Pitkään tuhdanneet odottajat

Voi kuinka täydellinen uutinen! Maailman eniten onnea koko perheelle ja onnellisia vauvanhoitotuokioita!







Muille ketjulaisille oikein mukavaa uuden vuoden vaihdetta ja onnellista odotuksen jatkoa! Meidän perheessä ollaan nyt täysin valmiita vastaanottamaan kauan odotettu pienokainen, joten hän saa tulla ihan koska vain :)



Möyrivin ja potkuttelevin masuterveisin -Onni2012-

Ihania uutisia täällä, oikein tuhannesti onnea pienestä, ikiomasta, ihanasta nyytistä! Ihania vauvantuoksuisia päiviä. Kiva, kun tulit kuitenkin meille kertomaan uutiset, ihan ymmärrettävää jos ei täällä enää muuten viitsi roikkua, onhan teillä nyt se kauan odotettu pienokainen.



Täällä vielä odotellaan omaa, alle kolme viikkoa LA:n eli ihan milloin vain voi pieni tulla maailmaan. Odotus mennyt oikein mukavasti ja hyvin vähillä vaivoilla ainakin vielä olen selvinnyt (koputtaa puuta). Ihanaa odotusta kaikille muillekin pitkään tuhdanneille, tulkaahan kanssa kertomaan kuulumisia.



Emma 37+2

Mahtavia uutisia Heljalla! Ja monella alkaa olla pian jännät paikat. :)



Meillä oli eilen rakenneultra ja kaikki vaikutti olevan niinkuin pitääkin. Suunnaton helpotus. Liikkeet tuntuvat päivä päivältä paremmin ja se luo uskoa tulevaan. :)



Annique ja Pippuri, rv 21+3

olikin ihania rakennekuulumisia, hyvä juttu, että pippurilla kaikki masussa niin kuin pitääkin. Noi liikkeet on kyllä niin ihania, kun ne alkaa tuntua.



Täällä olisi tänään laskettuaika, eli niin se 40viikkoa vaan meni, tosin pienellä ei näytä olevan mitään kiirettä maailmaan. Vaikka tämä pino onkin aikalailla hiljentynyt niin hyvää loppuodotusta kaikille ja täältä suunnalta sitten seuraavaksi vauvauutisia.



Emma

Ihania uutisia Annique!



Peukutuksia Emmalle ja mahdollisimman hyviä vointeja loppumetreille!



Me käytiin toissapäivänä äitipolilla synnytystapa-arviossa. Viikkoja tuolloin 37+4. Meidän vauveli kasvaa tehtyjen painoarvioiden mukaan keskikäyrän alapuolella ja painonnousu on jonkin verran hidastunut viimeisen kuukauden aikana. Tästä syystä meillä on ensi viikolla kontrolliaika polille ja lääkäri heitti ilmaan ajatuksen mahdollisesta käynnistämisestä. Kohdunkaulaa on jäljellä enää 1 cm ja, koska pienipainoisia ei päästetä yliajalle niin voi olla, että vauveli saadaan syliin ennen laskettua aikaa. Ensi viikolla kuitenkin tiedetään lisää.. Pienikokoisuutta lukuunottamatta vauvalla näyttää olevan kaikki hyvin. Voipi olla, että seukit kuulumiset meiltäkin on sitten vauvauutisia :)



Palailemisiin ö/



-onni2012-

Kiitti Helja kun teit meille oman ketjun!



Annique

y 04/07

plussa 4/11 (1.icsi)

LA 7.12.2011

eka ultra 20.4.

Kiva Annique ku löysit mukaan. :) Toivotaan että tänne joku muukin löytää.



Mulla alkaa pikku hiljaa oikeasti tuntua siltä että oon raskaana. Tai siis että en oo enää ihan koko ajan ihan niin epäuskonen vaan välillä jopa oikeesti tuntuu että kyllä siellä joku kasvaa, ihanaa! Huonoa oloa ei oo vielä onneksi ollu, mutta mulla on nälkä vähintään kolmen tunnin välein ja jos en syö, tulee maha kipeeksi. Paisun varmaan monta kiloa jo ekojen viikkojen aikana tällä menolla, mutta eipä se niin kauheeta, olenhan raskaana. ?



