Pitkään tuhdanneet odottajat

Hei!



Meille syntyi maailman ihanin poika rv 40+4. Kaikki meni hyvin ja poika on terve. Taidan poistua tältä palstalta taka vasemmalle nauttimaan ansaitusta ja pitkään odotetusta vauva-arjesta.



Oikein paljon onnea Heljalle (ja muillekin, joita en ole ehtinyt/muistanut onnitella)!



Terveisin

Onnellinen Ennuli :)

meille syntyi poika 2.2.2012 rv 41+4. painoa 3702g ja pituutta 51cm. Äiti ja vauva voi hyvin. Ei tätä onnellisuuden määrää voinut edes kuvitella :)



Onnea Ennuli!



Emma ja poika kohta 2viikkoa

Onnea Emmalle ja Ennulille! :)



Meillä oli tänään lääkärineuvola ja kaikki on niin kuin pitääkin.



Annique ja Pippuri, rv 26+3

Ja kiitos Anniquelle ja Emmalle! Oikein paljon onnea ja tsemppiä teille kaikille loppuodotukseen! :)



Ennuli

Oikein paljon onnea tuoreille äideille! Aivan ihanaa saada lukea pitkään yrittäneiden onnistumisia!



Meidänkin odotus päättyi ystävänpäivänä, kun pikkutyttömme saapui maailmaan. Neitokaisen strategiset mitat olivat 3100g/49cm. Synnytys oli kaiken kaikkiaan nopea; kesti kaikkinensa 4,5 h (: Koko perhe on toipunut synnytyksestä hyvin ja päässyt nauttimaan sekä hämmästelemään vauvaperheen arkea kotiin.



-Onni 2012 ja onnenhelmi 1 vko 1 pvä-

eli tänään 24.4 on minulla laskettuaika. kävimme eilen rovaniemen keskussairaalassa tarkkailussa. kalvot oltais puhkastu mutta salit oli ihan täynnä. joten kalvot puhkastaan pe 27.4 jos ei itekseen tule sitä ennen. kyllä jännittää ja pelottaa ihan pirusti. viimeyö tuli nukkuttua todella huonosti ku mietin asioita kokoajan. tunteet ja ajatukset on ihan sekasi. mutta luultavasti viikonloppuna näemme rakkautemme hetelmän =)



anne82 ja masuasukki

Milu87



y 04/11

plussa 04/12

Helmikuussa Clomifen

LA 8.12

pitkään odotettu poikamme syntyi to 26.4 klo:00.27. Pituutta 50cm ja painoa 3730g. Synnytys meni ihan hyvin ja ei keritty ku vajaa 13h oleen keskusairaalassa ku poika saapu maailmaan. Ponnistusvaihe kesti vaivaset 12min. Kätilö oli ihimeissää ku enskertalaiseksi niin nopia ponnistus oli. Poika vain vietiin heti pienien hengitys vaikeuksien takia keskoskaapilla keskolaan. Ei sen tarvinu ku 30min olla ku hengitys tasaanty ja pääsi kaapista avosänkyyn. Tulehusarvot nousi piliviin ku lapsiveden kautta saatiin kumpiki tulehus. Mutta tulehusarvot hyvin jo laskenut kummallakin kun saatii heti antibiottikuuri. Muuten meillä pojan kans on kaikki hyvin.



Anne82 ja rakkauspakkaus

Meidän pieni ihmeemme syntyi lauantaina 26.5. klo 19:28, rv 40+6. Pituutta pojalla oli 51 cm ja painoa 3640 g. Itkeskelen aina välillä kun katson tuota täydellistä pikkuista. Niin kauan häntä on odotettu ja vihdoin hän on täällä. :) Jos olisin lapsettomuusvuosina tiennyt miltä tuntuu olla äiti ja rakastaa jotain niin paljon että sattuu, niin olisi tuntunut vielä monin verroin pahemmalta.



