Pitkään tuhdanneet odottajat

Tervetuloa Nyytikki, Emma ja Ennuli!

Palstaa olen kyllä useasti käynyt lukemassa, mutta kirjoittelu on jäänyt...

Viikot tosiaan kuluu nopeasti. Nyt jo 17. viikko menossa. Viikonloppuna oli pakko käydä investoimassa äitiysvaatteisiin, kun omat alkoi jo ahdistaa. Vatsa pömpöttää kuin koripallon olisi niellyt. Ihanaa kun raskaus alkaa jo näkyä.

Pari viikkoa sitten ostettiin kotidoppleri. Ihana kuunnella pienokaisen sydänääniä, kun ei niitä liikkeitäkään vielä tunne. Tulee jotenkin rauhallisempi olo.

Meinasin soitella yksityiseen äitiysneuvolaan ja varailla aikaa 4D-ultraan. Tosin taitavat tehdä sen vasta parin kuukauden päästä, joten 13.7. olevaa rakenneultraa siis malttamattomana odotellessa. Mitenkäs te muut, ootteko ajatelleet menevänne yksityiselle tuohon 4D-ultraan?



Usko ja Toivo 16+1

Oon kirjoitellut näköjään viimeksi yli kaksi viikkoa sitten. No, mitään kummempia ei ole tässä välissä kyllä tapahtunutkaan, olo on parantunut pikku hiljaa ja nyt ei okseta enää juuri koskaan. :) Väsymystä on vielä päivittäin niin että meinaan nukahtaa töihin, mutta mieluummin olen väsynyt kuin huono-oloinen!



Eilen tunsin jonkun muljahduksen mahassa, joka olisi ehkä voinut olla vauvan liike! ? Toki en voi olla varma kun en tiedä miltä vauvan liikkeiden kuuluu tuntua, mutta tuli kyllä kiva olo tuosta muljahduksesta. Tuon jälkeen oon yrittänyt joka välissä tunnustella että liikkuisiko se lisää, mutta en ole vielä tuntenut. No, jospa ne liikkeet siitä lisääntyisivät, olisi ihanaa tietää liikkeistä että vauva on kunnossa. :)



Torstaina sitten taas neuvola, kiva päästä kuuntelemaan sydänääniä ja saamaan varmistus vauvan voinnista ennen juhannuksenviettoa.



Mä oon muuten siirtynyt täysin käyttämään äitiyshousuja jo pari viikkoa sitten. Omat normaalit housut varmaan menis vielä jalkaan, mutta ahdistaa niin varsinkin istuessa, että mieluummin laitan mammafarkut jalkaan. Ne on ihania! Suosittelen! :)



Onnea Ennulille sykkeestä! Ihanaa kun nyt alkaa olla jo turvallisempia vesiä lähes kaikilla pinolaisilla. :)



Usko: Tuota 4d-ultraa en ole ajatellut, enkä varmaankaan ole menossa. Riittäköön sydänäänten kuuntelu neuvoloissa kunnes pääsen rakenneultraan elokuun alussa.



Rattoisaa juhannusaikaa kaikille!

-Helja ja pötkylä 14+6

ja kivasti meni. Hemoglobiini on noussut alkuraskaudesta, eli ei ainakaan vielä mitään raudansyöntitarpeita ja paino on myös noussut maltillisesti. Vauvan sydänääniä ei ensin meinannut millään löytyä ja mulla meinas jo tulla ahdistus, mutta onneksi sitten lopulta löytyi ihana jumputus. Nyt voi taas hetken huoahtaa kun tietää että ainakin vielä on elävä olento mahassa kasvamassa.



Nyt oon tullut siihen johtopäätökseen, että se viime lauantain muljahdus oli varmaan jotain muuta kuin vauvan liike, koska en oo sen jälkeen mitään liikkeen tuntuista tuntenut. Jospa kohta kuitenkin jotain alkaisi tuntumaan. :)



Tulkaahan muutkin kertomaan uutisianne, olisi kiva tietää minkälaiset tuntemukset teillä on!