On tää kyllä aika käsittämätöntä silti vielä. Mutta en aio ruveta keskenmenoa pelkäämään, on se kuitenkin paljon todennäköisempää että raskaus jatkuu ja lisäksi haluan nyt nauttia tästä tosissaan. Jos sitten meneekin kesken niin olenpahan ainakin saanut olla vähän aikaa raskaana. :)



Helja rv 4+3

Olen niin uusi täällä etten vielä tiedä kaikkia hienoja "koodeja", mutta ymmärsinkö että y on yrityksen aloittamisaika?



y 05/07

plussa 7.4.11

LA ehkä 28.11? On vielä epävarma epäsäännöllisen kierron takia.

eka ultra 8.4 ja tarkempi vielä 11.4

Ja tervetuloa mukaan!



Minkälainen tuhtaustausta sulla Rachelle on takana? Ja minkälaisin fiiliksin olet nyt?



Tulkaapa kertoilemaan jotain itsestänne niin tutustutaan paremmin. :)

4 vuotta on yritystä takana. Itse olen 30v ja mies 37v. Molempien ensimmäisestä on kyse. En ole KOSKAAN aiemmin onnistunut raskautumaan, joten tämä oli tosi iso shokki. Menin epämääräisten alavatsakipujen takia 7.4 lääkäriin. Itse kuvittelin kyseessä olevan jokin tulehdus tai jopa syöpä (mielikuvitus teki tepposet). Lääkäri sanoikin minun olevan raskaana! En voinut uskoa sitä todeksi. Olin ihan varma että näytteeni on sekoittunut jonkun toisen kanssa tai labra on tehnyt jonkin virheen näytteen tulkinnassa. 8.4 tehtiin sairaalassa ultra kun tuli vähän vuotoa ja alavatsakipu oli kovempaa. Lääkäri näki kohdussa sikiöpussin, mutta ei erottanut sydämensykettä. Joku hoitaja siellä pelotteli että se voi olla tuulimunaraskaus, ihan kuin en olisi pelännyt jo ennestäänkin tarpeeksi! Nyt olen sitten pelosta ihan jäykkänä ja odotan maanantain tarkempaa ultraa jossa ehkä saadaan tietää onko kyseessä tuulimuna vai ihan oikea sikiö. Minua on tutkittu aiemmin. 10 vuotta sitten löytyi PCO, mutta vuosi sitten lääkärit eivät löytäneet siitä jälkeäkään. He sanoivat ettei se voi vain itsestään hävitä, mutta sellaiset diagnoosin silloin aikanaan sain. Olen aina kuvitellut että minussa on vikaa, joten miestä ei ole tutkittu lainkaan. Emme halunneet sen kummempia selvittelyjä tai hoitoja, vaan päätettiin jatkaa ihan normaalisti ja puhuttiin että jos lapsen on tarkoitus tulla niin se tulee. Jos ei niin sitten meidän elämään tulee jotain muuta. Olen asennoitunut maanantaina varten niin, etten tule putoamaan kauhean korkealta vaikka uutiset olisivatkin ikäviä. En uskalla iloita raskaudesta vielä juuri lainkaan. Hemmetin rankkaa tämä kyllä on.

Heipä hei vaan taas helja ja annique ja tervetuloa rachelle! Hiljaista tuntuu olevan... Toivotaan että tuolta pitkään tuhtaavista tulisi lisää tuttuja piakkoin sankoin joukoin!



Tässä heljalle päivitettävää:

Usko

y 07/05

plussa 03/11 (2.IVF)

LA 27.11.11

Eka neuvola ja varhaisultra 19.4.



