eipä nuo idiootit minulle silloin kelvanneet.

Joillain ihmisillä on selvästi ongelmia, jos pitää muita haukkua. Ne pitää jättää omaan arvoonsa. Muuta neuvoa en osaa antaa.

Ja uskon kokemuksesi. Nuorempana olin ruma, sileen vaan piirteet vähän vinksallaan, tyylitön, kamala tukka ja rillit, mutta epämiellyttävän näköinen yhtä kaikki. Kyllä, aikuiset ihmiset kiusaavat rumaa. Törkeitä kommentteja sain kuulla, olin aivan vapaata riistaa. 'Oikeesti miten sä voit elää ton näköisenä', 'onks sulle kukaan sanonut että näytät Tarja Haloselta, hehehe' ja tätä linjaa. Aikuistuin, piirteeni jotenkin sulivat esiin, iho parani, löysin oman tyylini, nyt olen jos en ihan suuri kaunotar, niin keskimääräistä paremman ja nuoremman näköinen nainen. Enkä luulottele, mulla meni vuosia edes uskoa tähän, mutta valokuvat ja ihmisten kehut ovat vakuuttaneet mut tästä. Nyt mua ei loukata, mut otetaan vakavasti, mua liehitellään, mun seuraa kaivataan. Ja aivan sama persoona olen ulkonäköni alla! En itse välitä muiden ulkonäöstä. Kaikissa on jotain kaunista ja oikeasti sisin ratkaisee. Parhaat ystäväni ovat kestäneet kanssani sekä pilkan että nyt kehut. (Osa kesti vain sen pilkan...) Omissa nahkoissa viihtyminen on tärkeintä. Siksi mene vain plastiikkakirugille. En usko että sun ongelma on itsetunto, sen tien olet jo käynyt. Sulla on oikeus elää normaalia elämää ja jos se vaatii sen, niin mene. Tavallisen näköiset ihmiset ei ymmärrä, miten syvästi se pilkka sattuu. Yksi kysymys, hyvin henkilökohtainen: Mitä mieltä miehesi on ulkonäöstäsi? Kommentoiko, koetko etä hän rakastaa sinua siksi vai siitä huolimatta?

Mieheni pitää minusta, jopa ulkonäöstäni, sillä hän pitää voimakkaista piirteistä.

eivät usko jos eivät itse ole kokeneet vastaavaa. Eikä sinua tule psykologitkaan uskomaan, luulevat hulluksi. Itse olen käynyt masennuksen takia monella eri psykologilla, mielenterveyshoitajalla ja psykiatrilla aikoinaan. Heidän kysymyspatteristossaan on aina realiteeteissa olemista testaava "Kiinnittävätkö muut ihmiset sinuun erikoisen paljon huomiota esim. kadulla tms.?" -tyylinen kysymys. Totuudenmukainen vastaus kyllä saa aikaan sen, että pidetään vainoharhaisena. Minä olin tuolloin siis erikoisesti pukeutuva, kaunis, räikeäksi värjätyt hiukset. Totta munassa minuun kiinnitettiin huomiota :O Valitettavasti fakta on se, että ihmiset ovat ihan sekoja. En epäile tuota huutelua yhtään. Minulle jostain syystä käy sellaista, että keski-ikäiset ja vanhemmat miehet tönivät ja lyövät minua kadulla ja julkisissa kulkuvälineissä. He aina jotenkin odottavat, että heillä on oikeus kiilata, tunkea ja mennä miten huvittaa. Kun en päästä heitä ohittamaan, väistele ja astu syrjään, he tönivät ja lyövät. Viimeksi tämä sattui Hullujen Päivien aikaan kun nousin Stockan edestä ratikkaan. Keski-ikäinen mies lähti tunkemaan edelleni ratikassa, en päästänyt vaan pidin oman paikkani ja jatkoin matkaani käytävällä normaalisti. Hän tönäisi ja sitten työnsi minut penkkien väliin, siellä istuvien ihmisten päälle. Hänen vaimonsakin huusi, että mitä helvettiä teet? Valitettavasti tällaisia on.