-Helja ja pötkylä 15+3

Neuvolassa oli todella mukava kätilö. Ensin juteltiin niitä näitä taustoista ja terveyteen liittyvistä asioista ja sitten pakolliset (paino, RR, virtsanäyte yms.). Kerroin oireettomuudestani ja siitä kuinka suuri epäusko on, että masussa voisi oikeasti olla enää ketään. Mulla kun on ollut niitä vuotoja. Yritti ensin kuunnella dopplerilla sydänääniä ilman tulosta. Sitten haki ultraäänikoneen (en tiennyt, että meidän neuvolassa on edes semmoista) ja sillä katseltiin vatsanpeitteiden läpi, no ei näkynyt mitään, ei edes kohtua... Olin jo ihan varma, että no niin oikeassa olin ei siellä mitään ole. Lopulta ultrattiin emättimen kautta ja löytyi kohtu ja pieni ihana toukkamme. Ensin pieni nukkui ja katseltiin sydämen sykettä joka näkyi ihanasti vilkkuen ruudulla. Sitten ilmiesesti häiriintyi tökkimisestä ja heräsi. Toukka alkoi huitoa käsiään ja heilutella jalkojaan sekä hypähteli kohdussa. Mitään noin liikuttavaa ja ihanaa en oole ikinä ennen nähnyt, itkuhan siinä tuli. Mulla siis oli kohtu reilusti taaksepäin kallistunut ja voi mennä kuulemma yli rv 20 ennen kuin alkaa maha kasvaa, myös liikkeet voi alkaa tuntua vasta myöhemmin. Seuraavan ajan sain 4vkon päähän saa nähdä joko silloin saan kuulla pienen sydämen sykkeen.

Kävin samalla reissulla verikokeissa, otettiin ihan niitä peruskokeita (veriryhmä yms.) ja samalla myös yhdistelmäseulonnan verikokeet, nyt odotellaan kutsua np-ultraan. Oletteko muut osallistuneet seulontoihin?

Anteeksi omanapaisuus...



Emma ja toukka 10+1

Heips!



Usko: en varmaankaan ole menossa 4D-ultraan.



Emma: Ihanaa, että pääsit näkemään vauvan ultrassa! =) Mä en valitettavasti osaa noita ultrakuvia katsoa, joten en saa tosta sun kuvasta selvää....



Mäkin olin ennen juhannusta (9+0) ekassa neuvolassa. Multa ei kuunneltu sydänääniä, kun se neuvolätäti sanoi, että heidän laitteellaan ei noilla viikoilla aina saa kuulumaan, ja saattaa sitten aiheuttaa turhaa huolta. Ja kun kerran olin polilla käynyt PAS:siin liittyvässä ultrassa ja siellä syke näkyi...



Mullakin edelleen on aika oireetonta (rinnat kipeät ja lievää kuvotusta), ja alan välillä epäillä, että onko siellä masussa kukaan. Varsinkin niinä päivinä, kun kuvostusta ei ole lähes ollenkaan. Toisaalta mitään vuotoa/kipuja ei ole sen alun tiputtelun jälkeen ollut, joten kaippa siellä kaikki on hyvin... Veri- ja pissakokeissa on kans käyty ja aika varattu "ekaan" ultraan.



Me päätettiin miehen kanssa, ettei mennä olenkaan seulontoihin. Siinä lapsivesitutkimuksessa on kuitenkin pieni keskenmenon riski, joten ei haluta riskeerata mitään.



Mulle mahtuu vielä hyvin omat vaatteet, vaikka kovasti jo haluaisin mammavaatteita ostaa. Täytynee vielä hillitä itsensä. Sen sijaan isompia rintsikoita olen harkinnut, tissit ovat sen verran paisuneet ja arat.



Ennuli

10 +1

Ennuli: meillä ainakin noihin seulontoihin osallistuminen tarkoitti ensisijaisesti niitä verikokeita joskus vko:lla 10, joista näki oliko jotain riskiä vakavampaan olemassa. Meillä verikokeet ok, joten lisätutkimuksiin ei ollut tarvetta. Ja varmaan hälyttävien verikokeiden jälkeenkin olisi voinut itse päättää jatkosta...

Ensi viikolla kolmas neuvola ja sitä seuraavalla ollaankin jo puolessa välissä raskautta sekä päästään odotettuun rakenneultraan.

Nyt viikon verran tuntunut liikkeitä ja selviä potkujakin jo muutama.



Usko ja Toivo 18+6

Mulle neuvolatäti muistaakseni selosti näin, että seulontaan kuuluu ne verikokeet + niskaturvotuksen mittaus (+ äidin ikä yms "riskitekijöitä") ja näistä muistaakseni lasketaan/katotaan se riski. Ja jos jotakin riskiä on, voi valita vielä siinä kohtaa meneekö lapsivesitutkimukseen vai ei. Mut päätettiin, ettei haluta tietää niskaturvotuksesta tms, sillä lapsivesitutkimukseen ei kuitenkaan haluta km-riskin takia mennä. Aiheuttaisi ehkä vaan turhaa huolta, jos tietäisi että jotain voi olla vialla...