Ensi viikolla siis ensimmäinen ultra ja sitä jännityksellä odottaen. Toivottavasti kaikki olisi niin kuin kuuluukin. Pelottaa silti. Varsinkin kun olen jo toista viikkoa kaameassa keuhkotaudissa ja antibioottikuurilla. Tulehdusarvotkin nousi yli sataan. Onneksi lääkäri ottaa asian vakavasti raskaudestani johtuen.

Toivottavasti muilla alkuraskaus sujunut vaivattomammin.



Usko ja Toivo 7+3

Heippa muruset, ihanaa että perustitte ketjun! En ole osannut muihin ketjuihin kirjoittaa, kun on niin toiset aatokset nopeasti raskautuneilla. Onnittelut teille plussista, kyllä IVF on sitten upea keksintö :) Rachelille onnea hämmästyttävän ihanasta yllätyksestä :) *muoks. tuttua tuo, että ei pysty olemaan iloinen. Meillä pidempään tuhdanneilla on varmasti niin monta pettymystä takana että kestää toooosi pitkään ennen kuin voi nauttia. Voimia.



Päivitykset: myrmica y 06/08 +02/11 (1. IVF 1. PAS) LA 15.10.



Mulla on siis 14.viikko meneillään, vieläkin vähän on epäuskoinen olo mutta odotan kovasti että liikkeet alkais tuntua. Olin melko huonovointinen kuukauden verran, mutta nyt oon ihan terässä jo.



Ikävä kuulla, Usko, että oot kipeänä. Onneksi sait hyvän lääkärin.



Me saatiin lainaksi sellainen kotidoppler. Muutaman kerran ollaan kokeiltu. Hyviä ja huonoja kokemuksia. Kerran ei kuulunut ääniä ja olin huolesta kankeana pari päivää. Pariin kertaan taas on kuultu todella voimakkaat tykytykset ja se on kyllä niiiiin liikuttavaa. Tulee hieman todellisemmaksi tämä rimpula.



Tsemppiä ja onnea! myrmica ja pikkutiikeri 13+4

Kiva kun saatiin tänne lisää porukkaa. Onkin ollut niin hiljaista.



Rachellella on kyllä ollut uskomattomat hermot, kun on noin kauan yrittänyt luomuna. Mulla olisi pää hajonnut. Itse menin lääkärin puheille kahden vuoden yrityksen jälkeen ja sekin tuntui hirveän pitkältä ajalta.



Mulla on edelleen päivittäin pieniä kuukautiskipumaisia kramppailuja joitakin kertoja päivässä. Pelkään kuollakseni. Ultraan on vielä viikko aikaa ja se tuntuu piinaavan pitkältä ajalta. Pahoinvointia on silloin jos edellisestä syömisestä on liian pitkä aika. Ja se on pääasiassa iltapäivisin, ei tosiaan mitään aamupahoinvointia.



-Annique, rv 6+0

Kivaa kun nyt tuli kahden hengen rynnistys ketjuun. :) Jospa me saatais tästä vielä aktiivinen ajatustenvaihtopaikka.



Rachelle: onko sulla nyt ollut se ultra? Mitä näkyi? Mä kans nostan hattua tuolle neljän vuoden yritykselle ilman hoitoja. Me mentiin tutkimuksiin hoitojen toivossa jo vuoden yrityksen jälkeen ja mies ois halunnut jo aikaisemmin. Hyvä toisaalta että mentiin kun multahan löytyi sitten endometriooma joka vaati leikkausta ja hyvin epätodennäköistä olisi ollut raskautuminen ilman sen poistoa.