Synnytys kesti 27 h 44 min. Supistuksia oli 43,5 h, enkä siis nukkunut koko tuona aikana. Ne olivat ekana yönä säännöllisiä ja kävimme muutaman tunnin supistusten jälkeen klo 3 jälkeen sairaalassa kääntymässä, mutta kohdunsuu oli kiinni ja kiinteä, joten lähettivät kotiin lepäilemään. Seuraavana iltana alkoivat taas selvästi voimistua ja tihentyä. Yöllä klo 3:25 kirjauduimme sairaalaan. Kohdunsuu oli auki vasta 1 cm. Sanoin etten enää kestä kipujen kanssa kotona, joten "sain" jäädä sairaalaan. Sain aika pian Petidiini-piikin, joka helpotti kipuja hieman. Klo 4:20 meni lapsivedet. Lapsivesi oli vihertävää. Sain päivän aikana 4 epiduraalia ja kohdunkaulaan paikallispuudutuksen kaksi kertaa. Ensimmäinen epiduraali oli ainoa joka tuntui selvästi auttamaan, sen jälkeen kivut olivat melkoiset. Klo 8:30 aamulla lapsen syke romahti 80:een, mutta saatiin melko nopeasti palautettua. Sen jälkeen olinkin koko päivän sektiovalmiudessa, eli en saanut syödä mitään. :( Olin syönyt pizzan perjantaina klo 15, eikä illalla ollut enää ruokahaluja. Sen jälkeen sain seuraavan kerran ruokaa lauantaina klo 21, kun vauva oli syntynyt. Vähän sain juoda välillä mehua ja vettä. Lopussa voimat olivat aivan loppu. Avautuminen oli todella hidasta. Jokainen sentti vaati tuskaisen kauan supistuksia. Iski uskon puute jossain vaiheessa ja tuntui että vauvaa ei saada ikinä ulos sieltä. Lääkäri sanoikin että tavalla tai toisella vauva otetaan ulos lauantain aikana. En olisi halunnut lopussa lainkaan ponnistaa, olisin halunnut vähän levätä ja kerätä voimia. Kätilö sanoi, että nyt otetaan vauva ulos, että se ei enää paljon vaadi. Pari kunnon ponnistusta ja se on siinä. En uskonut että se onnistuisi niin helposti. Ponnistusvaihe kesti 20 minuuttia. Poika sai vihertävästä lapsivedestä ja pitkittyneestä synnytyksestä infektion ja joutui 3 päivän antibioottikuurille. Saimme olla ensimmäisen yön yhdessä, mutta aamulla lääkäri tuli viemään lapsen pois. Tuntui kuin sydän olisi revitty rinnasta, kun huonekaveri jäi oman lapsensa kanssa ja minun lapseni vietiin. Hän joutui olemaan keskolassa tarkkailussa vuorokauden. Olimme toki hänen kanssaan koko päivän siellä, mutta sydäntä raastoi jättää hänet yöksi yksin. Onneksi aamulla saimme hänet takaisin luoksemme.



Vähän sekava kertomus, mutta mitäpä muuta sitä saa hormonihuuruissa ja univelassa aikaiseksi. ;)



Annique ja Pippuri 8 päivää

Onko tämän ketjun porukka vielä odotuksen puolella muutamia lukuun ottamatta? Tulisin mukaan, jos vielä mahtuu :) Pitkä tuhtaus taival takana, joka vihdoin taidettiin palkita.

Huomenta!



Annique: Riskilukuhan ei tosiaan tarkoita sitä, että pienokaisella olisi jokin huonosti.. Me ei haluttu riskilukua sen vuoksi, kun lapsettomuusklinikan lääkäri kertoi, että PAS:n avulla raskautuneilla tuo riskiluku on jostain syystä suurempi... Antaa kuulemma ns. vääriäkin hälyjä... Syytä tähän ei vielä tiedetä. Me oltiin kuitenkin jo heti alusta alkaen sitä mieltä, ettei sikiöseulontoja haluttais ja, että kehitysvammainenkin lapsi olisi tervetullut. Jokainen meistä menee omien valintojen ja tuntojen kautta, joten vain itseään pitää kuunnella! Toivottavasti odotuksenne jatkuu niin huolettomana kuin se vain voi ja saatte matkan päätteeksi terveen pienokaisen syliinne.