Tuo on muuten totta myös. Suomalaiset miehet kävelevät naisten ja lasten päälle. He eivät väistä yhtään. Jos ei itse ehdi tai halua väistää, niin päälle tulevat.

itse olen ollut myös kiusattu koko ala-asteen, olin kuulema niin ''mummon'' näköinen ja ruma :( muistan ikuisesti kun jossain vaiheessa kaikki kaveritkin kutsuivat minua ''Riikka-mummoksi'' kun se oli heidän mielestä hauskaa voitte kuvitella että minusta ei ollut..kun koko koulun kaikki tuntemattomatkin haukkuivat että kattokaa tuolla on toi mummo...



ylä-asteella sitten koin jonkin muotoisen ''karaistumisen'' ja aloin heittää kovaa kovaa vasten, en enää edes huomioinnut jos joku minua tuoksi kutsui .. rupesin polttamaan ja juomaan että pääsin näitten ''kovisten'' kavereiksi ja se auttoi (ikävä kyllä mutta näin jälkeenkin päin olen kuitenkin tyytyväinen päätökseeni kunhan minua ei kiusattu)



Olen siis aina ollut semmonen ''raamikas'' nainen jolla vahvat kasvon piirteet. Sen näköinen että pieni osa sanoo uniikiksi ja osa sitten rumaksi.



mutta kamalaa varmasti mitä olet kokenut ja koet, mutta voin suositella että mene leikkaukseen jos se tuntuu oikealta ja olet varma että et enää jaksa! Varmasti samalla voisit hakea terapiaa? vaikka etukäteen ja voit ihan vaikka psykologin kanssa jutella tästä leikkauksesta ja mitä mieltä hän on sen tarpeellisuudesta yms :)



Mutta tsemppiä, vaikka en nyt ihan samassa tilanteessa ole enää niin jollain tapaa kyllä ymmärrän miltä sinusta tuntuu :( mutta joskus tämä kovaa kovaa vasten ja omanlainen huumori itseään kohtaan auttaa suosittelen vaikka kiltti ihminen olenkin. Ensi kerralla jos vaikka huomaat että jotkut tuijottavat sinua tai puhuvat kovaankin ääneen että kato tota yms. niin menet ihan pokkana luokse ja sanot tiukkaan ääneen että anteeksi voit kyllä ihan päin naamaa sanoa en kai mä nyt niin ruma oo?? :D



eli tiettyä itseironiaa on pakko löytyä ja pitää lujana pysyä :)

kokee itsensä aidosti rumaksi. Vaikka kukaan ei huutele tai hauku tai pilkkaa. Joskus tähän muiden torjutuksi tulemiseen riittää se, että muut eivät huomaa ja itse sen kokee, että olen huono, enkä kelpaa.



Mutta maailmassa on paljon ilkeitä ihmisiä ja jos yhtään lohduttaa, niin kyllä sellainen ihminen, joka arvostelee toisia ulkonäön perusteella on itse rumin kaikista. Rumimpia ihmisiä ovat ne, jotka työkseen etsivät toisista vikoja ja haluavat muuttaa toisen ulkonäköä mieleisekseen. Kauneuden palvojillakin on oma kääntöpuolensa. En ole koskaan arvostanut missejä tai missikisoja, koska tämän instituution arvostaminen aiheuttaa niin monelle naiselle ja pienelle tytölle paineita ja pahaa mieltä. Miksi kukaan ylipäätään haluaa olla kaikkein kaunein ulkoisesti? Itse en haluaisi paistatella lehdessä hienon ulkonäköni kanssa. En haluaisi viestittää lapsille tai toisille naisille, että tärkeintä on, että hampaat hohtaa kuin timantti ja naamassa ei ole virheitä. Harvoin nämä ihmiset onnistuvat naamansa takaa tuomaan mitään syvällisempää viestiä läpi. Mielestäni heidän uskottavuutensa ja motiivinsa on enemmän kyseenalaisia kuin muiden. Viisautta on nähdä kauneutta siellä missä sitä oikeasti on, kuten kauniissa teoissa, kohteliaisuudessa, rakkaudenteoissa.



