Ruman naisen elämä on tod rankkaa! Aina nauretaan.

Niin minulle joka tapauksessa tapahtuu ja usein, yhä edelleen.



Nuorena Italiassa oli todella järkyttävää, sillä nuoret italiaanot ovat todella törkeitä. Leffoissa aina niin "söpösti" näytetään kuinka he huutelevat ja ihastuvat kauniisiin ohikulkeviin naisiin, mutta eipä niissä kerrota millaista kohtelua rumat tytöt/naiset saavat.



Siellä minulle tultiin esim. röyhtäisemään päin naamaa, syljettiin perään, huudeltiin "molto bruttanaa" yms.



t. ap

Välillä mietin miten Tarja Halonen on päässyt niin pitkälle, sillä kyllähän hänenkin ulkonäölleen nauretaan ja hän on myös huvittava olemukseltaan.

Tai mietipä sitä naista, joka just vähän aikaa sitten sai sen EU:n huippuviran, en muista nimeä, mutta naama jäi mieleen ja hänhän on ihan kamalan ruma! Että kyllä ne rumatkin pärjää, kun eivät suostu kynnysmatoksi

Onpa ikävä kuulla, että tuollaista tapahtuu. Ihmiset osaavat sitten olla idiootteja. Jaksamista ap:lle, päädyt sitten mihin ratkaisuun tahansa.

itse olen sen luontoinen että laitan painoa ulkonäölle. Kuten jo kerroin niin minä en kestä sitä jatkuvaa nauramista ja osoittelua. Jostain syystä nyt sitten avauduin vauva-palstalle kohtalotovereita etsimään.

Voisit käydä plastiikkakirurgilla konsultaatiossa ja saamassa arvion siitä, mitä ulkomuodollesi voitaisiin tehdä ja paljonko se maksaisi. Saat myös keskustella asiantuntijan kanssa siitä, mitä muut ihmiset näkevät kasvoissasi. Voi tosiaan olla, että tietyt piirteesi tekevät sinusta epätavallisen ruman. Riippuu sitten sinusta, haluatko muuttaa näitä piirteitä. Leikkauksiin ei voi mennä olematta varma siitä, että todella haluaa pysyvää muutosta. Jos kuitenkin miehesi pitää sinusta, niin miten hän suhtautuisi operaatioihin? Oletko hankkinut tietoa plastiikkakirurgeista? Mitä leikkauksia arvelisit tarvitsevasi?



Kuullostaa että tarvetta olisi leukaluun hionnalle ja muotoilulle, nenäleikkaukselle, huulten ja poskien muokkaukselle jne. Eli aika isojakin asioita pitäisi tehdä. Jos et itse koe olevasi korjauksen tarpeessa, ei leikkaukseen kannata mennä. Eli jos ajattelet, että ne huutelijat ovat viallisia etkä sinä, silloin en ehkä menisi operaatioihin.



On järkyttävää, että aikuisissa on noin hulluja ja idiootteja, jotka kiusaavat muita ihmisiä. Olen pahoillaní ihmisten typeryydestä.

Tai minä en ainakaan näe hänessä mitään rumaa. On vain karismaattisen näköinen nainen.



On kyllä ap uskomatonta, että aikuiset ihmiset kehtaavat arvostella. Voisitko kysyä suoraan, mitä he osoittelevat, mikä on niin hauskaa? Veikkaan, että aika moni nolostuisi.



Minulla on itsellänikin todella vahvat piirteet. Ilman pitkiä hiuksia näyttäisin mieheltä. En ole perinteisesti kaunis, mutta olen oppinut korostamaan hyviä puoliani niin että minua pidetään kauniina. Kotioloissa olen taas kamala itseni. :)



Kauneuskäsityksistä muuten. Tiedän erään nuoren naisen, jolta on leikattu suulakihalkio. Kasvot ovat todella erikoiset, arvet näkyvät ja nenä on leveä. Minun mielestäni nainen on äärettömän kaunis, jotenkin susimaisella ja erikoisella tavalla. Olen varma, ettei hän ole koskaan ajatellut sitä vain itse :(

Aika moni kauniskin kokee itsensä aidosti rumaksi. Vaikka kukaan ei huutele tai hauku tai pilkkaa. Joskus tähän muiden torjutuksi tulemiseen riittää se, että muut eivät huomaa ja itse sen kokee, että olen huono, enkä kelpaa.