Täällä meneillään rv 28+2. Töissä oleminen käy koko ajan työläämmäksi. Lohtua tuo ajatus, ettei joululomaan ole kuin muutama viikko. Hankintojen kanssa pidättäydytään vieläkin. Onneksi olen jo sinut sen asian kanssa, ettei meidän tarvitse odottaa ja toimia kuten muut, vaan meillä mennään näin (: Pitkä hoitotaival on jättänyt arpensa. Sisäinen rauha on kuitenkin löytynyt ja olemme saaneet yksityisestä neuvolasta kaipaamamme tukea. Kaupungin neuvolasta emme ole kostuneet mitään. Ihan turhaa toimintaa. Sama olisi jättää virtsakoe suoraan labraan ja käydä verenpainemittauksessa jollain päätteellä. Ensimmäinen lääkärineuvola meillä on vasta ensiviikolla. Säästösyistä täällä ei järjestetä edes perhevalmennusta..

Pienokaisella on kuitenkin kaikki hyvin; aivan keskikäyrällä mennään ja la on edelleen sama. Kelan äp on tullut, joten jotain sentään on jo vauvalle valmiinakin.



Onnekasta odotuksen jatkoa kaikille!



-onni2012-

Tämä ketju on hiljentynyt ihan hirmuisesti. Eikö kellään ole enää mitään kerrottavaa? Vai eikö huvita käydä kun ei kukaan muukaan kirjoittele mitään? :(



Onnittelut liikkuvaisesta vauvasta Annique! Ikävä juttu tuo niskaturvotus, mutta yritä olla liikaa stressaamatta siitä ja nauttia raskaudesta. Joo, helpommin sanottu kuin tehty, mutta vaikka tuo riski onkin olemassa, on se kuitenkin vielä tosi pieni. Todennäköisesti teille tulee ihan terve ihana vauva. ?



Ihanaa että Onninkin vauvalla on kaikki hyvin. Missä vaiheessa uskallatte alkaa hankkimaan vauvatavaroita?



ON: Kävin tänään taas neuvolassa ja kaikki oli hyvin. Vauva on kuulemma jo laskeutunut ja kiinnittynyt, eli nyt ei enää tarvitse mennä ambulanssilla sairaalaan vaikka lapsivedet menisivät. :D Odotan innolla synnyttämistä, haluaisin niin jo vauvan syliin!



Muidenkin kuulumisia odotellen,

-Helja ja Töpsykkä 37+3

Meillä ei se kohonnut riski johtunut niskaturvotuksesta, vaan verikokeista. Toinen verikokeissa mitatuista arvoista oli viitearvoihin nähden liian alhainen. Niskaturvotus oli 1,61 mm ja yläraja on 2,5 mm. Kaikki oli siis kaikilta muilta osin juuri niin kuin pitääkin, paitsi tuo yksi verikoe. Päätimme että emme mene lapsivesipunktioon.



Annique, rv 14+5

Hiljaista on tosiaan ollut. Itselläkin olisi ollut ihan asiaakin, mutta jotenkin vaan ei ole jaksanut tulla kirjoittelemaan.



Myrmica, teilläkin taitaa olla jo vauva syntynyt, tulehan kertomaan miten synnytys meni ja mitä teille kuuluu?



