keskenmenon jälkeen

Valtavasti tsemppiä sinne! Vertaistuki on tuossa tilanteessa ihan ykkösjuttu, ainakin mulla oli. Mulla oli kaksi alkuraskauden keskenmenoa (rv 6 ja rv 11) ennen kuin esikoisen (nyt 3 kk) sain. Kirjoittelin tuolla kuumeilijoiden puolella keskenmenon jälkeen uuteen yritykseen -pinossa. Ainakin silloin vuosi sitten siellä oli aivan ihanaa porukkaa. Meistä muotoutui tiivis 9 äidin porukka, jotka kaikki ovat joutuneet kokemaan keskenmenon/keskenmenoja ja kaikilla on nyt ihanat pikkuiset. En tiedä, miten olisin selvinnyt ilman tuota porukkaa.

Heippa! Täällä kans 2 keskenmenoa koettu, (rv 6 ja 7) Yritystä kovasti koko ajan, samat tunteet myös, kaipuu ja toive esikoisesta todella kova.. Vaikea välillä uskoa kun ei onnistu, sekä kun ympärillä olevat läheiset saavat vauvoja heti ekan yrityksen jälkeen. Yrittää olla onnellinen heidän puolestaan mutta välillä todella vaikea oman tilanteen takia. :/ Itse yritän ajatella positiivisesti että seuraavalla kerralla nappaa vaikka menkat alkaa.. Tsemppiä kaikille!

Hei!



Pahoittelut ja halaukset keskenmenosta. Täällä vähän samoja fiiliksiä. Eli eskoista on yritetty 02/2010 lähtien ja tuloksena kaksi keskenmenoa. Toinen keskeytynytkeskenmeno todettu elokuussa 2010 rv 13+0 ja sikiö jäänyt viikolle 7+3 ilman mitään km oireita. Ja nyt tämä toinen rv 7+0 todettu tuulimuna. Miten tämä voi sattua kohdalle kaksi kertaa peräkkäin? Mitä pahaa olen tehnyt ansaitakseni tämän?



Ensimmäinen km hoidettiin kaavinnalla pyynnöstäni ja nyt olen jo viikon päivät odotellut aikaa tyhjennykseen (ei vuotoja) sairaalaan, mutta ne julmurit kiduttavat minua ja minun pitäisi jaksaa elää niin kuin mitään ei olisi sattunut. Pitää käydä töissä asiakaspalvelussa ja jaksaa hymyillä ja olla iloinen päivät. Illat sitten itken, kun on aika heittää "naamari" pois päästä. Aamulla ihmettelen miten saan pakkeleilla peitettyä itketyt ja turvonneet silmät...



Lääkäri oli sitä mieltä, että tämä tyhjennetään lääkkeillä, mutta en suostu siihen, ellei ole pakko. Tiedän kaavinnan riskit, mutta haluaisin tästä päästä fyysisesti mahdollisimman helpolla ja kaavinnasta kivut paljon pienemmät ja vuoto lyhyempi.



Lääkäri kommentoi vaan, että kaksi keskenmenoa peräkkäin on aivan normaalia... Tämä toinen raskaus sai alkunsa clomien avustamana, koska ensimmäisestä km kroppa meni vähän sekaisin... en tiedä onnistutaanko saamaan koskaan edes esikoista meille, eikä näytä lääkäreitä kiinnostavan auttaa meitä edes siinä. Ei päästä tutkimuksiin ennen kuin kolmannen keskenmenon jälkeen. Ja sanoin lääkärille, että luuletko jos kestän tämän hel...tin läpi kolme kertaa, että enää ikinä haluan tähän lähteä?!?! En tiedä uskallanko enää edes kolmatta kertaa yrittää... lopputuloshan on kuitenkin taas tämä sama...



Onneksi mieheni on maailman ihanin, mutta toisaalta miehelle tämä asia ei ole ehkä niin kamala paikka kuin naisena. Häneen ei satu ne sairaalan toimenpiteet jne. Toki yhdessä kyynelehdittiin heti tiedon jälkeen, mutta nyt tuntuu, että minun on itkettävä myös häneltä salaa, jotten huolestuta häntä...