Miehelläni on toinen nainen, jota ei aio jättää, vaikka tietää että tiedän.

Minä en kyllä kaipaa tuota miestä kuin sänkyyni. en harrasta yhdenillan juttuja, en halua parisuhdetta, koska sellainen pitäisi olla vaan löytää "sen oikean" sillä välin on kuitenkin kivaa, että on joku kenen kanssa kemia toimii, mutta ei mitää vakavampaa. Tällä mun rakastajalla on huono avioliitto, jossa ei tipu hellyyttä eikä seksiä. en ole kysellyt sen enempää, enkä halua kyllä edes tietää. Heti jos mies alkaisi kertomaan elämästään heittäisin housut lattialta ja sanoisinn, että nyt on aika mennä kotia. ;)

Jos mies jättää sen toisen naisen niin mitäs aiot tehdä kun mies löytää seuraavan uuden suhteen, taisteletko taas?

aika törkeää rakastajattarien tulla tänne leveileen naimisissa olevien kanssa seksistä.

No ei tuo nyt kauhean leveilyltä kuulosta...

Ystäväni seurusteli vuoden verran perheellisen miehen kanssa. Mies kertoi vaimolleen, että hänellä on toinen. Kuvaamasi tilanne kuulostaa kovasti tutulta.



Ystävälleni mies oli kertonut että rakkaus vaimoon on loppunut, ja että niin mieletöntä rakkauden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta mies ei ole kokenut, kuin mitä ystäväni kanssa on kokenut.

mutta mun käy sua sääliksi.

Sulla on täysin häikäilemätön, itsekäs ja keskenkasvuinen mies vaikka sä kuinka yrität muuta ajatella.

Pettäminen ei ole syy eroon mutta yhden illan hairahdus ja syvä katumus on täysin eri asia kun rinnakkaissuhde ja tietoinen jatkuva puolison satuttaminen.

Sun miehesi ei paljon teidän perheidyllistä, talosta ja tiivistä sukuyhteydestä perusta vaan pyyhkii persettä niillä asioilla ja perheellään.

Mulla oli isoisä joka teki tota samaa piti lopuksi kahta perhettä rinnakkain. Mun mummi kuoli todella katkerana ja surullisena naisena vaikka koki antaneensa kaiken onnellisuuden takia.

Jos mä olisin sinä niin mä hankkisin itselleni kanssa lämmittäjän enkä paljon mieheltä kyselisi.

Onko noin itsekäs ja ahdistava mies todella kaiken ton arvoinen?

ajatteletko ollenkaan että varmasti tulee lisää muita naisia. Porttihan sille tielle on jo avattu!

Mutta olen melko varma, että kukaan "toinen nainen" ei jaksa odottaa miesystävänsä jättävän vaimoaan montaa vuotta. Eiköhän se nainen viimeistään jossain vaiheessa tajua, ettei mies jätä vaimoaan, kun aikaa tarpeeksi kuluu eikä mies tee päätöstään. Siihen luotan, jos ei mies itse tajua. Minulla sentään on jotain muutakin pelissä kuin vain mies ja mieheni rakkaus ja rakkauteni häneen. Mulla on "puolellani" siis yhteiset lapset, yhteinen koti, tiivis sukuyhteys molemmin puolin, appivanhemmat jotka pitävät minusta jne. Tällä toisella naisella ei ole muuta kuin ihastuksensa/rakkautensa toisen naisen aviomieheen. Ja on mulla omakin elämä, paljonkin omaa elämää. Tämä on silti sellainen osa-alue, josta en näin vain helposti aio luovuttaa ja siirtyä "suosiolla syrjään". ap

enkä halua miestä kokonaan omakseni.

Tiedoksi vaan sinulle, että joillekin naisillekin tuo tilanne on oikein hyvä ja sopiva.

hyvä, taistele vaan niin pitkään kun jaksat. Mutta samalla varaudu henkisesti ja taloudellisesti niin että ero tulee. Eli järjestä asiasi niin että olet voittaja joka tapauksessa!!

päätös pitää tehdä ettei satuta liikaa.