Mahan kasvua odotellessa

Ennuli

täällä siis oltu nyt jo viikon päivät flunssassa. Tauti alkoi viikko sitten ma kurkkukivulla ja ei meinaa nyt mennä ohi ei millään. Tulehdusarvot koholla ja huomenna taas niitä kontrolloidaan. Mulla olis loma jo loppu ja tänään olis pitänyt töihin, mutta ei niin ei. Nyt huolettaa miten pieni jaksaa kohdussa taudin kourissa, ei vissiin pitäisi olla mitään vaikutusta, mutta ei voi itselleen mitään.

Vielä noista seulonnoista sen verran, että meillä kanssa siihen kuuluu verikokeet ja np-UÄ jos niissä ei mitään niin sitten ei tarvetta lapsivesitutkimukselle. Jos meillä jotain läydettäisiin seuloista en ole varma menisinkö lapsivesitutkimuksiin siitä huolimatta, mutta jos ne on kunnossa niin sitten ei tuu stressattua niin paljon asioita. Nyt sitten odotellaan sitä np-ultraa johon tuli aika 13.7.

Unohdinkin mainita, että mä joudun ikäni puolesta sokerirasitukseen, tekee sen täällä meillä kaikille yli 26vuotiaille. Apua, en tiedä miten siitä selvitään. Mulla on tosi herkkä oksennusrefleksi ja oon ihan varma etten pysty sitä litkua juomaan... No siihen on onneksi vielä aikaa...



Emma & toukka 11+1

Emma: Ihana neuvolakäynti sulla ollut kun pääsit näkemään pienokaisesi! ?



Ennuli: Ole vaan tyytyväinen tuosta sun oireettomuudesta. Ymmärrän kyllä että voi välillä huolestuttaa, mutta voin luvata että sä et haluis oikeesti ympärivuorokautista huonoa oloa. :D



Tuosta seulonnasta: multa kysyttiin vaan neuvolassa että haluanko, siihen ois siis kuulunut verikokeet 10-viikolla ja niskaturvotuksen mittaus sitte 12. viikolla ultrassa. En halunnut verikokeisiin, mutta annettiin niskaturvotus kuitenkin mitata. Verikokeet skippasin kahdestakin syystä: ensinnäkin pelkään neuloja ja halusin välttyä ylimääräisiltä pistämisiltä ja toisekseen ei oltais kuitenkaan haluttu mennä jatkotutkimuksiin vaikka jotain hälyttävää ois ilmennytkin. Joka tapauksessa en ois ollut valmis aborttiin, niin syntyköön lapsi sellaisena kuin on. Niskaturvotus ultrassa siis mitattiin ja se oli pieni (en muista enää paljonko), eli ei mitään syytä huoleen. :)



Usko: Mahtavaa kun sä tunnet jo liikkeitä! Itse innolla odotan ja joka ilta makaan hiljaa ja tunnustelen mahaani, mutta en oo vieläkään tuntenut mitään.



Emma: sokerirasitushan ei oo pakollinen, sitä vaan suositellaan kaikille yli 25-vuotiaille. Itsekin kuulun tuohon "riskiryhmään" ja aluksi mietin että en haluaisi siihen mennä, mutta mitä enemmän oon siitä lukenut ja kuullut, sen varmemmaksi tuun että meen kuitenkin. On se kuitenkin vauvalle parempi että mahdollinen raskausdiabetes havaitaan ajoissa ja saadaan hoidettua. En tiedä vielä milloin mä tuohon joudun, mutta varmaan joskus syksyllä. Muistaakseni se tehdään joskus viikoilla 24-28 tms.



ON: Yleisesti mun olo on nyt aika hyvä. Ei oo enää pahaa oloa ja väsymyskin on vähän helpottanut. Selkein merkki raskaudesta on kasvava maha ja ilmeisesti se että mulla on koko ajan kuuma. Mieskin oli jollekin kaverilleen todennut että "joo sillä on koko ajan kuuma kun maha lämmittää", eli kai sitä kuumuutta on tullut toitotettua. :D



Liikkeiden tuntumista tosiaan odottelen innolla, kuten myös rakenneultraa, joka on mulla vasta viikolla 21+jotain eli elokuun alussa. Onneksi kuitenkin tässä välissä pääsen vielä kerran neuvolaan kuuntelemaan pikkuisen sydänääniä, onpahan jotain varmistusta vatsa-asukin elosta vaikka liikkeitä ei tuntuisikaan.