Usko: Voi ei että oot ollut sairaana! Onko muuten ollut mitään oireita raskaudesta? Meillä on ultra samana päivänä, sulla vaan varmemmin näkyy siellä jotain kun mulla ei välttämättä vielä näy...



myrmica: Sähän oot jo pitkällä! Ootko jo päässyt näkemään pikkuisesi heilumassa kohdussa? Varmasti ihanaa olla jo "vaarallisten viikkojen" yli, ehkä vähän helpompi luottaa että kaikki on hyvin siellä mahassa. :)



Annique: mulla on kans noita kuukautiskipumaisia kramppailuja, mut mä oon niistä ihan onnellinen. Tietääpähän että jotain vielä tapahtuu vatsassa. Mulla ei nimittäin oireita oo juuri nimeksikään ja ois tosi vaikea uskoa olevansa raskaana ilman mitään oireita. Tai no, on mulla nälkä kolmen tunnin välein ja jos en syö niin tulee maha tosi kipeeksi. Siitä oon kyllä onnellinen että pahaa oloa ei ainakaan vielä ole.



Ootteko muuten kertoneet jo ystäville ja sukulaisille ilouutiset? Me kerrottiin jo heti plussan jälkeen vanhemmille ja läheisimmille ystäville. Samat henkilöt kuitenkin tiesi meidän hedelmöityshoidoistakin niin ajateltiin että on kiva kertoa onnistumisestakin. Ja jos meneekin kesken niin onpahan sitten tukijoita. :) Itse oon kyllä onnistunut olemaan yllättävän luottavaisin mielin tän raskauden suhteen, enkä juurikaan pelkää keskenmenoa. Oon vähän yllättynyt tästä, mutta tosi onnellinen että pystyn jo näin alussa nauttimaan raskaudesta ilman kauheita pelkoja. Keskenmenohan voi tulla, mutta en halua käyttää aikaani sen pelkäämiseen. :)



Alkaa kyllä jo jännittämään se ensi viikon ultra, mutta onneksi mulla on kaikenlaista tässä ennen sitä niin ei ole ajatukset _ihan_ koko ajan vain raskaudessa. :D



Iloisin mielin ja tervetulotoivotuksia jaellen,

-Helja rv 5+1

Mullakin on jatkuva nälkä. Ja väsy. Mä en kyllä ole osannut ottaa tätä yhtä rennosti kuin sinä. On ihan mahdoton uskoa, että kaikki voisi mennä hyvin. Toivon niin kovasti että kaikki menisi hyvin, mutta pelkään kuollakseni. Ehkä pitäisi alkaa nauttia, mutta pelkään sen tuottavan huonoa onnea ja sitten onni otetaan pois. Jokainen päivä otetaan kiitollisuudella vastaan ja on ihan mieletöntä että ollaan onnistuttu. Tähän ei olla kuitenkaan vielä koskaan päästy. Ultran jälkeen voin ottaa rennommin, kun sitten tietää lyökö sydän ja onko pikkuinen oikeassa paikassa.



Olen kertonut aika monelle mun kaverille. Kukaan sukulainen ei tiedä, eikä kukaan miehen kavereista. Oikeastaan vähän harmittikin, kun tuli niin monelle kerrottua aikoinaan että yritetään, niin tottahan he sitten olivat aina kiinnostuneita mikä on tilanne. Ekan ultran jälkeen olen ajatellut että kerrotaan molempien vanhemmille. Ollaan menossa pääsiäiseksi mun vanhempien luokse ja varmaan jään muutenkin kiinni siitä etten ota ruuan kanssa viiniä. Ja jos sitten ultrakuulumiset eivät olekaan positiivisia, niin en todellakaan tiedä miten siitä selviän.



-Annique-

Olen kyllä plussannut jo marraskuussa mutta aikoinaan aktiivisesti pitkään tuhtaavissa lueskellut ja vähän kirjoitellutkin. Ajattelin tähän ketjuun kuitenkin tulla mukaan. Eli:



Tinsku83

y 08/09

plussa 11/10

ensimmäisestä kierrosta jossa käytin Femaria

PCO vaivana

LA 31.7.11



Lohduttelen teitä hiljattain plussanneet että epävarmuus ja kaikenlaiset pelot jne hälvenivät ainakin minulla kun viikkoja alkoi olla kasassa n. 15. Elimistö ja mieli tottuvat uuteen tilanteeseen. Itse olen elänyt ihan normaalia elämää. Kissa nukkuu edelleen sängyssämme, käyn jumpassa ja lenkillä, syön kohtuudella kaikkea (listeriavaarallisia vältän ihan tosissani) Nautin olostani kaikin puolin. Sitä toivon teillekin!