Onni, itse kanssa huomasin aika samoilla viikoilla kuin sinä, että töissä käyminen alkaa olla ihan tosissaan työlästä. Työpäivän jälkeen ihan poikki. Mulla alkoikin jo talviloma viime perjantaina. Nyt siis 3viikkoa talvilomaa ja sitten kolme vuoroa töitä ja 16.2 alkaa sitten äippäloma. Tuli kyllä niin oikeaan kohtaan, töissä kiire ja oma jaksaminen on mitä on. Käyttekö Onni sitten myös jossain yksityisessä neuvolassa, varmasti sieltä saakin tukea erilailla, Meillä ei ainakaan ole kunnallisessa neuvolassa huomioitu mitenkään hoitoja ja niiden mahdollista vaikutusta minun huoliini yms. Myös terveydenhoitaja on vaihtunut tiuhaan. Viime kerralla näin ensimmäistä kertaa sen joka minulla olisi pitänyt olla koko ajan, mutta alkuksi kesälomat ja muut lomat teki sen, että joka kerta oli eri ihminen.



Anulle myöhäiset onnittelut plussasta ja hienoista np-ultra kuulumisista, on ne ensimmäiset sydämensykkeet niin ihanaa kuultavaa! Kiva kuulla myös, että pahoivointi ja väsymys alkaa kanssa helpottaa!



Anniquella oli myös hienoja kuulumisia np-ultrasta. Voi kurjuus toi veriseula, pienihän se todennäköisyys on edelleen, eli turhaa varmaan huolehtia, varsinkin kuten Onni sanoikin, että PAS:ssa nousee jostain syystä riskiluku. Olette kuitnekin päättäneet olla menemättä lapsivesipunktioon, varmaan olisin itse tehnyt saman päätöksen. Nyt vaan yrität olla liikaa stressaamatta veriseulaa ja nautit loppuodotuksesta. Helppo sanoa, kun tietää miten vaikeaa se on, aina me varmaan huolehditaan jostain.



Helja, oi vauva on jo laskeutunut ja kiinnittynytkin, hienoja uutisia. Enää ei mene kauaa, kun sinulla on jo vauva sylissä. Voimia viimeiseen koitokseen ennen sitä. Toivottavasti ei mene enää kauaa, kun pääset nauttimaan vauvan tuoksusta!



Ennuli, mitäs sinulle kuuluu?



Miten Uskon pieni prinsessa jaksaa? joka alkaa olla kotiinlähtö lähitulevaisuudessa?