-Helja ja pötkylä 17+3

Heippa vaan kaikille ja onnea :)



Me aloitettiin yrittäminen lokakuussa 2008. Plussa tuli testiin 29.5 ja laskettu aika on 2.2.2012 :)

Vuosi yritettyämme otimme yhteyttä lapsettomuuteen erikoistuneeseen klinikalle. Meillä vika löytyi miehen sperman laadusta. Emme koskaan päässeet meille suunniteltuun inseminaatioon. kuukaudet kuluivat ja lapsettomuus repi parisuhdetta rikki sekä sielujamme. on ihme, että olemme yhdessä vielä. yritettyämme hieman yli 2 vuotta varasimme ajan inssiin vihdoin, viikkoa ennen sitä tein testin, joka oli positiivinen! soitin iloissani klinikalle ja peruin tietty inssin. varasin neuvolan ja lähipiirille kerroimme iloiset uutiset, olimme todella onnellisia ja suhteemme kukoisti, tuskin koskaan ollaan oltu yhtä onnellisia yhdessä :) Sitä onnea kesti tasan 2vkoa. spontaani keskenmeno, todennäköisesti tuulimuna, silti todella raskas kokemus, sano kuka mitä tahansa, minä menetin tuolloin lapsen :/



Kului puoli vuotta, otin töistä lopputilin, henkisesti todella raskas työpaikka kaiken muun lisäksi. Kului kk ja olin raskaana :) uskon lopputilin olevan syy tähän onneen :) stressi loppui niin keho pystyi luottamaan, että minusta on äidiksi :)



Nyt on viikkoja 10+0, vkon päästä ultra :)



Tässä mun tai no siis meijän tarina :D

Kiva kun porukka kasvaa. :)



Päivitin listaan sun tiedot ja poistin samalla Rachellen kun hän oli kirjoittanut vain pari kertaa ja viimeksi huhtikuussa. Jos Rachelle haluaa vielä tulla juttelemaan, niin nopeastihan hänet lisätään uudestaan sitten listalle. :)



Huomasin tuota listaa päivitellessäni että Tinskullahan alkaa olla jo jännät ajat käsillä. Tulehan kertomaan viimeisten viikkojen fiiliksistä ja supistuksista ja ennen kaikkea sitten synnytyksestä. Toivottavasti kaikki menee hyvin!



Helja ja pötkylä 17+4

Hei!



Emaema: tervetuloa joukkoon! Valitettavasti keskustelu on ollut vähän hiljaista, mutta ehkäpä se tästä piristyy! Rankkoja kokemuksia sinullakin on taustalla (meillä yritystä 08/08 alkaen, kaksi epäonnistunutta inssiä, lopulta 1. IVF:n eka PAS toi toivotun tuloksen. Meillä lapsettomuuden syy selittämätön).



Emma: Miten Np-ultrassa meni? Toivottavasti flunssa on jo helpottanut. Onko sulla oireetonta edelleen? Mulle ei oo tuosta sokerirasituksesta puhuttu vielä mitään... Toivottavasti en siihen joudu (yök).



Helja: Kiva, että väsynys ja pahoinvointi on helpottanut ja kiva että masu kasvaa! =)



ON: 12 viikkoa tuli juuri täyteen ja saan hiljalleen lopetetta luget ja zumenonin, ihanaa! Ultra ensi maanantaina ja sitä tässä jännäillään.



Edelleen vaihtelee fiilikset: välillä oon onnellisesti raskaana ja välillä epäilen, että onko siellä masussa kukaan. Tein vielä sen virheen, että menin lukemaan keskeytyneestä keskenmenosta yhdestä blogista ja nyt tietty epäilen semmosta.



Toisaalta mun vähäiset oireet on ennallaan (tai ehkä vähän helpottaneet), vähän kuvottaa ja joutuu kyökkimään edelleen ja rinnat on pinkeät (ei tosin niin kipeät kuin ennen).