Mutta en väitä, että "rumalla" ulkonäöllä on helppo elää. Oikeastaan rumalla on hyvin samantapaiset ongelmat kuin erittäin kauniilla. Huomio jonka saa osakseen pitäisi osata taidokkaasti käyttää oikeiden asioiden esille tuomiseen, niin että muut ei jää vaan taivastelemaan nenän tai leuan mallia, eivätkä tyyperry ulkonäön edessä. Rohkea asenne ja hyvät käytöstavat ja asenne auttavat pitkälle. Ymmärrän kuitenkin hyvin, että keuneusleikkaukset tuovat varsinkin aremmalle ihmiselle kaivatun mielenrauhan, vapauden olla kuka tahansa. Enkä usko, että kirurgi suostuisi edes leikkaamaan, jos fyysinen ongelma osoittautuisi asiakkaan harhaiseksi käsitykseksi itsestä. Kyllä luulisi, että kauneuskirurgit selvittävät asiakkaan henkisen tilan ennen leikkausta tai jos ei, niin kääntyisin itse ovelta pois.

tule mieleen että niiden kiusaajien pitäisi mennä terapiaan?

sisäisesti rumia ihmisiä, jotka aiheuttavat murhetta muille heitä haukkumalla. Niin paljon tuntuu olevan vihaa, katkeruutta ja muiden alaslyöntiä nyky-yhteiskunnassamme. :(

ihan poikkeuksellisen kaunis ja seksikäs, ja voin kyllä vakuuttaa että tilanteemme huomion saamisen suhteen ei ollut millään muotoa verrattavissa. Kyse ei ole lainkaan samoista asioista, ei millään tasolla.



Hänen kanssaan huomasin miten erilaista kauniin ihmisen elämä on. Ihan todella erilaista. Kaunista naista pidetään automaattisesti hyvänä ihmisenä ja rumaa, jos ei nyt pahana, niin arvottomana.



Kyse on oravanpyörästä, on helpompaa olla hyvä, iloinen, positiivinen jne. kun saatu palaute on lähes pelkästään positiivsta. Se ruokkii olemaan entistä enemmän ihmisten parissa, menemään ulos ja uusiin paikkoihin. Ruma taas kääntyy sisäänpäin entisestään, kun jokainen uusi ihminen ja paikka on vain riski uudelle haukkumiselle. Aika luonnollistahan se on että niin se asiainkulku menee.

haukkuvista on miehiä. Kyllä naisetkin välillä tirskuvat, pidättelevät nauruaan minut nähdessään, mutta kyllä se miesten suora pilkka tuntuu vielä pahemmalta. He kun eivät yhtään peittele, vaan he haluavat että huomaan ja heillä se vaikuttaa suoraan siihen miten minuun suhtautuvat, eli työpaikalla ei oteta tosissaan jne.

t. ap

tule mieleen että niiden kiusaajien pitäisi mennä terapiaan?

Kuinka kellekään ei tullut mieleenkään lähteä ohjaamaan niitä anonyymejä autoista huutelijoita ja kadulla naureskelijoita terapiaan? Sillähän ap näppärästi pääsisi ongelmastaan.

Miten ajattelit itse hoitaa heidän ohjaamisensa terapiaan?

ketjussa vastannut liikkuvat, kun väittävät, että heille naureskellaan ja osoitellaan sormella, mutta on kyllä todella, TODELLA vaikea uskoa, että tuota tapahtuisi.



Varmasti rumia syrjitään ja pilkataan, mutta ei kyllä ainakaan usein päin naamaa.



Itse olen hiukan punkero ja hyvin keski-ikäinen. Ikinä en ole kaunis ollutkaan, mutta nuorempana sentään suht tyylikäs, kun oikein laittauduin. Tunnistan kyllä sen, että et ole naisena "näkyvä", kun olet ei-niin-missityyppinen tallukka.



Mutta hei: ihan takuuvarmasti sen ammatin ja uran voi luoda siitä huolimatta. Veikkaan että oikeasti kauniille sellainen on jopa vaikeampaa kuin susirumalle, koska hän taistelee uskottavuuden puutteesta.



Minulla on erikoisesti käyttäytyvä erityislapsi, joka hyppii ja huitoo. Herättää huomiota, mutta edes häntä eivät vieraat ihmiset osoittele sormella tai naureskele. Pienet lapset saattavat kummastella, mutta eivät hekään pilkkaa päin naamaa. Joten sen vuoksikaan en ihan osta tuota, että ihmiset ohikulkiessaan pilkkaisivat ap:tä.



Se kun ON todella moukkamaista.

Välillä mietin miten Tarja Halonen on päässyt niin pitkälle, sillä kyllähän hänenkin ulkonäölleen nauretaan ja hän on myös huvittava olemukseltaan.

Tai mietipä sitä naista, joka just vähän aikaa sitten sai sen EU:n huippuviran, en muista nimeä, mutta naama jäi mieleen ja hänhän on ihan kamalan ruma! Että kyllä ne rumatkin pärjää, kun eivät suostu kynnysmatoksi!