Omaa napaa: Taidankin olla viimeksi kirjoittanut silloin, kun oli juuri käynyt sokerirasituksessa. No menin sitten seuraavaan neuvolaan joka oli lääkärineuvola. Näin ensimmäistä kertaa terveydenhoitajan joka minulla nyt sitten lopun aikaa toivon mukaan. Hänellä oli puhelu kesken ja puhui koko käyntini ajan puhelimessa edes esittäytymättä. Hänen opiskelija mittasi verenpaineet ja muut mittaukset. Hb laskenut 149:stä 112:n joka selittääkin viime aikoina esiintynyttä väsymystä. Kaikki muu ok. Yritin kysellä muista verikokeista eli minulta otettiin parvo-vasta-aineet koska työpaikkani altistaa ja rh-vasta-aineet, koska olen rh-neg ja mieheni pos. Opiskelija vaan sanoi, että joo vasta-aineet negatiivisia. (vasta kotona huomasin, että oli katsonut niitä alkuraskaudessa otettuja) sitten lääkärille joka heti ensimmäisenä pamauttaa, että niin se sokerirasituksen toinen arvo oli koholla ja se on kyllä riski kakkostyypin diabetekselle ja voi olla, että tarvitsee alkaa pistämään insuliinia. Ylipainoon pitää kiinnittää huomiota (en siis ole ylipainoinen, jouduin rasitukseen ikäni puolesta). Olin ihan, että mitä ihmettä, koska th-opisk. ei ollut mitään maininnut asiasta. No selvisi siis, että toinen mittaus oli 0,1 yli raja-arvon. Seuraavaksi lääkäri alkoi ottaa sf-mittaa ja sai ihan saman tuloksen kun th kuukausi sitten, sitten yritti kuunnella sydänääniä ja ei löytänyt. Vähänkö olin paniikissa. Lääkäri itsekin hermostuneena alkoi sitten höpistä, että jos katsotaan ultralla mitenpäin vauva on kun on toi mittakin niin pieni. No onneksi kaikki oli kunnossa, vauva oli poikittain ja se selittäisi pientä sf-mittaa. Muuten kaikki hyvin, kohdun suu 3cm ja kiinni. Sitten kysyi, että saitko th:lta verensokerimittaein sokereiden mittaukseen ja diettiohjausta. No empä ollut saanut. Lääkäristä päästyäni menin th:n ovelle koputtemaan ja hänellä oli toinen asiakas sisällä, jouduin sitten istua ja odottaa käytävässä 30min. Kun lopulta pääsin pois neuvolassa oli itku kyllä herkässä ja jotenkin koin käynnin tosi epämukavana ja jäi terkkarista tosi huono maku. Tähän varmaan vaikuttaa, että olin tosi väsynyt, olin neuvolassa siis yövuoron jälkeisenä aamuna ja pääsin kotiin vasta klo. 10. No seuraava käynti olikin sitten kuukausi tästä eli viime viikon keskiviikkona. Terveydenhoitaja oli sama, nyt yksin ja huomattavasti mukavamman oloinen, ikävä kyllä ensivaikutelmani viime kerralla teki minusta vähän varuillaan olevan. No verenpaineet edelleen hyvät ja hb noussut hyvin. Pissa puhdas. Sf- mitta kasvanut edelliskerrasta, mutta edelleen alakäyrällä, itseasiassa sen alla. Th katsoi sairaalan ohjetta jossa oli, että jos on alle alakäyrän niin lähete äitipkl:lle, ei sitä kuitenkaan tehnyt vaan nyt kontrolli ensi viikolla, jos edelleen alle käyrän niin sitten laittaa lähetteen. Huoli ja murhe on suuri! Jotenkin ärsyttä toi, että jos on tietyt ohjeet niin miksei niitä noudateta? Milloin loppuu oma murehtiminen ja voi nauttia odotuksesta. huoh! Kylläpäs tuli valitusta oikein kunnolla, pahoittelut kaikille :) Asiasta toiseen, onko teillä muilla ollut suonenvetoa/kramppausta jaloissa? Mulla on alkanut krampata pohkeet öisin, välillä joutuu herätäkin oikein mojovaan suonenvetoon keskellä yötä. ei kiva vaiva. Positiivisia kuulumisia nbyt tähän loppuun, eli vauva liikkuu hyvin ja hikkakin jo näkyy mahan ulkopuolelle :)



muoks* Ja tosiaan sokereita seurailin alkuun kolmesti viikossa kolmen aterian yhteydessä ja niissä ei mitään häikkää, eli epäselvää miksi pomppas toi rasitus. No hyvä näin, nyt ohjeena mitata silloin tällöin. Ja se rh-vasta-aineet oli negaa myös toisessa näytteessä.



Emma ja poikanen rv 31+5

Huomenta!



Emma_80: Onneksi sinullakaan ei ole enää kamalasti töitä ennen ä-lomaa! Tuo th:n vaihtuminen tiheään ei varmasti ole mukavaa..varsinkaan kun kontrolleissa on löytynyt "mainittavaa", vaikkakaan ei onneksi mitään vakavampaa.. Miten sinulla lopultaan kävi tuon insuliinihoidon aloituksen kanssa? Jouduitko aloittamaan sen? Huolta ja murhetta varmasti on jo ihan yritystaustastakin johtuen..Saatikka sitten kun seurannoissa tulee esille sitä sun tätä epämääräistä mitä kuitenkin pitää seurata.. Ahdistus/pelko nostavat helpostikin päätään :/

Pitää varmaan vain yrittää ottaa päivä kerrallaan ja yrittää nauttia odotuksesta. Varsinkin nyt kun ollaan jo niin hyvillä viikoilla \ö/