Ekat mammavaatteenikin olen ostanut, kun alennusmyynnistä edullisesti löysin. Vielä mahdun omiin vaatteisiin, mutta varsinkin iltaisin turvottaa mahaa ja jotkut housut puristaa just ikävästi mahan kohdalta.



Kertokaahan kuulumisia!



Ennuli

12+1

Edelleen olen yskässä, tauti vaan yltyi ja nosti korkean kuumeen, todettiin sitten keuhkokuume ja sain uuden antibioottikuurin. Nyt kohta kolme viikkoa on yskitty, mutta eiköhän tämä tästä.



Helja kiitos infosta ton sokerirasituksen suhteen. Nyt sitten pitää vaan miettiä menenkö siihen, kai se on pakko, koska vauvan parhaaksihan se on. Joko siellä liikkeet tuntuu? Itsekin kyllä odotan sitä liikkeiden tuntumista eniten, siihen on vaan itsellä vielä aikaa, mutta joku päivä sitten.



Tervetuloa mukaan emaema, pitkään on teilläkin tuhdattu esikoista. Itse kanssa muutaman km kokeneena voin sanoa, että vaikka olisi kuinka alussa raskaus niin kyllä siinä lapsi menetetään. Onnea sinulle uudesta raskaudesta ja rohkeudesta irtisanoutua henkisesti raskaasta työpaikasta. Kyllä se on varmaan vaikuttanut raskauden alkamiseen.



Tinskulla tosiaan on LA nyt heinäkuussa, saadaan ensimmäinen pitkään tuhdattu pienokainen. Tulehan Tinsku kertomaan kuulumisia.



Ennuli toi tukilääkityksen lopettaminen oli kyllä ihan huippua, mä sain lopettaa sen jo viikolla 10. Mullahan oli sitä satunnaista vuotoa ja se loppui samalla kuin lääkkeet, eli mulla ilm. Luget aiheutti limakalvovuotoa. Ja kyllä oireetonta edelleen, ne vähäisetkin oireet katosi, mutta todistetusti täällä kaikki kunnossa. Kävin viime keskiviikkona np-ultrassa ja vauvalla kaikki hyvin. Pääperämitta 60mm ja niskaturvotus 1,5. Vastasi viikkoja 12+4 ja keskiviikkona oli rv 12+3, LA ei muuttunut vaan on siis 22.1. Veriseulonta vastaukset oli tullut ja niissä kaikki ok. Päätä ja reisiluuta mittailtiin kanssa. Aivorakenteet näytti hyviltä ja virtsarakkokin löydettiin. Vauva liikkui ja vilkutti äidille. Kuulin ensimmäistä kertaa sydänäänet. Ihana käynti oli kaikenkaikkiaan. Hienoja kuviakin saatiin mukaan, en tiennyt, että meillä saa kunnallisella 3d kuvaa, mutta näin vaan oli. Tässä myös teille toukan terveiset :D



Emma ja toukka rv 13+0

Pitkästä aikaa kirjottelemassa, hiljasta on ollu palstalla, ehkä syksy vilkastuttaa keskustelua.



Otsikko viittaa omaan fiilikseen, vaikea vieläkin uskoa että oon raskaana. Vauvan liikkeitä odottelen. Sinäänsä mitään merkkiä ei ole että joku olis pienellä vialla, kai tää on jotain epäuskoa pitkän yrittämisen jälkeen. Ens viikolla neuvolassa toivottavasti sydänäänet kuuluvat ja se luo taas uskoa että joku tuolla masussa asustaa :)



Oireita sitten: rinnat vaan kasvaa, saa nähdä mihin mittoihin lollot vielä paisuu... alavatsaa juilii päivittäin ja selkäkin jomottelee vaihtelevasti. Painoa on oman puntarin mukaan tullu 2,5 kg. Masusta kovasti yritän etsiä kohtua, mutta jossain tuolla läskin alla taitaa olla piilossa.



Tulihan vuodatus, pahoittelen!



Nyytikki rv 16+5



P.s ihana tuo Emman ultra kuva :D

Hei!



Emma: Ihana ultrakuva! Ihan oikean vauvan näköinen! Harmi, että flunssa jatkuu edelleen ja joudut oikein antibiootteja ottamaan! Ai sulla luget aiheutti sen vuodon. Voi kun hyvä, että syy selvisi ja vuoto loppui.