Kaksi ystävääni elelivät ukkojensa kanssa v-loput ja arjet ukot oli kakkosvaimojensa luona.

Tätä jatkui kummankin osalta vuosia ja molemmilla oli myös lapsia.

Suhteet tietenkin päättyivät aikanaan ja kumpikin laillinen vihitty vaimo joutui syömään mielialalääkkeitä.



Se oli rankkaa ja säälittävää katseltavaa. Omat lapseni opetin ettei eronneisiin saa katsoa ne ovat huonoa avioliittoainesta ja piste.

Sinä et ole niitä ihmisiä, jotka heti karikon tullessa pakkaa kamat ja häipyy, "koska oma onni on tärkein." Sinä ajattelet lapsiasi ja heidän onnellisuuttaan (oma yksi koti, vanhemmat saman katon alla ilman siirtoja vanhemmalta toiselle...) Tuo ei välttämättä edes miehesi kohdalla kauaa kestä. Muistelet sitä sitten kiikkustuolissa, että siitäkin selvittiin. Niinkuin monet nykypäivän vanhuksetkin muistelevat, ja joita nykypäivän nuoret kunnioittavat pitkien liittojen takia. Ihmiset ei tajua, että mitä kaikkea esim. 60 vuoden avioliitossa voi käydä, ei se ole aina ruusuilla tanssimista. Ainakin tiedät yrittäneesi, jos ei muuta.



esimerkiksi lapsistamme.. ja he merkkaavat minulle paljon. Pitäkää vanhanaikaisena tai mitä tahansa, mutta olen sitä mieltä, että ehjä perhe, ehjä koti, molemmat vanhemmat saman katon alla ja tästäkin kriisistä selviytyminen olisi varmasti hetkellisen "taistelun" arvoista.



Ja ihan nainen olen, vaikka sitä epäiletkin. (Ihmettelen kyllä miksi epäilet, vaikka kai se on niin harvinaista että joku ei heti eroakaan nykyaikana?)



Ja kyllä me miehen kanssa keskustellaan.

Nykyään jopa enemmän kuin ennen.



ap

[/quote]

ole loukkaavuudeltaan aika eri tasoa kuin sivusuhde josta ei luovu vaikka vaimo tietää... Kännipano on harkitsematonta hauskanpitoa eikä varsinaisesti edes pois omalta kumppanilta. Vain seksiä.



Nyt ap:n mies kyseenalaistaa vaimonsa aseman hänen puolisonaan täysin ja vähät välittää vaikka jokainen hetki loukkaa vaimoaan lisää ja todella arasti.

Älä unohda laittaa miehen likapyykkiä vuorollaan sen toisen naisen pestäväksi.

Miehen taas lähtiessä laitat pokerina paskaisiksi pierryt kalsarit ja vanhalle hielle haisevat paidat mukaan ja toteat kylmän rauhallisesti että mies on hyvä ja kokeilee onko arkikin parempaa tämän toisen naisen kanssa. Sinä jaat miehen vain jos vastuu hänestä jakaantuu myös.

Mitäpä luulet, olisiko miehesi riittävän munaton viemään pyykkinsä toisen naisen luo jos sinä kieltäydyt pyykkäämästä? Vai onko tiukka linja että toiselle naiselle varataan vain hemmotteluhetkiä, rauhallista jutustelua, seksiä ja reissuja?

Vaihda taktiikkaa.



Tee kaikki kuten nyt (näytät miten mukavaa kanssasi on olla). MUtta joko hankit itsellesi rakastajan tai käyttäydyt kuin sinulla olisi sellainen. Ole niin rakastettava vaimo kuin osaat olla, älä pilaa mahdollisuuksia heittämällä miestä pihalla MUTTA samalla näytä miehelle ettet ole itsestäänselvyys.