Itse olen sitä mieltä, että olen kaunis. Siis suurimman osan ajasta olen sitä mieltä. Mutta äärettömän harvoin saan sellaista palautetta että olisin. Tulee sellainen olo, että oikeasti taidan olla tosi ruma, ja en vain itse tajua sitä.

Siis jos vaikka mulla on FB:ssa valokuvia, kukaan ei koskaan kehu niitä kauniiksi. Sen sijaan kavereitteni (kauniiden ja vähemmän kauniiden) kuvia kehutaan.

Jos ollaan tyttöporukassa vaikka, muut sanovat toisilleen, että oletpa kaunis. Minulle ei sanota, ja kyse ei ole siitä että en koskaan kehuisi muita.

Jos olen baarissa, seuralaistani tullaan iskemään, minua ei koskaan.

Olen kiva ja iloinen tyyppi, mikään sellainen ei selitä. Ehkä asia on tosiaan niin, että olen oikeasti todella ruma ja mulla on häiriintynyt minäkuva kun olen ajatellut olevani ihan sievä.

aika rumia. Siis jo aikuisia. Heistä kaunein on minusta sellaisen mitäänsanomattoman näköinen, mieheni mielestä "järkyttävän ruma". Eräs heistä joutui käymään vielä läpi ison leikkauksen suunsa seudun vuoksi. Se korjasi ulkonäköä paljon, mutta ei hänestä silti kaunista saa tekemälläkään. Ja kyllä, heille on naureskeltu ympäriinsä. On osoitettu sormella ja pilkattu. Heidän itsetuntonsa on luonnollisesti nollassa. Eräs yritti itsemurhaa aikanaan.



Joskus kun olen heidän itkujaan asian tiimoilta kuunnellut, on tullut niin voimaton olo: mitä voisin sanoa, en voi nimittäin väittää että höpö höpö, kaunis olet. Siinä sitten on yrittänyt löytää edes JONKUN kauniin piirteen. Esim. yhdellä heistä on aivan upeat hiukset. Mutta kun yksi on vaan kertakaikkisesti kokonaan r-u-m-a. Ennen kuin tapasin hänet, ajattelin aina että KAIKISSA ihmisissä on JOTAKIN kaunista. Siis myös ulkoisesti. Mutta ei. Hän on romuluinen, tasapaksu, ruma kasvoiltaan jne. Hänen hiuksensa ovat kuin hevosen jouhia, paksut, karkeat, vastapestyinäkin jotenkin tahmaisen näköiset. Hän on juuri se, jolla oli myös se oikea ongelma (ei pelkästään kosmeettinen) silloin kun häneen tutustuin. Kun näin netissä hänestä kuvia leikkauksen jälkeen, ilahduin kun saatoin sydämestäni sanoa, että hän on saanut kauniin hymyn. Ihan oikeasti kauniin. Eli hänessäkin on nyt jotain kaunista. :)



Ehkä ikävintä tässä on se, etteivät ole myöskään älyllisesti kaikista terävimpiä. Eivät ole menestyneet koulussa, eivät ymmärrä koululaisvitsejä kehittyneempää huumoria, ja keskusteluissa heille saa aina olla vääntämässä asioita rautalangasta ennen kuin ymmärtävät. Siksi on ollut vaikea kannustaa. Mutta työntekijöinä (semmoisissa perustehtävissä, kuten esim. keittiössä tai sairaala-apulaisena tms.) ovat aivan loistavia. Ahkeria ja tunnollisia. Ikävä kyllä työelämässäkin ovat saaneet kärsiä, kun esim. sairaalamaailmassa VANHUKSET pitävät oikeutenaan tölviä heitä. Vanhat miehet nimittelevät tai lähentelevät "kun rumalla ei ole varaa valittaa" ja mummot taas säälittelevät isoon ääneen. Kyllä olen usein ajatellut, että vanhuksilla, jotka aina päivittelevät nuorten käytöstapojen puutetta, on KAIKISTA HUONOIMMAT tavat!!