ON: Tänään kävimme ultrassa ja meidän vauveli siellä masussa hillui kädet vinhasti heiluen! Itkuhan siinä pöydällä maatessa tuli ja mieskin oli aika liikuttuneen näköinen. Kyllä oli helpottavaa nähdä, että siellä joku asustelee ja että hänellä on kaikki hyvin!



Pääperämitta oli meidän vauvalla 63 mm ja vastaa viikkola 12+5. Istukka ja pää vastaa viikkoja 12+6. Joten vähä isompi on kuin viikot sanoo menkoista laskettuna, mutta laskettu aika ei muuttunut meilläkään. Sydäntä kuunneltiin myös. Jospa nyt osaisi vähän relata, ainakin hetkeksi! Eipä ainakaan tarvi noita lääkkeitä enää muistella. Lievä pahoinvointi jatkuu edelleen samanlaisena.



Nyytikki: Epäuskoa on mullakin lähes koko aijan, mutta tuo ultra helpotti vähän tilannetta, ainakin hetkeksi.



Ennuli

12+4

Moi kanssasisaret ja onnittelut positiivisesta tuloksesta! Silmäilin ketjunne läpi ja koin, että tämä voisi olla jotain myös minulle.

Alkujaan olin ajatellut, etten lähde mukaan mihinkään ketjuun ennen perjantaista ultraamme, mutten enää malttanut olla kirjoittamatta.



Taustani on siis seuraavanlainen (lyhyesti): luomuyritys aloitettu -02, -04 tutkimuksiin, -05 3 x inssi + IVF (yhteensä 7 alkiota, joista kaikista negatulos)... Seuraavaksi taukoa eron vuoksi. Sittemmin uuden parisuhteen (nykyinen aviomieheni) myötä luomuyritystä 2 vuotta, jonka jälkeen KAIKKI tutkimukset alusta ja hoidot 3 x inseminaatio ja 1 x IVF/ICSi, josta 8 hedelmöitynyttä alkiota. Viimeinen PAS tuotti kauan odotetun YLLÄTYStuloksen kesäkuun alussa.

Nyt siis rv 11 meneillään.



Ikää mulla on jo 35 v. ja esikoista odotetaan. Taustalla on yksi keskenmeno luomuraskaudesta ja siihen kun lisää piiiiitkän yritys/hoitotaipaleen, niin odotusta varjostaa suuri epävarmuus ja menettämisen pelko.

Meille tehtiin varhaisultra hoitavalla klinikalla rv 6+3, jossa todettiin elävä sikiö, täysin viikkoja vastaava yms. Raskausoireita minulla ei ole ollut kuin 2 viikon jakson verran ja silloinkin lieviä.. Nyt takana 2 viikon oireeton jakso. Ei siis minkäänlaisia oireita ja pelko on kasvanut entisestään. Varattiin "väliultra" yksityiselle, jonne siis mennään perjantaina. Kesälomien vuoksi meidän nt-uä on vasta rv 13 (elokuun alussa), enkä millään muotoa pysty odottamaan sinne saakka.



Tämä epävarmuus on kauheaa. Varsinkin kun tiedän, että pitäisi olla iloinen jo siitä, että hoidot tuottivat vihdoin tuloksen.



Jaksamisia ja onnentuulia kaikille!



-Onni2012-

Nyt kesällä tuntuu nää viikot menevän niin vauhdilla ohi, että nytkin on pari viikkoa siitä kun viimeksi kirjoitin enkä oo ees muistanut käydä täällä. :) No kiva kyllä että aika kuluu kun alkuraskaus meni niin hirmuisen hitaasti.



Emma: Mahtavan hyviä kuvia ootte saanut toukastanne! Ihan uskomatonta että jo viikolla 12+3 sikiö näyttää noin vauvalta kun on hyvä kuva. Meidän neuvolassa ei saanut kuin semmoisia normaaleja valko-musta-pikselimössökuvia, mutta kyllä me niistäkin silloin iloittiin. Onnea hienosta pikkuisesta!



Nyytikki: Eiköhän se raskaus siitä todellisemmaksi muutu kun alkaa liikkeet tuntumaan. Ja sitten löytyy paremmin se kohtukin. Sullakin alkaa olla ne viikot jo menossa kun kohta tuntuu liikkeitä, jännää!



Ennuli: Hienot ultrakuulumiset sullakin! Onnea terveestä vauvanalusta!



