Lue keskustelun säännöt.
Oletko yrittänyt joskus pelastaa toista ihmistä, joka ei lopulta kuitenkaan ole itse halunnut sitä?
19.07.2025 |
Olen yrittänyt auttaa ja pelastaa aikanaan yhden huumeita käyttävän kaverini. Alkuun kaikki näytti menevän hyvin, mutta lopulta hän jatkoi käyttämistä ja narkkasi itsensä hautaan. Ennen kuolemaansa hän syyllisti vielä minua asioista.
Toisen kerran olen yrittänyt auttaa/pelastaa kaverin, joka oli hyvin väkivaltaisessa parisuhteessa. Paljon aikaa ja järjestelyjä näin siinäkin asiassa, lopputuloksena tämä kaverini meni takaisin miehensä luo ja katkaisi minuun välit. Hän sai sitten lopulta niin pahasti turpaansa että menetti työkykynsä.
Kolmatta kertaa ei enää tule että auttaisin ketään. Autan vain itseäni Korostan, että näissä molemmissa tapauksissa minulta pyydettiin apua enkä tunkenut itse siihen väkisin. Minulle vakuuteltiin että jos autan, he kyllä ottavat avun vastaan ja muuttavat sitten elämänsä suunnan. Eivät muuttaneet.
Kommentit (10)
Älä syyllistä itseäsi. Olet ollut hyvä kaveri ja aika moni vain ghostaisi tuollaisissa vaikeuksissa olevan.
Olen itse yrittänyt auttaa yhtä juoppoa läheistä. Se ratkeaa koko ajan, mutten voi täysin hylätä. Usein taustalla on joku persoonallisuushäiriö mitä ei voi korjata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surkeinta näissä tapauksissa on se että nämä autettavat ihmiset eivät tajua yhtään miten paljon heidän eteensä on saatettu tehdä. Pahimmillaan palkkana on tuo syyllistäminen. Se kyynistää kyllä tehokkaasti. Alkaa ihan inhota niitä tyyppejä jotka on vailla jotakin apua. Kun tietää että jos sitä niille antaa ne kuitenkin palaa niihin vanhoihin juttuihin. Ei maksa vaivaa selvitellä muiden paskoja. Sitä varten on ammattilaiset.
Vierailija kirjoitti:
Älä syyllistä itseäsi. Olet ollut hyvä kaveri ja aika moni vain ghostaisi tuollaisissa vaikeuksissa olevan.
Olen itse yrittänyt auttaa yhtä juoppoa läheistä. Se ratkeaa koko ajan, mutten voi täysin hylätä. Usein taustalla on joku persoonallisuushäiriö mitä ei voi korjata.
Kyllähän pershäiriön voi korjata, vaatii terapiaa ja luonteenlujuutta.
Vanha viisaus pätee tässäkin: "hevosen voi taluttaa juomapaikalle, muttei voi pakottaa juomaan"
Vierailija kirjoitti:
Surkeinta näissä tapauksissa on se että nämä autettavat ihmiset eivät tajua yhtään miten paljon heidän eteensä on saatettu tehdä. Pahimmillaan palkkana on tuo syyllistäminen. Se kyynistää kyllä tehokkaasti. Alkaa ihan inhota niitä tyyppejä jotka on vailla jotakin apua. Kun tietää että jos sitä niille antaa ne kuitenkin palaa niihin vanhoihin juttuihin. Ei maksa vaivaa selvitellä muiden paskoja. Sitä varten on ammattilaiset.
Ja on myös niitä, jotka vähättelevät autettavan tilannetta. Minulle kävi niin. En lannistunut saatika antanut kenenkään syyllistää itseäni. Olen oman elämäni herra.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä syyllistä itseäsi. Olet ollut hyvä kaveri ja aika moni vain ghostaisi tuollaisissa vaikeuksissa olevan.
Olen itse yrittänyt auttaa yhtä juoppoa läheistä. Se ratkeaa koko ajan, mutten voi täysin hylätä. Usein taustalla on joku persoonallisuushäiriö mitä ei voi korjata.
Kyllähän pershäiriön voi korjata, vaatii terapiaa ja luonteenlujuutta.
Ei voi. Häiriö ei poistu.
Joo monta kertaa.
Mut voi olla vaan tyytyväinen, että on toiminut edes jarruna. Rappiolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse saanut apua todella kriittisellä hetkellä. Päätin silloin, että jos saan tämän mahdollisuuden en sitä mokaa. Enkä ole mokannut. Siitä vielä iso kiitos kaverilleni, joka sai selville tilanteeni ja ilmoitti että apua löytyy. Kukaan muu ihminen ei katsonut minua auttamisen arvoiseksi, vaikka tilanteeni oli varmasti selvillä monelle. Mutta tämä kaveri auttoi. Olen tästä kyllä ikuisesti kiitollinen. Muutin koko elämäni suunnan sen ansiosta ja se on pitänyt.
Minä olin 50-veenä eräässä koulutuksessa johon kuului uimaopetusta. Olin ollut polvileikkauksessa ja jalka ei vielä kunnossa. Uimaopetukseen kuului myös 'pelastaa hukkuva'. Näin ollen sain itselleni parin jonka olisi ensin pitänyt pelastaa minut. Siinä kävi sitten niin että hän alkoikin painaa minua veden alle 'ja olin hukkumassa'. Tässä tilanteessa 'sairaalla' polvella kamppailin itseni pelastamaan itseni ja tämän parinani olleen henkilön. Ehkä oli tarkoitus että minut olisi hukutettu ja syy olisi ollut uimaonnettomuus kurssilla. Tuntuu ihan hirveältä koska motiivikin voisi ehkä olla sille että juuri minä olisin menehtynyt, mutta ei nyt ajatella sitä niin. Jos tarkoitus oli hukuttaa minut niin millä sitä olisi pystytty ikinä todistamaan. En yhtään ihmettelisi jos erilaiset uima- ja hukkumistapaukset olisivatkin jonkunlaisia henkirikoksia. Minut pelasti hyvä entinen uimataito ja että en koostani ja iästäni huolimatta ole täysin ilman voimia.
Olen. Sain häneltä luennon, että hän haluaa itse tehdä omat virheensä ja minun tulee olla auttamatta häntä.
Totesin, että en pysty katsomaan vieressä kun kaveri tuhoaa elämänsä, joten katkaisin välit.
Entinen kaveri on nyt työtön, parisuhteeton ja seonnut johonkin höpöhöpö-kulttiin ja äärettömän katkera kaikille entisille kavereilleen ja perheelleen.
Ketään ei voi auttaa elleivät he itse halua tulla autetuksi.