Ap:lle tsemppiä! Sinulla kuitenkin on paljon, kun olet saanut miehen ja lapsia! Ja ennen kaikkea FIKSUN ja ROHKEAN miehen, joka näkee hyvät puolesi ja uskaltaa elää kanssasi! Onnittelen sinua siitä!!

Itse olen sitä mieltä, että olen kaunis. Siis suurimman osan ajasta olen sitä mieltä. Mutta äärettömän harvoin saan sellaista palautetta että olisin. Tulee sellainen olo, että oikeasti taidan olla tosi ruma, ja en vain itse tajua sitä.

Siis jos vaikka mulla on FB:ssa valokuvia, kukaan ei koskaan kehu niitä kauniiksi. Sen sijaan kavereitteni (kauniiden ja vähemmän kauniiden) kuvia kehutaan.

Jos ollaan tyttöporukassa vaikka, muut sanovat toisilleen, että oletpa kaunis. Minulle ei sanota, ja kyse ei ole siitä että en koskaan kehuisi muita.

Jos olen baarissa, seuralaistani tullaan iskemään, minua ei koskaan.

Olen kiva ja iloinen tyyppi, mikään sellainen ei selitä. Ehkä asia on tosiaan niin, että olen oikeasti todella ruma ja mulla on häiriintynyt minäkuva kun olen ajatellut olevani ihan sievä.

En uskalla kauheasti lähteä selvittämään asiaa, jotta ei paljastu mitään ikävää :)

kiva, tai siis "kiva" kuulla että muillakin on vastaavaa. Mistäköhän se oikeasti johtuu? Jotenkin vaikea uskoa, että olisin häiriintynyt niin, että pitäisin itseäni kaunottarena vaikka olen kauhean näköinen. En myöskään usko, että olen niin kaunis, että miehet eivät uskaltaisi lähestyä ja naiset olisivat kateudesta hiljaa, en todellakaan. Outo juttu.

Eli en ihan usko sua ap. Luultavasti sä vaan koet itsesi rumaksi mutta todellisuudessa et ole sen rumempi kuin naiset keskimäärin.



Jos laitat hiuksesi nätiksi, meikkaat, ja hommaat kasvoihisi sopivat silmälasit sekä pukeudut nätisti niin et varmasti ole ruma. Tavis ehkä mutta en usko, että todella ruma olet kuitenkaan. Jokaisessa ihmisessä on jotakin kaunista.



Minusta voisit kulkea vaan nokka pysytyssä sellaisena kuin olet. Jokainen ihminen on arvokas.

noista asioista olenkin äärimmäisen kiitollinen joka päivä ja joka hetki!! Mutta pahaa tekee lasten puolesta, kun he alkavat olla sen verran isoja, että hekin huomaavat kun ihmiset nauravat minulle. Mikään ei riipaise sydäntä enemmän kun oma lapsi takertuu yhtäkkiä käteen ja sanoo kuin salama kirkkaalta taivaalta "äiti, mun mielestä sä oot ihana" ja kun käännyn niin huomaan miesjoukon röhöttävän suuntaani ja oman lapsen ilme on sellainen että jos hänellä uskallus riittäisi niin kävisi varmaan pieksemässä äijät, näin kuvaannollisesti siis. Näistä saan toki voimaa, mutta toisaalta en haluaisi omien lasten joutuvan kokemaan sellaista että heidän pitää suojella omaa äitiä muiden pilkalta.