Onni2012: Tervetuloa ketjuun! Hirmu pitkä yritystaival sulla takana, mutta onneksi se nyt vihdoin on tuottanut tulosta. Toivottavasti kaikki näytti hyvältä tänään ultrassa, tulehan kertomaan kuulumiset. Millos sulla on laskettu aika? Voisin myös lisätä sut ekan viestin listaan jos viitsisit väsätä tuollaisen yhteenvedon itsestäsi. :)



ON: Mulla menee nyt mahtavasti! Ekat liikkeet tunsin jo pari viikkoa sitten, rv 17+4 illalla, sitten siitä viikon päästä 18+4 mieskin tunsi pari kunnon potkua mahan läpi ja nyt tällä viikolla on liikkeitä tuntunut jo lähes joka päivä! On kyllä ihana tunne kun saa säännöllisesti varmistuksia että vauva elää ja voi hyvin. ?



Raskausoireitakaan mulla ei oo enää juurikaan ollut. Joskus jos kävelee paljon päivän aikana niin illalla jomottaa lonkkia aika kovasti, ja sitten taas jos istuu pitkään niin menee ylämaha jotenkin "lyttyyn" niin että on pakko oikaista itsensä makuulleen. Muuten olo on loistava ja viihdyn oikein hyvin tässä uudessa pyöreämmässä vartalossani. :D



Supistuksiakin on alkanut tulla silloin tällöin, lähinnä aamuisin ja iltaisin kun makaan selälläni sängyllä. Supistukset ei onneksi oo olleet kivuliaita, lähinnä tuntuu vaan hassulta kun alamaha menee ihan kovaksi palloksi. Silloin ainakin tuntee tosi hyvin minkä kokoinen se kohtu jo on!



Mahtavaa kun kaikilla on nyt ollut niin hyviä kuulumisia, toivottavasti jatkossakin kaikki menee hyvin. Iloisia kesäterveisiä toivotellen,

-Helja ja pötkylä 19+4

Huomenta! Laskettuaikamme näkyykin tuossa otsikossa. Se kuitenkin näyttää sahaavan tuon 9:nen ja 11:sta päivän välillä. Katsotaan mitä nt-uä:ssä ollaan mieltä. Mutta sama sille. Uskon nimittäin, että jos vaavi on yhtään meikäläisen temperamentilla valjastettu, niin se valitsee kaikki muut päivät paitsi LA:n :)

Perjantain uä oli huikea! Olin ihan varma, ettei massussa ole mitään ja romahdus pelkästä ajatuksesta oli lähellä :(

Onneksi onnemme kuitenkin jatkui; vaavi heilutteli käsiään, potkutteli ja pyöri. Kaikki ne rakenteet, jotka pystyi näkemään/arvioimaan olivat kätilön mukaan hienosti kehittyneet. Myöskään nt-ultrasta ei tarvitse kuulemma olla huolissaan, sillä turvoke olisi näkynyt jo nyt mikäli se olisi poikkeava..

Onneksi pian on nt-uä, joten nähdään pienokainen jälleen!

Tällä hetkellä mieli on hyvä ja epävarmuus poissa. Toivottavasti se pysyykin niin. Mulla on kamalaa (siis ihanaa) turvotusta iltapäivisin ja iltaisin ja masun piilottaminen on hankalaa.. Se tuottaa hiukka päänvaivaa, sillä en halua, että töissä millään muotoa asiaan reagoidaan.. Toivottavasti ajattelevat: "jopas se on lihonut kesäloman aikana" :D



Oikein mukavaa viikon alkua ja palailemisiin!



-Onni2012-

Ihanaa kun helteen vastapainoksi välillä on viileämpää... Jäähtyy kämppäkin sisältä siedettävän lämpöiseksi. Ja ennen kaikkea jaksaa kasvavan mahansa kanssa hiukan paremmin.



-Onni2012- Tervetuloa! Ja onnea pitkän ja rankan yrityksen tuottamasta tuloksesta.

Kyllä se ultrassa käynti on mahtava kokemus. Epävarmuus vaihtuu todellisemmaksi tunteeksi uuden elämän synnystä. Ja miltä tuntuikaan nähdä ne ensimmäiset liikkeet, kun ei vielä tuntenut pienintäkään liikettä!



Emaema: Tervetuloa! Rankkaa se on ollut teilläkin... Onneksi nyt kaikki näyttää hyvälle.



Emma: Aivan ihana kuva Toukasta! Mullakin se sokerirasitus edessä. Ajankohdasta en vielä tiedä.