Tinsku

rv 24+3

Mulla ainakin oli tarkoituksenakin että tänne saisi tulla pitkään tuhdanneita joilla on lasketut ajat hyvinkin eri aikoina. Itse ainakin mielelläni luen jo minkälainen olo on myöhempinä viikkoina ja mitä tehdään neuvoloissa ja ultrissa ja miten kaikki sujuu. Eli kiva kun tulit mukaan. :)



Tästähän alkaa jo tulla ihan pino! Ja lisää vielä mahtuu eli kaikki itsensä pitkään tuhdanneiksi tuntevat mukaan vain! :D



-Helja 5+1

anne-82

Y 02/10 nykysen mieheni kanssa. Ex miesten kanssa tuloksetta.

Plussa 1.4.11

LA 24.12 mutta muuttuu kun olin vielä 2.3 tyhjä kun gyne kahto, epäsäännöllisten menkkojen takia.

Eka tarkistus ultra tehdään 20.4. tarkistetaan että raskaus lähteny käyntiin.

Olo on onnellinen mutta siltikin pelottaa =/

Siellä se raukka pumputti taas että korviin ihan sattui ja nauratti :)



Meillä siis tänään 15 viikko käynnistyi. Ehkä ihan vähän jo uskaltaa toivoa, mutta ei paljoa ole ollut suuria onnentunteita, kun ei uskalla kaiken koetun jälkeen. Ultrassa ollaan käyty jo 4 kertaa, kun huoli oli alussa niin kova. Ekan kerran jo 6+3. Heh. Sukulaisille ja tutuille kerrottiin melkein heti. Ekassa raskaudessa ei kerrottu kenellekään ja kun keskenmeno tuli, tuntui että jäätiin vähän yksin asian kanssa.



Peukuttelen jaksamisia ekan ultran odottelijoille. Minusta se oli ihan piinaavinta. Nyt on ollut hauska, kun se jo näyttää ihmiseltä ja sätkii siellä. Eilen kuvittelin tuntevani jotain ihan pientä, ehkä oli kuvittelua.



Ihanaa Tinsku että oot jo noin pitkällä. Kiva kuulla susta.



Myrmica ja pikkutiikeri rv14

Kiva kun tulit mukaan! Miten oot tuon lasketun ajan laskenut? Mietin tuossa että jos oot jo 1.4. plussannut niin sulla on varmaankin laskettu aika ennen mua, kun mä plussasin 5.4. ja se oli niitä ensimmäisiä päiviä kun plussa voi näkyä. Eipä tuolla nyt niin väliä vielä, mutta arvaisin että sun LA ois joulukuun alkupuolella ehkä?



Myrmica: ihana kun sulla menee kaikki nyt hyvin! Ja todellakin on piinaavaa tämä ensimmäisen ultran odotettelu. Niin ja mullahan on tosiaan eka ultra jo rv 6+0, mutta siitä sanottiinkin että siellä ei välttämättä vielä sykettä näy (ultrataan siis sen vatsan verenpurkauman takia), mutta jos ei näy niin saan sitten uuden alkuraskauden ultran ajan. Mutta kyllä siinä kaikki pelot nousis jos ei sykettä näy, että toivon toivon toivon että näkyy.



Meillä onkin oikea ultra-aalto sitten 19. ja 20.4. Jännää saada omat kuulumiset ja vielä monen muunkin kuulumiset. Kuluisi nyt vain vielä nämä viimeiset päivät ennen sitä nopeasti! No, nyt on onneksi viikonloppu, se menee aina kivemmin kuin viikot! :D



Nauttikaahan raskauksistanne!

-Helja 5+4