t. ap

aika rumia. Siis jo aikuisia. Heistä kaunein on minusta sellaisen mitäänsanomattoman näköinen, mieheni mielestä "järkyttävän ruma". Eräs heistä joutui käymään vielä läpi ison leikkauksen suunsa seudun vuoksi. Se korjasi ulkonäköä paljon, mutta ei hänestä silti kaunista saa tekemälläkään. Ja kyllä, heille on naureskeltu ympäriinsä. On osoitettu sormella ja pilkattu. Heidän itsetuntonsa on luonnollisesti nollassa. Eräs yritti itsemurhaa aikanaan. Joskus kun olen heidän itkujaan asian tiimoilta kuunnellut, on tullut niin voimaton olo: mitä voisin sanoa, en voi nimittäin väittää että höpö höpö, kaunis olet. Siinä sitten on yrittänyt löytää edes JONKUN kauniin piirteen. Esim. yhdellä heistä on aivan upeat hiukset. Mutta kun yksi on vaan kertakaikkisesti kokonaan r-u-m-a. Ennen kuin tapasin hänet, ajattelin aina että KAIKISSA ihmisissä on JOTAKIN kaunista. Siis myös ulkoisesti. Mutta ei. Hän on romuluinen, tasapaksu, ruma kasvoiltaan jne. Hänen hiuksensa ovat kuin hevosen jouhia, paksut, karkeat, vastapestyinäkin jotenkin tahmaisen näköiset. Hän on juuri se, jolla oli myös se oikea ongelma (ei pelkästään kosmeettinen) silloin kun häneen tutustuin. Kun näin netissä hänestä kuvia leikkauksen jälkeen, ilahduin kun saatoin sydämestäni sanoa, että hän on saanut kauniin hymyn. Ihan oikeasti kauniin. Eli hänessäkin on nyt jotain kaunista. :) Ehkä ikävintä tässä on se, etteivät ole myöskään älyllisesti kaikista terävimpiä. Eivät ole menestyneet koulussa, eivät ymmärrä koululaisvitsejä kehittyneempää huumoria, ja keskusteluissa heille saa aina olla vääntämässä asioita rautalangasta ennen kuin ymmärtävät. Siksi on ollut vaikea kannustaa. Mutta työntekijöinä (semmoisissa perustehtävissä, kuten esim. keittiössä tai sairaala-apulaisena tms.) ovat aivan loistavia. Ahkeria ja tunnollisia. Ikävä kyllä työelämässäkin ovat saaneet kärsiä, kun esim. sairaalamaailmassa VANHUKSET pitävät oikeutenaan tölviä heitä. Vanhat miehet nimittelevät tai lähentelevät "kun rumalla ei ole varaa valittaa" ja mummot taas säälittelevät isoon ääneen. Kyllä olen usein ajatellut, että vanhuksilla, jotka aina päivittelevät nuorten käytöstapojen puutetta, on KAIKISTA HUONOIMMAT tavat!! Ap:lle tsemppiä! Sinulla kuitenkin on paljon, kun olet saanut miehen ja lapsia! Ja ennen kaikkea FIKSUN ja ROHKEAN miehen, joka näkee hyvät puolesi ja uskaltaa elää kanssasi! Onnittelen sinua siitä!!

noista asioista olenkin äärimmäisen kiitollinen joka päivä ja joka hetki!! Mutta pahaa tekee lasten puolesta, kun he alkavat olla sen verran isoja, että hekin huomaavat kun ihmiset nauravat minulle. Mikään ei riipaise sydäntä enemmän kun oma lapsi takertuu yhtäkkiä käteen ja sanoo kuin salama kirkkaalta taivaalta "äiti, mun mielestä sä oot ihana" ja kun käännyn niin huomaan miesjoukon röhöttävän suuntaani ja oman lapsen ilme on sellainen että jos hänellä uskallus riittäisi niin kävisi varmaan pieksemässä äijät, näin kuvaannollisesti siis. Näistä saan toki voimaa, mutta toisaalta en haluaisi omien lasten joutuvan kokemaan sellaista että heidän pitää suojella omaa äitiä muiden pilkalta.