Minulla oli suonenvetoa viikoilla 16-25 harvakseltaan, mutta ei enää. Tuolloin kyllä olinkin liikkeessä kuin duracelpupu, joten voi olla siitä(kin) johtuvaa. Enää ei ole ollut kun tulee otettua rauhallisemmin. Levottomat jalat sen sijaan vaivaavat ja kaikki muu yöunta häiritsevät tekijät :)



Me jouduttiin osastolle seurantaan, koska mulla tirautti lapsivettä. Nyt olen sitten sairaslomalla ä-loman alkuun saakka. Onneksi supistelut vat levon myötä vähentyneet huomattavasti ja sellainen ihmeellinen tukala olo vatsan alueella on helpottanut.

Osastoseurannan jälkeen päätettiin miehen kanssa tehdä vauvahankinnat, koska näköjään ei tiedä milloin se vauva syntyy. Ja näillä viikoillahan vaavilla pitäisi olla ihan hyvät selviytymismahdollisuudet, jos niin ikävästi kävisi että huomattavasti ennen aikojaan syntyisi..



Hankitut vaatteet on siis pyykätty ja viikattu, pinnasänky odottaa nukkujaansa parivuoteen vieressä ja turvakaukalo vaunuineen vierashuoneessa :)



Mitä tulee yksityiseen neuvolaan, niin ollaan käyty siellä pitkin odotusta harvakseltaan. Sen mukaan mikä on ollut kulloinkin tarve. Alkuun käytiin ihan vain sen vuoksi, että nähtiin pienokainen. Yksityisellä ultrattiin ajan kanssa ja kätilö valoi uskoa raskauden onnelliseen päättymiseen. Ja koska paikkakunnallamme ei rahasyistä järjestetä perhevalmennusta ensisynnyttäjillekään, niin kävin synnytyskeskustelun omin kustannuksin yksityisellä. Helpotti oloa kovasti!

Pelko siitä, että vaavilla on jokin huonosti, on hälvennyt minimiinsä nyt kun liikkeet tuntuvat selkeästi! Jännitystähän tässä silti riittää, eikä vieläkään tiedä miltä seuraavana päivänä tuntuu.



Yritetään odottaa rauhallisin ja levollisin mielin :)



Oikein ihanaa joulua kaikille ja myötätuulta!



-onni2012-

Sehä ois perjentaina rovaniemellä käynti rakenneultrassa =) Meinaa vähän jännittää, varsinki ukkelia. Pahoinvointi on onneksi tässä viikonsisällä alkanut helpottamaan, mutta väsymystä on. Alaselkää särkee jos joutuu pitempään seisommaan. Irma-Kalevi on kova liikkumaan. Neuvvolassa karkaa aina alta mutta ollaan saatu kuitenkin 154 sydänsykkeet =) kotona kuuntelen aina kun tulee huoia niin tolla kotidopplerilla ja liikkua puksuttelee mahottomasti että luultavasti kaikki on sitte hyvin. Navetassa kyykkiminen meinaa aika tuskalliseksi mennä. Hengästyy tosi helposti ku joutuu meneen kyykkyyn ja nousemaan. alavattaa välillä juilii mutta ei pahasti. Liikkeitä en osaa sanua olenko tuntenut mutta kaippa neki tuntee ku irma-kalevi kasvaa =) että ihan hyvin tässä on mennyt. isä ja äiti ne on ihan sekasi menny tästä tulevasta lapsenlapsesta. vaatteta ovat ostaneet monta pussillista tytölle sekä pojalle, turvakaukalon, hoitopöydän, sängyn jne... ei tässä maha ite tarvita juuri mitään ite ostaa ku sekuavat tuollalailla =) no olen ajatellut että antaa niitten hössöttää ku ei sitä koskaan tidä tuleeko enempää lapsenlapsia. mutta kaippa se pittää alkaa syömään kun kohta pitäs lähtä navettaan lehmät hoitaan ja hevonen ruokkiin. Kirjottelen tässä ku jakselen =)