Ennuli ja Nyytikki: Kyllä se epäusko loppuu kun alkaa pulputusta ja pienen pieniä liikkeitä ensimmäisen kerran tuntemaan. Sen jälkeen viimeistään alkaa todella nauttimaan raskaudestaan.



Helja: Aikaisin oot sinäkin liikkeet tuntenut. Itse tunsin 19+1 alkaen. Sitä ennen tuota pientä pulputusta ja pörinää mahassa jo jonkin aikaa. Ei tuo edessä oleva istukka sitten kovin paljon omalla kohdallani ainakaan vaikuttanut liikkeiden tuntemiseen. Mieskin tunsi tuolloin saman viikon lopulla käteen potkut. Totesi tässä joku päivä että tuntuu paremmin, jos laittaa korvan mahaa vasten ja samalla kuuntelee, kun toinen pyörii, huitoo ja potkii.

On se jännän tuntuista kun joku potkii sisältä päin. Metkaa...



ON: 23.viikko alkoi tänään. Meillä oli 13.7. rakenneultra ja pari päivää aikaisemmin käytiin siellä 4d:ssä, jossa lääkäri tarkisti myöskin rakenteet. Harmitti hiukan kun pienoinen taisi nukkua koko 4d:n ajan. Näytti meille jopa pitkää nenää: "Lälläslää, ettepä saakaan kunnon kuvia!" Tuosta viisastuneena join ennen virallista rakenneultraa sokeripitoista mehua. Ja niinpä nähtiinkin sitten eloisasti hereillä oleva kaveri,joka sätki ympäriinsä.

Tärkeintä kuitenkin ,että molemmissa ultrissa kaikki oli hyvin. Painoa-arvio 11.7. 20+1 348g.

Näytti siltä että tyttö olisi tulossa. Loppuun asti silti siis jännätään kumpi sieltä tulee. Pari vaaleanpunaista vaatetta uskalsin kuitenkin ostaa. Loput tulee sitten olemaan neutraalin värisiä.

Viikolla 18+2 ennen Juhannusta jouduin jäämään sairauslomalle, joka taitaa jatkua äitiysloman alkuun asti. Selän kanssa on ollut ongelmia silloin tällöin aikaisemminkin ja nyt tämän raskauden myötä vaivat tulivat jatkuviksi. Kotona pärjään melko hyvin kun muistaa ottaa rauhallisesti, mutta rankka fyysinen työskentely kokkina 8h päivässä olisi aivan liikaa selälle.

Kahden viimeisen viikon aikana maha kasvanut selvästi nopeampaa tahtia kuin aikaisemmin. Myös paino on alkanut nousta...



Hyviä vointeja kaikille helteistä huolimatta!



Usko ja Toivo( vai oisko sittenkin Hope) 22+0

Ihanat ultrakuulumiset Onnilla! ? Se on kyllä mahtava kokemus kun näkee oman pienokaisensa köllöttelemässä mahassa. Ihanaa kun pääsette kohta uudestaan kurkkaamaan pientänne. :)



Usko: Hienot ultrakuulumiset sullakin! Harmi vaan sun selän kipuiluja, toivottavasti levolla helpottaa.



ON: Mulla alko viikonloppuna vuotaa rinnoista nestettä tai esimaidoksi taitavat sanoa. Olin ihan hämmentynyt kun ei mulla ollut käynyt mielessäkään että rinnat vois ruveta näin aikaisin vuotamaan. Pitänee hommata liivinsuojuksia, olis aika noloa töissä huomata että on paidassa nännien kohdalla märät läiskät. :D



Lisäksi nyt kuumina öinä oon heräillyt monta kertaa siihen että mulla on sormet ihan turvoksissa ja puuduksissa. Ärsyttävä vaiva, kun tuo tosiaan herättää monta kertaa yössä ja sitten pitää monta minuuttua verrytellä sormia ennen kuin saa tunnon takaisin. Toivottavasti vielä helpottaa viileämpien kelien myötä, ettei ole koko toinen raskauspuolisko tuota sormien puutumista.



Muuten menee kivasti edelleen ja innolla odotan rakenneultraani, johon on vielä vähän reilu viikko. Luulen kovasti odottavani tyttöä, minkähänlainen järkytys tulee jos ultrassa näkyykin poika... No, olen kyllä onnellinen kummasta vain sukupuolesta, tärkeintä että siellä kasvaa terve lapsi. :)



-Helja ja pötkylä 20+1