Eli en ihan usko sua ap. Luultavasti sä vaan koet itsesi rumaksi mutta todellisuudessa et ole sen rumempi kuin naiset keskimäärin. Jos laitat hiuksesi nätiksi, meikkaat, ja hommaat kasvoihisi sopivat silmälasit sekä pukeudut nätisti niin et varmasti ole ruma. Tavis ehkä mutta en usko, että todella ruma olet kuitenkaan. Jokaisessa ihmisessä on jotakin kaunista. Minusta voisit kulkea vaan nokka pysytyssä sellaisena kuin olet. Jokainen ihminen on arvokas.

Minäkin olen nähnyt heitä. Myös minä itse olen piirteiltäni ruma, ei siitä mihinkään pääse. Eri asia on se, miten siihen suhtautuu. Itse en pilkkaisi tai arvottaisi ketään ulkonön mukaan. En sanoisi rumalle, että oletpa ruma, eikä minua myöskään koskaan naurata muiden (tai oma) rumuus.

t. ap

kuin sinä? Jos sinua todella vaivaa muiden mielipiteet niin mene ja tee leikkaus,ehkä jo nenäleikkaus auttaa? jotain silmiin ja ehkä botoxia ryppyihin? monet ihmset,ihan tavalliset tarja halosenkin tapaiset bnaiset ovat ottaneet leikkauksia,jopa todella turhamaisista syistä. sinulla on hyvä syy.

mutta nenäni on aivan liian iso naamaani. Terävä ja pitkä. Ja todellakin ihmisiä, myös aikuisia, löytyy paljon, jotka kokevat oikeudekseen kommentoida nenääni. Ja joka kerta sattuu, vaikka yritänkin sen peittää. Ja kyllä minulla on huono itsetunto neäni suhteen ja se johtuu vuosien kiusaamisesta. Eli jotenkin voin ymmärtää miltä ap:sta tuntuu. En minäkään kuvitellut, että vielä tässä iässä (36-v) joudun kuuntelemaan kommentteja nenästäni ja vielä aikuisten suusta.

Olisi helpompi analysoida,tukea ja ymmärtää.

Käsittämätöntä suomalaisten käyttäytymisessä on myös se, ettei nenäni ole niin epänormaalin iso, jos sitä vertaa esimerkiksi eteläeurooppalaisten neniin. Mutta suomessahan pitää olla pottunokka, jottei erotu joukosta ja jos muunlainen nenä päästä löyty, niin sitähän saa ja pitää ääneen kommentoida.

tämmöstä kuullessaan että nyt kyllä luulet liikoja ja älä välitä.Eihän kukaan ihminen tuijota ja naura toisille päin naamaa jne. mutta valitettavasti totta se on...ihmiset ovat semmoisia,syytä en tosin tiedä.Eli omalla kohdalla myös ihmiset niin nuoret kuin vanhemmatkin kattovat pitkään ja hymähtelevät ellei jopa peräti välillä tirskahda.Johtuuko sitten ylipainosta,naaman ilmeestä,vaatteista vai mistä kenkä puristaa? Kuvistani sanotaan että oi kun kaunis jne.mutta sitten kun on nähnyt esim.fb kavereita ohimennen jossain niin ette usko mutta pari heistä on jopa poistanu kavereistaan sen jälkeen joten laittaa hiukan mietityttämään että ONKO IHMISET NOIN PINNALLISIA.Näköjään on.Vielä 4v sitten olin normaalipainoinen ja muutenki erinäkönen mutta en kohdellut ketään noin mauttomasti.Ja eipä huvita lähtee ihmisten ilmoille kun omaa vielä paniikihäiriönki joka vaan korostuu kun näkee toisten lapselliset reaktiot.Tulis sanomaan päin naamaa mikä niin huvittaa..niin ei tarttis miettii.Mies aina sanoo että älä välitä ei ne sulle naura tai sua kato silleen...

vain kerran elämässä nähnyt oikeasti ruman ihmisen, ehkä sitten sinut koska normaalisti ns. rumat on vain ei niin kauniita eikä niihin vaan kiinnitetä huomiota.