anne82

irma-kalevi 20+5

Tyttö on tosiaan ollu kotona jo kuukauden. Nopeasti on aika kyllä hurahtanu... Tuntuu ku ihan äsken vasta olis päässy sairaalasta. Sairaalassa vielä ollessa tyttö ehti sairastaa suolitulehduksen. Onneksi lääkäri huomasi sen todella varhain,jopa ennen kuin tyttö alkoi oirehtia. Antibiooteilla se saatiin onneksi selätettyä. Tuona aikana oltiin 3 pitkää päivää ilman maitoa. Vain ravinneliuokset menivät suoraan suoneen. Parannuttuaan onkin sitten syönyt kaiken ruokansa suun kautta, joten nenä-mahaletku irroitettiin marraskuun alussa. Tuolloin tytössä ei ollut enää kiinni piuhan piuhaa!

Keskiviikkona tulee jo 3kk:tta täyteen pientä elämää!!! Korjattu ikä kehityksen kannalta vasta 2 viikkoa... Joulukuun alussa neuvolassa mitat 3055g ja 48,4cm, kun nuo syntyessä olivat ne 1260g ja 37cm. huimasti on tyttö siis kasvanut. On nyt tosiaan vastasyntyneen kokoinen. Huomenna taas neuvola ja ensimmäiset rokotukset jo!

Pikku hiljaa tässä vois tytölle alkaa jo maisteluttaa soseita ja vellejä. Keskoset kun aloittaa kiinteiden syömisen normaalia aikaisemmin.

Eilen vietettiin pienen prinsessan ensimmäisiä juhlia, ristiäisiä. Tytöstä tuli Justiina. Sopii tytön topakkaan luonteeseen. Yksi kummeista oli jopa teetättänyt pienen hopeisen kaulin-kaulakorun. Ja jos on sukujen naisiin tullakseen, tarvitseekin tuollaisen nimen! Tulee myös luontevasti meidän nimistä.



Näin on meillä siis pyörähtänyt vauva-arki käyntiin.

Onnellisia odotuksen hetkiä teille kaikille!

Tulinpa pitkästä aikaa katsastamaan foorumia ja täällähän on joku kirjoitellutkin jotain! :) Kiva kun kaikilla on hyviä kuulumisia, toivottavasti saadaan jatkossakin samanlaisia.



Oma olotila on ihan hyvä, mutta henkisesti kyllä riittäisi jo tämä odottelu. Hassua kun tosiaan fyysisesti vielä jaksaisi hyvinkin kun ei mitään suurempia ongelmia ole, mutta eilen rupesi hulluna ahdistamaan ja masentamaan, kun vauva ei vieläkään synny. Niin mielelläni haluaisin vauvan maailmaan ennen joulua ja ainakaan käynnistykseen en halua. Niin ja juurikin joulun takia joudun yliaikaiskontrolliin jo 23.12. eli jo ensi viikon perjantaina. :/ Ja tuollahan sitten hyvin todennäköisesti käynnistellään...



Kaikki ässät ja mahdolliset konstit on kokeiltu, seksillä saa aikaiseksi kipeitä supistuksia noin viideksi tunniksi, mutta sitten ne loppuu ja lopputuloksena on vain väsynyt ja ärtynyt mieli kun taas kärsi viisi tuntia turhaan. :( Turhauttavaa tämä odottelu.



Sitten kuitenkin välillä miettii, että onhan tämä nyt kuitenkin henkisesti paljon helpompaa kuin pahimmat yritysajat. Silloin kun piti kuukauden välein jännittää ja odottaa ja toivoa parasta ja koskaan ei tiennyt miten käy (ja useimmiten pettyi). Nyt kuitenkin tiedän, että kahden viikon päästä meillä on se vauva. Tuntuu vain niin turkaisen pitkältä se kaksi viikkoa... Ja sitten tuntuu tosiaan tyhmältä valittaa tällaista kun pitkäaikainen haave on kuitenkin toteutumassa. Monimutkaista ja hankalaa.