Jos kyse on rakkaudesta toiseen naiseen mies lähtee joka tapauksessa.



Jos kyllästymisvaiheesta suhteessanne mies tajuaa sen paremmin tajuamalla sinun vientisi kuin tuolla että annat sen jatkaa.



Laita seikkailu ja tavoiteltava nainen kotiin!!



Nyt vain saat miehen ajattelemaan entistä enemmän että olet varma ja tylsä ja jännitys elämään tulee kodin ulkopuolelta. Ap SINUN täytyy muuttua siksi taistelun kohteeksi.



Voit menettää kaiken, mutta niin menetät nykysiessä taktiikassasikin. Oletat miehen vain kyllästyvän uuteen kun sinun pitäisi saada mies kiinnostumaan itsestäsi ohi uuden naisen. Lisäksi nykyisellä taktiikallasi masennut ja katkeroidut varmemmin. Lähde ulos, flirttaile miesten kanssa, katsele mahdollisuuksia, käyttäydy kuin olisit jo katselemassa mitäs seuraavaksi. Kotona et saa unohtaa miestä mutta anna miehen tajuta että hän unohtuu samalla hetkellä kun siirryt kodinpiirin ulkopuolelle. Jos taistelet niin pistä kaikki peliin nainen!!

Ap tappaa viimeisenkin mielenkiinnon itsestään näyttämällä olevansa täysi tossu ja varma.



Jos haluat että mies lopettaa jännityksen haun kodin ulkopuolta on sinun saatava jännitystä kotiin. Kodin ulkopuolelta se ei koskaan lopu, aina saa uusia. Turha olettaa että voitat jotain odottelemalla tylsän vaimon roolissa. Paitsi ehkä mies opettelee salaamaan suhteeseensa, jos sinulle kelpaa vain tuudittautuminen?



Sinun täytyy laittaa peliin samat aseet kuin muilla naisilla on eli jännitys ja metsästys.

on hirveä termi tuo "lasten takia". Millaisen esimerkin annat lapsillesi parisuhteesta? Että toista saa kohdella kuin kynnysmattoa, eikä mitään väliä? Pojastasi tulee samanlainen hyväksikäyttäjä narsisti kuin isästään ja tyttärestäsi samanlainen hyväksikäytettävä raukka kuin äidistään. Lapset ovat yllättävän nokkelia, jos kuvittelet, että he eivät huomaa mitään outoa perheessä. Lapsiparat.

on hirveä termi tuo "lasten takia". Millaisen esimerkin annat lapsillesi parisuhteesta? Että toista saa kohdella kuin kynnysmattoa, eikä mitään väliä? Pojastasi tulee samanlainen hyväksikäyttäjä narsisti kuin isästään ja tyttärestäsi samanlainen hyväksikäytettävä raukka kuin äidistään. Lapset ovat yllättävän nokkelia, jos kuvittelet, että he eivät huomaa mitään outoa perheessä. Lapsiparat.

Monestihan nämä tapahtumat jatkuu suvussa, tossukat naiset vaan roikkuu suhteessa ja mies liihottelee ympäri maakuntaa. Lapset siinä kärsii ja jatkaa samaan malliin aikuisena.

tiedän ettei se lähteminen ole aina hélppoa. Tietysti se miehestäkin jotain kertoo, mutta jos oikeasti haluaa elää toisen kanssa niin kannattaa taistella! Tämä siis minun mielipide :)

Kyllä toi sun omakin toiminta osoittaa karseeta saamattomuutta!! Pidit lapsesi tuollaisessa perhehelvetissä ja vain sinä tiedät syyn miksi!



Ja vieläkin etsit omaa asuntoa. Mahdatkohan ikinä löytää sitä?

nöyryyttäisi itseäni "taistelemalla" enkä antaisi miehen nauttia passiivisesta palkintoroolistaan.