Hyvää joulun odotusta kuitenkin kaikille, toivottavasti itse kirjoittelen tänne seuraavaksi iloisia vauvauutisia. :)



-Helja & Töpsykkä 40+3

Hei!



Pitkä aika on vierähtänyt, kun olen viimeksi kirjoittanut. Ei vaan ole ehtinyt... eikä sillä tavalla enää ole "tarvettakaan", kuten tuonne pitkään tuhdanneitten puolelle oli ihan pakko välillä purkaa tunteita!



Täällä on kaikki oikein hyvin! Vauva kasvaa kuten pitääkin (käyrällä), on jo pää alaspäin (toivottavasti ei enää käänny perätilaan) ja noin kuukausi pitäisi vielä tämän masun kanssa jaksaa! Kylläpä sitä omaa kroppaa jo kaipaakin (vaikka silloin "ennen" ihaili vauvamasuja kateellisena).



Äitiysloma alkoi ja ihan hyvä niin. Vaikka mitään suurempaa vaivaa ei olekaan, niin lepoa tuntuu kaipaavan ja päivälläkin on kiva päästä makaamaan hetkeksi.



Usko: Onneksi teidän vaavi voi jo paremmin ja on hienosti kasvanut!



Emma: olipa sulla kurjia kokemuksia. Onneksi kaikki oli kuitenkin lopulta hyvin! Mulla on noita suonenvetoja myös ollut. Tosi kivuliaita ja sen jälkeen saattaa pari päivää olla pohje kipeenä. On myös jalanpohjasta vetänyt välillä suonta...



12 kg tullut tähän mennessä painoa. Närästystä on vähän ollut, mutta ei onneksi ole mitään lääkitystä siihen vielä tarvinnut. Alaselkä/kyljet olleet nyt pari päivää vähän kipeenä, antaiskohan paikat periksi synnytystä ajatellen..?



Synnytys ei vielä pahemmin jännitä, enempi jännittää miten sen vauvan kanssa sitten pärjää kotona!



Oikein Onnellista Uutta Vuotta 2012 teille kaikille!



Ennuli

rv 36 (kylläpä aika onkin mennyt nopeesti!)

Meillä on vauva! Se on ihana ja se on meidän ihan ikioma! :)



Niin kuin pelkäsinkin, jouduin synnytyksen käynnistykseen silloin 23.12. ja vauva syntyi sitten pari tuntia jouluaaton puolella. Synnytys meni käynnistyksestä huolimatta ihan mukavasti, enkä saanut mitään kamalia traumoja. Ponnistusvaihe oli pitkä ja aika hankala, kun vauvalla oli kokoa ihan mukavasti: 4400g ja 55cm! Sain kuitenkin itse ponnistettua pojan pihalle ja nyt viisi päivää synnytyksestä olokin alkaa olla jo ihan ok.



Sairaalasta kotiuduttiin tiistaina, ja nyt ollaan sitten opeteltu tätä vauvaelämää. Ihanaa kyllä että miehelläkin on heti kunnon isyysvapaa, niin ehditään yhdessä tutustua vauvaan ja mä saan levätä enemmän kuin sairaalassa sain. Sairaalassa olin kyllä tosi väsynyt, kun vauva ei meinannut nukkua millään ja en sitten tietysti itsekään saanut nukuttua. Mutta nyt on pari paremmin nukuttua yötä takana ja kaikki on oikein hyvin!



Tsemppiä loppuodotukseen ja synnytykseen kaikille ketjulaisille! Voi olla että ei kovin usein tule enää tällä palstalla käytyä, kun se pitkään haaveiltu vauva on nyt ihana tosiasia joka tuhisee tuolla omassa sängyssään. ?



- Helja & Töpsykkä 5pv